Huono omatunto esikoinen VS. kuopus??

["Äeti"]

Onko muilla vastaavaa, itsellä kaksi lasta 8v ikäerolla ja taloudellinen tilanne huomattavan erilainen. Esikoinen nyt 8 ja kuopus vajaan vuoden, koen jatkuvasti huonoa omaatuntoa hankinnoista joita teemme kuopukselle.

Esim turvaistuin on suurin, josta koen tunnon tuskia. Esikoisella oli joku onneton kaukalo vain, en muista saatiinko lahjoituksena vai ostiko miehen äiti sen käytettynä joltain. Kuopukselle hankittiin sitten turvallinen telakalla oleva kaukalo. Samoin vaatetus on erilaista, esikoiselle tuli hankittua paljon vaatetta määrällisesti edullisista paikoista (h&m, lassie ym) vaatteita, kun kuopukselle ostaa nyt mieluiten laadukkaampaa ja tyyriimpää.

Olenko ihan pöhkö, kun suren sitä miksei esikoinen ole saanut yhtä turvallista ja kallista istuinta tai yhtä vedenpitävää ulkoulupukua pienenä kuin tämä nuorempi? Miten muut vastaavan ongelman kanssa painineet ovat ratkaisseet asian?

 

["popp"]

Tuollaista hassua huolehtimista kutsutaan äitiydeksi :hug:


t: Myös kahden äiti

 

["Misty"]

Kuule, jos haluat lastasi "lelliä", sen aika on nyt. Ei lapset kaukaloistaan ja vauvavaatteistaan mitään välitä, mutta nyt juuri 8-vuotiaana pitäisi olla kaiken maailman pelit ja pensselit... Mutta eri asia sitten on, kannattaako niitä kaikkia hankkia, vaikka varaa olisikin... Mä taas vähän kadun että tuli niin paljon törsättyä lapseen vauva-aikana, ihan turhaa ja typerää kuluttamista oli.

 

["alkup"]

No meillä kyllä esikoinen ei yleensä pyytele mitään. Sanoo nytkin että toivon sitten joulupukilta. Itse tulee ostettua ihan turhaan kaikkea krääsää, aina muka jotain pitäisi olla kauppareissuilta tuomista.. Kuopuksellekin vaatteita hankin ihan liikaa, tiedän sen mutta tykkään ostella pojalle kivoja värejä ja kuoseja. Ongelma onkin varmasti enemmän äidin kuin lapsien päässä..

Mikähän tämän kulutushysterian muuten tänä päivänä luo, yhtäkkiä huomaan ostelevani yhtä jos toista lapsille. Enemmän tarpeetonta kuin tarpeellista, kamalaa.