""huolimaton""

Edellisen raskauden jälkeen vannoin, että jos vielä toisen lapsen saan, niin haluan eri neuvolatädin! Vaan tässä sitä nyt sitten ollaan; saman tädin pakeilla taas...

Neuvolantäti on eläkeikää lähestyvä nainen, joka ymmärtääkseni on ollut jo monta kertaa työstään vuorotteluvapaalla ja vaikuttaa aika leipääntyneeltä koko hommaan.

Viime raskaudessa meinasi raskausmyrkytys jäädä huomaamatta, kun tädin mielestä oireet saattoivat merkitä mitä vain. Joskus pissanäytettä antaessani, oli edellisen asiakkaan näytteetkin vielä tutkimatta. Lisäksi tämä terkkari mielestäni heitti ikäänkuin pallon minulle monessa asiassa tyyliin ""jos nyt haluat välttämättä mennä tutkituttamaan sen virtsatietulehdusepäilyn"". Kai se on kuitenkin hänen tehtävänsä kertoa minulle, miten toimitaan.

No, tällä kertaa soitan ainakin heti äippäpolille, jos ongelmia ilmaantuu...

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

 

Kuulostaapa tutulle, paitsi että meidän neuvolan täti on kyllä nuori (alle 40v), mutta ajatukset eivät pysy hänellä koossa millään. Olen useasti joutunut samalla käynnillä kertomaan millä viikolla raskauteni on ja että en ole sokeriseurannassa yms. Hänellä on tapana heittää ajatuksia ilmaan, mitkä sitten mietityttää kotona esim. sinun maha on niin suuri ja onkohan vauvan kehitys normaalia... Sitten äitipolilla ja neuvolalääkäri naureskelee, että mites nyt näin kun kaikki on ihan ok eikä vauva ole mikään jätti...

Itse olen pienellä paikkakunnalla eikä täällä ole kuin tämä yksi täti, joten en voi edes vaihtaa. Onneksi nyt on jo rv 37+6, että ei tarvitse kauaa olla äitiysneuvolan puolella..

Tsemppiä sinulle!

 

Joo, kyllä on ihan samoja kokemuksia. Mun neuvolatäti on ihan perseestä, lähellä eläkeikää kans.

Ei ota mitään tosissaan, siltä ei oikein uskalla kysyä mitään ja siis todellakin jos siltä erehtyy kysymään jotain se naureskelee vain.

Kun on itsellä kaks keskenmenoa takana, tällainen neuvolatäti on tosi vaikeaa kestää.

Olen kovasti miettinyt, pitäisikö mun valittaa tästä vähän ylemmälle taholle meidän kaupungissa.

 

ettei meillä ""mä"" olisi vaan ollu sama täti...kuulosti ihan samalta. Aina kun jotain kysyin esim. siitä turvavyön alentimesta et onko oikeasti siitä kuinka suuri apu? niin se vaan nauro et hehheh sä oot ensimmäinen joka kysyy tämmöistä hehheh! Ja se jäi siihen enkä mitään vastausta koskaan saanu!
Toinen oli, et minulla lähtöpaino oli muutoman gamman ihannepainon yläpuolella niin se laitto sokerirasitustestiin mut vaiks pissassa ei koskaan ollu mitään. Kättärillä kyl sit ihmettelivät et miks haaskata rahoja tommoiseen...
Et näin meillä ja nyt asutaan eripaikassa ja toivotaan et tulee parempi täti tässä raskaudessa.

 

Mulla oli kanssa alkuraskaudessa ihan samanlainen täti. Mihinkään ei osannut vastata ja kaikesta sanoi, että voi merkitä joko sitä tai tätä. Olin päättänyt, että käyn tällä tädillä enää kerran ja sitten vaadin toista, mutta mulle kävikin niin hyvä tuuri, että tämä täti vaihtoi terveyskeskusta ja mä sain todella mukavan tädin tilalle.

 

Voisitko jo ystävällisesti vaihtaa nimimerkkiäsi?

Terv.alkuperäinen Kesäheinä (vm.81)

 

Onko tuolla nyt väliä, jos on kaks kesäheinää? tuskin täällä ketään niin tarkkaan identifioidaan. laittaakaa jatkossa vaikka syntymävuotenne kesäheinän perään, jos asia noin kovasti kiusaa. (tulette tarkemmin identifioiduksi)

 

Minun neuvolatäti, kuuli muka selvästi sikiön sydämenäänet, vaikka en niitä itse kuulukkaan. Silti hän vakuutti, että laite nappasi selkeät äänet. Seuraavalla viikolla minulla oli ultraääni, jossa todettiin että sikiö oli ollut mahassani kuolleena jo viisi viikkoa...ymmärrän toki että virheitä sattuu, mutta tossa ammatissa ei niihin kyllä ole minun mielestä varaa. varsinkin jos oikein vakuutellaan kaiken olevan hyvin.... tällä hetkellä vko 5 meneillään, toivotaan parasta!!! =)

 

Todella ikävää! (Ja törkeää!) Olen samaa mieltä, että mikäli henkilö on epävarma kannastaan (esim kuuluuko sydänäänet vai ei), hän voi määrätä jatkotutkimuksiin tai hakea kollegan paikalle toisen mielipiteen saamiseksi.

 

Sama täällä ""sama täällä"". Tohelo neuvolantäti kuuli sydänäänet, jotka olivat mielestäni omiani. Mitäpä siinä tappelemaan. Lapsi oli kuitenkin kuollut kohtuun jo ennen tätä, näin ainakin luki papereissani (lääkärit eivät tosin suullisesti ottaneet kantaa). Sanoivat vain, että neuvolan laitteet on usein 60-luvulta ja monilla mittauksilla on vain symboliarvoa! Minulla oli käynti tuolla neuvolantädillä vielä varattuna, käytin sen ja kerroin ihan avoimesti asiasta, siis että sydänäänet olivat minun. Hän ihmetteli, että miten se sydän sitten niin kiivaasti löi, ei aikuisella ihmisellä ole noin voimakas syke. Sanoin, että voi olla ihmisellä, joka on tosi peloissaan siitä, että vauva on kuollut!