Ä
äitiomatunto
Vieras
Huono omatunto vaivaa, kun mietin lapsen laittamista päiväkotiiin/perhepäivähoitoon (mihin nyt pääsee). Olen sitä mieltä, että ihmisen paikka on kotona, oli kyse sitten lapsesta tai aikuisesta tai kenestä vain. Kapitalismin hapatusta on, että on kuin spitaalinen, jos ei ole kalenteri täynnä, ja juokse tukka putkella keräämässä rahaa pääomanomistajien pussiin. (tekemällä työtä ja maksamalla veroja ja sitten ostamalla pas.kaa, eli sitä roinaa). Vähällä, lähes rahatta pärjää, jos haluaa.
Jää meille viimeiseksi lapseksi, en jaksa enempää lapsia.
Lisäksi en ole nähnyt perhepäivähoitajia, jotka eivät olisi aivan puolikuolleita väsymyksestä. (Sen näkee päältäpäin, vaikka eivät sano mitään, nyt kun itsekin on hoitanut itse lapsia pitempään, näkee saman väsymyksen toisissa).
Ja päiväkodeissa pärjäävät ne rohkeat ja puheliaat lapset. (ja rohkeita ovat ne, joilla hyvät tukiverkot, eli lapsi on tottunut toisiin aikuisiin). Hiljaiset ja aremmat jäävät kyllä jalkoihin.
No, siis oma jaksaminen kotona on koetuksella, ja silti kaikesta tästä huolimatta mietin lapsen laittamista hoitoon. Tietenkin vain siinä tapauksessa että pääsen kurssille, joka kiinnostaa. Mutta siinä on sekin, että se kurssille pääseminen selviää suunnilleen samana päivänä kun sinne pitää mennä, ja se ei taas lapselle ole kiva tilanne. Saada yht'äkkiä tietää, että nyt hoitoon. Ja kun ei ole suhteita, ei ole toivoa saada kivaa hoitajaa, vaan ne jämät...
Mitä teen?
Jää meille viimeiseksi lapseksi, en jaksa enempää lapsia.
Lisäksi en ole nähnyt perhepäivähoitajia, jotka eivät olisi aivan puolikuolleita väsymyksestä. (Sen näkee päältäpäin, vaikka eivät sano mitään, nyt kun itsekin on hoitanut itse lapsia pitempään, näkee saman väsymyksen toisissa).
Ja päiväkodeissa pärjäävät ne rohkeat ja puheliaat lapset. (ja rohkeita ovat ne, joilla hyvät tukiverkot, eli lapsi on tottunut toisiin aikuisiin). Hiljaiset ja aremmat jäävät kyllä jalkoihin.
No, siis oma jaksaminen kotona on koetuksella, ja silti kaikesta tästä huolimatta mietin lapsen laittamista hoitoon. Tietenkin vain siinä tapauksessa että pääsen kurssille, joka kiinnostaa. Mutta siinä on sekin, että se kurssille pääseminen selviää suunnilleen samana päivänä kun sinne pitää mennä, ja se ei taas lapselle ole kiva tilanne. Saada yht'äkkiä tietää, että nyt hoitoon. Ja kun ei ole suhteita, ei ole toivoa saada kivaa hoitajaa, vaan ne jämät...
Mitä teen?