Huomasin yhtäkkiä, että olen ihastunut ihan täysillä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "puuma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"puuma"

Vieras
Näin EI pitänyt käydä. Minä olen naimisissa. Minulla on perhe. Tapasin kuitenkin minua nuoremman miehen ja vietin hänen kanssaan ensin illan ja yön, aamulla päätin, että antaa mennä, voihan tuosta rakastajankin ottaa. Mutta nyt kun on kuukausi mennyt tätä juttua niin huomaan olevani ihastunut ja pelkään pahoin, että rakastunkin kohta. Mies on just sellainen joka minua viehättää, sopii ajatuksiltaan ja teoiltaan minulle täydellisesti, seksistä nyt puhumattakaan. Hän on minua nuorempi, mikä viehättää minua, mutta ei haittaa yhtään, koska miestäkin viehättää vanhemmat naiset. Annanko mennä? Onko nyt oikeasti mun vuoro jo elää elämääni niin kuin haluan?
 
Älä anna mennä... Älä tuhoa perhettäsi. Se ei ole sen arvoista. Kannattaa mahdollisimman pian katkaista välit tähän perheenrikkojaan ja antaa ajan tehdä tehtävänsä ja pystyt vielä unohtamaan miehen.
 
No, sulla on nyt tavallaan kaksi aviomiestä, eli olet jo rikkonut avioliittosi. Haluatko hyväksyntää teollesi, voiko joku muu päättää puolestasi, miten tilanne hoidetaan?
 
[QUOTE="mama";23632796]Älä anna mennä... Älä tuhoa perhettäsi. Se ei ole sen arvoista. Kannattaa mahdollisimman pian katkaista välit tähän perheenrikkojaan ja antaa ajan tehdä tehtävänsä ja pystyt vielä unohtamaan miehen.[/QUOTE]

Ap:han tässä on perheenrikkoja. Puistattaa ihan vanhemmat jotka heti menee sänkyyn jonkun tuntemattoman kanssa. Teinimäistä soheltamista.
 
[QUOTE="BangBang";23632893]Huora on maksullinen nainen, ei ihan ehdot täyty tässä tapauksessa..

Lumppu on ehkä kuvaavampi jos nyt haukkumalinjalle pitää lähteä =)[/QUOTE]

Kyllä sitä huoraamista on ihan maksuttomillakin.
 
[QUOTE="puuma";23632781]Onko nyt oikeasti mun vuoro jo elää elämääni niin kuin haluan?[/QUOTE]

Onko joku pakottanut sinut siihen elämään, jota tähän asti olet elänyt? :O
 
Haukkukaa miten haluatte. Minä olen huora, olen ollut jo pitkään eikä parisuhteeni ole parhainta mahdollista. Olen siis useasti pettänyt aiemminkin, ne on ollut yhden illan juttuja tai sitten pieniä romansseja, aina olen muistanut sanoa, että olen naimisissa, tämä oli sitten tässä, mutta nyt on joku eri tavalla. Mietin koko ajan muutenkin, että minun vuoroni elää omaa elämää. Olen valmis siihen yksinkin, ja sitten yhtäkkiä huomaan ihastuneeni, joten olen vähintäänkin sekavassa mielentilassa nyt. Järki sanoo mitä sanoo, mutta tunteet pakottaa katsomaan mihin tämä johtaa. Olenpa melkein valmis jättämään kaiken, vaikka näin EI pitänyt käydä koskaan minulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23632971:
Ootko miettinyt, ettei ole ihme jos on parisuhde vähän huonona, kun olet ihan epäluotettava kumppani?

Just näin. Samoten, haluat elää sitä elämää, mitä itse olet aina kaivannut. Entä ne lapset? Kuka kysyi heiltä millaisen perheen ja elämän he haluavat? Tai noh, ehkä ei heille huono vaihtoehto, että koti rauhoittuu ja jäävät isänsä luo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23632971:
Ootko miettinyt, ettei ole ihme jos on parisuhde vähän huonona, kun olet ihan epäluotettava kumppani?

Tiedän olevani surkea paska, muttet tiedä miten olen tullut tällaiseksi. Kohta 20 vuotta sellaista elämää jota itsekin jossain vaiheessa uskottelin haluavani. Jostain syystä olen tullut sen verran vanhaksi, että yhtäkkiä ymmärrän että minä voin tehdä itse mitä haluan. Mutta en voi lähteä toisesta sylistä toiseen. Siksi haluan järkisyyt takaisin ja tunteet johonkin muualle, mutta kun sydänkin lyö kahtasataa, kädet hikoaa, kurkussa kuristaa, posket punoittaa ihan kuin teinitytöllä. Olen aivan sekaisin!
 
Tiedän olevani surkea paska, muttet tiedä miten olen tullut tällaiseksi. Kohta 20 vuotta sellaista elämää jota itsekin jossain vaiheessa uskottelin haluavani. Jostain syystä olen tullut sen verran vanhaksi, että yhtäkkiä ymmärrän että minä voin tehdä itse mitä haluan. Mutta en voi lähteä toisesta sylistä toiseen. Siksi haluan järkisyyt takaisin ja tunteet johonkin muualle, mutta kun sydänkin lyö kahtasataa, kädet hikoaa, kurkussa kuristaa, posket punoittaa ihan kuin teinitytöllä. Olen aivan sekaisin!

Niin mutta et sä voi välttyä siltä tosiasialta, että olet valehdellut miehellesi. Et kai sä meinaa vaan jatkaa sen kanssa kertomatta sille?
 
Kukaan ei sinua sänkyyn pakota, vaan itse teet sen valinnan. Teot voi hallita.

...sydänkin lyö kahtasataa, kädet hikoaa, kurkussa kuristaa, posket punoittaa ihan kuin teinitytöllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23633019:
Niin mutta et sä voi välttyä siltä tosiasialta, että olet valehdellut miehellesi. Et kai sä meinaa vaan jatkaa sen kanssa kertomatta sille?

En luultavasti kerro, vaikka jättäisinkin mieheni.
 
Tiedän olevani surkea paska, muttet tiedä miten olen tullut tällaiseksi. Kohta 20 vuotta sellaista elämää jota itsekin jossain vaiheessa uskottelin haluavani. Jostain syystä olen tullut sen verran vanhaksi, että yhtäkkiä ymmärrän että minä voin tehdä itse mitä haluan. Mutta en voi lähteä toisesta sylistä toiseen. Siksi haluan järkisyyt takaisin ja tunteet johonkin muualle, mutta kun sydänkin lyö kahtasataa, kädet hikoaa, kurkussa kuristaa, posket punoittaa ihan kuin teinitytöllä. Olen aivan sekaisin!

Onko teillä vanhempien sopima aviolitto vai miksi et ole voinut tehdä mitä haluat / uskotellut haluavasi jotain jne... Itse kuitenkin olet miehesi valinnut, vai mitä?
 
--- tohon olen matkalla minäkin... Väärinhän se on monia kohtaan, mutta. Ei minusta kai kuitenkaan ole marttyyriksi tässä maailmassa enään, maanantaina teen sen askeleen, jonka jälkeen ei kai paluuta entiseen ole. Tahdon näin.
 

Yhteistyössä