Huono ruokahalu :-(

[epätoivonen ja huolestunut]

Tyttömme on 10kk ikäinen ja kasvaa tasaisesti omalla miinuskäyrällään, lääkärit ym. sanovat vain hoikaksi. Tyttö aloitti ruuan kanssa nirsoilun vajaan puolen vuoden iässä.

Hän syö rintamaitoa pullosta (syönyt lähes koko ikänsä). Aluksi alkoi tappelemaan pulloa vastaan, ei kerran edes 5 tunnin tauon jälkeen suostunut syömään yhtään. Tuttipullon tutin vaihto toisen merkkiseen on auttanut hieman. Viimeiset 5 kuukautta on ollut kuitenkin tosi vaikeita tuttipullosyöttämisen kanssa, yleensä mitään ei syö, ellei käsissä ole jotain _mielenkiintoista_ räpellettävää. Nokkamukista/mukista tykkää enempi, mutta niistä ei juo, leikkii vain. Myös korvikkeita olen koittanut, sama vaikutus. Vettäkään ei juurikaan juo, leikkii vaan vesipullolla tai heittää pois.

Kiinteitä menee suht vähän, puuroa aamuin ja illoin (1dl puuroa maitoon tehtynä + hiukan hedelmäsosetta), puurot menee aika hyvin alas. Liharuokaa tarjotaan 2 kertaa päivässä, niitä menee yleensä 1 pieni purkillinen päivässä (joskus hiukan enemmän, joskus vähemmänkin), hedelmäsosetta jälkiruokana 1-2 pientä purkillista päivässä. Maitoa menee (puuromaidot mukaan lukien) 600-700 ml päivässä. Yleensä kaikki nuo ruokamäärät on kovan työn takana, ruokailuun menee aikaa n. tunti/kerta. Välillä ei vaan kerta kaikkiaan suostu syömään, suu kyllä aukeaa, mutta ruokaa ei nielaista. (Voi hautoa ruokaa suussaan minuuttikaupalla ja sitten sylkeä pois). Ja välillä yökkii oikein kovastikin, mutta jos saa huomion kiinnittymään muuhun, yökkiminen lakkaa. (Välillä muutenkin yökkäilee niin, että tunkee sormiaan liian syvälle suuhun, alkaa yökkimään ja vaan naureskelee päälle). Kolme kertaa tässä kuukauden aikana on yökkäilyn seurauksena oksentanut kauhean määrän ruokaa ulos. Oksentaminen on ollut joko ruokailun jälkeen tai sen aikana, eri ruokien ollessa kyseessä. Sormiruokaa tykkää syödä, tai ainakin leikkiä sillä, mutta sen verran hidasta touhua se on, ettei sillä mahaa täytetä.

Tyttö on muutoin hyväntuulinen ja todella energinen. Mennä touhottaa vaan. Yöt nukkuu vaihtelevasti, yleensä saa silitellä ja tuttia laittaa suuhun pari kertaa yössä (klo 21-08 välillä). Päikkäreitä nukkuu kahdet. Iho-oireita, mahavaivoja tms. ei ole. Kun neuvolalääkärille valitin huonosta ruokahalusta, passitti veri- ja pissakokeisiin. Siellä arvot olivat muutoin normaalit, mutta trombosyytit olivat hiukan koholla. Tästä ei aiheutunut kuitenkaan mitään jatkotoimenpiteitä.

Jotenkin vaan tuntuu tuo ruokahalun puute huolestuttavalta, etenkin kun huono syöminen on sääntö eikä poikkeus. Siihen vielä päälle nuo (onneksi toistaiseksi harvassa olleet) oksentelut, niin saa kyllä miettimään, onko jossain todella vikaa. Onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia, hyviä neuvoja tai ihan mitä muuta kommentoitavaa vaan?

 

[äitix1]

Musta noi teidän ruokamäärät kuulostaa kyllä tosi hyviltä. Meillä 10 kk poika, joka myös kasvaa omalla minuskäyrällään, syntymäpainokin oli alle 2,5 kg. Meillä syödään kaksi liha-ateriaa, yhteensä yhden ison purkin verran hyvällä tuurilla per päivä. Lisäksi noin desi puuroa aamuin illoin, mutta yleensä jää kyllä alle desin. Välipalana syödään yhden pienen purkin verran hedelmäsosetta ja korviketta menee n. 500 ml per päivä.

