Hukassa elämässä

[vierailija]

Olen ihan totaalisen hukassa elämässäni. Olen kolmea kymppiä lähestyvä nainen ja alan ihan toden teolla vajota masennukseen. Suurimpana arkeen vaikuttavana stressitekijänä on jatkuva rahapula, joka tuntuu vain pahentuvan asioiden kasautuessa. Joudun koko ajan laskemaan euroja ja miettimään mihin laskuihin on varaa ja mihin voi antaa tulla myöhästymismaksun. Vain välttämättömyyksiin on varaa, ei aina edes kavereiden kanssa kahvilaan nykyään, kun se 3 euroakin on säästettävä ruokaan. Kaikki mahdolliset keinot on käytössä kuten seurakunnan tuki.

Tähän on ajanut työttömyys, jonka pelkään jatkuvan ikuisesti ja tietenkin viikko viikolta tilanne pahenee työnantajien silmissä. Olen hakenut kaikenlaisia töitä ja katsonut koulutuksia ja kursseja. Näin keväällä ei oikein ala mitään, monet ovat maksullisia tai muuten mahdottomia ja eivät tietenkään auta rahapulaan nyt. Olen aivan loppu ja joka päivä tunnen suurta häpeää asiasta. Tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Vapaaehtoistöitäkin yritin katsella, mutten mitään omaa intohimoa löytänyt ja tuntuu ettei minulla tässä tilanteessa ole mitään annettavaa, kun olen itse sen hyväntekeväisyyden tarpeessa jaksamiseni kanssa. On myös muita kuormittavia tekijöitä joita en viitsi tässä avata, mutta tuntuu että olen vuosia jo rämpinyt suossa.

Ihania ystäviä onneksi on ja katto pään päällä. Ihmissuhteissa iso harmaa pilvi on myös muodostunut parisuhteeni päälle, joka on mitä ilmeisimmin tullut nyt tiensä päähän. Hyväksyn kyllä asian toisaalta, mutta haikealtahan se tuntuu tämän kaiken lisäksi. Riitelemme paljon mikä stressaa usein.

Olen todella umpikujassa ja päivät kuluvat seinää tuijotellen ja tuntuu ettei keksi mitään mielekästä elämäänsä kun ns pakotetusti joutuu kaikkea ilmaista keksimään, koska mihinkään ei ole varaa. Pelkään että kaverisuhteetkin kohta laantuvat, kun ikinä ei ole varaa tehdä mitään.

Olen niin hukassa itseni ja elämäni kanssa ja ennenkuin joku ehdottaa ammattiauttajaa, niin käyn kyllä psykologilla. Uraneuvojallakin kävin, mutta siitä käynnistä ei jäänyt oikein mitään itselle, kun uraneuvoja ei ymmärtänyt ammattiani, vaikka rautalangasta yritin kauniisti vääntää. En oikein tiedä mihin suuntaan lähteä elämää viemään, tuntuu että elämä on täynnä velvollisuuksia joita en kykene hoitamaan ja asioita kasaantuu koko ajan tielleni enkä ehdi hengähtää, vaikka vapaa-aikaa on nimenomaan liikaa.

Konkreettisia neuvoja, tukea, kokemuksia? Kiitos....

 

[vierailija]

Onko esim. isoja asumis- tai terveydenhuoltokuluja ja niiden lisäksi puolison tulot jotka estävät toimeentulotuen saannin? Vai miksi ei tahdo riittää raha ruokaan?

Opiskelemaan pääsee ammattikoulujen puolella ns. jatkuvan haun kautta periaatteessa koska vain.

Jos ammatti on kovin erikoinen, niin yleensä se vaatii todella hyvät verkostot ja kunnon työkokemukset, jotta voi työllistyä. Joku ihan perusammatti siihen rinnalle ei välttämättä olisi huono idea.

Jostain (hyvin valitusta) työkkärin jutusta voisi myös saada lisää rahaa muutaman satasen kuussa sekä mahdollisesti työkokemusta.

Intohimoja ei yleensä synny vain teoriassa katselemalla, vaan pitäisi itse kokeilla käytännössä. Lisäksi työttömänä ollessa on se ongelma, että sitä on aikaa ylianalysoida kaikki asiat, eli miettiä ne aivan puhki ja itsekseen siinä sivussa keksiä niistä kaikenlaisia ongelmia mitä niihin ei tosiasiassa liity.

 

[vierailija]

Alle kolmekymppinen nainen yleensä löytää helposti uuden miehen. Ainakin niin kauan jos ei ole mikään sairaalloisen ujo taikka hyvin lihava.

Jos uusi mies löytyy tai nykyisen kanssa suhde pelastuu, niin lasten teko voisi olla hyvä tapa saada elämään sisältöä ja merkitystä.

Perheellinen saa myös paljon lisää tukia, eli lasten elätys onnistuu kyllä. Tuossa iässä hedelmällisyyskin tapaa vielä olla hyvällä tasolla, toisin kuin esim. 5-10 vuoden kuluttua.

 

[vierailija]

Alle kolmekymppinen nainen yleensä löytää helposti uuden miehen. Ainakin niin kauan jos ei ole mikään sairaalloisen ujo taikka hyvin lihava.

