Huono äiti kaipaa neuvoja..

[Sorelliina]

Täällä oli vähän aikaa sitten juttua siitä, että vauvat eivät ole vaativia tai vaiketa vaan vika on meissä äideissä. Nyt kysynkin neuvoja kuinka voin poisopetella tästä tavasta "paapoa" vauvaa?? Meidän poika on nyt 7,5 kk ja olen pitänyt häntä todella vaaativana tapauksena. Viihtyy hyvällä tuurilla hetken lattialla (ei osaa liikkua), vaunuissa ei ollenkaan, sylissä liikkeellä ollessa (en saa istua). Ja ihan todella nyt aloin tätä miettimään, voinko opettaa vauvani leikkimään itsekseen? Kertokaahan ns.kilttien lapsien vanhemmat? Niin ja mainittakoon vielä että olen kuulema itse ollut pienenä myös ihan mahdoton ja minua on kutsuttukin itkuiitaksi Onkohan minutkin sitten vain hemmoteltu pilalle:/ Alanko vain opettaa että joka itkusta ei pääsekkään syliin?

 

[*maca*]

Täälläpä vastaa yksi 24/7-yh-äiti. Miten saat yhtään mitään tehtyä jos joka ikiseen kirahdukseen vastaat ottamalla heti syliin? Tietysti silloin kun vauva on ihan pieni tulee mielestäni pyrkiä mahdollisimman nopeasti vastaamaan vauvan itkuun joko ottamalla syliin tai juttelemalla tms mutta kun vauveli kasvaa, oppii istumaan ja liikkumaan niin kyllä sitä sietokykyä alkaa vauvalla jo itselläkin olemaan. En nyt tarkoita että huudatat lastasi mutta voisit vaikka sanoa että 'äiti ottaa ihan kohta syliin, lasken ensin vain nämä pyykit' tms...? Äläkä nyt ala syyllistää itseäsi että olet hemmotellut lastasi! Minä _en_ usko että >1vuotiasta voisi hemmotella pilalle!

Entä onkos teillä käytössä kantoliinaa / reppua (esim Ergo)? Jos ei ole niin kannattaa hankkia jokin kantoreppu (ei rintareppu!) ja opetella sen käyttö ja näin arki helpottuu kun kädet vapautuu. Poikasi nyt vain sattuu olemaan 'en viihdy lattialla' -sorttia -niin me olemme erilaisia jo pienestä pitäen. Oma lapseni viihtyi hurjan hyvin vaunuissa ja kohtuullisesti lattialla vaikka lähti liikkeelle vasta 8kk:n ikäisenä. Leikkii paljon yksinäänkin mutta huomiota on äidiltä saatava -varsinkin arki-iltaisin kun tyttö on pk:ssa ja itse töissä. Tyttö on ollut omasta mielestäni ns. 'helppo vauva' -neuvolassakin aina hehkutin miten hyvin pärjään ja jaksan lapsen kanssa yksin (alusta asti). Vasta vauva-ajan jälkeen alkoi olla hieman hankalaa ja raskastakin kun tyttö ehtii ja pääsee joka paikkaan tonkimaan ja sotkemaan ja kiipeilemään mutta se kuuluu asiaan.

Miten sinun päiväsi kuluvat vauvasi kanssa? Nukkuuko hän kuitenkin hyvin jotta sinulle jää vähän hengähdystaukoa? Varmasti poikasi lähtee liikkumaan muutaman kuukauden sisällä joten ehkäpä vähän helpottuu.. Jaksamista ja kärsivällisyyttä sinulle!

 

[mami5]

Hmm... itse en allekirjoita tuota väitettä, että kaikki vauvat eivät olisi vaativia tai vaikeita vaan, että vika olisi äidissä. Kyllä niitä ns. vaativia ja "vaikeitakin" vauvoja on, temperamentiltaan ja luonteeltaan erilaisia kuin ns. helpot vauvat
Mutta Soreliina, toki voit opettaa vauvaasi joka lähenee jo taaperovaihetta, ettei äiti reagoikkaan aina hänen kiukkuitkuunsa. Näin hän oppii, ettei kiukuttelemalla/itkulla saa huomiota tai pääse syliin... hermoja raastavaa voi olla, mutta jos pinna venyy kannattaa kokeilla
Jos hän on vaunuissa vielä makuuasennossa olisiko mahdollista nostaa häntä pystyasentoon tai kokeilla jo rattaita (selkänoja hieman taaksepäin kallistettuna).
Samoin voit kokeilla viihtyykö hän lattialla lelujensa kanssa, jos olet itse vieressä.
Tuo ikävaihe on vauvoilla hankala, tahtoa ja haluja olisi tutustua maailmaan, muttei pääse vielä itse liikkumaan, helpotus tulee yleensä sitten, kun hän oppii ryömimään/konttamaan

