Huono olo, tuska kaivaa sydäntä..taas

[Henniw]

Me ollaan saatu jo useamman vuoden lapsettomuushoitoja laidasta laitaan, en edes jaksa niitä enää eritellä. Nyt oli jo melkein 100 % varma et tärppi on käynyt, olen ollut väsynyt, kiukkunen ja tissitkin kipeet. Menin tekeen testin ja samaa näytti kun kymmenet aikasemmatkin, negaa.
Tuntuu vaan niin pahalta, mitä me ollaan tehty väärin. Pitäiskö päästä mieheni etsiin vielä itselleen nainen, jonka kanssa saisi haluamansa perheen. Miten mä voin kahlita ihmisen ja sen unelman. Tuntuu että teen hänelle vääryyttä.
mulla on niin paha olo. Inhoan lähimmäisiäni jotka on raskaana, olen kateellinen ja katkera, kuin eri ihminen. Koska olisi aika lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa hoidot ja alkaa etsiin elämällee uutta tarkoitusta yksin tai yhdessä.
Kun n vuosia elänyt kiertopäivien ja hoitojen helvetissä, tuntuu että niin paljon jo mennyt ohi. Mua vaan niin sattuu, miksi?

 

[niin]

Olisko adoptio teille mahdollisuus?
On siinä pitkä odotus aika, mutta aika varma tulos(hyvillä taustoilla)!

 

[vieras]

Olen itse läpikäynyt täysin saman tilanteen! Kävimme hoidoissa n. 1,5 vuotta ennen kuin viimein onnistuimme. Tuona aikana oli testannut negaa vaikka kuinka monta kertaa ja lääkäri jopa sanoi etten koskaan tule onnistumaan omilla soluilla.
Toivon teille tsemppiä ja uskoa tulevaan, kyllä se onnistuminen on täysin mahdollista!

 

[keiju86]

:hug:

 

[Onnellinen Villasukka]

:'( :hug:
mitä jos et ota vastuuta miehesi asioista, anna hänen haluat olla rinnallasi kaikesta huolimatta.
Kyllä hän pääsee pois viereltäsi jos tahtoo.
En osaa sanoa mitään lohduttavaa. Voimia! :heart:

 

[ap]

Adoptiota ollaan välillä mietitty, mut mua kaivaa mieheni aikasemmat puheet; tuleeko lapsellemme äidin silmät, vai mitä periytyy kummastakin. Taustoiltamme siihen olisi kai mahdollisuus, molemmat vakityössä, oma koti ja kaikki olisi lähes valmista vain se puuttuu.
Tuota hoitojen lopettamista olen miettinyt, siihen ei tunnu menevän muuta enää kuin rahat ja oma mielenterveys. Toivo on kyllä hiipunut. Kiitos vastauksistanne

 

[mä]

Haleja sinulle. Miehesi ihan varmasti rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi. Minkä ikäisiä olette?

 

[adoptio]

Voi, adoptiohan on ihana asia. Niin paljon on lapsia, joilla ei ole vanhempia. Itselläni kolme lasta ja olisin niin halukas adoptioon.

 

[Bishkek Drama Theater]

Me ollaan saatu jo useamman vuoden lapsettomuushoitoja laidasta laitaan, en edes jaksa niitä enää eritellä. Nyt oli jo melkein 100 % varma et tärppi on käynyt, olen ollut väsynyt, kiukkunen ja tissitkin kipeet. Menin tekeen testin ja samaa näytti kun kymmenet aikasemmatkin, negaa.
Tuntuu vaan niin pahalta, mitä me ollaan tehty väärin. Pitäiskö päästä mieheni etsiin vielä itselleen nainen, jonka kanssa saisi haluamansa perheen. Miten mä voin kahlita ihmisen ja sen unelman. Tuntuu että teen hänelle vääryyttä.
mulla on niin paha olo. Inhoan lähimmäisiäni jotka on raskaana, olen kateellinen ja katkera, kuin eri ihminen. Koska olisi aika lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa hoidot ja alkaa etsiin elämällee uutta tarkoitusta yksin tai yhdessä.
Kun n vuosia elänyt kiertopäivien ja hoitojen helvetissä, tuntuu että niin paljon jo mennyt ohi. Mua vaan niin sattuu, miksi?

Voisitko ajatella lopettavasti lapsettomuushoidot , jospa se antaisi mielelle rauhan ? Voisitko ajatella hyväksyväsi sen faktan ettet saa lapsia ?
Et varmasti voi kahlita miestäsi, hän pysyy vierelläsi sen takia että rakastaa sinua.
Taatusti sattuu kun joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen, mitä jos yrittäisit hyväksyä tilanteen sellaisena kuin se on ?