Jos uusi mies löytyy tai nykyisen kanssa suhde pelastuu, niin lasten teko voisi olla hyvä tapa saada elämään sisältöä ja merkitystä.

Perheellinen saa myös paljon lisää tukia, eli lasten elätys onnistuu kyllä. Tuossa iässä hedelmällisyyskin tapaa vielä olla hyvällä tasolla, toisin kuin esim. 5-10 vuoden kuluttua.

Paitsi että ei kaikista miehistä ole tekemään mitään itse

 

[vierailija]

Miten olisi vapaaehtoistyönä esimerkiksi joku vanhuksille lukijana toimiminen jossain laitoksessa tai ulkoiluseurana olo?

Käveleminen tai lenkkeily ei juurikaan mitään maksa, jos sopivat jalkineet löytyy. Kotona voi jumppailla, netistä löytyy vaikka mitä, nettihän sinulta löytyy, kun täällä kirjoittelet. Kirjastosta voi lainata kirjoja tai netistäkin löytyy ilmaista lukemista kuten Gutenberg-projekti. Kirjastoilla on myös elokuvia https://www.kirjastokino.fi/fi/

Istut alas miettimään niitä velvollisuuksia, mitkä niistä ovat ovat oikeasti "pakollisia" ja mistä voit luopua oman jaksamisen kannalta, kun teet ne vain siksi, että oletat muiden olevan sitä mieltä, että sinun on ne tehtävä.

 

[vierailija]

Istut alas miettimään niitä velvollisuuksia, mitkä niistä ovat ovat oikeasti "pakollisia" ja mistä voit luopua

---saatat yllättyäkin

 

[vierailija]

Voisi tehdä hyvää tosiaan tuo velvollisuuksien pohtiminen. Myönnän vertailevani myös itseäni liikaa muihin, mikä tietenkään ei auta asiaa.

Miehistä ja lapsista sen verran, että tässä tilanteessa en koe tarpeelliseksi miettiä kumpaakaan, varsinkaan helpotuskeinoina.

Asuntoni on melko kallis, koska vuokrani nousee joka vuosi. Katselen välillä halvempia asuntoja mutta muuttokaan ei ole vain itsestä kiinni tietenkään, eikä ilmaista. Saan jo kaikki mahdolliset tuet. Menoni vain ovat liian suuret, muutama iso kulu niin talous on pitkäksi aikaa sekaisin. Aina tuntuu tulevan joku yllätyskulu.

Joustavasta hausta sen verran, että itse kysyin esim muutamasta lähiammattikouluni tutkinnosta innoissani ja jatkuva haku ei tarkoita ihan sitä miltä kuulostaa. Ryhmät aloittavat eri aikaan kuin ns normaalit ryhmät ja pääsykriteerit ovat erit, mutta esim kysymäni tutkinnon jatkuvan haun ryhmä alkaisi lokakuussa, ei auta tähän hätään ei. Oppisopimusta eri aloille olen kysynyt myös, usein sielläkin vaaditaan joku läheltä liippaava pohjatutkinto. Oma tutkintoni työllistää hyvin, mutta ei mihinkään työhön ilmeisesti oteta jos on aukkoja ehtinyt cv:hen kerätä, ymmärrettävää tietenkin, mutta hieman epäinhimilliseltä tuntuu joskus, kun kyse ei ole ollut laiskuudestani tms.
Mutta erittäin hyviä pointteja muuten, pakko vaan korjata osittain.

Sille joka kirjoitti vapaaehtoistyöstä ja mm kirjastosta, niin kuten sanoin, ei se kirjasto tunnu enää niin nautinnolliselta kun siellä käy viikoittain ja tiedostaa sen, että tekisi välillä muutakin jos vain olisi rahaa. Lenkkeilyä harrastan satunnaisesti, mutta ei sekään oìkein tunnu miltään kun sitä harrastaa vain siksi, kun siihen omaan vuosien takaiseen lempiharrastukseen ei ole enää varaa. En kuitenkaan aina ajattele näin, mutta varmasti samassa tilanteessa olleet ymmärtävät mitä tarkoitan. Tosiaan suurin osa vapaaehtoistyöstä on hoivatyötä, joka valitettavasti ei vain inspiroi tai tyydytä, varsinkin kun itse on ihan loppu.

Mutta kiitos paljon vastauksista. Saatan tosi vastarannan kiiskiltä kuulostaa, mutta itsestä vaan tuntuu että yritän ja yritän ja elämä vaan junnaa ja kun ajattelen laatikon ulkopuoleltakin, niin silti junnaan ja tulee joku stoppi. En tarkoita tätä marttyyriasenteella vaan lähinnä hämmentyneenä, että kuuluuko elämän olla oikeasti näin vaikeaa..

 

[m1es]

Hae henkilöstövuokrausfirman kautta pätkätöitä. Kun hoidat ensimmäiset keikat vastuullisesti (eli olet aina paikalla, satoi tai paistoi), tulee kyllä lisää työtarjouksia.

Älä takerru mihinkään "omaan ammattiin", se vain pitää sinut kotona.