Mä en osaa sanoa tohon teidän oksenteluun muuta kuin, että meillä vauva tekee samaa, jos on liian täynnä.

Ootteko koittanu syöttää esim. banaania siten, että lohkotte siitä pieniä paloja ja annatte itse käsin (siis ilman lusikkaa) vauvan suuhun. Meillä toimii tämä keino tosi hyvin sillon, kun lusikkaruokaa ei halua ja banaanin syöttää aika nopeastikin tuolla tavalla vauvalle.

 

[epätoivonen ja huolestunut]

Täytyypä koittaa tuota edellisen lähettäjän vinkkiä, voisi jopa toimiakin

Ja tuosta oksentelusta, toivottavasti ei olla oltu huonoja vanhempia ja tuputettu lapselle ruokaa, kun toinen on jo aivan täynnä :-/ Mutta hankala arvioida toisen kylläisyyttä, kun aina nirsoilee ruualle.

 

[nessi*]

Jos hän kerran kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, niin silloinhan ei ole mitään huolta asiasta. Älkää tehkö sitä virhettä, että annatte hänelle jotakin hyvää herkkua vain siksi, että kurkusta alas menisi edes jotakin. On paljon parempi, että silloin kun hän jotakin ylipäätänsä syö, niin sillä on ravitsemuksellista arvoa.

Kannattaa myös välttää sitä, että lapsi juo vatsansa täyteen maitoa, jonka jälkeen hänellä on kylläinen olo eikä kiinteä ruoka maistu. Vauvallehan maito on tietysti tärkein yksittäinen ruoka-aines, mutta vähän isompana kannattaa tähän asiaan kiinnittää huomiota.

Minusta ruoalla nirsoilu on aika tavallista. Omat lapseni ovat ainakin sotkeneet ihan hirveästi ruoan kanssa. Tietysti voi yrittää antaa oman lusikan, jolla hän voi yrittää syömistä itse, mutta ainakin meillä jossakin vaiheessa oli oikeastaan ihan pakko viihdyttää lasta lelulla, jotta syöminen sujui suhteellisen kivuttomasti.

Kerroit, että syötät lasta tunnin verran. Oletko miettinyt, että vähentäisit syöttöaikaa vaikka 5-10 min kerrallaan? Puoli tuntia "tuputtamista" on varmasti ihan riittävästi. Kun lapsella on riittävä nälkä, niin kyllä hän sitten syö. Jos esimerkiksi aamupuuro sujuu hyvin, niin kunnolla ulos liikkumaan ja reippailemaan, niin normaalisti 3 tuntia aamupalasta alkaa jo olla nälkä. Jos puuro vielä pitää nälkää, niin on mahdollista, että lounas ei kunnolla maistu, mutta välipalalla sitten onkin jo kauhea nälkä. Jos pidät ruokapäiväkirjaa ja huomaat, että näin tosiaan on, että ruokahalu menee sykleissä, niin sitten ehkä kannattaisi vaihtaa lounaan ja välipalan paikkaa.

 

[Pikku neiti]

Ei nuo ruokamäärät minusta niin vähäisiltä vaikuta. Ei meidänkään tyttö juuri enempää syö, enkä ole osannut olla siitä huolissani. Olen ajatellut, että tuo on ihan normaali määrä. Maitoa menee vähemmän kuin teillä, mutta olen antanut sitä ja kiinteää juuri sen verran mitä lapsi on huolinut.