 

[Temppukoulu]

Minunkin esikoinen oli aika vaativa, temperamenttinen pakkaus. Totesin kuitenkin, että pakkohan minun on esimerkiksi tehdä ruokaa, joten vauvalle vaarallisempaa olisi ollut ottaa vauva syliin kuuman lieden ääreen kuin että lasken hänet lattialle hetkeksi. Jos vauva itki, puhuin hänelle rauhoittavasti ja otin sitten hetken päästä syliin.

Olen itse asiassa alusta asti pitänyt vauvaa lattialla. Meillä on ollut sellainen lasten päiväpeitto, jonka olen aina heittänyt lattialle ja vauva on laitettu sen päälle. Alustalle sitten välillä laitan sellaisen jaloillaan seisovan "räpläyslelun" hänen päällensä ja välillä esimerkiksi muovisia keittiön astioita (mukeja, tarjoilulusikoita), joita hän tutkailee. Toki välillä vauva on alkanut heti itkeä (varsinkin silloin heti muutaman viikon ikäisenä), mutta kyllä hänelläkin on sietokyky kasvanut. Minusta oleellista on juuri se, että lasta ei jätetä yksin ja että hän kuulee puheen, että häntä ei ole jätetty heitteille.

Vauvalle näkökyvyn kehittyessä on myös hyvä havaita, että on erilaisia huoneita. Esimerkiksi keittiön lattialla itku tulee herkästi, kun siellä on niin tylsää, mutta jos menemme kylpyhuoneeseen ottamaan pyykkejä koneesta, niin siellä itku taas laantuu, kun siellä harvemmin ollaan lattialla.

Ei pidä vaatia lapselta heti liikoja, mutta sinuna tekisin ehdottomasti niin, että opettaisin pikkuhiljaa totuttamalla lasta omatoimisemmaksi, että hän oppisi itsekin viihtymään, sillä kun hänelle tulee vuosia lisää, niin onhan toki tarkoitus teilläkin, että sinä et koko ajan leikitä häntä, vaan hän itsekin osaa keksiä leikkejä.

 

[voivoivoivoi]

Onhan meitäkin joilla on kaksoset/kolmoset. Ne joutuu pakostakin huutamaan itekseen kun yksi on sylissä.
Siksköhän meidän lapset leikkiikin keskenään eikä ole sylivauvoja kun ne pienestä pitäen on odottaneet omaa vuoroaan.

 

[sietokynnys]

pitää jaksaa kuunnella kitinää ja itkua, siitä se riippuu. Ei tietenkään tukehduksiin saakka huudattamista mutta pikkukitinästä ja narinasta ja hetken voi jopa itkeäkin niin ei siitä lapsi mene rikki. Tämän huomaa nyt kun itellä on toinen lapsi, jompi kumpi joutuu välillä pakostakin itkien odottamaan vuoroaan, ja voin kuvitella mitä se tosiaan on kaksos/kolmosperheessä. Ja toisen lapsen myöstä itkua on oppinut tosiaankin "päästämään ohi korvien" välillä.

 

[1v10kk pojan äiti]

Moi,

Juu ehkä vähän provosoidusti tuli tuohon edelliseen ketjuun kirjoitettua huonoista äideistä jotka paapovat lapsensa pilalle.

Ensimmäisen ainoan lapsen kohdalla sitä vaan on aikaa niin tehdä. Itse olen samaan syyllistynyt ja syyllistyn edelleen, eli arvostelen tässä samalla itseäni ja totean samaan hengenvetoon että en vaan pysty olemaan lapselleni tahallani tyly, jotta oppisi odottamaan.

Eri asia oli, kun hoidin viime kesäkuussa sekä omaa poikaani että sisareni 1-vuotiasta arkipäivät kun sisareni oli töissä. Siinä sitä huomasi kuinka kaksi perheensä ainutta lasta kiukkusivat täyttä päätä ensimmäiset päivät kun heti ei ollut palvelijaa käytössä kun jotain halusi (tyyliin syötin toista ja toisen oli päästävä potalle, jonka jälkeen jatkoin syöttämistä enkä voinut viidyttää potalla olijaa ja taas kohta uusi vähän pidempi tauko syöttämiseen kun toinen piti pestä puhtaaksi ympäriinsä levittämästään kakasta jne..). Seuraava viikko meni jo huomattavasti rauhallisemmin, kun huomasivat ettei huuto tehoa halutulla tavalla (päälysvaatteet päällä pitää vaan odottaa niin kauan kuin toinenkin on puettu).

Jos pystyt niin voit toki odotuttaa lastasi tahallaan, mutta monesti sitä pidetään hirveän tylynä kohteluna yhden lapsen äidiltä, toisin kun silloin jos äidillä olisi pari muuta lasta sillä samalla sekunnilla hoidettavana kun kyseinen lapsi huutaa. Lapsen kannaltahan tilanne taitaa olla täysin sama.

Itse en ole keksinyt muuta keinoa kun hankkia lisää lapsia, jotta tästä nyt ainoasta ei tulisi ihan mahdotonta pilalle lellittyä kersaa.

 

[Alkup.]

Täälläpä vastaa yksi 24/7-yh-äiti. Miten saat yhtään mitään tehtyä jos joka ikiseen kirahdukseen vastaat ottamalla heti syliin? Tietysti silloin kun vauva on ihan pieni tulee mielestäni pyrkiä mahdollisimman nopeasti vastaamaan vauvan itkuun joko ottamalla syliin tai juttelemalla tms mutta kun vauveli kasvaa, oppii istumaan ja liikkumaan niin kyllä sitä sietokykyä alkaa vauvalla jo itselläkin olemaan. En nyt tarkoita että huudatat lastasi mutta voisit vaikka sanoa että 'äiti ottaa ihan kohta syliin, lasken ensin vain nämä pyykit' tms...? Äläkä nyt ala syyllistää itseäsi että olet hemmotellut lastasi! Minä _en_ usko että >1vuotiasta voisi hemmotella pilalle!

Entä onkos teillä käytössä kantoliinaa / reppua (esim Ergo)? Jos ei ole niin kannattaa hankkia jokin kantoreppu (ei rintareppu!) ja opetella sen käyttö ja näin arki helpottuu kun kädet vapautuu. Poikasi nyt vain sattuu olemaan 'en viihdy lattialla' -sorttia -niin me olemme erilaisia jo pienestä pitäen. Oma lapseni viihtyi hurjan hyvin vaunuissa ja kohtuullisesti lattialla vaikka lähti liikkeelle vasta 8kk:n ikäisenä. Leikkii paljon yksinäänkin mutta huomiota on äidiltä saatava -varsinkin arki-iltaisin kun tyttö on pk:ssa ja itse töissä. Tyttö on ollut omasta mielestäni ns. 'helppo vauva' -neuvolassakin aina hehkutin miten hyvin pärjään ja jaksan lapsen kanssa yksin (alusta asti). Vasta vauva-ajan jälkeen alkoi olla hieman hankalaa ja raskastakin kun tyttö ehtii ja pääsee joka paikkaan tonkimaan ja sotkemaan ja kiipeilemään mutta se kuuluu asiaan.

Miten sinun päiväsi kuluvat vauvasi kanssa? Nukkuuko hän kuitenkin hyvin jotta sinulle jää vähän hengähdystaukoa? Varmasti poikasi lähtee liikkumaan muutaman kuukauden sisällä joten ehkäpä vähän helpottuu.. Jaksamista ja kärsivällisyyttä sinulle!

Olen viikot kaksistaan vauvan kanssa, mies on reissuhommissa ja kotona vain lauantaina kokonaisen päivän (tulee pe iltana ja lähtee su iltapäivällä) Kotihommat hoidan kun vauva on päikkäreillä, vauvan ollessa hereillä en tosiaan voi puuhastella oikeestaa mitään.. Ruokaa en todellakaan kerkeä laittamaan, mutta eipä sitä nyt oikeestaan itselle viitti edes alkaa laittamaan. Syön jotain kun vauva nukkuu Meidän vaavi kyllä nukkuu tosi hyvin! Ja siitä olenkin hirmuisen tyytyväinen! Yöllä herää kerran syömään, joskus harvoin kahdesti. Yöunet 12-13 tuntia ja kahdet päikkärit.

