D
"Diamond"
Vieras
Pieni selonteko mun tilanteeseen.
Pitkä lapsettomuus takana, kummallakin puolella runsas pcos ja yhtäkkiä 6 vuoden yrittämisen jälkeen tulin luomusti raskaaksi kun lopetettiin yrittäminen mutta emme käyttäneet edelleenkään ehkäisyä.
Yksi km ( tuulimuna ) takana n. 8 v. sitten.
Kävin ultrassa jo rv 8+5 kun luultiin että silloin tehdään np-ultra mutta sikiö vastasikin viikkoja 8+5. Epäsäännöllinen ja pitkä kuukautiskierto niin tätä vähän epäilinkin. Mutta mikä tärkeintä, syke löytyi silloin ja hengähdin hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. Johtunee tuosta lapsettomuudesta sekä aiemmasta tuulimunasta että pelkään koko ajan pahinta mutta välillä pysähdyn miettimään että miksei kaikki olisi hyvin muka?
Huomenna siis 12+5 ja aamulla se jännittävä ultra.
Pelkään:
Keskeytynyttä keskenmenoa
Sitä ettei sikiö olekaan kehittynyt ja kasvanut normaalisti
Sitä ettei sykettä löydy enää
Niskaturvotuksen mittaamista ja arvoa joka saadaan kun yhdistetään mun verikokeisiin yms.
Ja tuhatta muuta asiaa..
Kun on ensimmäinen oikea raskaus niin ei tiedä mitä odottaa ja kaikki pelottaa. Mulla on ollut muutaman viikon esim. sellaisia vihlovia ja repäiseviä kipuja jos käännyn nopeasti tai aivastan etten ole kumartunut eteenpäin, sama yskäistessä. Olen kuullut että nivusiin vihloo mutta mulla vihloo alamahaankin silloin.
Haluaisin olla onnellinen odottaja vailla huolen häivää mutta olen päinvastainen odottaja.. Huominen pelottaa siis siinä määrin että tulee huono olo..
Pitkä lapsettomuus takana, kummallakin puolella runsas pcos ja yhtäkkiä 6 vuoden yrittämisen jälkeen tulin luomusti raskaaksi kun lopetettiin yrittäminen mutta emme käyttäneet edelleenkään ehkäisyä.
Yksi km ( tuulimuna ) takana n. 8 v. sitten.
Kävin ultrassa jo rv 8+5 kun luultiin että silloin tehdään np-ultra mutta sikiö vastasikin viikkoja 8+5. Epäsäännöllinen ja pitkä kuukautiskierto niin tätä vähän epäilinkin. Mutta mikä tärkeintä, syke löytyi silloin ja hengähdin hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. Johtunee tuosta lapsettomuudesta sekä aiemmasta tuulimunasta että pelkään koko ajan pahinta mutta välillä pysähdyn miettimään että miksei kaikki olisi hyvin muka?
Huomenna siis 12+5 ja aamulla se jännittävä ultra.
Pelkään:
Keskeytynyttä keskenmenoa
Sitä ettei sikiö olekaan kehittynyt ja kasvanut normaalisti
Sitä ettei sykettä löydy enää
Niskaturvotuksen mittaamista ja arvoa joka saadaan kun yhdistetään mun verikokeisiin yms.
Ja tuhatta muuta asiaa..
Kun on ensimmäinen oikea raskaus niin ei tiedä mitä odottaa ja kaikki pelottaa. Mulla on ollut muutaman viikon esim. sellaisia vihlovia ja repäiseviä kipuja jos käännyn nopeasti tai aivastan etten ole kumartunut eteenpäin, sama yskäistessä. Olen kuullut että nivusiin vihloo mutta mulla vihloo alamahaankin silloin.
Haluaisin olla onnellinen odottaja vailla huolen häivää mutta olen päinvastainen odottaja.. Huominen pelottaa siis siinä määrin että tulee huono olo..
)