 

[Nirsoilija]

Meillä ei maidon vähentäminen ole auttanut lisäämään ruokahalua kiinteille, vaan jos lapsi ei saa maitoa, niin se ei syö mitään muutakaan. Pitää siis saada maitohörppy jokaisen lusikallisen välissä ja olen antanut, koska siten saan lapsen syömään lautasen tyhjäksi. Jos en anna maitoa, niin syömättä jää kaikki. Juonhan itsekin maitoa ruuan kanssa, en ruuan päätteeksi tai ennen ruokailua. En pitäis pahana sitäkään, jos opetteluvaiheessa tilapäisesti antaisi vaikka joka toisen lusikallisen jotain "herkkusosetta" jos se auttaa. Tärkeintä, että jotenkin saa ruokaa menemään eikä ruokailusta jää epämiellyttävä kokemus. Pakottaa ja tuputtaa ei tosiaan kannata. Ei se lapsi nälkään muutamassa tunnissa tai päivässä kuole, jos vaikka joskus jää koko ateriakin väliin. Eikös lapsen voisi antaa juoda välillä vaikka pelkkää maitoa ja syödä terveellisiä herkkuja, esim. hedelmäsoseita, jos vaihtoehto on olla ilman ruokaa. Ehkä sitten muutaman päivän päästä oikea ruokakin maistuu taas, kun siihen liittyvät epämukavat fiilikset on unohtuneet. Vai oliko teillä niin ettei mikään ruoka mene?

 

[epätoivonen ja huolestunut]

Välillä tosiaan on niin, ettei mikään uppoa :-( Yleensä maitoa saa menemään n. 1dl, mutta ei ilman mielenkiintoista räpellettävää käsissä, ilman niitä ei syö lainkaan maitoa, huutaa vaan naama punaisena (=kiukuttelee). Hedelmäsose menee yleensä aika hyvin, ja olenkin tehnyt niin, että tarjoan ensin lihasosetta ja sen jälkeen hedelmäsosetta. Lihaa voi mennä kaikkea 2 lusikallisen ja yhden pienen purkillisen väliltä. En tiedä, stressaanko turhaan noita määriä, ei varmaan pitäisi vertailla netissä muiden vauvojen (saman ikäisten) syömiin määriin.

Nyt olen antanut periksi sen verran, etten taistele tuulimyllyjä vastaan. Jos ruoka ei tosiaankaan uppoa, niin antaa olla ja katsotaan seuraavalla ruokailukerralla uudestaan. Turha pilata päivää tappalemalla syömisten kanssa. En tiedä, onko tuo lapsensa ruokkimisen välttämättömyys jotenkin selkäytimessä, kun heti huolestuttaa ja stressaa, jos toinen syökin huonosti. Ei kai vauvat nälkään itseään tapa?

 

[Löt]

Voin lohduttaa, että lapset yleensä aina syövät vähemmän kuin mitä vanhempi (tai isovanhempi!) itse ajattelisi sopivaksi määräksi. "Voi voi kun ettehän te syö mitään, ottakaa nyt vielä sentään viides pala pannaria" -mummothan ovat ihan klisee

 

[Löt]

Niin, en siis tarkoittanut, että juuri sinä olisit mikään ylipursuava tuputtaja"mummo"

 

[tupu tuputtaja]

Kannattaa vain suuttumatta jatkaa sitä syöttämistä pitämällä kiinni ruoka-ajoista. Ei kannata takertua liikaa siihen, että antaa vain pelkkiä herkkuruokia. Esikoiseni on jo murrosikäinen ja hänen hyvä ystävänsä, jonka minäkin tiedän hyvin, niin hän on aina saanut syödä ihan mitä haluaa. Nyt tämä poika siis murrosikäisenä on sellainen, ettei hän syö kuin muutamaa eri ruokalajia (esim. kieltäytyy syömästä mitään hedelmää tai marjaa). Hänen kohdallaan noudatetaan vapaata kasvatusta ja vanhemmat kyllä myönsivätkin joskus, että kovapäisen pojan kohdalla olisi ehkä "hieman" pitänyt olla jotain kuria. Poika on tosi lyhyt ikäisekseen, vaikka vanhemmat ovat pitkiä, joten on ihan mahdollista, että pelkkää makaronia ja lihapullia syömällä hän tosiaan kärsii vuosia jatkuneesta vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta.

