Huonoja kokemuksia perhepäivähoidosta?

mulla meni esikoisen kanssa niin että eka hoitaja oli vanha nainen ja ehkä siksi pelottava ja vanhanaikainen ja toiselta äidiltä kuulin että hän olisi "kylmä", ei välitä itkuista, ei ota syliin ym. ja meidän poika oli tottunut läheisyyteen, toinen hoitaja oli vielä pahempi, huusi ja tukisti ja oli ilkeä kaikin puolin, sen jälkeen kun taas menin päivähoidonvastaavalle valittamaan niin hän alkoi jo ihmetellä kun kahdesta olen valittanut, ei muka pitäisi olla mitään vikaa ja ylireagoin, en kuitenkaan antanut periksi, uskon kyllä omaa poikaani ja siihen mitä näen. sais pojalle siirron kolmannelle hoitajalle joka olikin sitten niin ihana että sieltä ei meinannu pois lähteä ja joka aamu iloisena hoitoon. kyllä pelot jäi itselle kun vasta kolmas oli kunnollinen.

ja ihan tiedoksi, samaisella paikkakunnalla koko ikäni asuneena tiedän että täältä vasta niitä kamalia tätejä löytyykin, minun äitinikin oli pph kun olin pieni ja hän vasta ilkeä olikin hoitolapsille, haukkui, antoi minun ja siskoni kiosata heitä, uhkailikin jopa... ikävää mutta totta. hävettää myöntää kyllä. nykyään hän kyllä on maailman ihanin mummu viidelle lapsenlapselleen.

Melkoista paskasakkia äitisi tuntuu edustavan. Kamala ihminen, en paremmin sano.

 

Oma lapsi ei ole vielä hoitoon menossa. Siskon tyttö oli perhepäivähoidossa ja tykkäsi tästä rouvasta niin kovasti, että käy vieläkin tervehtimässä. On nyt 2. luokalla koulussa. Itse muistan ilolla omaa perhepäivähoitajaani, vaikka sielläkään ei ollut liiemmin leluja. Ne vietiin itse mukana. Hoitaja leipoi tuoreita rieskoja ja hoiti entisen maatalon pihaa. Monenmoista me lapset siinä opimme, vaikka näin jälkeenpäin ajateluna ei varmaan mitkään pedagogiset ihanteet tuossa paikassa eläneet. Lähetän tälle tätille joulukortin vuosittain, ei ole mitenkään ikävät muistot. Sitten on tietenkin puskaradion kautta kuullut paljon negatiivista: lapsella tutti on teipattu kiinni suuhun, ruoka on tosiaan kehnonlaista, lasta kävelytetään liikaa (mieheni muisti omana kokemuksena, että oli ollut kuntoileva hoitotäti ja aina oli joutunut kävelemään, vaikka oli kovasti väsynyt) jne. Luulen, että kyllä äiti sydämessään tuntee, kun käy paikkaan tutustumassa, haluaako ja voiko jättää lastansa hoitoon ko. perhepäivähoitajalle. Sama pätee kyllä päiväkoteihinkin, joita on myös laidasta laitaan.

 

Apua. Olin ajatellut, että ne negatiiviset jutut on niitä huonoja poikkeuksia, mutta nyt kyllä alkaa ajatella, että eivät niin poikkeuksellisia olekaan. Miehen kaveri on pienenä ollut tädillä, joka laittoi lapset lukittuun huoneeseen ja valot pois, että olisivat hiljempaa (siis nukkuisivat). Tätä olen pitänyt ihan hirveänä kauhutarinana, mutta ei se enää paljon pahempi ole, kuin täällä olleet jutut.

Poika (silloin 1,5v) menossa syksyllä hoitoon, ja en tiedä kyllä, mitä tekisi. Pph:lle en tahtoisi laittaa, jos ei joku luotettava tuttu osaa suositella ko. henkilöä reilumman kautta. Toisaalta päiväkodin (jonne ehdottomasti lapsen haluaisin hlökunnan koulutuksen vuoksi) infektiokierteet kyllä pelottaa, kun pojalla tuntuu menevän flunssat keuhkoihin. Ryhmis täällä kuulemma on, mutta en oikein tunne ko. hoitomuotoa. Osaisiko joku kertoa? SIelläkö siis on edes joku koulutettu? Ainakin olisi se hyvä puoli. että jonkunlainen valvonta pelaisi, on siis koulutusta tai ei, mutta siltä kannalta, että kun on useampi ihminen, niin kukaan ei voi yksinään suljettujen ovien takana lapsille mitään kamalaa tehdä. Vai onko siis ryhmiksessä hoitajat hoidokkeineen samassa tilassa vai miten se toimii?

Ihannetapauksessa haluaisin lapsen pph:lle, jos olisi tuttu hoitaja. Mutta muuten kyllä kallistun varmaan jonkun muun ratkaisun puoleen. Jos siis täällä on valinnanvaraa. Olen asunut alueella vasta pari vuotta, enkä tiedä, millaiset jonot on mihinkin.

 

Kävimme tutustumassa ryhmiksessä loppukesällä. Kokemus oli varsin huono. Kolme perhepäivähoitajaa toimi samoissa tiloissa ja yhteensä heillä oli 12 lasta. Tädit pääasiassa juttelivat keskenään ja miettivät lomiaan. Tutustumaan tulleeseen lapseen ei otettu minkäänlaista kontaktia kahteen päivään.

Tuntuu olevan ihan sattumankauppaa, millaisen hoitopaikan saa, tyypistä riippumatta. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

 

Olipa kamalaa luettavaa tämä lista. Toivottavasti antoi vääristyneen kuvan lasten hoitopaikoista.

 

Päiväkodissa infektioriski kasvaa. Pienen lapsen (alle 3v.) stressin sietokyky joutuu koetukselle, jos on kokopäiväisessä hoidossa. Melutaso on sen verran korkea. Päiväkodissa lapset menevät yhteisen rytmin mukaan. Omaa yksilöllistä rytmiä ei noudateta. Kun nukutaan, nukutaan, kun ollaan hereillä, ollaan hereillä. Poikamme oli muutaman kuukauden päiväkodissa (1v.). Muuten hyvät kokemukset, mutta liukuhihnatoimintaahan tuo on. Lapsi oli lähes koko ajan sairaana. Ulkona ollaan kun on ulkoilun aika. Poika istui useimmiten maassa koko 1,5h ajan, koska ei osannut kävellä eikä lähtenyt konttaamaankaan ulkona. Päivunille pakotettiin samaan aikaan, vaikka oli yleensä jo niin väsynyt ettei jaksanut edes syödä ennen päiväunia. Nämä meidän kokemuksia päiväkodista. Muuten vaikutti viihtyisältä. Sanotaan vielä sekin, että hoitajia piti olla pienten ryhmässä 4-5/11 lasta. Valitettavasti ruoka ym. tauot sekä sairaustapaukset johtivat siihen, että useimmiten 11 lapsen kanssa olikin 2-3 aikuista, jos sitäkään. Ersä ystäväni on pph. Aivan erinomainen äiti ja vaikuttaa hoitolastenkin kanssa aivan mahtavallta. Keksii joka päivä virikkeitä ja ulkoillaan ahkerasti.

 

Nyt kyllä hymyilyttää kun luin edellisen tekstiä, siis nimim. l:n.

Kirjoittaja kirjoitti päiväkodin pakkorytmeistä syömisineen, päiväunineen ja liukuhihnatoimintoineen vähän negatiiviseen sävyyn. Vaikka meillä on juuri tuollaista täällä kotona. Kaksospojat ovat reilun 8kk:n ikäisiä ja meillä kaikki tehdään aivan liukuhihnalla: syödään kellontarkasti (muuten päivät olisivat yhtä syömistä), mennään nukkumaan aina yhtä aikaa ja kellon tarkasti (muuten päivät olisivat yhtä nukuttamista ja aina olisi jompi kumpi hereillä ja toinen nukkumassa eikä siis hetken rauhaa äidille ja muutenkin kun jotain tehdään, niin tehdään aika suurpiirteisesti ja tosiaan liukuhihnameiningillä. Ulos lähtiessä vaatteet äkkiä riviin, pojat vermeisiin ja huutava ja riuhtova lasti ovesta pihalle. Sylittelyn ja halimisen kanssa on välillä vähän niin ja näin - sylejä kun on päivisin vain yksi ja huutavia poikia aina kaksi.

Päivät on sellaista rumbaa useimmiten, että en todellakaan jaksa(/viitsi siivota, joten sikäli meillä taitaa kotona olla kohonnut infektioriski.

Tämä kaikki puhuu selvästi sen puolesta, että meidän pojilla tulee päiväkotiin sopeutuminen olemaan aikanaan helppoa

 

Minä olen itse ajatellut asian aina niin, että kotona äidin tehtävä on opettaa lapsi valmiiksi päiväkodin rytmiin ennen sinne menoa. Päiväkodissa on ihmis lapselle pitkän ajan kuluessa hyväksi todettu rytmi ja ottamalla siitä oppia saa päivän kulkemaan todella jouhevasti myös kotona. Onhan ihan itsestäänselvyys ettei päiväkodissa eikä varmaan mielellään pph:llakaan ole aikaa syöttää joka lasta vähän eri aikaan ja ulkoilla jokaisen kanssa vain silloin kun tälle sopii kyllä lapset on opetettava pienestä saakka siihen rytmiin. Mutta varmasti sellaiselle lapselle joka ei ole saanut kotona mitään bakteereita ei minkäänlaista rytmiä, ei ole tottunut koviin ääniin, toisiin lapsiin ym. onkin parempi paikka pph tai ehkä kenties ihan vain se oma äiti. Mutta kyllä ihmettelen miten he sitten sopeutuvat aikanaan kouluun...

Ja semmoista vielä haluaisin sanoa että kyllähän näiden minun mainitsemieni hoitotätien lasten vanhemmatkin luulevat, hoitotätejä maailman parhaimmaksi koska hoitotädit osaavat tehdä kaiken heiltä piilossa. Sitten kun lapsia tullaan hakemaan niin johan loppuu keskustelut kännykkään ja riennetään iloisesti tervehtimään äitiä ja kertomaan mitä kaikkea kivaa Lissu on tänään tehnyt ja miten hyvin syönyt ja muuta vaikka juuri on täti korvat punaisena jauhanut lapsesta ja äidistä vaikka mitä pas.... ja huudattanut lasta rattaissa koska tämä ei ole tarpeeksi paikoillaan joten hoitaja ei jaksa vahtia. Tuo empatian antamattomuus ja välinpitämättömyys lapsen mielestä, itkusta ja haluista on mielestäni kaikista surullisinta. Itse ainakin yritän kotona lapselle opettaa hyvin tunnepohjaista ja empaattista elämää joten olisi aivan kamalaa jos hoitaja ei edes vaivautuisi oikeasti katsomaan mikä lapsella on hätänä vaan vaan nostaisi tämän itkevänä rattaisiin ja alkaisi haukkumaan muille kuinka kitisevä tapaus lapsi on.

 

Omat lapseni ovat olleet sekä pphoitajilla joista yksi oli todella ihana ja kaksi taas aivan hirveitä ja kahdessa päiväkodissa joista toinen oli aivan ihana paikka ja toinen taas järkyttävääkin järkyttävempi.

Eli ei siis voi yleistää!!!!!!


Ihmettelen vaan että äidit nykyään hoidattaa lapsiaan (huonoilla hoitajilla ) vaikka ovat itse kotona!!

Paikkakunnasta riippuen hoitajat saavat vuosittain myös lelu- ja askartelurahaa. Te joiden paikkakunnassa ei sitä makseta niin oletteko koskaan ajatelleet viedä esim.piirrustuspaperia itse hoitopaikkaan?
Kai muistatte viedä myös nenäliinat lapsillenne koska niitäkään ei hoitajan tarvitse omasta pienestä palkastaan kustantaa.

Minkä takia itse käytte töissä? Saadaksenne leivän pöytään kenties?

Miten itse hoidatte lapsenne? Tiuskitteko koskaan? Kai teilläkin on joskus huono päivä??
Mitä kerrotte lastenne hoitajasta muille? Kehutte vai haukutte?

En senkummemmin puollusta hoitajia mutta miettikää myös itseänne!!

 

No on tosiaan huonoja päiviä, mutta meillä on miehen kanssa ainoana periaatteena se, ettei kiukkua pureta lapsiin. En ole koskaan huutanut 1,5 vuotiaallemme enkä myöskään tiuskinut ja siitä samasta syystä VAADIN, ettei sitä tee myöskään lapseni hoitaja. Mielestäni täysjärkisen aikuisen tulee osata käsitellä tuntemuksiaan kuin aikuinen ihminen, ei kuten taaperoikäinen hoidokkinsa.

Itse käyn töissä rahan takia, mutta olen hankkinut sellaisen koulutuksen, joka mahdollistaa mielekkään työn tekemisen. Toisin sanoen ei tarvitse pakon edessä tehdä työtä, joka ei motivoi.

Mitäkö kerron lasteni hoitajasta muille? Kerron, että saatiin lapsi juuri siihen päiväkotiin johon haluttiinkin ja ollaan tosi tyytyväisiä. Pieni ryhmä ja ihanat hoitajat. Lapsi menee aamulla innoissaan päiväkotiin. Viikonloppusin ja iltaisin meillä on tarpeen mukaan nuori opiskelijatyttö hoitamassa ja ollaan tosi onnekkaita, että on löydetty niin hyvä tyyppi.