 

[vierailija]

Jäin työttömäksi viikko sitten kun firma lopetti. Tämän alan hommia ei enää tältä paikkakunnalta löydy eikä naapurikunnistakaan. Maanantaina menen vuokrausfirmaan tekemään sopparin ja tiistaina takaisin työelämään. Ala on aivan eri mutta enköhän mä sen opi. Eikä tähäm tarvittu kuin yksi puhelinsoitto. Katselen samalla kovasti muita työpaikkoja ja koulutuksia

 

[vierailija]

Hae henkilöstövuokrausfirman kautta pätkätöitä. Kun hoidat ensimmäiset keikat vastuullisesti (eli olet aina paikalla, satoi tai paistoi), tulee kyllä lisää työtarjouksia.

Älä takerru mihinkään "omaan ammattiin", se vain pitää sinut kotona.

tuota olen aina yrittänyt sanoa!
Herää aina - jo nyt - siihen aikaan, että ehtisit tarvittaessa töihin, niin olet virkeä silloin, kun kutsu tulee.

 

[vierailija]

Kaikki ovat joskus hukassa enemmän tai vähemmän. Aseta itsellesi tavoitteita, jotka uskot saavuttavasi, ja hanki jotakin mielekästä tekemistä.

 

[vierailija]

Miehistä ja lapsista sen verran, että tässä tilanteessa en koe tarpeelliseksi miettiä kumpaakaan, varsinkaan helpotuskeinoina.

Miksi? Rakastava puoliso tai miesystävä on tosi tärkeä henkisen hyvinvoinnin kannalta ja lapsista saa ihan oikeasti tosi paljon tarkoitusta elämään.

Asuntoni on melko kallis, koska vuokrani nousee joka vuosi. Katselen välillä halvempia asuntoja mutta muuttokaan ei ole vain itsestä kiinni tietenkään, eikä ilmaista. Saan jo kaikki mahdolliset tuet. Menoni vain ovat liian suuret, muutama iso kulu niin talous on pitkäksi aikaa sekaisin. Aina tuntuu tulevan joku yllätyskulu.

Onhan sitä muuttoavustuksiakin. Tai sitten jopa lainaa joltakulta rahat muuttoon, ja maksaa sitten takaisin, kun halvemman vuokran myötä on siihen rahaa. Suomessa on ihan keskikokoisiakin kaupunkeja mistä kaksion saa vuokrattua alle 400 eurolla kuussa ja yksiön alle 300 eurolla kuussa.

Oma tutkintoni työllistää hyvin, mutta ei mihinkään työhön ilmeisesti oteta jos on aukkoja ehtinyt cv:hen kerätä, ymmärrettävää tietenkin, mutta hieman epäinhimilliseltä tuntuu joskus, kun kyse ei ole ollut laiskuudestani tms.
Mutta erittäin hyviä pointteja muuten, pakko vaan korjata osittain.

Kyllä sitä otetaan töihin vaikka olisi täysin tyhjä CV. Työnhaku on vain silloin erilaista, sitä tyhjää CV:tä ei kannata lähetellä mihinkään vaan muin keinoin pyrkiä osoittamaan työnantajille olevansa hyvä työntekijä.

Sille joka kirjoitti vapaaehtoistyöstä ja mm kirjastosta, niin kuten sanoin, ei se kirjasto tunnu enää niin nautinnolliselta kun siellä käy viikoittain ja tiedostaa sen, että tekisi välillä muutakin jos vain olisi rahaa. Lenkkeilyä harrastan satunnaisesti, mutta ei sekään oìkein tunnu miltään kun sitä harrastaa vain siksi, kun siihen omaan vuosien takaiseen lempiharrastukseen ei ole enää varaa. En kuitenkaan aina ajattele näin, mutta varmasti samassa tilanteessa olleet ymmärtävät mitä tarkoitan.

Eihän tosiaan jostain kirjojen lukemisesta, tv:n katsomisesta, kuntoilusta tai netin selailusta ole elämän pääsisällöksi. Kyllä sitä tarvitsee jotain konkreettista tekemistä.

Tosiaan suurin osa vapaaehtoistyöstä on hoivatyötä, joka valitettavasti ei vain inspiroi tai tyydytä, varsinkin kun itse on ihan loppu.

Onhan sitä kaikenlaisia yhdistyksiä missä on käyttöä talkoolaisille ja vapaaehtoisille. Esim. jonkun kiinnostuksenkohteen ympärille keskittyneitä tai aatteellisia. Niistä ei useinkaan vaan mainosteta missään vaan pitää itse miettiä mikä kiinnostaa.

Mutta kiitos paljon vastauksista. Saatan tosi vastarannan kiiskiltä kuulostaa, mutta itsestä vaan tuntuu että yritän ja yritän ja elämä vaan junnaa ja kun ajattelen laatikon ulkopuoleltakin, niin silti junnaan ja tulee joku stoppi. En tarkoita tätä marttyyriasenteella vaan lähinnä hämmentyneenä, että kuuluuko elämän olla oikeasti näin vaikeaa..

Kannattaa opetella heittäytymään eikä junnata asioiden kanssa.