En siis halua pelotella, mutta tuosta omakohtaisesti läheltä seuraamastani esimerkistä olen huomannut, että ohjat ruokailussa pitäisi kuitenkin olla aikuisella. Sopiva tasapaino tuputtamisen ja lapsentahtoisen ruokailun välillä pitäisi löytää. Kun annettu ruoka on terveellistä, niin ei kai ole suurta vahinkoa, vaikkei lapsi aina söisikään paljon.

 

[ei mittaa ihmistä]

Menee jo vähän aiheen vierestä, mutta muistuttaisin vain ettei ruokahalu tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä.

Mieheni on juuri tällainen tupu tuputtajan kuvaama "huono" syöjä, joka ei saa alas kovin montaa eri ruokalajia. Tästä hän onkin sitten saanut kuulla koko elämänsä. Sisko oli "reipas" syöjä ja samojen ruokien äärellä ovat kasvaneet.

1-vuotiaamme on ilmeisesti perinyt isänsä ruokahalun. Eilen meni joka aterialla alas vain pari lusikallista. Pidän silti tosi tärkeänä, että en valittele syömättömyyttä ääneen tai kehu "hyvää" syömistä.

 

[afton]

Aloittajan kirjoitus oli kuin minun kirjoittamani. Meillä oli samanlainen tilanne mutta se alkoi jo imetysaikana eli poika oli niin laiska syöjä ettei viitsinyt juuri edes imeä. Myöhemmin kun söi jo kiinteitä niin kaikki pienet palat tai epämiellyttävä ruoka sai hänet oksentamaan ja kyökkimistä oli todella usein. Ruokamäärät olivat kutakuinkin samoja kuin ap:n työllä ja kaikki aina ihmettelivät millä se lapsi elää. Koskaan ei mitään vikaa tai allergioita ole tutkimuksissa löytynyt vaan se suurin vika oli ylihuolestunut äiti. Poika on aina ollut alimmalla käyrällä mutta todella terve ja energinen pakkaus.
Mutta muistan hyvin miten äärettömän stressaavaa voi olla lapsen syömättömyys ja meillä on heitetty uskomattomia määriä ruokaa hukkaan kun olen yrittänyt itse kokata sekä ostaa kaikki mahdolliset vaihtoehdot mitä lapselle voi antaa. Joskus tuntui, että lapsi ei tuntenut mitään nälän tunnetta sillä joskus ruokailun välillä oli tosi pitkä aika kun ei ensin halunnut lounaaksi syödä mitään ja ajattelin, että kyllä sitten illallisaikana maistuu...No eipä maistunut silloinkaan juuri mitään joten mitäs teet. Onneksi nyt kuitenkin maitoa ja vettä suostui juomaan.
Vieläkään vajaa 3 vuotiaana ei syö mitenkään paljoa vaikka tilanne on vähän parantunut. Esim. leipää ja perunaa ei juuri suostu edelleenkään syömään kuin sen verran että maistaa.
Suurin pelko oli meilläkin se, että poika ei saisi kaikkia kasvun kannalta tärkeitä vitamiineja. Olenkin antanut lisänä joitakin apteekin vitamiineja varmuuden vuoksi ja edelleenkin hän on omalla käyrällään ja kaikin puolin hyvin kehittynyt .
Ehkä tässä yhteiskunnassa vain ihannoidaan liikaa pulleita vauvoja ja laihoja aikuisia...

 

[Pienen tytön äiti]

Hei,

Meillä oli myös pikkuinen tyttö ja miinuskäyrällä jytytettiin tasaisesti ja kontrollipunnituksissa piti käydä muutaman viikon välein. Syöttäminen oli välillä täyttä pinnan venyttämistä. Tyttö oli kuitenkin täysin terve ja sitä hän on yhä - nyt sirona ekaluokkalaisena.

Mitkä jonkin verran tuntuivat auttavan:
- Ei purkkisoseita - niissä on vähemmän energiaa kuin itsesoseutetuissa, siis paljon enemmän vettä suhteessa varsinaisiin ruoka-aineisiin.
- Rypsiöljyä jokaiseen ruokalautaselliseen (puurot, lihasoseet, kasvikset)
- Tarpeeksi tiheät syöntivälit - mieluummin useita lyhyitä ruokatuokioita kuin muutama pitkään venynyt.
- Ruuan tarjoaminen kun herää päiväunilta - lounas oli päivän paras ruokahetki, kun sen tarjosi vasta ensimmäisten nokosten jälkeen. Neuvolassa kehotettiin mieluummin tarjoamaan ruoka ennen pitkiä päiväunia, mutta meidän neidille tämä järjestys oli monin verroin tehokkaampi.

Se mitä tämän neidin nykyisistä ruokailutottumuksista voi sanoa, on että hän inhoaa kaikkia mausteita (paitsi suolaa) ja on kaiken makean perään. Tiedä sitten oliko makuaisti jo vauvana sitten valikoivampi kuin muilla.

 

[Pienen tytön äiti]

Jatkan vielä, että jos jotain huonoa tuosta pienipainoisuudesta koitui, niin se oli vilu. Kun rasvakerrosta ei juurikaan ollut, niin vauvana - ja yhä - palelee herkemmin. Esimerkiksi uimahallissa hytisyttää. Kannattaa pitää useampi vaatekerros sisälläkin päällä.

 

[HerkkuKurkkuK]

Herkuista vielä. Jos kuitenkin päätyy siihen, että yrittää jotakin hyvää antaa, niin ei ole pakko olettaa ilman muuta, että vain epäterveellinen on hyvää. Jonkun lapsen suurinta herkkua on porkkana, jonkun lihakeitto. Jos vanhemmat automaattisesti ajattelevat, että eiväthän lapset mielellään syö kasviksia, tai että kaikki lapsethan rakastavat pullaa ja mehua, niin niinhän se lapsikin ohjautuu ajattelemaan niin. Tietysti monet luonnostaan vain pitävät epäterveellisestä enemmän, mutta hyvin paljon tottumuskin makua ohjailee.

 

[ei huolta sanoisin]

... mutta ei ilman mielenkiintoista räpellettävää käsissä, ilman niitä ei syö lainkaan maitoa, huutaa vaan naama punaisena (=kiukuttelee).

Meillä poika on aina syönyt hyvin ja on iso, mutta kyllä hänkin tuossa iässä vaati aina käsiinsä jotain... Neuvolassa sanottiin, että pitää syödä ilman leluja yms. mutta me annoimme leikkiä ja niin ruoka upposi. Sitten vanhempana (olisko ollut noin 1,5v?) ei leluja enää tarvittukaan eli kun alkoi syömään itse enemmän niin siinäkin oli sitä "muuta hommaa". Neuvolan "ohjeet" olivat taas siis aivan turhaa pelottelua yms. Eli anna leikkiä syödessään ja eipä nuo tosiaan nälkään kuole jos ruokaa on saatavilla.

Sormiruoaksi muuten raejuusto on aika hyvää, samoin leipä, keitetty maissi tai pehmeäksi keitetyt porkkanan palat... Mielestäni lapsesi juoma maitomäärä on kyllä hyvä, siihen meillä ei olla kai päästy koskaan (lapsi nyt 1v10kk) vaikka on kova syömäri ja kasvaa +2-käyrällä.

 

[epätoivonen ja huolestunut]

Heh, meidän sintti on kuumaverinen, vaikka onkin siro rakenteeltaan Hikoilee tosi helposti ja jos unille yrittää tyrkyttää peittoa päälle, kiukustuu ja potkii peiton kauimmaiseen nurkkaan...

Oon pitänyt ruoka-ajoista kiinni, ne on n. 2-3 tunnin välein päivällä, yöllä ei ole syönyt sitten 4kk iän jälkeen (ei itse halunnut). "Pahoja" ruokia annan myös, mutta jos toinen vaan yökkii, itkee, ei nielaise niin lopetan tarjoamisen sillä erää. Jälkkäriä saa liharuuan jälkeen aina, ja jos pääruoka uponnut huonosti, niin sitten syö jälkkäriä enempi. Jälkkäreinä toimii meillä pääasiassa hedelmäsoseet ja maissinaksut.

Mutta kiitokset kaikille vastauksista, tavallaan helpottavaa huomata, että muitakin nirsoja lapsia löytyy. Tuntui jo, että kaikkien muiden lapset syövät mitä vaan ja miten paljon vaan...

 

[Aurora Vee]

Lähes vuoden ikäinen lapsi tajuaa jo, että vanhemmat tekevät syömisestä ison asian, ja käyttäytyy sen mukaisesti. Tunnin mittainen ruokailu kuulostaa tosi pitkältä ajalta - siinä sekä lapsi että vanhempi ehtii kokeilla jos jonkinlaista temppuilua ja ohjelmanumeroa mikä ei kuulu tavalliseen ateriointiin. Sinänsä jokin lelu tai leikki ei ole pahasta, mutta vanhemman ei pidä ryhtyä viihdyttäjäksi.

Lähes vuoden ikäinen osaa myös "vaatia", että hänelle tarjotaan herkkuja ns. tavallisen ruokailun lomassa. Niin isolle ei enää kannata syöttää vuorotellen eri soseita, sillä tavasta voi olla tosi vaikea päästä eroon. Lapselle on hyvä opettaa pienestä pitäen, miten perheessä syödään: yhtä tai kahta ruokaa ja kenties jotain makeaa, mutta jälkiruoaksi.

Kannattaa tehdä ruokaa jossa on paljon energiaa. Annokseen kannattaa lisätä öljyä tai margariinia. Alkuperäisen lapsen annokset eivät sinänsä kuulosta kovin pieneltä maallikon korvaan. Monella kunnalla ja kaupungilla on oma ravitsemusterapeuttinsa, joka voi auttaa asiassa. Kyselkää neuvolasta tai ottakaa suoraan yhteyttä.

Meidänkin esikoinen (kohta 4 v) on syntymästään asti ollut hoikka ja hentorakenteinen, vaikkakin pitkä. Syöminen on kausittaisluonteista ja huononee aina hänen sairastuessaan. Flunssan jälkeen tyttö saattaa olla kuin kävelevä luuranko. Onneksi hän maistaa kaikkia uusia ruokia reippaasti, vaikkei sitten pidäkään niistä. Minulla on joskus vaikea olla tuputtamatta ruokaa ja olla näyttämättä huoltani, ettei tyttö kehittäisi syömisestä ongelmaa. Pikkuveli on vankkarakenteinen ja erittäin hyvä syömään, ja väkisinkin tulee joskus vertailtua.

 

[Kynsilakka]

Ap:n kuvaus kuulosti samalle, kuin meidän tyttären syömiset. Hänkin pitkä ja hoikka. Ruumiinrakenne on vain sellainen.

Syöminen kannattaa pitää tietyn pituisena, ei siis istuta tuntitolkulla ruuan ääressä. Ja öljyä kannattaa lisätä. Meillä oli hittiruuat mm. pakastevadelmat sulatettuina, joita pisteli hartaasti itse suuhun, juusto, kaikki sormiruoka innosti syömään (myös näkkäri, kurkkutikut, tomaattiviipaleet, banaani, kiiwi)

Mutta ymmärrän huolesi! Kyllä ruokahalu kasvaa kun alkaa enemmän liikkumaan. Opetteleeko lapsesi kävelemään?

 

[___mami]

Minusta ruokailuväli 2 h kuulostaa tosi lyhyeltä. Eikö tuon ikäisellä (lähes vuosi) ruokailuväli ole ennemminkin se 3 tuntia kuin 2 tuntia? Esim. jos vie lapsen päiväkotiin, niin siellä joutuu pienikin lapsi tottumaan siihen, että ruokailuväli on yleensä se n. 3 h.

Jos istut tunnin ruokapöydässä lapsen kanssa ja jo kahden tunnin päästä tarjoat uutta ruokaa ja taas istut tunnin pöydässä hänen kanssaan, niin ruokailu saa ihan suhteettomat mittasuhteet. Oma ehdotukseni olisi se, että ruokailuhetki selkeästi lyhyemmäksi. Varsinkin jos lapsi on syönyt hyvin, niin mitä sitä pitkittämään, vaan pois pöydästä sen jälkeen. Jos ei taas syö kunnolla, niin tarjoat vartin verran ruokaa, jos ei maistu, pois pöydästä ja uusi yritys n. 3 h päästä.

