hulluksiko tulen?

[taustalla]

Kahden lapsen äiti, kolmas tuloillaan... itkettää vaan koko ajan, ja tuntuu ettei mieskään ymmärrä, miten paljon jaksamista minulla on. Kantaa tämä lapsi ja kuunnella kahden kiukuttelut. Rakastan lapsiani valtavasti, mutta kun ei aina meinaa jaksaa!!
Mies sanoo vaan , että mitä mä sit haluan lisää lapsia, jos en jaksa niitä! Ihan kuin minä olisin yksin heidät halunnut, se sattuu.
Ihan kun mulla ei ois oikeus sanoa, että olen väsynyt...

rakastan lapsiani valtavasti, mutta välillä tuntuu, että olisikohan kaikilla parempi ilman mua.. ja mulla parempi siellä jossain.. en oo aikaisemmin näin synkkiä mietiskellyt.. mutta tuntuu etten jaksa.. olen niin monen asian kanssa ihan yksin..

 

[aippa3]

saimme kolmannen lapsemme keväällä ja muutimme rakentamaamme taloon. koko odotusajan olin kaytännössä yksin lasten (3 ja 2v.) kanssa. en jaksanut lasten kanssa mitään kummempia, välillä tuntui että olin aina vain vihainen. mieheni ei paljoa ehtinyt vointiani kyselemään. välillä tuntui tosi synkältä. tunsin olevani yksin raskaana.

minua auttoi kun pysähdyimme puhumaan asiasta. selitin miehelleni kuinka yksinäiseltä minusta tuntui. sanoin että toivon hänen huomioivan minua vähän enemmän. sain myös omaa aikaa silloin kun tuntui synkältä tai teimme jotain koko perhe yhdessä.

raskausaikana tuntemukset on niin syvällisiä ja herkkiä, että niistä pitää saada puhua. kaikki asiat saa hirveän suuret mittasuhteet, pelko tulevasta oli ainakin mulla tosi voimakas. ja kaikkea ei tarvitse jaksaa tehdä kun on siinä lapset jaloissa.

puhu miehellesi tuntemuksistasi. kerro, että raskaana oloon kuuluu väsymystä ja surumielisyyttä, ja että tarvitset tukea ja välittämistä silloin kun tuntuu synkältä. se että olet nyt väsynyt ei tarkoita ettet haluaisi tätä lasta ja lisää lapsia. jokaisella äidillä on lupa välillä väsyä ja synkistellä.älä vaadi itseltäsi liikaa ja pyydä myös ulkopuolista apua niin pääsisitte kahdestaan tuulettumaan.

aurinkoisia kesäpäiviä sinulle rakas ystävä ja onnellista odotusta!

:hug:

 

[taustalla]

Tiedän tunteen! meillekin kolmas oli vähän yllätys ja kaikki ajatukset piti laittaa uusiksi. Ei sen puoleen, ettenkö olisi lasta halunnut, mutta kun vanhemmat pojat olivat 3,5v ja vajaa 1v9kk nuorimman syntyessä, niin rankkaa oli. Välillä itkeskelin, kun kaikki tuntui niin raskaalta. Yritä jaksaa!

 

[eka kirjoittaja]

Kiitos teille kannustuksesta :hug:
Just tämän vuoksi tämä palsta on niin ihana, kun täältä löytyy aina joku joka ymmärtää.
tää on just tätä tunteiden vuoristorataa.. eilen itkettää, tänään naurattaa ja huomenna taas seinät kaatuu päälle.
Oloni on nyt hieman parempi.. puhuttiin, huudettiin, ikettiin ja riideltiin mieheni kanssa viime yönä aamu neljään asti.. (ah ihanuus kun lapset heräs jo seitsämältä ZZZZzzzz....)
Mut tuntuu, että nyt mies ymmärtää mua ja tajuaa, että on tappavaa olla yksin niin monen ison asian kanssa, ilman mitään tukea.. tänään on ollut tosi huomaavainen.
Tiedän että tämä vuoristorata jatkuu vielä.. vaikka nyt tuntuu paremmalta, huomenna ei välttämättä taas tunnu.

Kiitos teille, on ihanaa tietää että on olemassa ihmisiä, joilla on samoja murheita, mutta jotka on kuitenkin voitettu.

Voimia myös teille!!! :hug:

 

[susa05]

voimia kaikille äityleille jotka jaksatte monen lapsen kanssa :hug: :hug:
tuntuu että itsellä on tekemistä tuon yhden prinsessan kanssa...

 

[luppa]

Olipa justiinsa vastaavat fiilokset tuossa puoli tuntia sitten. Että yhdessä sitä lasta halutaan, mut sitten kun äitee uhrautuu (!) jäämään kotiin lasten kanssa, niin hän onkin pummi.

Eli mistä ei makseta rehellistä palkkaa, ei myöskään päätä silitetä.

Argh! :'(