Huhtikuun vauvat 2010

Isot onnittelut, Hertta1981 ja kiukkumöykky! Paljon iloa ja jaksamista vauvojen (ja taaperon) kanssa!

Kuulostipa Hertan synnytys mukavan nopeelta. Et siis ehtinyt kauaa kotona kärvistellä ennen kuin piti jo soittaa mies hakemaan?! Mistä tiesit, että synnytys on oikeesti käynnistynyt? ...Mä en myöskään tykkää ilokaasusta. En (varmaankaan) aio siihen koskea tulevassa synnytyksessä. Mulla oli muuten kans heti toisen lapsen synnyttyä ihan normaali olo - ihan kuin ei ois ketään synnyttänytkään . Peräpukamia oli kyllä vähän, mutta istua ym. pystyi kuitenkin ihan hyvin. Saa nähdä miten nyt sitten kolmannen synnyttyä. Raskaus ainakin on mennyt niin erilailla, että ehkä synnytyskin saattaa olla erilainen...

Mikä kiukkumöykyn vauvalla olikaan syy, että joutuu leikkaukseen? On varmaan aikoja sitten ollut siitä puhetta, mutta en muista... Alkoiko synnytys itsestään, vai käynnistettiinkö? Kirjoittelehan kuulumisia, kun ehdit!

Täällä vieläkin odotellaan kärsimättömänä... Taas keskiviikon ja torstain välisenä yönä supisteli, tällä kertaa kipeemmin, mutta vain 10 minuutin välein kolmen tunnin ajan...ja taas loppui. Eilen olinkin sitten tosi väsynyt, kun yöunet jäi muutamaan tuntiin. Saa nähdä montako samanlaista supistustentäyteistä yötä vielä tulee ennen kuin vauva oikeesti syntyy. :E

No, nyt mun täytyy rientää kaupungille asioille, kun kuopus on unilla. Salaa toivon, että lapsivedet menis matkalla .

Terkuin,
Mamu82 (rv39+5)

 

Lista:

Zarja* 27.3.2010 rv39. tyttö 3460g, 49,5cm (LA 3.4)
TNL 27.3.2010 rv 38+6 tyttö 3650g, 49 cm. (LA 4.4.)
Ceci 1.4.2010 rv 37+3 tyttö 3910 g, 50 cm (LA 20.4) esikoinen
Alessia 4.4.2010 rv 39+5 tyttö 3 055 g, 48 cm (LA 6.4.) toinen (esikoinen 7/08)
lydia* 6.4.2010 rv 38+1 poika 3 120g, 48 cm, (LA 19.4.), toinen ( esikoinen 10/06)
*taffel* 7.4.2010 rv 39+2 tyttö 4090g, 55cm (LA 12.4.) esikoinen
tytönäippä 8.4.2010 rv 41+1 tyttö 3535g, 52cm (LA 31.3.) (esikoinen 6/08)
Kyltsi76 9.4.2010 rv 39+3 tyttö 3300g, 49 cm (LA 13.4.) (esikoinen 12/05)
Leeloo 9.4.2010 rv 37+4 tyttö 2800g, 48 cm (LA 26.4.) esikoinen
kiukkumöykky 14.4.2010 rv39+6 poika ?, ?, (LA 14.4.) esikoinen
Johnu 15.4.2010 rv 41+5 poika 3470g, 51 cm (LA 3.4.) esikoinen
Ilona79 16.4.2010 rv 40+5 tyttö 3400 g, 51 cm (LA 11.4.) (esikoinen 10/07)
Mity ..... (LA 30.4.) esikoinen
Hertta1981 18.4.2010 rv 39+0 tyttö 3830g, 50cm (LA 24.4.) toinen (esikoinen 12/08)


Sienna@ 4.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Säde2010 8.4.2010 toinen (esikoinen 10/06)
Sandrapaa88 9.4.2010 esikoinen
Iita* 14.4.2010 esikoinen
Kesä* 15.4 neljäs
Ilona81 15.4.2010 esikoinen (km 05/09, km 07/09)
Monuska79 16.4.2010 esikoinen, Oulu
Illusia75 24.4.2010 toinen (esikoinen 7/08)
Tylleröinen 25.4.2010 esikoinen
Mamu82 25.4.2010 kolmas (esikoinen 8/06, toinen 12/07)
-Jojo 28.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Jenny* 29.4.2010 esikoinen
Tz 30.4.2010 esikoinen

 

Korjaan listalle oman LA:n.

Lista:

Zarja* 27.3.2010 rv39. tyttö 3460g, 49,5cm (LA 3.4)
TNL 27.3.2010 rv 38+6 tyttö 3650g, 49 cm. (LA 4.4.)
Ceci 1.4.2010 rv 37+3 tyttö 3910 g, 50 cm (LA 20.4) esikoinen
Alessia 4.4.2010 rv 39+5 tyttö 3 055 g, 48 cm (LA 6.4.) toinen (esikoinen 7/08)
lydia* 6.4.2010 rv 38+1 poika 3 120g, 48 cm, (LA 19.4.), toinen ( esikoinen 10/06)
*taffel* 7.4.2010 rv 39+2 tyttö 4090g, 55cm (LA 12.4.) esikoinen
tytönäippä 8.4.2010 rv 41+1 tyttö 3535g, 52cm (LA 31.3.) (esikoinen 6/08)
Kyltsi76 9.4.2010 rv 39+3 tyttö 3300g, 49 cm (LA 13.4.) (esikoinen 12/05)
Leeloo 9.4.2010 rv 37+4 tyttö 2800g, 48 cm (LA 26.4.) esikoinen
kiukkumöykky 14.4.2010 rv39+6 poika ?, ?, (LA 14.4.) esikoinen
Johnu 15.4.2010 rv 41+5 poika 3470g, 51 cm (LA 3.4.) esikoinen
Ilona79 16.4.2010 rv 40+5 tyttö 3400 g, 51 cm (LA 11.4.) (esikoinen 10/07)
Mity ..... (LA 30.4.) esikoinen
Hertta1981 18.4.2010 rv 39+0 tyttö 3830g, 50cm (LA 25.4.) toinen (esikoinen 12/08)