 

[näin on]

Me ollaan saatu jo useamman vuoden lapsettomuushoitoja laidasta laitaan, en edes jaksa niitä enää eritellä. Nyt oli jo melkein 100 % varma et tärppi on käynyt, olen ollut väsynyt, kiukkunen ja tissitkin kipeet. Menin tekeen testin ja samaa näytti kun kymmenet aikasemmatkin, negaa.
Tuntuu vaan niin pahalta, mitä me ollaan tehty väärin. Pitäiskö päästä mieheni etsiin vielä itselleen nainen, jonka kanssa saisi haluamansa perheen. Miten mä voin kahlita ihmisen ja sen unelman. Tuntuu että teen hänelle vääryyttä.
mulla on niin paha olo. Inhoan lähimmäisiäni jotka on raskaana, olen kateellinen ja katkera, kuin eri ihminen. Koska olisi aika lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa hoidot ja alkaa etsiin elämällee uutta tarkoitusta yksin tai yhdessä.
Kun n vuosia elänyt kiertopäivien ja hoitojen helvetissä, tuntuu että niin paljon jo mennyt ohi. Mua vaan niin sattuu, miksi?

Voisitko ajatella lopettavasti lapsettomuushoidot , jospa se antaisi mielelle rauhan ? Voisitko ajatella hyväksyväsi sen faktan ettet saa lapsia ?
Et varmasti voi kahlita miestäsi, hän pysyy vierelläsi sen takia että rakastaa sinua.
Taatusti sattuu kun joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen, mitä jos yrittäisit hyväksyä tilanteen sellaisena kuin se on ?

aika kovan pistit....

 

[vihreemamba]

se on todella vaikeaa antaa periksi haaveelle omasta lapsesta,sitä ei niin vaan tehdä vaikka pettyisikin joka kk.mutta kaikki ihmeet on mahdollisia!itse saanut kokea ihmeen jota mulle ei todellakaan luvattu.voimia teille,pysykää yhdessä.hoidot on rankkoja,koettelee suhdetta mutta älkää antako periksi :hug:

 

[ap]

Olemme hieman yli 30 molemmat. Niin, kai se on jossain vaiheessa vaan tehtävä se lopullinen päätös, et nyt se on loppu, siis hoidot. Mutta se ei ole helppoa. Tunnen vaan syyllisyyttä siitä etten voi saada lasta mieheni kanssa, vika on todettu mussa ja hoidoilla muutaman kerran ollut ihan jopa mahdollista, mut ei. Adoptio asioista varmaan olis hyvä ottaa selvää. Kiitos näkökulmistanne.

 

[hei]

Älä ajattele sitä sun vikana. Et sä itse ole itseäsi rakentanut. Mä uskon, että kaikella on tarkoituksensa. En ymmärrä kaikkia asioita, mutta uskon niillä olevan jotain merkitystä. Rukoilen teidän puolestanne.

 

[Vieras]

Henniw: Oli kuin omaa tekstiäni olisin lukenut. Samanlaiset tuntemukset olivat vielä talvella, epäonnistuneen hoidon jälkeen. Silloin päätin/päätimme, että se on nyt viimeinen ainakin vähään aikaan. Mulla ei yksinkertaisesti polla ois enää kestänyt uusia hoitorumbia, kiertojen laskemista, piikkejä tabletteja....
Tunteet on heitellyt laidasta laitaan. Kaikki raskaana olevat ihmiset tuntuvat kaukaisilta, en halua nähdä heitä. Yksikään lapsi ei herätä enää mitään tunteita, ei iloa ei surua....Jotenkin sitä on siirtänyt itsensä kaiken tuollaisen ulkopuolelle. Ehkä varmaan jotenkin suojellakseen itseään.
Jatkoista ei ole mitään tietoa. Nyt vaan olemma. Se on minusta hyvä ratkaisu tällä hetkellä. Itse olisin valmis adoptoimaan, mutta mies ei. Se rassaa välejämme välillä todella paljon. Meillä syy miehessä. Monesti olen häpeillen miettinyt, että vaihdanko miestä tai saisinko jonkun toisen kanssa lapsen. Onko meitä edes tarkoitettu olemaan yhdessä kun emme yhteisiä lapsiakaan saa. Nyt olen vain ajatellut, että aika näyttää. En halua kuluttaa energiaa asian miettimiseen. Siihen kun sitä aikaa on kulutettu jo lähes neljä vuotta. Nyt on pakko antaa asian olla.

Voimia sinulle!