Meillä on ollut se systeemi, että jälkiruokaa ei saa, ellei syö lautasta tyhjäksi. Meillä siis se systeemi, että ruokaa ei ole pakko syödä, mutta pakko on maistaa. Pienemmillä lapsilla (noin alle 1,5 vuotias) ei olla edes annettu mitään jälkiruokia, vaan päivän herkkuhetki on yleensä se välipala, jolloin meillä on esim. pannukakkua, jugurttia tms. Lapsi nimittäin tosi herkästi oppii sen, että hän säästelee tilaa sille jälkkärille. Minusta taas on vähän ontuva logiikka, että herkkuja saa vatsan täytteeksi, vaikkei sitä ruokaa ole syönyt juurikaan.

 

[epätoivonen ja huolestunut]

Minusta taas on vähän ontuva logiikka, että herkkuja saa vatsan täytteeksi, vaikkei sitä ruokaa ole syönyt juurikaan.

Ehkei kaikkein paras ratkaisu, mutta välillä ainoa tapa saada lapselle jotain mahan täytteeksi... Mulla ei luonto anna periksi, että jättää kokonaan antamatta "herkkua", jos liharuokaa ei sillä kertaa kelpaa. Enkä oikein miellä varsinaiseksi herkuksi noita marja- ja hedelmäsoseita, kai nekin kuuluu vauvojen ruokavalioon?

Mutta joo, jos hakkaa päätä seinään ruokailin kanssa ja istuu pöydässä tunnin kerrallaan, niin koko päivä on pelkkää syömistä. Syömisvälit on normaalisti n. 3h, mutta välit tietysti lyhenee, kun ruokailu vaan kestää ja kestää... Voishan sitä omaakin elämää helpottaa sillä, että istuu pöydän ääressä vain tietyn ajan ja jos ei millään maistu, niin ehkä sitten seuraavalla ruokailulla.

Sitä kai saa mitä tilaa, nim. pienenä kelpasi vain banaanijugurtti...

 

[afton]

Ne joilla ei ole ollut lasta joka koko pienen ikänsä on syönyt erittäin huonosti ja toisina päivinä ei juuri lainkaan on vaikea käsitää mitä sellaisen lanpsen kanssa ruokaileminen on. Siinä kun ei päde mitkään säännöt, kuten lautasen tyhjäksi syömien ennen jälkkäriä (jos söisi lautaselle laitetusta pienestä määrästä vaikka lusikallisen ). Sitä vain toivoo että lapsi söisi edes sen jälkkärin kun ei vielä aamuvellin ja iltaruoan välillä ole suostunut mitään suuhunsa laittamaan ja iltaruokakaan ei laske.
Normaalisti syövien lasten kanssa on toki hyvä pitää kaikki säännöt ja ohjeet mielessä.

 

[epätoivonen ja huolestunut]

Ne joilla ei ole ollut lasta joka koko pienen ikänsä on syönyt erittäin huonosti ja toisina päivinä ei juuri lainkaan on vaikea käsitää mitä sellaisen lanpsen kanssa ruokaileminen on.

Toi on kyllä varmasti totta. Meidän neiti taas puolestaan nukkuu hyvin, ja on vaikea samaistua ja ymmärtää täysin muiden vauvojen nukkumisvaikeuksia.

 

[ModestyB]

Yksi kokonaankin väliin jäänyt ateria ei ole mikään ongelma normaalisti kasvavan lapsen kanssa. Vaikka lapsi olisi vanhemman mielestä "huono syömään". Seuraavalla aterialla sitten enemmän. Kasvu kertoo, onko mahaan mennyt riittävästi ruokaa. Myös -2-käyrä on normaalikasvua.

Se, mikä on "huono syömään" on aivan katsojan silmässä, osalle se on sitä, ettei mene vähintään purkkia joka aterialla, toiselle paljon pienempikin määrä on ihan ok syömistä.

