L
Late ja Eemu
Vieras
Ehtoota, ties kuinka pitkästä aikaa!
Lueskelin teidän kuulumisia ja kovin paljon on odotusta ilmassa. Onnitteluja kaikille, mä oon tainnut ihan pudota kaikesta. No toivottavasti pääsen pian juoneen kiinni.
Tosiaan minun ja Eemun elämässä on tapahtunut paljon. Marraskuun alkupuolella kerroin miehelle, että ero on nyt edessä ja marraskuun puolen välin jälkeen löytyi koti ja työpaikka Vammalasta. Täällä on siis asuttu jo kaksi kuukautta. Netin sain auki vasta ihan hiljattain. Tänne mun osoitteeseen ei saanu Soneran laajakaistaa.
Mä siis oon töissä täällä eräässä kahvilassa ja asumme mun vanhempien toisessa omakotitalossa, eli tilaa riittää. Äitini hoitaa poikaa ja se järjestely on vaikuttanut erittäin hyvältä. Tykkään myös työpaikastani. TYöajat on asialliset ja palkka se mitä pyysin. 35 tuntia viikossa, eli ihan riittävästi.
Poika voi yleensä ottaen erittäin hyvin, yöt menee yleensä ottaen tosi hyvin ja nukahtaminen on helppoa. Välillä saan tosi aikaisinkin nukkuun. Tänäänkin klo 19n jälkeen. Eikä silti herää kukonlaulun aikaan. Pientä uhmaa ja mielenosoitusta on nyt alkanut tuleen, mutta kai se tohon lähestyvään 2v-ikään liittyy?
Pojan isän kanssa kun saadaan asiat sujumaan ihan jatkuvasti, niin asiat on mallillaan. (on tosi käärmeissään mun uudesta suhteesta) Tapaamisista on saatu sovittua hyvin, eikä ainaka vielä ole lapsessa näkynyt mitään eron aiheuttamia stressimerkkejä. Kovasti poika puhuu. Sitä aina ihmetellään joka paikassa. Puhe on kyllä kehittynyt ihan älyttömän nopeasti huimasti. Hämmästelen väliin ihan itsekin, et miten se tonkin osaa sanoa... Väliin tulee ihan kokonainen lause. Esim. Setä ajaa auto, missä papan auto, ei saa koukku, yms...
Kaikkein parasta nimenomaan mun omassa henk.koht. elämässä on
-UUSI MIES!!!! : )
Aivan totta. Semmoinen ihana herkkä Rapu-mies on tämän Lauran sydämen saanut väpättämään ihan tosi lujaa. Siellä mun vanhassa työpaikassa järjestettiin pikkujoulut ja mä osallistuin niihin, kun edellisenä päivänä olin tehnyt vikan työpaikan, seuraavalla viikolla aloitin sit heti täällä uuden työn... niin tää mies tuli mun puheille, kun kuuli mun eronneen ja kertoi olleeensa vähän kiinnostunut, muttei ollut uskaltanu mitään aiemmin, kun ei tiennyt mun tilanteestani. Tanssittiin ja juteltiin ja vaihdettiin numerot. Hän sit soitteli mulle pitkään ja joulukuun alussa tavattiin ja siittä se lähti.
On myös tavannut pojan ja tulevat hyvin toimeen. eemu on tosi kiintynyt häneen. Hänellä on myös poika, joten ymmärtää tämän tilanteen erittäin hyvin.
Välimatkaa meillä on yli 70km, mutta tähän asti tää etäsuhde on toiminut eikä kamalan monen päivän eroja ole tullut.
Ihan ihmettelen, miten nää asiat järjestyivät näin rytinällä ja nyt oon niin mielettömän onnellinen ja rakastunut. Oon myös hoikistunut muutaman kilon.
Semmoista, kello on paljon, että nukkumaan, oli pakko tulla muistaessani teitä moikkaan, kun menneellä viikolla unohdin.
Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille! : )
t. Laura ja Eemu
Lueskelin teidän kuulumisia ja kovin paljon on odotusta ilmassa. Onnitteluja kaikille, mä oon tainnut ihan pudota kaikesta. No toivottavasti pääsen pian juoneen kiinni.