Sienna@ 4.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Säde2010 8.4.2010 toinen (esikoinen 10/06)
Sandrapaa88 9.4.2010 esikoinen
Iita* 14.4.2010 esikoinen
Kesä* 15.4 neljäs
Ilona81 15.4.2010 esikoinen (km 05/09, km 07/09)
Monuska79 16.4.2010 esikoinen, Oulu
Illusia75 24.4.2010 toinen (esikoinen 7/08)
Tylleröinen 25.4.2010 esikoinen
Mamu82 25.4.2010 kolmas (esikoinen 8/06, toinen 12/07)
-Jojo 28.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Jenny* 29.4.2010 esikoinen
Tz 30.4.2010 esikoinen

 

Hyvä, Hertta1981, kun korjasit. Taisi olla väärin tuossa meidän listassa sun laskettu aika. Unohdin näköjään kiireessä kirjata myös Mityn kohdalle, että poikahan sieltä tuli. Joten tässä lista vielä...

Lista:

Zarja* 27.3.2010 rv39. tyttö 3460g, 49,5cm (LA 3.4)
TNL 27.3.2010 rv 38+6 tyttö 3650g, 49 cm. (LA 4.4.)
Ceci 1.4.2010 rv 37+3 tyttö 3910 g, 50 cm (LA 20.4) esikoinen
Alessia 4.4.2010 rv 39+5 tyttö 3 055 g, 48 cm (LA 6.4.) toinen (esikoinen 7/08)
lydia* 6.4.2010 rv 38+1 poika 3 120g, 48 cm, (LA 19.4.), toinen ( esikoinen 10/06)
*taffel* 7.4.2010 rv 39+2 tyttö 4090g, 55cm (LA 12.4.) esikoinen
tytönäippä 8.4.2010 rv 41+1 tyttö 3535g, 52cm (LA 31.3.) (esikoinen 6/08)
Kyltsi76 9.4.2010 rv 39+3 tyttö 3300g, 49 cm (LA 13.4.) (esikoinen 12/05)
Leeloo 9.4.2010 rv 37+4 tyttö 2800g, 48 cm (LA 26.4.) esikoinen
kiukkumöykky 14.4.2010 rv39+6 poika ?, ?, (LA 14.4.) esikoinen
Johnu 15.4.2010 rv 41+5 poika 3470g, 51 cm (LA 3.4.) esikoinen
Ilona79 16.4.2010 rv 40+5 tyttö 3400 g, 51 cm (LA 11.4.) (esikoinen 10/07)
Mity ..... rv ??? poika ?...., ? (LA 30.4.) esikoinen
Hertta1981 18.4.2010 rv 39+0 tyttö 3830g, 50cm (LA 25.4.) toinen (esikoinen 12/08)


Sienna@ 4.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Säde2010 8.4.2010 toinen (esikoinen 10/06)
Sandrapaa88 9.4.2010 esikoinen
Iita* 14.4.2010 esikoinen
Kesä* 15.4 neljäs
Ilona81 15.4.2010 esikoinen (km 05/09, km 07/09)
Monuska79 16.4.2010 esikoinen, Oulu
Illusia75 24.4.2010 toinen (esikoinen 7/08)
Tylleröinen 25.4.2010 esikoinen
Mamu82 25.4.2010 kolmas (esikoinen 8/06, toinen 12/07)
-Jojo 28.4.2010 esikoinen, Naistenklinikka
Jenny* 29.4.2010 esikoinen
Tz 30.4.2010 esikoinen

 

Synnytys oli kyllä nopea, tarkalleen ottaen 2h 48min. Mutta aivan huippu tapahtuma ja ei mitään traumoja jäänyt Jos joskus meille kolmaskin lapsi tulisi, niin sit kyllä vähän pelottaisi, että kuin paljon nopeemmin sit menis :/ Pitänee pystyttää teltta saikun pihalle viikkoa ennen LA:aa
23.30 alkoi siis tuntua ihmeellistä jomotusta alamahassa ja -selässä (esikoisesta tuntu ihan samalla tavalla, joten siitä osasin aavistella synnytyksen alkaneen). Sitä kuuntelin vartin, kunnes tajusin, että täähän juilii säännöllisin väliajoin :O Sit 23.45 aloin kattoo kellosta aikoja ja eka väli oli 10 min ja sittenpä se jo alkoikin lyhenemään. Jotain 45min jaksoin kuunnella ja sitten soitin miehelle töihin, että lähtee ajelemaan kotiin päin. Alkoi käydä jo vähän tuskalliseks siinä vaiheessa, pientä hyninää ja puuskuttelua vaati. Miehellä meni varmaan tunti, kun oli kotona (aivan hirvee räntäsade oli, joten todella huono keli ajaa) ja aloinkin jo olla tosi tuskanen (supistukset meni jo kovemmaks ölinäks, alaselkää poltti niin perhanasti). Miehen saapuessa kotiin olinkin jo eteisen lattialla kontallaan mölisemässä, kamat valmiina, että nyt sitten lähetään tällä sekunnilla! Automatkalla meni vaan entistä vaikeemmaks olo, huutaa piti (aaaaa-aaaaa-aaaaa) ja puolessa välin matkaa piti jo alkaa painamaan takapuolta penkkiin, kun tuntui, että se alkaa tulla sieltä jo pihalle. Vauhtia oli parhaimmillaan 160km/h, onneks täysin suoraa pikitietä on suurin osa (25km), joten matka meni kyllä nopeesti ja ei tosiaan ollu yhtään liikennettä. Eikä poliiseja sattunu matkan varrelle Ois vaan pitäny soittaa hätäkeskukseen ajaessa, että täällä hätätilanteessa nyt joudutaan ajamaan kovasti, ellei haluta, että vauva syntyy tien varrella poliisin koppiautoon Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin!

