Hullu anoppi

[Pahasilmä]

Meidän anoppi ei enää puhu miehelleni. Heillä on kuulemma joku vakava riita ja "tulehtuneet välit"
Mieheni on ihmeissään, kun ei ole mielestään riidellyt.
Anoppi väittää, että mieheni on niin pelottava, että asiassa päästäisiin eteenpäin ainoastaan, jos minä toimisin heidän välillään jonkinlaisena sovittelijana.

Silloin, kun mentiin naimisiin mieheni kanssa, niin anoppi kirjoitti hetikohta kirjeen, jossa kerrottiin minun yrittäneen vietellä appiukkoa. Ja vielä hänen kotonaan!!! Mieheni repi kirjeen. Kului jonkin aikaa ja anoppi ilmoitti haluavansa sopia asiat.
Hän pyysi anteeksi sanomalla jotain tämäntyyppistä:

"Eikö ole ihmeelistä, että voidaan sopia ja minä voin saada anteeksi... Kiitos herralle ja aamen." :saint:

Joskus seurusteluaikana anoppi halusi puhua kahdenkesken jostain minun paidasta, jossa oli liian iso päänreikä. Kun olin kuulemma hänen kotonaan, niin minun piti peittää itseni. Itse hän saattoi tulla ruokapöytään alasti tai liikuskella bikineissä.


Minä olen salaa NIIN iloinen, että hän ei halua sopia, niin ei tarvitse enää kuunnella sitä hulluutta ja paatosta. Ihmetyttää vaan, että mitä lapsille sanotaan, kun ne kyselevät, että miksi mummo ei käy meillä koskaan.

 

[no tosi hullu]

Lienekö tuolla väliä vaikka ei tuommoista mummoa lapset näkisikään

 

[pahasilmä]

Vaikean asiasta teke se, että kuulutaan samaan seurakuntaan, mutta kun ollaan jumalanpalvelyuksessa, niin anoppi ei koskaan tule puhumaan meille, eikä lapsillekkaan sano mitään. Sen sijaan oma äitinä hoitaa pienempää lasta mielellään jumalanpalveluksen aikana lastenhoitohuoneessa.

Tää anoppi vaan istuu laihana ja meikattuna jossain ihan omassa kuplassa ja on mukamas niin pyhää, että!


Minä en ole aikeissa vaihtaa seurakuntaa! Laulan ja soitan kuorossa, joten se on minun paikkani. Voisipa maa nielasta anopin. Joka sunnuntai on miehellä paha mieli.

 

[pahasilmälle]

Ajattelepa asia niin että anoppisi on jollain lailla sairas eikä sille mitään voi. Anoppeja on monenlaisia eikä kaikki todellakaan ole fiksuja ja käyttäydy kohteliaasti tai soveliaasti.
Anoppisi on kuitenkin lastesi mummo. Voit vallan hyvin sanoa lapsille että mummolla on omat tavat ja muilla omat tavat. Nopsaan lapset oppivat että kaikesta mummon sanomisesta tai tekemisestä ei pidä hirveästi välittää.
Onneksi sinun ja miehesi välit ovat hyvät. Se on tärkeämpää kuin yksi höpsö mummo.

 

[Äiti 83]

mulla on kans ihan hullu anoppi...

ennen kuin menimme mieheni kanssa naimisiin hän tuli yhteiseen kotiimme vierailulle asuimme silloin ulkomailla. yhtenä päivänä hän alkoi haukkumaan minua #&%?$!* ja että minulla on #&%?$!* silmät. ja sanoi että toivottavasti ette mene naimisiin se oli aivan kauhea päivä minulle en voinut uskoa sitä todeksi koska olin suhtautunut häneen tosi ystävällisesti. mutta sen päivän jälkeen en halunnut häntä enää nähdä, mutta toisin kummiskin kävi, koska mieheni halusi antaa hänelle vielä mahdollisuuden ja se oli virhe.

muutimme muutaman kuukauden päästä tapahtuneesta takaisin suomeen ja kaikki oli ihan ok. menimme naimisiin ,anoppikin oli häissä ja toivotti minut tervetulleeksi sukuun ajattelin että kaikki on nyt meidän väliltämme hyvin. mutta eipäs ollutkaan, vuosi häittemme jälkeen tulin raskaaksi ja anoppi oli silloinkin vielä ihan ok kanssani, kävimme kahvilla yhdessä ja juttelimme kaikesta toisillemme.. hän jopa muutti samalle paikka kunnalle missä asuimme mieheni kanssa.. hän kävi meillä joka päivä ja hänen turha arvostelunsa alkoi... kerran olimme ostamassa vauvalleni vaatteita ja löysin kivan paidan, siihen anoppi sanoi älä osta se on huonoo kangasta. itse sanoin että ostanpa! välillä anoppini kävi meillä kylässä mieheni sisarpuolen kanssa hän on 17 vuotias ja hän aloitti kans minun arvostelun ja turhan neuvomisen. kerran kun sanoin heille että ihanaa ku vauva kohta syntyy niin sisarpuoli sano että ootappa vaan ni sä hypit seinille sen vauvan kaa.. sanoin siihen että suhtaudun omaan lapseeni niin ettei hermo mee. kyllä oli sen jälkeen niin nyrpeetä... mutta tossa ei ole vielä edes kaikki mitä he yhdessä minua arvostelivat...

sitten eräänä päivänä sain kirjeen missä oli helsingin leima(anoppini oli juuri silloin käymässä tyttärensä luona) kirjeessä luki: alas antaa pennulles rintaa tai me tullaan ja revitään sun hinkit irti. tiesin heti keneltä kirje oli tai keiltä eli anopilta ja sen tyttäreltä. anoppi oli soittanut samana aamuna ku kirje tuli isälleni ja haukkunut sukuni ja sanonut että mieheni ja minä menetetään poikamme.
järkytyin sain jopa lievän sokin en löytänyt selitystä koko hommalle mietin vaan miksi... kun mieheni soitti hänelle hän ei myöntänyt mitään oli vaan en mä mitään... itsekkin puhuin hänen kanssaan ja sanoin että sinä et meidän lähelle enää tuu. miehenikin pisti välit poikki hänen kanssaan ja vietiin asia vielä poliisillekkin. tapahtumasta on kulunut 2 kuukautta ja mitään ei ole onneksi hänestä enää kuulunutkaan. ja hyvä niin. hän itse pilasi mahdollisuuden tutustua pojanpoikaansa.