Huomenna tulee kuluneeksi 14v kun.. ( ja pitkä vuodatus )

[chrissy]

Siis miten voi olla jo 14v aikaa kun pikkuveli kuoli onnettomuudessa! Siis tää aika on menny ihan järkyttävän nopeesti.

Muistan edelleen sen päivän kuin eilisen. Olin 15v tuolloin ja pikkuveli 9v.

Mulle tää 11 pv ja 22 pv ( hautajaiset ) on vaan niin kamalia päiviä edelleen.. Joulu muutti muotoaan siitä lähtien.


Mä nautin suunnattomasti tästä joulun hengestä mutta samalla hengenvedolla tulee surufiilis siitä et joku puuttuu ja se on vaikeeta.

Haudalla käynti on vaikeeta edelleen ja itku pääsee aivan joka kerta jo ennekuin sinne asti oon edes päässy. Hauta on 400km pääs ja käyn aina ku pääsen.

Mulla on nyt täs lähiaikoina tullu kauhee koti-ikävä, siis sinne mis mun vanhemmat ja toinen veli on. Meillä on tosi läheiset välit vanhempien kanssa. Mulla menee mun kaikki lomat siellä ja pitkät vapaat. Ahdistun koska joudun viettämään tän joulun anoppilas kun haluisin olla kotona. Kun siellä oon ei mulla oo mikään kiire kotiin enkä haluais lähtee sieltä.
Just tulin kotia sieltä reilu viikko sitten ja ens kuun lopus meen uudestaan. En tiedä johtuiskohan myös osittain siitä et mun mummo joka on mulle erittäin tärkee ei oo kauheen hyväs kunnos.. Antoi mulle sen sormuksen vaikka heillä oli äidin kanssa sopimus et se otetaan sit vasta kun mumma kuolee. En oikein pysty soittamaankaan kun aivohalvauksen jäljiltä meni puhekyky ja ymmärrettäviä sanoja on siellä täälä.

pitäisköhän mennä johonki puhumaan..

että sellasta köykäästä näin pe iltaan kiitos jos jaksoit lukea.

 

[Molleri]

Miksi ette mene sun vanhempien luokse jouluksi, jos kerran mummokin on huonossa kunnossa?

 

[chrissy]

Miksi ette mene sun vanhempien luokse jouluksi, jos kerran mummokin on huonossa kunnossa?

me oltiin siellä viime jouluna ja nyt on anoppilan vuoro. Molemmat kun on kaukana niin ollaan sovittu vuorovuosin.

 

[Non compos mentis]

:hug:

 

[chrissy]

Miksi ette mene sun vanhempien luokse jouluksi, jos kerran mummokin on huonossa kunnossa?

okei siel luki "tänkin" joten saattoi hämätä.

 

[chrissy]

ja ku aattelen et pikkuveli täyttäis tammikuun 15pv 24v ja mietin et miltä näyttäis ja millainen suhde meillä olis ja jotenki pistää niin vihaks etten saanu tuntea.

Bussikuski teki väärin ja sai 240mk sakkoja ja tuomion liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta.

 

[....]

tiedän miltä tuntuu menettää äkkisesti läheinen. Ei niitä asioita voi järjellä käsitellä. Ehkä sinun olisi hyvä käydä juttelemassa, jos tämä vaikuttaa sinun elämääsi päivittäin? Normaaliahan on muistella veljeäsi kun vuosipäivä koettaa. Jäihän teillä paljon kokematta.

En tiedä mitä bussikuski teki, mutta aiheutti veljesi kuoleman kuitenkin. Uskon että veljesi kuoleman tuottaminen vaivaa häntä lopun ikää.

Voimia sinne !

 

["hei"]

Mielestäni tuollaisiin vuoro vuosin sopimuksiin pitäisi pystyä tekemään poikkeuksia, varsinkin jos on tilanne ettei mummo luultavasti enään seuraavaa joulua näe. Onko tärkeämpää viettää hänen kanssaan viimeinen joulu vai viettää joulu anoppilassa, vain koska niin on sovittu?

 

["Tiina"]

ja ku aattelen et pikkuveli täyttäis tammikuun 15pv 24v ja mietin et miltä näyttäis ja millainen suhde meillä olis ja jotenki pistää niin vihaks etten saanu tuntea.

Bussikuski teki väärin ja sai 240mk sakkoja ja tuomion liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta.

Varmasti vaikea asia ymmärtää ja hyväksyä ja ymmärrän hyvin, että olet edelleen vihainen ja katkera...olisin varmasti minäkin. Mutta kuitenkin eteenpäin ja ylitse olisi päästävä ja viha on todella kuluttavaa niin olisiko kuitenkin parempi jos kävisit juttelemasta tunteistasi ihan ammattiauttajan kanssa. Itsekin olen käynyt psykologin juttusilla ja en olisi ikinä voinut etukäteen uskoa kuinka paljon apua sieltä voi saada, kun vastapuolena ja kuuntelijana on oikeasti ammattilainen.

Voimia ja jaksamista sinulle Oliko tämä muuten juuri se tapaus josta joskus täällä luin...siis se jossa linja-auto peruutti koulun pihalla lapsen päälle...

 

[chrissy]

[QUOTE="Tiina";22641094]Varmasti vaikea asia ymmärtää ja hyväksyä ja ymmärrän hyvin, että olet edelleen vihainen ja katkera...olisin varmasti minäkin. Mutta kuitenkin eteenpäin ja ylitse olisi päästävä ja viha on todella kuluttavaa niin olisiko kuitenkin parempi jos kävisit juttelemasta tunteistasi ihan ammattiauttajan kanssa. Itsekin olen käynyt psykologin juttusilla ja en olisi ikinä voinut etukäteen uskoa kuinka paljon apua sieltä voi saada, kun vastapuolena ja kuuntelijana on oikeasti ammattilainen.

Voimia ja jaksamista sinulle Oliko tämä muuten juuri se tapaus josta joskus täällä luin...siis se jossa linja-auto peruutti koulun pihalla lapsen päälle...[/QUOTE]

ei peruuttanu vaan ajoi yli eli bussi liikkui vaikka lapsia juoksi edessä.

Mä oon käyny psykologilla 10v sitten kun pikkuveli ilmestyi uniin painajaisina ja muutoinkin näin paljon painajaisia kuolemasta ym.. kyllä se auttoi silloin ja ne loppuikin aika pian siitä.

En mä vihaa ja katkeruutta tunne jatkuvasti, mutta ajoittain just esim. tänä vuodenaikana se vaan nousee pintaan ja välistä se saa mielen matalaks kun kaverin pikkuveli on samana vuonna syntyny ja kun katsoo heidän keskinäistä suhdetta niin miettii siinä välillä et tollasta se olis voinu meilläkin olla.

Meni vuosia kun tunteet ei näin pinnassa olleet. Nää päivä oli helpompia jne. Mutta tytön syntymän jälkeen alkoi taas pohtimaan asioita ja sit taas suree kun ei saanu tuntea enoaan ja veljestä olisin kummin tehnyt jne.

Otin veikasta muotokuvan käteeni ja siitä tunnen suurta iloa päivittäin kun näen hänet hymyilevän kädessäni.

Mutta silti se ikävä on valtaisa.

 

[Chala]

:hug: