Hae Anna.fi-sivustolta

Huonoin saamasi joululahja?

Viestiketju osiossa 'Joulu' , käynnistäjänä asw, 30.12.2011.

  1. asw Vierailija

    Nyt kun joulu on ohi, niin voi alkaa muistelemaan joko tänä jouluna tai aiemmin saatuja huonoimpia joululahjoja. Oma kärkeni on seuraava:
    1) Rihkamakukkaro, joka hajosi ompeleistaan jo ennen uutta vuotta
    2) Liian pienet sukat
    3) Lapsena saatu jo valmiiksi avattu legopaketti, josta puuttui legoja.
     
  2. itse asiassa Vierailija

    Emme mieheni kanssa anna toisillemme koskaan lahjoja.

    Yhtenä joulna mieheni antoi minulle lahjaksi pienen rasian ja koruhulluna luulin, että jippiii nyt se on ostanut minulle korun. Vanhassa sormuslaatikossa oli oman kodin avain.
    Olin hukannut avaimeni jokunen viikko ennen joulua ja aina niin huomaavainen mieheni oli teettänyt minulle uuden.. pitäähän sitä ihmisen kotiinsa päästä :).
     
  3. tän muistin nyt Vierailija

    Viime vuosina joululahjoja on tullut niin vähän ja harkitusti ettei niissä ole ollut moittimista.
    Vuosia sitten sain mieheltäni silkkisen kypärähupun, hän tarkoitti sillä hyvää, mutta huppu oli yhdenkoon enkä rillipäänä pystynyt mitenkään sitä käyttämään, silmien aukon reuna oli niin lähellä silmien ulkoreunaa ettei lasien sankoja pystynyt tunkemaan siitä aukosta. Se meni vaihtoon. Muutama vuosi myöhemmin löysin kaupasta samanlaisen isomman, ja mahtuu päähän myös rillien kanssa.
     
  4. Rouva Niuho Vierailija

    Olen ehkä niuho, koska mieheni muistaa minua aina syntympäivisin ja Jouluna - sillä samanlaisella lahjalla.
    Eli 300 euron edestä Prisman lahjakortteja.
     
  5. Ei lahjoja, kiitos. Vierailija

    Mieheni veljen vaimo tykkäsi kierrättää töistä saamansa lahjat meille: Kaikenmaailman kuppeja ja kippoja eri yritysten logoilla. Aina ennen joulua esitin vain yhden toivomuksen, ei lahjoja kiitos. No, johan se loppu, kun laitoin samat kipot ja kupit anopille lahjaksi seuraava vuonna, jo meni vihje perille. Otin kyseiset lahjat pottuiluna, itselle eivät kelvanneet, mutta meidän pieneen keittöön olisi pitänyt mahtua. Kaikilla oli myös hyvin tiedossa, että meillä oli astiat tiettyä sarjaa, ja niitäkin ihan tarpeeksi.

    Ja todellakaan en halua lahjoja keneltäkään, en edes mieheltäni, jos tarvitsen jotain hankin sen itse. Tai jos on jostain suuremmasta asiasta kysymys hankimme yhdessä. Paljon ekologisempaa, ja halvempaa kaikille.
     
  6. Kissankello Vierailija


    Lueskelin tätä vanhaa viestiketjua nyt kun joululahjojen hankinta-aika alkaa pian olla käsillä.
    Rouva "niuholle" olisin lähettänyt terveisiä, että toivottavasti olet Prisman lahjakorteillasi
    suunnistanut vaateostoksille tai kemppariin etkä ruokaosastolle.
    Itse repisin pelihousut moisista lahjoista. Vihjaapa tänä jouluna, että samanarvoisen kortin voisi
    saada kultasepänliikkeeseen....
     
  7. Voisin tehdä näistä kirjan.

    Appivainaa varsinkin kunnostautui lahjojen kanssa.

    Kuten esimerkiksi kaksi pitkää jälkiruokalusikkaa, jotka ovat samalla mehupillejä. Meitä on viisihenkinen perhe.