 

Niin ja vielä se, että kotona loppuajasta supistusten väli oli jotain 3min luokkaa! Ja automatkalla tuntu, että ei kun vaan lyhenee entisestään 2 minsaan, joten siitäkin tiesin, että nyt on sitten ihan kunnolla kiire. Kauhee, kun huusin puolessa välin matkaa miehelle, että nyt aja kovempaa, tää tulee ihan just! Jälkeen päin mies sanoi, että ei tuommosia saa huudella kuskille, pieni paniikki kuulemma iski, että joutuu kätilöks ite! Huih, no onneks ei sentään autossa tarvinnu synnyttää, vaikka varmasti hyvin ois sekin päättyny, kun muutenki meni sit hienosti kaikki Noh, en kyl sellasta haluis vapaaehtoisesti kokea...

 

Onneksi olkoon kaikille uusille äideille, täällä onkin ollut vilkasta! Hertta, tosi hurjalta kuulostaa, sinuna olisin varmaan tilannut taksin enkä odotellut miestä... Tuli mieleen, kun yhden kaverini äidillä on aina tapana sanoa, kun joku ajaa kovaa ylinopeutta, että ehkä se on matkalla synnytyslaitokselle. Joskus se pitää paikkansa

 

Pitääpä jatkaa, jäi vähän jutut kesken kun piti lähteä ulos. Vauva täyttää huomenna 3 viikkoa ja nyt on kahtena iltana ollut jo maratonimetystä. Tähän asti iltaimetys on ollut ihan samanlainen kuin muutkin, mutta näköjään nyt vauva on alkanut huomata että illalla kannattaa tankata enemmän. Joten tähän loppui mun vapaaillat... No, kuluuhan se aika tv:n ääressä mukavasti.

Eilen mies oli töissä ja mä kotona lasten kanssa. Vauva heräs päikkäreiltä just kun olin laittamassa esikoista nukkumaan, ja siinä sitten pidin toisella kädellä vauvaa rinnalla ja toisella yritin pidellä paikallaan sängyssään kiemurtelevaa taaperoa... No, ei ollut elämän tähtihetkiä, mutta esikoinen onneksi nukahti. Ja heräsi just kun vauva oli taas nukahtamassa, eli äkkiä tissi pois suusta ja esikoisen luokse... Ei ollut paljoa omaa aikaa siinä!

Meillä esikoista pissatettiin ja kakatettiin lavuaariin/pönttöön vauva-aikana, ja olen nyt kokeillut sitä vauvallekin. Yhdet kakat olen jo saanutkin lavuaariin. Vauva pissaa ja kakkaa niin usein hoitopöydälle, että hyvät saumat on onnistuakin Tässä iässä tuo sujuu ilmeisesti ihan refleksillä, koska tietoisesti vauva ei sitä osaa tehdä. Mutta säästyypä vaippoja ja harsoliinoja, joten kannattaa kokeilla!

Vauva muuten nukkuu nyt yöt tosi hyvin, syö kyllä yhä 2-3 tunnin välein, mutta imetys kestää 10 minuuttia ja sen jälkeen se simahtaa heti. Tässä iässä esikoinen valvoi öisin parikin tuntia putkeen, kunnes kolmeviikkoisena pidettiin sillä pieni valvotus- ja nukutuskuuri, jonka ansiosta yövalvomiset loppuivat. Mutta näköjään tälle vauvalle sellaista ei tavitse tehdä.

 

Alessia*: Oiskohan alkamassa tiheän imun kausi? Käsittääkseni n. 3-viikkoisena se yleensä tulee. Itsekin olen kyllä imettänyt monesti koko illan jonnekin klo23-00 asti.... Jännä nähdä miten asiat sujuu tämän kolmannen tulokkaan kanssa - raskaus ja synnytystä edeltävät oireet on ainakin tosiaan olleet ihan erilaisia.

Mä luulen vihdoin pääseväni lähiaikoina synnyttämään. Tänään on supistellut vaihtelevan kipeästi, vaihtelevin välein (välillä yli tunninkin tauko, mutta sitten taas alle 10 min. välein) jo aamusta asti. Vietiin tytöt mummolaan päiväksi, joten olen saanut rauhassa odotella supistuksia. Kipuaste on ollut suurempi kuin menkkakivuissa, mutta nyt vasta viimeisen vajaan tunnin aikana on alkaneet supistukset muuttua niin kipeiksi, että täytyy liikkua niiden aikana. Kahden ekan lapsen syntyessä supistukset on tulleet heti selkeän voimakkaina ja n.2-5 minuutin välein, joten nyt tuntuu että paljon pidempään olen joutunut "kokemaan" näitä supistuksia (kun tulevat harvemmin, ja tosiaan useana yönä olen jo valvonut niiden takia). Varmaan kohta soittelen synnärille, jos nää jatkuu vielä (ja tihenee)...ja käydään kurkkaamassa tilanne. Jännää .

Miten on muilla vauva-arki lähtenyt sujumaan? Zarja*, TNL, Ceci, ym.? Olisi kiva lukea kuulumisianne.

Tuo lavuaarin päällä pissatus on kyllä kätevä juttu - ainakin jos on aikaa sen verran seurata vauvan eleitä. Kokonaan vaipattomuuteen ei itsellä rahkeita riitä, mutta tosiaan ainakin ne hoitopöydän aluset ym. menee harvemmin vaihtoon, jos vauva pissii lavuaariin eikä siihen hoitopöydälle .

...Nyt taidan pakkailla loput sairaalakamppeet varalta valmiiksi ja soitella äidille, että miten järkätään ensi yön lastenhoito, jos jään sairaalaan.

Toiveikkain terveisin,
Mamu82, rv39+6

 

Voi apuaa!!
Aikaa ei meinaa liietä mihinkään..edes tänne nettiin.Kaikenlaista kirjoitettavaa olisi..mutta olen sentään käynyt lukemassa aina että miten kullakin menee ja onko lisää syntyneitä listaan tullut ja olihan niitä vaikka ja kuinka)). Onnea kaikille listassa oleville..ja niille jotka vielä jännityksessä loppusuorilla!!
Vauva ihana sitoo kyllä tehokkaasti ja kaikki muu saa jäädä..etenkin kaikki turha. Hyvä niin..kerrankin minutkin pysäyttää ja ohjaa pois kaikesta turhasta. Mites muilla vauva-arki rullailee))? Mitkä tunnelmat?

Vauvamme on nyt 1kk ikäinen tänään..tuntuu että mennyt hurjan nopeesti tuo aika!!! Siis kk jo!! Tästä pitää todellakin nauttia joka hetkestä..sillä kyllä päivät rientää..ei meinaa aina olla viikonpäivissä selvillä. Vauvan kanssa on vuorokausirytmit omaa luokkaansa kuten luonnollista. Valvotaan milloin valvotaan ja nukutaan milloin nukutaan. Yöt pienoinen heräilee tunnin-kahden välein syömään..päiväunet ei aina läheskään maistu ja illalla itkee välillä yliväsymystään. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia..joskus tosi helppoja joskus vähän haastavempia. Mutta kaikesta ole ylionnellinen ollut.

Mietin meneekö äidit vauvojensa kanssa vaunulenkeille sitten kun vauva on rauhoittunut ja unten mailla..vai silloinkin vaikka vauva itkee niin eikun banaalle?? Tästä on vaan tullut kommentti minulle tutulta. tuntuisi vaan oudolta lähteä vaunulenkille tuonne kulkemaan jos vauva huutaa kurkkusuorana. Ja usein itkee ilmavaivoja sekä läheisyyden kaipuutansa. Olen siis vaunutellut vasta kun vauva on syönyt, vaipat vaihdettu ja on jo unten mailla. Miten te muut?Ois kiva kuulla.

Toinen mitä mietin on syöminen..paljonko teidän vauvat syö 24 h aikana? meillä tuntuu isoilta määrät..joskus oikein hirvittää,..mutta vauvantahtisesti syötän jne..määrä on 500 ml - n.800ml. Tuntuu suurelta noin pienelle. Neuvolaa yksi takana ja seuraava vasta pitemmän ajan kuluttua, siis lasten neuvola. Joten painonseurantakin on????
Oli noussut viikossa 350g vauvan paino. Rintamaidolla ja korviketta kun ei riitä pelkkä rintamaito..ainakaa vielä.

Aika menee kotona täysin.
Onkos teillä miehet kuinka innolla mukana? Entäs nukkumisjärjestelyt *?

Vauva tarvii taas äitiä joten en ehdi enempää..mutta palaan taas)).
Paljon onnentäyteisiä hetkiä kaikille vauvan saaneille..




Mä luulen vihdoin pääseväni lähiaikoina synnyttämään. Tänään on supistellut vaihtelevan kipeästi, vaihtelevin välein (välillä yli tunninkin tauko, mutta sitten taas alle 10 min. välein) jo aamusta asti. Vietiin tytöt mummolaan päiväksi, joten olen saanut rauhassa odotella supistuksia. Kipuaste on ollut suurempi kuin menkkakivuissa, mutta nyt vasta viimeisen vajaan tunnin aikana on alkaneet supistukset muuttua niin kipeiksi, että täytyy liikkua niiden aikana. Kahden ekan lapsen syntyessä supistukset on tulleet heti selkeän voimakkaina ja n.2-5 minuutin välein, joten nyt tuntuu että paljon pidempään olen joutunut "kokemaan" näitä supistuksia (kun tulevat harvemmin, ja tosiaan useana yönä olen jo valvonut niiden takia). Varmaan kohta soittelen synnärille, jos nää jatkuu vielä (ja tihenee)...ja käydään kurkkaamassa tilanne. Jännää .

Miten on muilla vauva-arki lähtenyt sujumaan? Zarja*, TNL, Ceci, ym.? Olisi kiva lukea kuulumisianne.

Tuo lavuaarin päällä pissatus on kyllä kätevä juttu - ainakin jos on aikaa sen verran seurata vauvan eleitä. Kokonaan vaipattomuuteen ei itsellä rahkeita riitä, mutta tosiaan ainakin ne hoitopöydän aluset ym. menee harvemmin vaihtoon, jos vauva pissii lavuaariin eikä siihen hoitopöydälle .

...Nyt taidan pakkailla loput sairaalakamppeet varalta valmiiksi ja soitella äidille, että miten järkätään ensi yön lastenhoito, jos jään sairaalaan.

Toiveikkain terveisin,
Mamu82, rv39+6[/QUOTE]

 

Huomenta kaikille.

Mukava on taas lukea teidän juttuja. Vauva-arkea täällä opetellaan ja nyt alkaa tuntua siltä, että vauva syö IHAN KOKO AJAN. Ollaan jo annettu myös vähän korviketta, kun tuntuu, ettei rinnat ehdi täyttyä imemisten välissä ja se taas tarkoittaa sitä, että vauva söisi rinnalla monta tuntia, hyvin vähän kerrallaan. Korvikkeen kanssa on mennyt siis tosi hyvin, ja sitä annamme kerran yössä (isä syöttää) ja kerran päivällä ja muuten saa imeä rintaa niin paljon kuin haluaa. Mitään varsinaista aikataulua emme ole syötöissä pitäneet (paitsi yöllä syötetään vähintään se 3 h välein) Vauva osaa itse kyllä pyytää ruokaa ja tämä tapahtuu noin 2 h välein, välillä useamminkin.

Eilen käytiin ensimmäisellä vaunulenkillä, kun oli niin ihana ilma ja pari viikkoa ikää täynnä ja lähtöpainokin jo saavutettu. Reilu puoli tuntia kuljettiin ja vauva nukkui kuin tukki. Tänään jos olisi sitten sen kokonaisen tunnin Zarja sitä kyseli, että mennäkkö silloin kuin vauva itkee, vai silloin kuin nukkuu ja mielestäni lenkistä saa eniten irti, kun vauva on syötetty, vaihdettu kuiviin ja itse tietää, että vauvalla on perusasiat hyvin, niin voi rauhassa itsekin nauttia lenkistä. Oli vauva sitten hereillä, tai nukkui. Ystävälläni oli muutama vuosi sitten koliikkivauva, jonka hän pakkasi rattaisiin aina alkuillasta, kun pahimmat itkut alkoivat ja silloin he kävivät vaunulenkillä. Vauva hiukan rauhoittui siihen pieneen tärinään ja äidin oli helpompi olla liikkeellä, kuin yrittää epätoivoisesti rauhoitella vauvaa kotona ja häiritä muita lapsia jne. Eli kumpikin on varmasti hyvä tapa. Jokainen tekee, niin kuin oma vaisto sanoo. Kyllä äidit tietää Pääasiahan on, että ne perustarpeet on tyydytetty.

Nukkumisesta: Meillä on nyt tullut käytännöksi niin, että imetän illalla pitkään ja laitan vauvan nukkumaan omaan sänkyynsä. Yöllä sitten imetän sängystä käsin, ja vauva nukahtaa (niin kuin minäkin) ja nukutaan sitten aamuyöhön vierekkäin. Isä syöttää aamuyöstä, ja laittaa sitten taas vauvan omaan sänkyynsä nukkumaan ja aamulla taas sitten syödään sängystä käsin, kun otan vauvan viereen syömään. Vähän hyppimistä, mutta toimii.


mukavaa sunnuntaita kaikille!

 

Pitkästä aikaa taas..

Ihan ensimmäisenä, paljon paljon onnea tuoreille äideillä! Pitkä lista taas uusia pieniä ihmeitä tullut, vieläkin kovin tyttövoittoisasti.

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena, mikä naurattaisi ellei olisi jo tukala olo. Tekisi mieli vaatia rahat takasin kaikilta niiltä poliklinikkakäynneiltä missä manailtiin, että vauva syntyisi ennenaikaisena. Noh, jokatapauksessa parempi näin, pari kuukautta menikin jo siihen stressaamiseen, että mitä JOS syntyykin liian aikaisin. Nyt pitäisi vaan osata rentoutua ja antaa vauvan tulla ajallan. Mutta eiköhän kaikki meistä tiedä miten vaikeaa on antaa vaan olla ja odottaa koska se odottavan aika on tosiaan pitkä! Mulla tuli tosiaan niitä supistuksia tossa viikko-pari sitten lähes joka ilta ja oli "merkkejä" että synnytys voisi alkaa; limatulppa irtosi, oli kivuliaita supistuksia, jotka tuntui myös selässä jne.. Kokeiltiin viime viikonloppuna kaikkia mahdollisia ässiä, siivoamista, saunaa, suihkua, tulista ruokaa ja seksiä. Viimeisenä listalla oleva eli seksi on nyt sitten poistanut aivan kaikki supistukset sekä muutkin "tunteet" synnytyksestä. Tuntuu jopa että maha on laskeutumisen sijasta noussut.
No, kyllä tästä selvitään, onnekseni jaksan liikkua hyvin ja tehdä kaikkea..
Veikkaan että meillä siirrytään toukokuun puolelle vauvan tulon kanssa.

Ihanaa kuulla teidän jo vauvan saaneiden kokemuksia ja vinkkejä. Tuleeko jotain mitä olisitte tarvinneet sairaalaan mukaan, mikä unohtui/ei tullut mieleen pakata? Mulla on sairaalakassi suht. valmiina, mutta olis toki kiva saada vähän vinkkejä, mitä sinne kannattaa pakata.. (Perus vaihtovaatteet + pillimehut + pienet eväät + hygieniavälineet on jo kassissa.. Sekä tietenkin vauvalle vaatteet)

Jännästi lähtenyt koko synnytyspelko pois, nyt sitä vaan toivoo että tulis jo pian. Tai lähinnä että sais sen koko synnytyksen pois alta. Ja onneksi on jo saanut ajatukset siihen, että kyllä se jollain tavalla tulee ulos sieltä ja että Suomessa on niin hyvät kätilöt, että eiköhän se siitä.

Ihanaa ja aurinkoista kevään alkua vielä odottaville (ellen mä ole jo ainoa ) ja varsinkin teille jo vauvan saaneille ja tietenkin pienille vauvoille!

 

Täällä vaihteeksi hankala yö takana... Illalla imetin KOLME TUNTIA - liekö tiheän imun kautta vai ihan perusiltamaraton - ja ajattelin, että sentään tämän jälkeen se nukkuu hyvin. Mitä vielä, puolentoista tunnin unien jälkeen oli taas nälkä! Ja koko yö meni vähän sitä rataa, että nyt täällä pilkitään. Ja vauva nukkuu mukavat päiväunet...

