Huom. tukiverkottomat yh:t, antakaa vinkkejä jaksamiseen!!

[Väsynyt YH]

Olen ollut yh kohta vuoden. Alussa jaksoin hyvin jo pelkästään sen voimalla, että pääsin pois huonosta suhteesta. Nyt alkaa väsymys nostaa päätään...lapset käyvät isällään joka toinen vkl, muuten minulla ei ole ketään, kuka ottaisi heitä edes hetkeksi. Teen siis ihan kaiken yhdessä lasten kanssa, paitsi tietysti työpäivän. Siitäkin koen huonoa omaatuntoa, että toinen lapsista joutuu olemaan iltapäivisin yksin (on siis jo koululainen joka ei kuulu iipan piiriin) ja että nuoremmalla on pitkät hoitopäivät. Aina tuntuu olevan huono omatunto jostain, töissä kotiasioista ja kotona työasioista kun ei niihinkään kykene paneutumaan täysillä.

Nyt kysynkin, mistä te yksinhuoltajat, jotka ette saa hoitoapua kuin satunnaisesti, saatte voimavaroja arkeen? Itse kaipaisin nyt neuvoja, kun tuntuu arki takkuavan...

 

[Minä kans]

En osaa sanoa mitään kikkakonsteja, kaikki ylimääräinen meneminen ja aikataulutus arki-illoista pois, kodinhoitoa tehdään silloin kun on virtaa enemmän, muuten mennään minimitasolla. Ajoissa itse nukkumaan myös. Välillä (kerran pari viikossa) joku oma ystävä kylään, jolta saa voimaa. Lapsille reippaalla kädellä lastenohjelmia, itselle silloin lehti tai kirja käteen . Näillä olen itse saanut vähän helpotusta. Voimia!

 

[lähivanhempi]

Semmonen juttu että ruokaa kannattaa tehdä suuria määriä, esim. makaronilaatikko ja pakastaa, niin ei tartte aina olla ruokaa laittamassa. Kaikkien paikkojen ei tarvitse olla tiptop, voiskohan lapset auttaa siivouksessa? Kerro lapsillekkin, että äiti tarvitsee lepotauon päivittäin, näytä vaikka kellosta jokin tietty aika kun ei saa häiritä. Et ole ainut, mullakaan ei ole ketään iltaisin apuna.

 

[äiti28v]

ensinäkin, armollisuutta itselle! olet varmasti kyllin hyvä, ja paras äiti lapsillesi!!
itse olen 5v ja 4v muksujen yh. ollut kuopuksen syntymästä saakka.
mulla on sillälailla kiva tilanne että lapset menevät iltaisin puoli kasin aikaan yöunille. illassa jää siis aikaa monta tuntia itselle. silloin juon lämmintä teetä, istun ja syön rauhassa. luen kynttilänvalossa, muutan kylpyhuoneen omaksi spa:ksi levittelen rasvoja ja koitan helliä itseäni.
uni on myös tärkeää, ajoissa nukkuun niin jaksaa! silloin tällöin joku kyläilemään, sekin auttaa jaksamaan. ennen kaikkea, koitan puhua ja tsempata itseäni positiiviseen sävyyn. mielessäni tsemppaan itseäni "olet riittävän hyvä!", "kaikki menee ihan hyvin" jne.
onko sinulle ketään ystäviä esimerkiksi jotka voisivat ottaa lapsia silloin tällöin?
paljon paljon voimia arkeen!! <3

 

[Jonna_Äiti harmaana]

Neuvo 1: hanki tukiverkko, kavereita, ystäviä... rohkeasti vaan tutustumaan.
Se olikin ainoa neuvo.

 

[yh]

Olet siitä onnellisessa asemassa että lapsilla on vastuunsa kantava isä ja pitää heitä joka toinen viikonloppu, jolloin sulla on aikaa levätä. Mulla ei oo edes sitä jotenkin sitä vaan on pakko jaksaa..