    Kalenterin kannet, siis sellaisen taskukalenterin. Sisältöä ei ollut.

    Joku ihme cd, missä oli pätkiä klassisen musiikin suurteoksista.

    6-vuotias poikani sai "kellon". Valtava rannekello, ilmeisesti jokin Valittujen Palojen tilaajalahja. Pieneen ranteeseen jättikokoinen, eli aivan liian suuri tietysti.

    Mitä Missä Milloin -kirjoja useana vuonna. Aivan käsittämätöntä. Hittoako niillä tekee.

    Suurin osa lahjoista oli jotain lehti- tms. tilauksen ilmaislahjoja. No kerran sain ihan käypäsen lahjan, keittiön monitoimikoneen. Tosin käytetyn, appi oli aikanaan sen anopille ostanut, mutta oli sitten jäänyt lähes käyttämättömänä kaappiin.

    Rupesi jossain vaiheessa jo loukkaamaan ne lahjat. Olisi jättänyt antamatta kokonaan. Itse annan lahjat sen vuoksi että haluan antaa lahjan jollekin ja mietin lahjan saajaa kovastikin. Lahjojenhan ei tarvitse olla kalliita, eivätkä ne meidän perheessä kalliita olekaan.
     
  8. No Vierailija

    Viimeistä kappaletta vastaan en oikein ymmärrä. nuohan olivat juuri niitä 'ei kalliita' lahjoja, joita siis teillä suositaan. Eikö ajatus siis ollutkaan tärkein? Että appi halusi antaa jotain.
     

  9. Mielestäni lahjan antajan pitäisi myös ajatella lahjan saajaa. Ettei vaan "anna jotain".
     
  10. No Vierailija

    Ehkä on hyvinkin ajatellut. Ihmisten ajatukset eivät aina käy yksiin. Itsekin olen saanut lahjoja, joita en ole oikein osannut arvostaa, mutta en epäile, etteikö antaja olisi minua ajatellut. Ehkä näkee minut eri tavalla kuin itse näen. Toisaalta varmasti on käynyt niinkin, että olen itse vienyt lahjoja, joita saaja ei ole arvostanut. Vaikea sitä on tietää, mitä toinen arvostaa. Apen mielestä ne mitä missä Milloin -kirjat olivat ehkä hyvinkin mielenkiintoisia.
     
  11. Voi olla että olivatkin apen mielestä mielenkiintoisia. Appi oli appi kuitenkin lähes 30 vuotta, joten hän tunsi minut hyvin ja mielenkiintoni kohteet. Minulle vaan tuli niistä apen lahjoista mielikuva, että hän antoi lahjan vaan sen vuoksi, että "antaa jotain". Mutta minähän olenkin kiittämätön miniä.
     
  12. Eikö Vierailija

    Eikö lähes jokainen osta lahjoja vain sen vuoksi, että "antaa jotain"? Oli tämä perhe köyhä tai rikas. Tunsi vastaanottajan tai ei.

    Sen vuoksi meidän suvussa on sovittu, että ei enää lahjoja, vaan me satsataan yhdessäoloon ja erikseen omiin Joulun hössötyksiin, mitä siihen liittyykään. Kukkiin, valoihin, jouluruokiin...
     
  13. lapsuus Vierailija

    Muistan aina, että lapsena VANHEMMILLENI oli tärkeää, että lahjoja oli mahdollisimman monta, ei siis se, mitä ne olivat vaan se, että niitä oli paljon. Siispä sain monena vuotena esim. villasukkia kumpikin sukka erikseen paketoituna tai suklaapatukoita jokainen erikseen paketoituna. Sitten varsinaiseen lahjoihin: meillä oli ala-asteikäisenä pikkusiskojeni kanssa toiveena, että saisimme yhden kunnollisen lahjan monen pienen tai suoranaisen krääsän sijaan. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

    Esimerkki: pikkusiskoni harrastivat ratsastusta, joten he pyysivät lahjaksi ratsastustunteja (olisi ekstraa niiden normaalien kerta/viikko tuntien päälle), mutta se, mitä he saivat oli erilaisia "lasten hevoskirjoja", hevosasiheisia koulutarvikkeita, hevossukkia ja kaikkea muuta mahdollista hevoskrääsää. Esimerkiksi kaksi ratsastustuntia olisi ilahduttanut heitä paljon enemmän ja olisi maksanut noin 40 %:a tuon krääsän hinnasta.

    Esimerkki itsestäni: harrastin pesäpalloa ja minun ainoa toiveeni jouluna oli kunnollinen pesäpalloräpylä. Lopputulos: sain erittäin rempulan halpisräpylän ja lisäksi kaikkea mahdollista muuta oheisjuttua, kuten kirjoja, jotka olin jo lainannut kirjastosta ja lukenut (olen aina sanonut, että ei kirjoja, koska olen hyvin todennäköisesti lukenut ne), suklaapatukoita, sukkia (kaappi pursusi jo entisiä niin ettei meinannut ovi kiinni mennä) ja kaikkea muuta mahdollista.

    Ja rahasta ei ollut kyse, koska noiden monien pikkulahjojen hinta ylitti monesti jopa moninkertaisesti sen ainoan asian, jota toivoi.
     
  14. Sitruuna-anoppi Vierailija


    Maailaman vaikein asia näyttää olevan on miniälle annettavat lahjat. Mistä ihmeestä pojat onnistuvat löytämään miniöiksi maailman tiukkapipoisimmat ja huumorintajuttomimmat naiset.
     
  15. Chili-anoppi Vierailija

    Niinpä, paras lahja monelle miniälle olisi se, että appivanhemmat kupsahtaisivat mahdollisimman nopeasti ja jättäisivät ISON perinnön! Harmi vaan miniän kannalta, että nykyään useimmilla taitaa olla testamentissaan maininta, ettei rintaperillisen puolisolla ole mitään osuutta perintöön:)
     
  16. Anoppi Vierailija

    Käytännössähän tuolla testamentin maininnalla ei ole mitään merkitystä, niin kauan kun ovat aviossa:)
    Perintö on tuhlattu jo moneen kertaan, ja sille eivät edesmenneet voi mitään.
    Ja fiksu miniä kyllä tietää, miten asiat hoitaa.
     
  17. rimpatirei Vierailija

    Kiittämättömän miniän appi on varmaan "vanhaa kansaa" jonka mielestä Mitä missä milloin -kirjat ovat todella hyviä joululahjoja. Niitä nimittäin ihan oikeasti arvostettiin joskus aikoinaan ja kerättiin just vaikkapa joululahjoina komeat rivit kirjahyllyyn. Esim. mun kotona isällä oli sitä pitkä rivi ja hän arvosti sitä tosi paljon. Me ostettiin siskon kanssa joka joulu isälle aina sen vuoden Mitä missä milloin. Taitaa se tosiaan ilmestyä vieläkin, mutta eihän sitä enää taida kukaan oikein lukea, nyt on nettiaika.

    Noi muut lahjat on tosiaankin sellaisia ilmaisjuttuja, meillekin on jostain siunaantunut tuollaiset lusikkamehupillit, oiskohan miehen työpaikan joululahjana glögilasien kanssa, sellaset kevyet rimpulat. Toi cd on joku mainosjuttu, meillekin on sellainen tullut, ja kello varmasti joku lehden lukijalahja. En olis minäkään moisista ilahtunut. Lahjan ei tosiaan tarvi olla kallis, mutta ei sentään mikä tahansa roinakaan. Tommosen sijasta voisi antaa vaikka lahjakortin pizzeriaan tai elokuvaliput, ei tulis kalliiksi nekään.

    Sen tiedän, että tänäkin jouluna on tulossa viinipulloja tai niitä alkon glögipulloja ja juomattahan ne jää. Mies on jo useita vuosia ollut ns. raitistunut alkoholisti ja sen kyllä kaikki tietää. Siitä huolimatta tulee niitä pullolahjoja. Siitä näkee, miten vähän sitäkin asiaa arvostetaan ja ymmärretään. No, ei me sentään viemäristä niitä laiteta menemään, vaan annetaan sitten eteenpäin, mutta joskus tekisi mieli vain kysyä, että mitä siellä pääkopassa oikein liikkuu, kun tällainen lahja annetaan. Eikös lahjan ole tarkoitus edes jollain lailla ilahduttaa. No, minä sitten joulun jälkeen ilahdutan työkavereitani antamalla milloin kenellekin uuden vuoden lahjan.
     
  18. Läski Vierailija

    Minua kiukuttaa mieheltäni saamani joululahjat, niistä huomaa, että hän ei mieti ollenkaan millainen olen tai mistä oikeasti tykkään. Viime vuonna lahjat olivat sellaisia, että hänen kyllä tulisi tietää että suorastaan inhoan sellaisia!! Kaiken lisäksi hän oli käyttänyt niihin monta sataa euroa, vaikka rahaa ei liikaa ole ja olisin ilahtunut paljon enemmän vaikka 5 euron sukista...sukilla sentään on aina jotain käyttöä....

    Ensinnäkin mies oli ostanut minulle korun, josta olin hänelle sanonut, etten halua sellaista. Joskus ennen joulu katselimme jotain korukaupan ikkunaa, kerroin mistä pidän ja mistä en missään nimessä pidä. Hän oli ostanut juuri sen kaikkein rumimman ja mauttomimman ja valitettavasti myös malliston kalleimman korun, josta nimenomaan olin sanonut että tuollaisista en tykkää yhtään...10 vuotta oltu yhdessä, eikä hän taatusti ole ikinä nähnyt mitään sen tyylistä päälläni, sillä tykkään hyvin hillityistä koruista. Kaiken lisäksi ruma koru maksoi 400 euroa, sellaisen mistä tykkään olisi saanut 50 eurolla.

    Ainut mitä toivoin joululahjaksi, oli jalkahoito, jonka saa naapuritalon hoitolassa 30 eurolla. Mies oli ostanut minulle 130 euron hintaisen kylvyn 30 km päässä olevaan trendikylpylään. Mies tietää tasan tarkkaan, että ylipainoisena ihmisenä inhoan esiintyä bikineissä jossain nuorien suosimassa trendikylpylässä, en koskaan käy sellaisissa! Mies piikittelee minua herkuttelutaipumuksestani vähän väliä, mutta miksi hän oli ostanut minulle kylvyn jossa syödään suklaata? Lisäksi kylvyn hintaan ei sisältynyt itse sisäänpääsyä kylpylään, vaan siitä pitäisi pulittaa 20 euroa lisää. Voin vain todeta, että kylpylahjakortti on edelleen käyttämättä, että menee parin päivän päästä 130 euroa ihan hukkaan. Tai sitten saa mies itse mennä mässäilykylpemään...

    Näistä oli ihan pakko kyllä avautua miehelle, että minkä ihmeen takia ostit minulle tällaisia? Eniten kiukuttaa se, että minun mittapuussani noihin meni paljon rahaa ja ihan hukkaan. Miksi et voinut ostaa sellaista mitä oikeasti toivoin, koin tarvitsevani ja olisin aidosti ilahtunut? Miehen mielestä joululahjan pitää olla yllätys, siksi ei voi ostaa sellaista mitä toinen toivoo..

    Tänä vuonna ilmoitin, että jos oikeasti ei voi ostaa sellaista muutaman kympin juttua, jota oikeasti toivoin, niin toivon että ei osta mitään...Nurkat on muutenkin täynnä ihan turhaa tavaraa, eikä epäkiinnostaviin kotkotuksiin riitä aikaakaan!

    Lisäksi ärsyttää ihmisten tapa ostaa sellaisia lahjoja, jotka ovat heidän omaa makuaan ja hyvin kaukana lahjan saajan tyylistä. Oma tyylini on aina ollut hillitty ja yksinkertainen niin vaatteissa kuin sisustuksessa. Silti saan vuodesta toiseen äidiltäni jotain vaaleanpunaisia ruusunmallisia tuikkukippoja, jotka ovat hänen makuaan! Hän ostaa myös jotain vaaleanpunaisia kukkapuseroja minulle, vaikka käytän aina mustia/harmaita simppeleitä vaatteita.

    Appivanhemmat ovat yllättäneet positiivisesti. Heidän makunsa on täysin erilainen kuin minulla, mutta he osaavat ostaa lahjoja jotka ovat minun tyyliä. He ovat kylässä käydessään esim. huomanneet minkälaisia astioita meillä on ja ostaneet lahjaksi jotain samantyylisiä, vaikka eivät kuunaan päivänä ostaisi sellaisia omaan käyttöönsä.
     
  19. huonoinminiä Vierailija

    Että appiukko mulle lahjan ostais tai huomaisi olemassaoloni yhtäkkiä vuosien jälkeen. Sepäs olisi yllätys!

    Nyt vasta tuli mieleen, että pihi se on muutenkin. Me kyllä annamme appivanhemmille/mieheni vanhemmille lahjoja. Jotain anopin ostamaa saadaankin joskus, mutta että appi jotain joskus - olispa yllätys että edes tuolistaan nousisi tai kysyisi kuulumisia, omien lastensa tai lapsenlastensa!

    Itselleni ei ole tullut mieleen mitään odottaakaan, mutta voisipa se asia ihan toisinkin olla. Jos siitä olisi kiinni, ei heiltä tuloja puutu, meiltä kyllä. Ei haittais vaikka menis toisinpäin, kun heidän ei tarvitse välittää kuin itsestään - eivätkä välitäkään.

    Mutta että huonoin lahja: vuosikausien välinpitämättömyys. Että mitä edes kysytään, lahjoja muka - turha luulo. Lahjoja en kaipaakaan, mutta että vaikka vähän välittämistä ja läsnäoloa. Isovanhemmat ei ole koskaan käyneet ainoan lapsenlapsensa kanssa missään. Eivätkä varmaan koskaan käykään. Lapsi kasvaa ja kyselee, selitä siinä sitten, kun syitä ei ole.

    Huonoin lahja: olemattomuus, kun kaivattaisiin. Seuraa, ei välttämättä hoitoapuakaan, kun ilman on totuttu jo olemaan. Lapselle tulee jouluna joku tavara, sinä kaikki isovanhemmista. Sama muuten kummeista eikä muita sukulaisia ole.

    Onneksi on ystäviä!
     
  20. Kiittämätön miniä ei mielestään ole huumorintajuton ja tiukkapipoinen. Miniä sattuu jo itsekin olemaan anoppi ja omaa mitä mukavimman miniän, jonka kanssa viettää aikaa ihan kahdestaankin.

    Ja perintö...no jaa, miniä ja puoliso ovat onnistuneet ihan omalla työllään hankkimaan omaisuutta omiin tarpeisiin.

    Peräänkuulutan vain sellaista ajattelemista. Että kun miettii joululahjaa toiselle ja oikeasti haluaa antaa jotain, niin antaa sitten jotain, mistä tietää toisen pitävän. Kuten nyt appivainaakin tiesi minun pitävän kukista ja puutarhasta. Paljon enemmän minua olisi ilahduttanut vaikka pieni hyasintti - appi kun syötettiin ja juotettiin meillä jouluisin 30 vuoden ajan, pakattinpa vielä ruokia mukaankin. Enpä muista ensimmäistäkään joulukukkaa apelta saaneeni. Tai jos ei millään keksi, mitä toiselle antaisi, kysyy vaikka lahjan saajalta tai läheiseltä. Jos appi olisi kysynyt, olisin sanonut että joulukukka olisi oikein kiva - minulla kun on jo ne tavarat mitä tarvitsen.
     
  21. yesyes... Vierailija

    Juuri noin, sitähän ne toivoo!
    Kiittämättömät ja ahneet miniät ovat yhteiskunnan syöpä!
     
  22. Aliisa+ Vierailija

    No ei se nyt ahneutta eikä kiittämättömyyttä ole, jos toivoo edes joulukukkaa ihmiseltä, joka joka ikinen joulu tulee siihen pöytään istumaan ja syömään ja joulua viettämään.

    Sanoisinko, ettei kyse ole edes toivomuksesta, vaan siitä, että onhan se epäkohteliastakin, jos ei millään lailla isäntäväkeä huomioi.

    Minulla on nuuka äiti. Hänelle tuntuu myös aina olleen kauhean vaikeata antaa toiselle mitään sellaista, mistä voisi tuntea olevansa arvostettu. No lapsena nyt tietysti saimme normaaleja joululahjoja (se kyllä menee tuonne 50- ja 60-luvuille) mutta sen jälkeen ei ole aina tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Kaikki pitää olla sitä halvinta mahdollista ja sen myötä tietysti aivan mitätöntä. Sukkahousut joululahjaksi, no kiitos vain. Norlyn, 20 denieriä. Ja sitä rataa.

    No, omasta puolestani nyt olen asiaan jo tottunut ja nyt äiti on jo hyvin vanha. Mutta kyllä tässä vuosien mittaan on saanut hammasta purra monet kerrat. Jos äiti kutsuttiin vierailulle jonnekin, ei hän ikinä olisi ostanut mitään viemisiksi, vaikka olisi ollut juuri sen tyyppinen tilanne, että jotain olisi ollut kohteliasta viedä. Esim. kun äitini kutsuttiin ensi kertaa vierailulle mieheni lapsuudenkotiin, tutustumaan mieheni vanhempiin siis. Sanoin, että ostetaan sitten vaikka joulukukka sinne, kun oli joulu lähellä. Äiti ei suostunut, mitä hän nyt sinne mitään viemään, maksaa vaan turhaan. Niinpä niin. Minun se sitten piti ostaa, kun en kehdannut mennä ilman. Minusta se olisi ollut äidin asia, hänellä ei sitäpaitsi ole ollut rahasta kiinni mikään.

    Edes yhden parhaan ystävänsä hautajaisiin ei laittanut adressia, saati sitten kukkalaitetta. Kun sellaiset maksaa. Ja mitä niitä sellaisia, kuka niistä mitään hyötyy. Just joo. Kysehän ei ole kenenkään hyötymisestä, vaan ihan siitä, että hyviin tapoihin kuuluu muistaa vainajaa ja tämän omaisia.

    Samoin äiti oli aina kauhean tarkka siitä, että sai varmasti kaikilta joulukortit, mutta itse ei laittanut kuin harvoille, koska se on niin kallista. Ja tietysti niillekin ne kaikkein halvimmat ja rumimmat kortit, mitä löysi, koska "eihän sen niin väliä." Omat saamansa kortit sitten kyllä tutki tarkkaan, ja marisi jos joku laittoi hänelle halvan näköisen kortin.

    Kuvaan kuuluu tietysti myös se, että äitiä on tässä vuosien saatossa kuljetettu autolla sinne ja tänne, on käyty sukuloimassa joka puolella Suomea, mutta ikinä ei ole äiti osallistunut polttoainekustannuksiin, ei edes kysynyt, että voisiko hän maksaa jotain. Ehei, vaatinut vain, että kyllä nyt siellä ja siellä pitäisi päästä käymään, milloinkas teillä on vapaata. Itse nyt äitini tunnen, mutta mieheni puolesta joskus hävettää, kun äiti ei todellakaan koskaan edes kysy, voisiko jotenkin osallistua kustannuksiin. Anoppi nimittäin on ihan eri maata, on aina vaatinut maksaa omat kulunsa, vaikka ei olisi suostuttukaan. Ja kun sitten olen kahden kesken äidille sanonut, että odotettais sunkin osallistuvan bensakuluihin, ne kun ei ihan halvaksi tule, ja sun toiveittesi mukaan tässä reissataan, niin alkaa kauhea syyllistäminen ja tiuskiminen, että kyllä lasten täytyy äitiään sen verran auttaa ja kuljettaa, niin ne kaikki muutkin lapset tekee. No, itse asiassa varmasti se niin olisikin, että emme edes ottaisi häneltä mitään rahaa. mutta olisi se kohteliasta edes TARJOUTUA jotain maksamaan. Kun ei koskaan, ei koskaan!