Zarja, mä kyllä vien vauvan ulos vaikka se olisi vielä hereillä. Jos se on syönyt, vaipat vaihdettu, seurusteltu ja vielä viimeiseksi syöty lisää (eli se on ollut hereillä 1,5-2 h), niin kyllä se on silloin kypsä päiväunille ja nukahtaa heti kun pääsee vaunuihin, vaikka huutaisi vielä puettaessa. Tärkeää on, että vauvalla on varmasti vatsa täynnä. Sinuna en liikaa laskisi maidon kulutusta, vaan anna vauvalle niin paljon ruokaa kuin se haluaa, ja sittenkin vielä tarjoa vähän lisää. Kyllä kaikki ylimääräinen tulee jommasta kummasta päästä ulos.

Kyllä kuukauden ikäisen voi jo opettaa valvomaan päivällä enemmän ja nukkumaan yöllä.

Yöllä mä pyrin siihen, että vauva nukkuu syöttöjen välit omassa sängyssä, vaikka välillä nukahdan imetykseen ja se jää viereen. Helpompi kuitenkin näin kuin opettaa joskus myöhemmin vauvaa nukkumaan omassa sängyssään.

Mies juoksee päivät esikoisen perässä, joten paljoa se ei ole vauvaa hoitanut. Pitäisi vähän enemmän vaihdella rooleja.

Alessia ja rimpula 3 vk

 

Moi! Lyhyesti ilmoitan näin kännykän välityksellä, että meille syntyi kuin syntyikin lauantaina 24.4. klo 23:24 lähes 4-kiloinen POIKA! Synnytys sujui hyvin. Kirjoitan lisää, kun olemme kotiutuneet - huomenna päästään kotiin. Kaksi yötä on mulla nyt mennyt tosi vähillä unilla, vauva on nukkunut päivisin pari pidempää pätkää ja yöllä tankkaa. Onnea ja epäitsekkyyttä .
-Mamu ja prinssi 1,5vrk

 

Pitkästä aikaa taas..
Ihanaa kuulla teidän jo vauvan saaneiden kokemuksia ja vinkkejä. Tuleeko jotain mitä olisitte tarvinneet sairaalaan mukaan, mikä unohtui/ei tullut mieleen pakata? Mulla on sairaalakassi suht. valmiina, mutta olis toki kiva saada vähän vinkkejä, mitä sinne kannattaa pakata.. (Perus vaihtovaatteet + pillimehut + pienet eväät + hygieniavälineet on jo kassissa.. Sekä tietenkin vauvalle vaatteet)
QUOTE]

Moi JoJo.

Jos olet vielä "linjoilla", etkä tosi toimissa niin tässä muutama vinkki sen perusteella mitä itse pakkaisin nyt mukaan. Varsinainen synnytys oli minulla niin nopea, että en hirveästi evästä kaivannut, mutta tuoremehun sijaan nautiskelin mustikkasoppaa. Tuoremehu olisi tuntunut liian happamalta siinä tilanteessa. Mustikkasoppaa kului reippaasti myös osastolla ollessa, ja sitä nappailen edelleen yöllä kun herään syöttämään.

* mustikkakeitto
* kuivattuja luumuja (ummetukseen, yleistä synnytyksen jälkeen)
* viinirypäleitä (naposteluun ja ummetukseen)
* alkoholiton olut (maidon nousuun ja janojuomaksikin, itselleni ei mikään makea maistunut)
* ohut yöside kotimatkaksi, ja miksei sairaalassa oloonkin

Muutoin sairaalassa syödään koko ajan, joten osastolla ei juurikaan kaivannut muuta naposteltavaa

 

Onneksi olkoon, Mamu! Pitkään saitkin odotella. Kerrohan lisää kun kotiudut. Tuliko kiire?

 

Isot onnittelut myös täältä Mamulle ja kaikille muillekin, joita en vielä ole ehtinyt/muistanut onnitella!

Uskomatonta, että vauva on nyt ollut kotona viikon! Aika karkaa käsistä... Eilen käytiin punnituksella ja hienosti oli neiti kasvanut Täysimetyksellä ollaan menty tytön kotiuduttua ja olen siitä tosi iloinen. Ihan uskomattoman hyvin on nyt imetys sujunut vauvan lastenosastolla olo ajasta huolimatta verrrattuna esiokoisen imetykseen, joka takkusi aluksi tosi pahasti. Taitaa siinä vaan olla imetyksen kannalta aika vissi ero syntyykö lapsi sektiolla vai alateitse... vaikka vaikuttahan siihen toki niin moni muukin asia, kai sitä toisen kohdalla on jo tässäkin asiassa kokeneempi ja viisaampi

Oma olo vieläkin aika toipilas. Eilen oli oikeestaan ensimmäinen selvästi parempi päivä. Mutta kyllä tämä tästä vähitellen

Ilona & typykkä 11 vrk

 

Meille syntyi tyttö! Nyt on jo kuukaudenpäivät vauvan kanssa elelty. Sairaalakassin pakkasin samana iltana kun tuli lähtö sairaalaan. Eipä sieltä itseasiassa montaakaan juttua tarvinnut. Kamera, imetysliivit, villasukat, hygieniatarvikkeet, meikit, eli peruskamat ihan. Mehut yms sai osastolta.

Kuinkakohan moni on jo antanut vauvalle tutin ja miksi kiinnostaisi tietää. Useat kaverit ovat antaneet jo sairaalassa. Itse mietin mistä tiedän ettei vauva kaipaa läheisyyttä tai maitoa jos tutti suussa. Kommentoikaa!

Ja onnea kaikille ketjulaisille minultakin.