Jahei paljon ne nenäliinat maksaa, euron? Ihan kun niitä nyt kuluisi tonneittain...

 

Halusin ainoastaan tuoda esiin myös päiväkodin huonoja puolia, kun jotenkin tässä tulee sellainen kuva niinkuin pph:t olisivat jotain monstereita ja päiväkoti yhtä unelmaa. Ei se päiväkotielämäkään mitään herkkua lapselle ole. En silti väitä, että se ei olisi myös hyvä paikka. Sitähän en tekstissäni kertaakaan väittänyt. Toin vain esille huomaamiani huonompia puolia hyviä puolia ylistämättä. Vähän niin kuin näiden pph:en väitetään tekevän hoitolastensa kohdalla. Ehkä nyt huomaatte kuinka voi välittää negatiivisen kuvan sitä tarkoittamatta: vain jättämällä hyvät puolet mainitsematta.

Eiköhän tässä nyt ole ihan tutkimusfaktaa (mm. Anna Schlenzka) siihen, että lapsen on parmepi kasvaa ja kehittyä pienemmässä ryhmässä eikä päiväkodin hälinässä. En todellakaan väitä, että päiväkodista tulee häiriintyneitä lapsia tms., vaan että päiväkodin hälinä on alle 3v. lapselle stressaava paikka, jos hän on siellä kokopäiväisesti hoidossa. Silti sinne lapset viedään ja se on ok. Kunhan vain osataan ottaa huomioon, että tällainenkin vaikutus sillä voi olla.

Tietenkin kotihoidossa on oma rytminsä ja esimerkiksi toisen lapsen tullessa kotiin alistuu uusi tulokas selvästi enemmän hieman pakotettuun rytmiin. Mielestäni se päiväkodin rytmi ei kuitenkaan aina ole paras mahdollinen. Jos lasta nukuttaa, on hänellä oikeus nukkua. Eikä mielestäni kyllä tarvitsisi istua montaa tuntia kylmässä maassa. Mutta kukin tavallaan.

Jos päiväkodin ihannoijat eivät kestä pientä kritiikkiä, joka itse asiassa esitettiin ja tarkoitettiin hyvin neutraaliin sävyyn, niin kannattaisi ehkä tarkistaa omat hoitokriteerinsä.

 

Itsekkin kannatan ehdottomasti päiväkotia, jossa on varmasti pätevä koulutettu henkilökunta!

No, kyllä nämäkin riippuu ihan päiväkodista. Se päiväkoti, jossa itse olin työllistettynä, ei paljon koulutuksia noteerannut. Eli ilman minkään näköistä koulutusta, minut pantiin aikaiseen aamuvuoroon ottamaan lapset YKSIN vastaan (olin noin tunnin yksin), vaikka siivoojaksi minut sinne oli palkattu. Eikä paljon kyllä vanhemmille kerrottu koulutuksen puutetta...
Että ihan oikeesti, asiat ei aina ole niinkun luulis, ja uskon että ihmiset vaan kiinnittää enempi huomiota pph:den touhuun, kun eihän päiväkotilaisia paljon voi valvoa, kun tarhan pihalla ja sisällä oleilevat. Kyllä siellä päiväkodissa ainakin lapsille huudettiin ja ovia paukuteltiin aikuisten toimesta, koulutettujen sellaisten. Minä, kouluttamaton, olin ainut joka niitä halaili.
Mites te luulette että päiväkodissa riittää hoitsuilla aikaa huomioida kaikki lapset, kun joissain on 5 alle 1-vuotiasta, 11 kpl 1-3 v:tä, ja 4 työntekijää... Ihan normaaleja ihmisiä ne pph:t on, osa tietty enempi työlleen omistautuneita kuin toiset. Mutta onhan meissä vanhemmissakin eroja, osa leikkii lapsensa kanssa koko päivän, toinen tekee mitä tekee ja lapsi leikkii yksin...

 

S.anni, päiväkodinjohtaja on toiminut mainitsemassasi tapauksessa todella väärin, nykyisin pitää lain mukaan olla ainakin yksi kasvatusvastuullinen hoitaja AINA paikalla esim. laitosapulaisen kanssa. Mikäli jotain olisi sattunut olisi johtaja, mutta myös sinä olleet vastuussa tapahtuneesta, tuo käytäntö työpaikaltasi kertoo jo paljon millainen työilmapiiri siellä on ja miten siellä noudatetaan päivähoidonmääräyksiä eikä se voi olla vaikuttamatta myös lapsiin.

