Huoh, ei voi muuta sanoa - hyväähän toinen ihminen tarkoittaa, mutta silti....

["odottaja"]

äitini on nyt loppumetrieni (rv.39+2) aikana innostunut lähes päivittäin soittelemaan ja kyselemään vointiani.

Tänään sitten hän jälleen kyseli, että aionko synnyttää alateitse vai olenko päätynyt sektioon?

Sanoin, että yritän ensin normisti, mutta jos homma ei etene, niin sitten sektioon.

Äitinikin sanoi, että pidä sitten puolesi. Mutta kyllä sen tiedän, että ei ne turhaan ala ketään leikkaamaan.

Vaikka itsekin pelkään tajuttomasti mahd. tulevaa alatiesynnytystä ( ja kun sen tiedän, että se taas käynnistyksen myötä venyy taas monen päivän jutuksi ), niin silti olen sitä mieltä, että pakko se on vain alateitse punkea ulos.

Koska jos minut leikattaisiin ja kukaan ei kerkeäisi osastolla auttamaan minua vauvanhoidossa, niin pulassa olisin ja pahassa. Kun ei mies nyt voi olla koko päivää osastolla kanssani. Hänen on oltava lapsen kanssa täällä kotona.

 

[das]

Mitäpä jos menisit sinne synnytykseen avoimin mielin?! Et voi etukäteen tietää, että käynnistäminen tulee kestämään monta päivää (vaikka se viimeksi olisi kestänytkin) tai ettei kukaan ehtisi sinua auttamaan sektion jälkeen. Turha hypätä ojan yli ennen kuin oja tulee vastaan. Miksi haaskata turhaa energiaa ja lietsoa itseään negatiivisilla asioilla etukäteen. Johan sinä uuvut tuollaisesta pessimismistä ennen kuin synnytystä edes aletaan käynnistämään! Ja usko pois, kyllä siellä lapsivuodeosastolla on henkilökuntaa sinua auttamaan seltionkin jälkeen!

 

["Vieras"]

Sitä varten siellä on henkilökunta jotta ne auttaa sinua ja vauvaa jos joudut sektioon. Myös kipulääkkeet saa halutessaan kohdilleen. Kaks sektiota takana ja hyvin on pärjätty Huone kaveria tosin harmitti kun mua passattiin niin hyvin

 

[anteeksi]

mutta miten sinä olisit pulassa siellä osastolla vauvanhoidon kanssa jos sinut leikattaisiin?

 

[alkuperäinen]

Kyllä vain olen lukenut juttuja, että eipä pahemmin äitejä synnyttäneiden osastolla auteta. Ja ekan sektion jälkeen kyllä olin ekan päivän aika töttöröö - ei ollut oikein vauvanhoitajaksi. Joten siksi ajattelin, että parempi tämä on alateitse saada ulos pungettua. Niin jos toivun paremmin ja voin paremmin hoitaa vauvaa.

das, ajattelen käynnistämisen kestävän monta päivää, koska sitä se oli ekankin kohdalla. Olen hitaasti aukeavaa sorttia ja kun epäkypsästä tilanteesta aletaan käynnistelemään - niin johan sen järkikin sanoo, että siinä menee sitten päiviä aikaa ennenkuin pieni on maailmassa.

 

[alkuperäinen]

anteeksi, on sanottu, että synnyttäiden vuodeosastolla on lastenhoitajia vähennetty ja kätilöillä on niin kiire, että eivät pahemmin kerkeä äitejä ja vauvoja auttelemaan. Ekan sektion jälkeen olin ekan päivän niin töttöröö, että ei ollut minusta vauvaa hoitamaan.

 

[HippuTAR]

anteeksi, on sanottu, että synnyttäiden vuodeosastolla on lastenhoitajia vähennetty ja kätilöillä on niin kiire, että eivät pahemmin kerkeä äitejä ja vauvoja auttelemaan. Ekan sektion jälkeen olin ekan päivän niin töttöröö, että ei ollut minusta vauvaa hoitamaan.

Ei ne sitä vauvaa heitteille jätä.
Kyllä mä ainakin sain reilu neljä vuotta sitten apua niin paljon ku tarviin. Hirveitten tuskien takia en n. 10 tuntiin pystyny pitään vauvaa edes sylis. Joten joku vei sen mukanaan ja toivat takasi ku olin parempi. No pahin tuska kesti n. 6 tuntia mutta ei vauvaa sittenkään hetimulle lykätty vaan vasta sitten kun olin aika lailla kivuton. Ja mies kävi isompien lasten kans kaks kertaa kattomas meitä, n. puoli tuntia kerrallaan.