    Luulenpa, että tämäkin appiukko on vaan niin pirun kitsas ja täysin vailla tapojen tuntemusta. Ei se mitään kiittämättömyyttä ole, jos odottaa edes kohteliasta huomaavaisuutta.
     
  23. No, itse asiassa appi on jo vainaa..ja se (pieni) perintökin tuli - joka kyllä siirrettiin lapsenlapsille, joten kiittämätön miniä ei siitä päässyt hyötymään lainkaan ;)
     
  24. Lahj(om)aton Vierailija

    Tällaista ajattelutapaa minäkään en ymmärrä. Meillä ei onneksi ole vuosikymmeniin ostettu mitään yllätyslahjoja. Mieheni kanssa ostamme joululahjoja vain toisillemme, ja ne ovat aina kirjoja. Ensin sovitaan ostettavien kirjojen määrä. Sitten kumpikin kirjoittaa toivelistan, jossa pitää olla useampi kirja kuin se määrä, mikä on sovittu. Näin varmistetaan se, että lahjat ovat mieleisiä, ja samalla säilyy pieni yllätys, kun ei ole ihan varmaa, mitkä luettelosta toinen on valinnut.

    Muita merkkipäiviä juhlistamme esimerkiksi menemällä yhdessä ravintolaan syömään tai yhteisellä ulkomaanmatkalla, jonka kohteen "juhlakalu" on saanut valita. Yllätyksenä annetaan vain kukkia ja suklaata tai muuta herkkua.

    Erilaiset arvostukset ovat joskus hankalia. Nuorempana loukkaannuin, kun mies ei halunnut minun tekemääni villapaitaa. Sukat juuri ja juuri kelpasivat itse tehtyinä, mutta vaatteiden piti olla kaupasta ostettuja. Meillä kotona arvostettiin itse tehtyä, koska se oli osoitus siitä, että lahjan antaja oli nähnyt vaivaa lahjan vuoksi ja ajatellut juuri lahjan saajaa sitä tehdessään.

    Itse en muista mitään erityisen huonoja lahjoja. Olin pitkään ainoa lapsi ja sain ihan kunnollisia lahjoja, vaikkei rikkaita oltukaan. En suinkaan läheskään kaikkea, mitä olisin halunnut, mutta monenlaista mukavaa, kuten sukset, luistimet, kirjoja, melodican, kelanauhurin ja vähän myöhemmin kasettisoittimen.
     
  25. muistelus Vierailija

    osti minulle helsinkiläiselle muka muotitietoiselle (oli tullut luettua 1990-luvulla Ellet ja Voguet) toki kultaiset, mutta roikkuvat korvakorut, joissa oli vaaleansiniset kivet.

    Itse olisin halunnut pienet (tyylikkäät) helmikorvakorut.

    Mietin juuri eräänä iltana, että missähän ne isän omalla maullaan ostamat korvakorut ovat? Eivät missään, sillä olen heittänyt ne pois.

    Mutta nyt vanhemmilla päivilläni ... Haluaisin nähdä isäni ostamat korvakorut ja muistella isääni. Hän osti minulle koruja rakkaudesta, vaikka makumme oli erilainen.

    Kiitos isä ostamistasi koruista täältä maapallon päältä missä ikinä oletkin!
     

Horoskooppimerkkien yhteensopivuus – testaa, ovatko tähdet rakkautenne puolella!

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti