Huoltajuudesta.

[Hyvä Äiti]

Minä olen 3 lapsen äiti.
Nuorimmaisen isällä ja minulla on yhteishuoltajuus mutta olen ollut raskaana ja synnyttänyt lapsen asuessani jo yksin lasteni kanssa. Silti otimme yhteishuoltajuuden lastenvalvojan luona. Nyt minua on kovasti alkanut kaduttamaan kyseinen päätös. Lapsen isä toki näkee lastaan joka toinen viikonloppu ja viikollakin muttei halua useammin otta lasta luokseen. Silti yht`äkkiä hän sai päähänsä jostain että lapsi (nyt 1,5vuotias) olisi viikko viikko systeemillä ja asuisi molempien luona, johon en suostunut. Lapsen synnyttyä imetin noin vuoden, jonka aikana uni oli vähässä ja hormoonit pinnassa. itkua tuli usein ja väsymys otti veronsa. Silti hoidin lapseni hyvin ja jaksoin jokaisen päivän uupumatta. Isä oli saanut päähänsä, että, koska olin pahalla tuulella pitäisi HÄNEN saada yksinhuoltajuus ja olis asiasta jopa ystäviensä kanssa jutellut. MINUA HÄN EI TUKENUT. Minua loukkaa aivan järjettömästi se että minä jaksan ja jaksan, olen todella hyvä äiti joka ei juo eikä polta, jaksan hoitaa muitakin lapsiani moitteetta. Minulla on erittäin harvassa ne kerrat, jolloin minulla olisi aivan lapsivapaata hetkeä, mutta siltikään en valita vaan jaksan koska minun kuuluu. Imetin niin pitkään kun koin sen olevan vauvalle hyväksi. silti isä miettii jotain yksinhuoltajuuksia!!! Jos otan asian esille ja haluan nostaa kissan päydälle puhuakseni niin lapsen isä alkaa haukkumaan minua. mistään puheesta ei tule mitään, hän ei ymmärrä minua yhtään ja sitä työtä, jonka olen tehnyt meidän lapsemme hyväksi. kokoa ajan saa olla varpaillaan ja pelätä, millä yksinhuoltajuudella uhkailee.

 

[ssss]

Sinulla on siis oikeus katua yhteishuoltajuutta mutta miehellä ei...

 

[MIES!]

En usko että lastenvalvoja suosittelee noin nuorelle viikko-viikko systeemiä = jos olette erimielisiä siitä niin ei tule. Yksinhuoltajuuden saa todella painavien syiden vuoksi, kertomuksessa sellaisia ei löytynyt. Eli teillä tulee jatkumaan yhteishuoltajuus.

Lapsivapaata aikaa sullahan on jo joka toinen viikonloppu, lisää saat jos suostut viikko-viikko systeemiin.

 

[kaalimaan vartija]

Sulje korvat isän uhkailuilta. Tuskin saisi yksinhuoltajuutta vaikka alkaisi sitä tosissaan hakemaankin.

Isä ei tue sinua, ei varmaan osaa edes ajatella asioita sinnun kannaltasi. Ja toisaalta tämä on ymmärrettävääkin. Hä ei asu kanssasi. Hän ei tiedä tuntemuksiasi. Eikä koe asioita kanssasi. Sinun pitää etsiä tukiverkkosi sinulle läheisistä ihmisistä.

Riitely lasten isän kanssa ei kannata. Tietenkin voit vain omalta osaltasi yrittää luoda hyvää ja rakentavaa yhteistyötä lastesi isän kanssa.

 

[hyvä äiti.]

Meillä oli lapsen synnyttyä aivan järjetön taistelu elatusmaksusta, eikä mies ymmärtänyt miksi joutuu mitään maksamaan. On myös ilmoittanut että elatusmaksu on minun palkkaani!!! Ei halua ottaa lasta useampia viikonloppuja eikä iltaisin, kuin vaan sen mitä lastenvalvojalla sovimme mutta silti haluaa yht äkkiä viikko viikko tapaamiset. Ellen olisi yhteishuoltajuuteen suostunut lastenvalvojalla (koska yksin olin) ei pitäisi nyt pelätä mitä seuraavaksi keksii. Saisimme olla ja elää rauhassa ja isä saisi silti tavata lastaan niin useib kun haluaa.

 

["vieras"]

Helpoimmalla pääset, kun hyväksyt sen, että olette eronneet, mutta yhteinen vanhemmuus jatkuu. Sekään ei aina tasapuolisesti, mutta se on hyväksyttävä. Nallekarkit eivät elämässä jakaudu todellakaan tasaisesti. Lapselle kuitenkin on tärkeitä, että molemmat vanhemmat ovat läheisiä ja kuuluvat hänen elämäänsä.

Yksinhuoltajuutta ette tule todennäköisesti kumpikaan saamaan eikä viikko-viikko -asumista suositella noin pienille. Vuoroasuminen ei tarvitse kuitenkaan olla viikko-viikko vaan vaihtovälit voivat olla lyhyemmätkin ja tätä suosittelen kokeilemaan. Kaikki lapset eivät sopeudu vuoroasumiseen, mutta sitä ei voi tietää kuin kokeilemalla. Meillä aloitettiin lyhyemmillä vaihdoilla ja lapsen ollessa n. 3,5-vuotias siirryttiin viikko-viikkoon. Pahalta tuntuu olla joka toinen viikko erosta lapsesta, mutta näen, että lapsi voi hyvin saadessaan elää molempien vanhempien kanssa, ja se on tärkeintä.

Muista, että oma asenne ja käytös ratkaisee paljon. Älä odota exältäsi tukea tai apua. Keskustelkaa vain välttämättömistä lapseen liittyvistä asioista.