En opettaisi lasta siihen, että joka aterialla on "jälkiruokaa". Toki ruokaa voi muokata mieltymysten mukaan, mutta jälkiruoka on ekstraa, ei välttämättä edes jokapäiväistä. Marjat ja hedelmät ovat toki osa normaalia, suositeltavaa ruokavaliota, mutta niitäkin voi tarjota osana puuroa, välipalana, sormiruokana jne.

En myöskään opettaisi lasta mihinkään "lautanen tyhjäksi" -kaavaan. Silloin lapsi ei kuuntele omaa vatsaansa, vaan syö muiden asettamien määritelmien mukaan, mikä ei ole hyvä jatkoa ajatellen. Omaa painoaan on opittava hallitsemaan jo lapsena ja parhaiten se onnistuu, kun osaa ja tajuaa kuunnella kehoaan. Myös toiseen suuntaan: haluatko lisää, koska on vielä nälkä vai koska ruoka on erityistä herkkua?

Meilläkin temppuiltiin esikoisen kanssa ja aina tuntui, että muiden lapset syövät karkeampaa ruokaa ja suurempia määriä. Lapsi lapselta ollaan relattu ja samoin on myös lasten syöminen tullut helpommaksi. Ruokaa on tarjolla tiettyinä aikoina ja sitä syödään oman halun mukaan. Kaikki ovat edelleen hengissä ja hyvissä voimissa .

 

[kahden lapsen mamma]

Olen samaa mieltä, että jos lapsi syö aina hyvin, on helppo pitää säännöt yllä ja sädekehä pään päällä Meillä esikoinen on todella huono syömään edelleen ajoittain. Vauva-ajasta puhumattakaan. Piti ihan ruokalakotkin, on voimakastahtoinen ja nirso tapaus. Mutta toisaalta toki monilta muilta ominaisuuksiltaan ihana! Makeaa kyllä söisi. Vartalotyyppi on hoikka ja pitkä, kuten alkuperäiselläkin. Miinuskäyrillä mentiin kovasti miinuksella, ja mennään edelleen. Vauvaiän jälkeen on ollut hyviä vaiheitakin, ja toisaalta yllättäviäkin makuja menee silloin helposti alas. Mutta vauvana ruokailut olivat yhtä viihdyttämistä ja keplottelua, sillä olin kovasti huolissani kasvusta (siis vauvalla tyyliin kylkiluut paistoivat, siellä -20 painokäyrällä kun mentiin). Äidin huoli nyt vaan on kova, jos lapsi ei syö, äitihän kuitenkin on se lapsen ruokkija... Terveydenhoitaja, joka on kaikenlaista nähnyt ja kokenut, lohdutti alusta asti, että lapsi on siroa tyyppiä. Ja sanoi, että pääasia, että syö. Eli kehotti syöttämään niiitä lempisoseita sitten, jos muu ei uppoa. Muuta maistellaan, lemppareita syödään. Tämä helpotti suuresti arkeani ja ahdistustani syömättömyydestä. Meillä oli kaupan soseista 3 laatua, mitkä upposivat pahimpaan aikaan: maissi, peruna-parsakaali, aurinkoinen-sose. Lisäksi kelpuutettiin banaania. Mutta näitäkin siis syötiin yleensä suuren houkuttelun kera. Paikallaan istuminen ja syöminen nyt ei vaan kerta kaikkiaan kiinnostanut yleensä yhtään.

Tsemppiä kamalasti, ja muista, että lapsi kyllä yleensä syö sen verran, minkä tarvitsee. Mulla onkin ollut nyt ihmettelemistä, kun kuopus tuppais syömään "yli kykyjensä", eli jos syöttää liikaa niin sitten herkästi pulauttaa vielä liki 1v.

Ja siitä oksentamisesta: samoin kuin teillä, meillä on esikoisen oksurefleksi jotenkin herkässä. Periaatteessa alkoi syödä karkeita ruokia ihan ok, mutta esim. jos puuroa menee liian iso lusikallinen kerrallaan, hän saattaa edelleen oksentaa. Nykyisin yleensä vain yökkäilee. Sitten menevätkin helposti ruokahalut kuitenkin loppuruokailun ajaksi.