Huono omatunto (lapsen hoitoon vienti)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Littledeath
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Littledeath

Aktiivinen jäsen
20.07.2010
7 122
2
36
Pohjois-Pohjanmaa
Eilen oli viimeinen päivä ennen lomaa. Itelläni oli pari edellistä päivää ollut tosi ahdistunut olo. Kärsin siis ahdistuneisuushäiriöstä joka on pysynyt suht oireettomana aika kauan. No, eilen sitten olo oli ihan kamala. Kädet tärisi ja hikoili, sydän hakkas, tuntui etten saa happea ja yksinkertaisesti en kokenut olevani työkuntoinen. Soitin lääkäriin, sain lääkkeitä ja saikkua.
Ja vein lapsen hoitoon, kurja minä. Lapsen hoitoaika olisi ollut 13:30-22. Nyt se oli siellä kuitenkin 15-20. Kun sain itteni koottua, sain siivottua kämpän lattiasta kattoon. Ja nyt onkin hyvä viettää lomaa. :)

Mutta olinko ihan paskiainen kun vein lapsen ns. turhaan hoitoon?
 
Todennäköisesti sait koottua itsesi paremmin ihan itseksesi. Rauhoittuneena jaksaa paremmin lapsenkin kanssa, ja lapsellekin parempi. Hyvää juhannusta ja älä syyllistä itseäsi :)
 
No höpö höpö. Sähän olit sairaana kun veit lapsen hoitoon. Et sä olisi kuitenkaan lasta voinut kunnolla hoitaa. Ja ainakin minä kyllä jos saisin sairaslomaa töistä, niin olisin sit kans kotona lepäämässä ja lapset hoidossa, jos se olisi ollut alkuperäinen suunnitelma ja lapset olisi terveitä.
 
Oon ennenkin ollut saikulla, fyysisistä syistä ja sillon lapsi on ollut kotona. Kertaakaan en ole aiemmin tehnyt sitä että oisin vienyt hoitoon jos ite oon kotona. Nyt mielikin on onneksi valoisampi, ja ajattelin lähteä tässä päivän mittaan pojan kans rannalla kyäymään jos tuo ilma pysyy aurinkoisena :)

Tämmöstä tämä on tämän ahdistuneisuushäiriön kanssa. Aiemmin mulla on ollut masennusta joka on uusinut pari kertaa, mutta nykyisten testien mukaan (ja oman mielen mukaan) sitä ei enää ole kuin hyvin, hyvin lievänä ja selviän arjesta ja työstä mainiosti :) Nyt on vaan ollut taas "tämä kausi"..
 
Ap...et todellakaa vieny turhaan. Itse kärsin (ja kärsin on ihan oikea sana) ihan samasta taudista ja uskon et olosi on ollut kurja.. Minulla ollu kans nyt pari huonoa päivää. Tunti kerrallaan eteenpäin...
 
Eniten tässä kiinnostaa se ilmiö, että heti kun on saanut sairaslomaa ja lapsen vietyä hoitoon, jaksaa siivota kämpän lattiasta kattoon. Mutta kai tuo sairaus on tuollainen, outo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ilmiö outo;26525846:
Eniten tässä kiinnostaa se ilmiö, että heti kun on saanut sairaslomaa ja lapsen vietyä hoitoon, jaksaa siivota kämpän lattiasta kattoon. Mutta kai tuo sairaus on tuollainen, outo.

Totta tämäkin puoli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ilmiö outo;26525846:
Eniten tässä kiinnostaa se ilmiö, että heti kun on saanut sairaslomaa ja lapsen vietyä hoitoon, jaksaa siivota kämpän lattiasta kattoon. Mutta kai tuo sairaus on tuollainen, outo.

No mielen sairaudet on outoja ja kinkkisiä ilmiöitä. Sitä ei vaan kaikki valitettavasti tajua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ilmiö outo;26525846:
Eniten tässä kiinnostaa se ilmiö, että heti kun on saanut sairaslomaa ja lapsen vietyä hoitoon, jaksaa siivota kämpän lattiasta kattoon. Mutta kai tuo sairaus on tuollainen, outo.

Omasta kokemuksesta voin kertoa,että se et tekee jotain,vaikka siivoo,auttaa unohamaan ahdistuksen. Jos pitää itsensä kiireisenä ei lamaannu. Että ymmärrän itse aivan täysin koko kodin siivoamisen. Itse lähden aina juoksemaan tai siivoan tai teen ihan mitä vaan missä voin liikkua kokoajan. Mielen sairaus on outo,se on totta. Eläisin kamalan mielelläni ilman tätä.
 
Sain lääkäristä rauhottavia, ja sen vuoksi pystyin sitten siivoamaan. En maannut enää itkemässä sohvan pohjalla kaikkea paskaa. Toisinsanoen sain itseni toimintakuntoiseksi. Siinä syy, miksi jaksoin siivota. Parempi se, kun viettää tunnin siellä sohvan nurkassa itkien. Siksi mä lääkäriin soitinkin.

Ja mulla kyllä on hoitokontakti ja menee masennuslääkitys.
 

Yhteistyössä