 

No niin, meillä ollaan nyt sitten kolmen viikon ikäisiä ja päivät menee hyvinkin vaihtelevasti Välillä nukutaan paljon ja välillä ei, nyt on selkeästi huomattavissa, että viihtyy pidempiä aikoja hereillä kuin ennen. Meillä vieläpä niin iso tyttö, että ei jaksa kerralla syödä kunnolla, niin menee imettäminen niin että ensin syödään ja sitten kun ei enää maistu niin vaihdetaan vaippa, jonka jälkeen tyttö jaksaa taas syödä, sitten palloillaan hetki ja sitten vielä syödään ja sitten saatetaan nukahtaa tai katsella vaan jonkin aikaa ympärille mutta kerralla ei maha täyty/vauva ei jaksa sitä täyteen syödä.

Onnea kaikille vauvan saaneille, ollut mukava lukea kokemuksia ja katsella minkä kokoisia pikkuisia on maailmaan saatu. Huvittanut itseä, kun tuo meidän pikkuinen on ennenaikainen ja silti se on painavin ja pisin tuosta listasta Kaikki (niin terveydenhoitaja, lääkäri kuin kaikki sukulaiset) ovat olleet koosta ihmeissään, koska mahaa minulle ei kunnolla tullut ja ultra yms. oli antanut kuvan että siro pieni vauva tulossa, noh ei ne ultrat näköjään aina tuota totuutta kerro Monesti itsekin miettinyt, että jos olisin päättänyt, että haluan synnyttää vauvan normaalisti vaikka on perätilassa (koska lääkärin mielestä minulla oli unelma vauva sellaiseen, syntymäpaino ei kuulemma ylittäisi neljää kiloa, mikä olisi kriteerinä perätilasynnytyksen onnistumiselle) olisi meillä varmasti ollut sektio silti edessä jos vauva olisi mennyt normaali ajalle/yliaikaiseksi. Itselläni ei nimittäin supistellut maha ennakoivasti vielä tuohon sektiopäivään mennessä.

Itse olen kyllä todella tyytyväinen, että vauva leikattiin. Olen palautunut kuin unelma, ainakin omasta mielestä. Haava on hyvin mennyt kiinni, eikä ole ollut kipeäkään. Maitoakin olisi vaikka naapurin lapsille, siihen välillä jopa menee hermot kun tuntuu että sitä tursuaa koko ajan ja vauvakin on välillä otsaa myöten maidossa kun maitoa suihkuaa.

Tuosta tutista. Meillä syödään tuttia ainoastaan kun lähdetään liikkeelle jonnekin, sillä hiukan siirretään nälkää jos se yllättää kesken kauppareissun. Mutta en itse harrasta tutin suurta opettamista lapselle, koska meillä ainakin kun maha on täynnä ei vauva kaipaa tuttia, joten miksi siis turhaan. Kylässä ollessa yms. se on tullut tarpeen, mutta kotona meillä ei tutilla nukuteta tms. Huomaan itse että kun tuttia toinen imee todella voimakkaasti niin nälkä sillä on Mutta tiedän monia, joilla vauva vaan tykkää imeä vaikka ei olisi nälkä, niin kyllä siinä vaiheessa se tutti on tarpeen.

Oletteko jo synnyttäneet alkaneet D-vitamiinia antaa vauvoillenne? Meillä aloitettiin gefilus tipat joissa on maitohappobakteeri ja D3-vitamiini samassa ja nyt sitten vähennettiin päivä annosta koska vauvalla todella pahoja mahavaivoja näistä johtuen, nyt sitten opetellaan pienemmällä annoksella. Onko muilla mitä tippoja ja mitä kokemuksia??

Voimia kaikille, niin synnyttäneille ja vielä synnyttämään menossa oleville!!

*taffel* ja prinsessa 3vk

 

gefilus d tippoja meilläkin. Aloitettiin tipalla ja lisättiin pikkuhiljaa viiteen. Ei ole mahavaivoja, ainakaan tietääkseni.

 

Nyt yritän vaan lyhyesti/nopeasti kirjoittaa... Meillä ei esikoinen huolinut tuttia koskaan vaikka välillä sitä tarjottiinkin. Loupulta lopetettiin tarjoaminen kun vauva pulautti syömänsä maidot lähes saman tien kun suuttui niin tutin laittamisesta suuhun, yökkäsi heti. Nyt tämän toisen kohdalla on tarjottu tuttia, koska saa rinnalla "raivareita" eli haluaa imeä rintaa, mutta maha on täynnä eikä jaksa enää syödä vaan sylkee maitoa suustaan ja alkaa itkeä, silloin tutti rauhoittaa. Vähän olen itsekin vielä ymmälläni milloin tuttia tarjota kun esikoinen ei koskaan sitä kaivannut. Nytkään ei tutti kelpaa joka tilanteessa vaan vasta kokeilemalla selviää. Välillä vauva nukahtaa tutti suuhun, välillä rinnalle ja välillä sylkäisee ensin tutin pois ja sitten vasta nukahtaa. Ja läheisyyttä annan vauvalle vaikka syökin tuttia, en laske vauvaa esim. sitteriin tutti suussa (silloin saattaa jopa sylkeä tutin pois ja alkaa itkeä, koska haluaa syliin) vaan pidän vauvaa sylissä tai kantoliinassa tai rintarepussa oli tutti suussa tai ei. Nyt on vauva alkanut viihtyä jo pieniä hetkiä lattiallakin ihmetellen, tosin saa olla tarkkana ettei jää esikoisen jalkoihin.

Meillä alkoi vauva saada masuvaivoja jo ennen 2 viikon ikää, koska olin antibioottikuurilla, joten aloitettiin maitohappobakteerien antaminen (Rela-tipat), jotka auttoivat esikoisella ja lievää apua huomasin nytkin. D-tipat aloitettiin 2viikon iässä, meillä Jekovit-tipat. Annan d-tipat Rela-tippojen kanssa samaan aikaan, enkä ole huomannut masuvaivojen ainakaan pahentuneen. Aloitettiin tipat totutellen yhdestä tipasta ja nyt annetaan se 5 tippaa.

 

mamu, Leeloo, Sienna, Kiukkumöykky, ilona..Onnea Onnea!!
Hienoa että vauvat jo päässeet maailmaan..ja näyttäisi että kaikilla tähän asti mennyt hyvin synnytykset? Onko millaisia kokemuksia esikoisen saaneilla ja tuntemuksia alatiesynnytyksestä? Traumoja..yllätyksiä..kivun kokeminen??
Min olen toipunut periaatteessa nopeasti..siis haava erittäin siisti..tuskin näkyy tyyliin mitään pian.Kirurgin taidonnäyte todella. Vatsa on melkein kateissa..hetken päästä kuin ennenkin uskoisin. Vatsalihakset "kateissa" eli siis kun ne on "revitty"auki suunnitellussa..on six pack enää koskaan pelkkä haave..huomaa että ei mene käsky aivoista vatsalihaksiin enää samalla tapaa..eli jännitän saankohan ne lihakset mihin kuntoon enää. Selkävaivani vuoksi olen hieman huolissani..vatsalihakset kun hyvä tuki.
Muuten toipuminen on kestänyt myös.kipuja oli yllättävän kauan..4 viikkoa jouduin napsimaan kipulääkkeitä enemmän tai vähemmän. Vatsan kosketusarkuus ollut pitkään myös ja liikekivut. En olisi uskonut että näin pitkään menee toipuessa kivuista..
Leikkauksen jälkeinen kipu seuraavana päivänä oli TOSI KOVA!! Meinasin pyörtyä..mutta en kuitenkaan..en unohda sitä nousua koskaan.´Minulla oli käytössä vielä keskivahvat opioidit, sain ne tietyistä syistä..hieman siis poikkeavat lääkkeet kivunhoidossa ja silti oli leikkauksen jälkeen hurja kipu!! Huhhuh. Vieressä olevat mammat jotka olivat synnyttäneet alateitse tuumivatkin että onneksi eivät joutuneet sektioon..katselivat minun olemistani tietysti että ei ole helppoa.

Mutta...en halua pelotella ketään. Itse kuitenkin toivon että jos toinen lapsi siunaantuu joskus..että saan alatiesynnytyksen todellakin silloin. Tämä sektio riitti mulle!! Mutta kaikki hyvin kuitenkin..ei pidä siis mennä negatiivisuuteen toimenpiteen suhteen..
Hienoa kun täällä on myös toisenlaista sektio kokemusta joillakin..kokemus on niin monen asian yhteissumma..

Noista tipoista.. ..
Relatipat on käytössä..taitaa olla ihan hyvät. Cuplatonia ilmavaivoihin, mutta en saa selvää onko todellista vastetta vai aiheuttaako ne vaan enemmän moisia pienelle..
D-vitamiinit menee, aloitettu 2 viikkoisesta eteenpäin..se yleensä käytäntö. Niitä meneekin sitten niin kauan kunnes vauva on 3 vuotias.
Äidinmaitoa menee ja tulee hyvin..mutta edelleen korvikettakin on käytettävä joka päivä. Maidontulo ei ole niin hyvä kuin itse odotin,,
ehkäpä käyn sitä kaljaa hakemassa pari pulloa taas)..hyih..

Hyviä Vappuja kaikkiin perheisiin ja iloisia ja vauvan tuoksuisia hetkiä

t. Maailman Onnellisin Äippä DD!!!!*Tää on parasta!!!

 

Sienna, tutista sanoisin samaa kuin tytöjenäippä, eli jos vauvan imemistarve on niin suuri että se sylkee maidon pois, niin sitten kannattaa tarjota tuttia. Ei muuten. Eipähän sitten tarvitse vieroittaakaan. Yöllä (sitten myöhemmin) tutti voi tuntua näppärältä keinolta rauhoittaa vauva, mutta meillä unirätti ajoi saman asian. Kunhan on jotain, mitä voi tarjota

Meillä annetaan Jekovitia, enkä ole huomannut mitään oireita. Annoin heti 5 tippaa, mutta jäähän niistä osa lusikkaan.

Meillä oli eilen neuvola (vauva 3,5 viikkoa), ja painoa oli 4 kg eli lähes kilo lisää syntymäpainoon. Eilen vauva sai ekaa kertaa korviketta kun lähdin bodypumpiin. Se heräs just kun olin lähdössä, eikä oltu eds harjoiteltu etukäteen pullosta syömistä... Mutta hyvin oli syönyt ja mies pärjännyt kahden kanssa. Pumpissa tuntui kyllä rutiinin puute, mutta ihan hyvin jaksoin silti.

 

Taffel, piti vielä sanoa että meillä syöminen on ihan samanlaista. Vauva saattaa simahtaa ekaan ateriaan, mutta herää vaipanvaihdosssa ja on taas valmis jatkamaan ateriaa. Tai sitten muuten vaan nälkä iskee heti uudestaan.

 

Kyllä se on todella yksilöllistä tuo toipuminen niin alatiesynnytyksen kuin sektion jälkeen. Itse en kovin pitkän sektion jälkeen särkylääkkeitä syönyt, mutta nyt en todellakaan ole repeämän takia pärjännyt ilman. Että valitettavasti alatiesynnnytyksestä toipuminen ei mulla ole juurikaan nopeammin edennyt kuin sektion jälkeen. Muuten synnytys oli hieno kokemus, josta ei tuota repeämää lukuunottamatta ole mitään pahaa sanottavaa.

Nyt ei ehdikään enempää...