Kyllä meillä on kantoreppu ja sitä olen käyttänyt aika paljonkin, mutta nyt ei vaan enää hartiat kestä kun poika painaa reilusti yli 10kg. Ei taida enää kannattaa liinaa hankkia... Nyt olen kokeillut sinnikkäästi vain laittaa lattialle ja näyttää leluja, enkä ole ottanut syliin vaikka vähän isompikin huuto on tullut. Tuntuu että tyyppi on alkanut näinkin lyhyessä ajassa tajuaan että ei pääsekkään syliin ja että voihan sitä itsekseenkin tässä vähän tuohuta. Meidän pojalla vaan ei ole sellasta pikku kiukuttelua vaan kiukku alkaa ihan kunnon huudolla:/ En siis yleensä mihinkään pikkukitinään ole reagoinut. Nyt jos olen jättänyt pojan lattialle ja mennyt itse näkyvistä alkaa kauhea huuto, mutta olen vaan huudellut toisesta huoneesta että en ole kaukana, tulen ihan pian takaisin. Ei muuta kun kiitosta vastanneille! Meillä jatketaan harjoituksia)

 

[Alkup. vielä]

Hmm... itse en allekirjoita tuota väitettä, että kaikki vauvat eivät olisi vaativia tai vaikeita vaan, että vika olisi äidissä. Kyllä niitä ns. vaativia ja "vaikeitakin" vauvoja on, temperamentiltaan ja luonteeltaan erilaisia kuin ns. helpot vauvat
Mutta Soreliina, toki voit opettaa vauvaasi joka lähenee jo taaperovaihetta, ettei äiti reagoikkaan aina hänen kiukkuitkuunsa. Näin hän oppii, ettei kiukuttelemalla/itkulla saa huomiota tai pääse syliin... hermoja raastavaa voi olla, mutta jos pinna venyy kannattaa kokeilla
Jos hän on vaunuissa vielä makuuasennossa olisiko mahdollista nostaa häntä pystyasentoon tai kokeilla jo rattaita (selkänoja hieman taaksepäin kallistettuna).
Samoin voit kokeilla viihtyykö hän lattialla lelujensa kanssa, jos olet itse vieressä.
Tuo ikävaihe on vauvoilla hankala, tahtoa ja haluja olisi tutustua maailmaan, muttei pääse vielä itse liikkumaan, helpotus tulee yleensä sitten, kun hän oppii ryömimään/konttamaan

Tähän piti vielä vastata, väärin kun kirjoitin, eli kyllä meillä on jo ratasosa käytössä, mutta ei auttanut viihtymiseen ollenkaan.. Ulkona tykkää sylissä ihmetellä maailmaa Viihtyy lattailla/sitterissä vähän pidempään jos olen kokoajan vieressä viihdyttämässä.Kyllä minulla pinna kestää ei taida siitä olle kyse, mutta jotenkin en vaan raski huudattaa lasta ja olen heti häntä pelastamassa. Taitaa minua jollakin tapaa alkaa säälittäänkin kun toinen alkaa itkemään...
Nyt sitten opetellaan MOLEMMAT että lapsi voi touhuta itsekseenkin vähän aikaa

 

[Joulupallo]

Hei en usko ollenkaan että olet huono äiti tai lapsensa pilalle paaponut. Lapsia on erilaisia. Meillä esikko oli kaikkea edellä mainittua sekä vielä huono nukkuja. Ei sitä auttanut kauan huudattaa pari minuuttia korkeitaan ja sitten jo oli tukehtuminen tai oksennus lähellä. Pikku vinkki joka minut aikanaan pelasti tekemään edes vähän kotitöitä. Ota vanha esiliina ja kiinnitä siihen hakaneulalla värikkäitä ja kiiltäviä joulukuusen koristeita. Pallot ovat parhaita ja kun aurinko osuu niihin niin tekevät vielä seinille mukavia liikkuvia kuvioita. Niitä seuratessa meni tovi jos toinenkin. Vauva vaan sitterissä tai alustalla samassa huoneessa. Tilanne helpottuu (siis muuttuu) kun lapsi lähtee liikkeelle.