Tosiaan minun ja Eemun elämässä on tapahtunut paljon. Marraskuun alkupuolella kerroin miehelle, että ero on nyt edessä ja marraskuun puolen välin jälkeen löytyi koti ja työpaikka Vammalasta. Täällä on siis asuttu jo kaksi kuukautta. Netin sain auki vasta ihan hiljattain. Tänne mun osoitteeseen ei saanu Soneran laajakaistaa.
Mä siis oon töissä täällä eräässä kahvilassa ja asumme mun vanhempien toisessa omakotitalossa, eli tilaa riittää. Äitini hoitaa poikaa ja se järjestely on vaikuttanut erittäin hyvältä. Tykkään myös työpaikastani. TYöajat on asialliset ja palkka se mitä pyysin. 35 tuntia viikossa, eli ihan riittävästi.
Poika voi yleensä ottaen erittäin hyvin, yöt menee yleensä ottaen tosi hyvin ja nukahtaminen on helppoa. Välillä saan tosi aikaisinkin nukkuun. Tänäänkin klo 19n jälkeen. Eikä silti herää kukonlaulun aikaan. Pientä uhmaa ja mielenosoitusta on nyt alkanut tuleen, mutta kai se tohon lähestyvään 2v-ikään liittyy?
Pojan isän kanssa kun saadaan asiat sujumaan ihan jatkuvasti, niin asiat on mallillaan. (on tosi käärmeissään mun uudesta suhteesta) Tapaamisista on saatu sovittua hyvin, eikä ainaka vielä ole lapsessa näkynyt mitään eron aiheuttamia stressimerkkejä. Kovasti poika puhuu. Sitä aina ihmetellään joka paikassa. Puhe on kyllä kehittynyt ihan älyttömän nopeasti huimasti. Hämmästelen väliin ihan itsekin, et miten se tonkin osaa sanoa... Väliin tulee ihan kokonainen lause. Esim. Setä ajaa auto, missä papan auto, ei saa koukku, yms...
Kaikkein parasta nimenomaan mun omassa henk.koht. elämässä on
-UUSI MIES!!!! : )
Aivan totta. Semmoinen ihana herkkä Rapu-mies on tämän Lauran sydämen saanut väpättämään ihan tosi lujaa. Siellä mun vanhassa työpaikassa järjestettiin pikkujoulut ja mä osallistuin niihin, kun edellisenä päivänä olin tehnyt vikan työpaikan, seuraavalla viikolla aloitin sit heti täällä uuden työn... niin tää mies tuli mun puheille, kun kuuli mun eronneen ja kertoi olleeensa vähän kiinnostunut, muttei ollut uskaltanu mitään aiemmin, kun ei tiennyt mun tilanteestani. Tanssittiin ja juteltiin ja vaihdettiin numerot. Hän sit soitteli mulle pitkään ja joulukuun alussa tavattiin ja siittä se lähti.
On myös tavannut pojan ja tulevat hyvin toimeen. eemu on tosi kiintynyt häneen. Hänellä on myös poika, joten ymmärtää tämän tilanteen erittäin hyvin.
Välimatkaa meillä on yli 70km, mutta tähän asti tää etäsuhde on toiminut eikä kamalan monen päivän eroja ole tullut.
Ihan ihmettelen, miten nää asiat järjestyivät näin rytinällä ja nyt oon niin mielettömän onnellinen ja rakastunut. Oon myös hoikistunut muutaman kilon.
Semmoista, kello on paljon, että nukkumaan, oli pakko tulla muistaessani teitä moikkaan, kun menneellä viikolla unohdin.
Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille! : )
t. Laura ja Eemu
Mahaan on tullut uusia repeämiäkin 
toiv. haalistuvat nopeasti. Tänään olis eka LA, mut odotellaa ultran mukaan 6.2 tulevaksi. Maxilla ja mulla on nuha! joten kivaa kiukuttelua puolin ja toisin. 
)