 

Minä olen itse ajatellut asian aina niin, että kotona äidin tehtävä on opettaa lapsi valmiiksi päiväkodin rytmiin ennen sinne menoa. Päiväkodissa on ihmis lapselle pitkän ajan kuluessa hyväksi todettu rytmi ja ottamalla siitä oppia saa päivän kulkemaan todella jouhevasti myös kotona. Onhan ihan itsestäänselvyys ettei päiväkodissa eikä varmaan mielellään pph:llakaan ole aikaa syöttää joka lasta vähän eri aikaan ja ulkoilla jokaisen kanssa vain silloin kun tälle sopii kyllä lapset on opetettava pienestä saakka siihen rytmiin.

Kyllä varmaan kaikki sen ymmärtää, miksi päivähoidossa täytyy noudattaa yksitahtista pakkorytmiä. Toinen asia on, onko se "pitkän ajan kuluessa ihmislapselle hyväksi todettu" rytmi vai enemmänkin vaan käytännön sanelema keskivertolapsen aikataulu. Pph:lla on se etu, että pienemmän lapsiryhmän kanssa saattaa pystyä tekemään yksilöllisiä poikkeuksia, mitä ainakin minä arvostan. Mun korvaan särähtää tuo, että mun tehtävä äitinä olisi kouluttaa pieni päiväkotirytmiin. Kyllä meilläkin turvalliset rutiinit on, mutta ne muodostuu lapsen luontaisesta rytmistä ja elää lapsen erilaisten kausien mukaan.

 

Muakin huvitti tuo kirjoitus päiväkodin yhteisestä rytmistä. Sitä kutsutaan RUTIINIKSI, jonka muodostuminen on tosi tärkeää lapselle! Se, että päivärytmi pysyy mahdollisimman samanlaisena päivästä toiseen eikä vaihtele miten sattuu "yksilöllisesti".

Esim. uniaikana kaikki rauhoittuvat lepäämään. Toiset sitten nukkuvat ja toiset ei, ellei ole niin pajon unentarvetta. Tärkeintä on kuitenkin rauhoittuminen päivän leikeistä ja ohjelmasta.

En mä päiväkoteja henkeen ja vereen puolusta, mutta musta jämpti päivärytmi on vain hyvä asia eikä huono.

 

Mitä sä tarkoitit tolla "omien hoitokriteeriensä tarkistamisella?" Vai menikös nyt sivistyssanat sekaisin?

Kriteeri= arviointi- tai ratkaisuperuste.


Suomennettakoon siis vaikeat sanat:
"Jos päiväkodin ihannoijat eivät kestä pientä arvostelua, joka itse asiassa esitettiin ja tarkoitettiin hyvin puolueettomaan sävyyn, niin kannattaisi ehkä tarkistaa omat hoitoarviointiperusteensa".

Siis mitä häh?

Kuulostaa ihan samalta, kun mun dementoitunut ukkini puhuu sunnuntaipäivällisellä lämpimikseen. Eli paljon puhetta, joka ei tarkoita yhtään mitään.

 

Muakin huvitti tuo kirjoitus päiväkodin yhteisestä rytmistä. Sitä kutsutaan RUTIINIKSI, jonka muodostuminen on tosi tärkeää lapselle! Se, että päivärytmi pysyy mahdollisimman samanlaisena päivästä toiseen eikä vaihtele miten sattuu "yksilöllisesti".

Esim. uniaikana kaikki rauhoittuvat lepäämään. Toiset sitten nukkuvat ja toiset ei, ellei ole niin pajon unentarvetta. Tärkeintä on kuitenkin rauhoittuminen päivän leikeistä ja ohjelmasta.

En mä päiväkoteja henkeen ja vereen puolusta, mutta musta jämpti päivärytmi on vain hyvä asia eikä huono.

Rutiinit ja hoidon yksilöllisyys ei ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita. Sillä, että suositellaan lasten päivään rutiineja ei kai tarkoiteta mitään orjallista pakkorytmisyyttä, jossa ei kyetä ollenkaan huomioimaan tilannetta ja lapsen kehityskausia. Musta kuulostaa hassulta, että joku voi vastustaa lapsen yksilöllistä huomioimista, mutta näin meitä taas löytyy moneen junaan. (Ja huom. en nyt tässä tuomitse tai syyllistä ketään, kunhan esitän huomion.)

 

Jos luit tarkkaan, en vastusta lapsen yksilöllistä huomioimista hoidossa, vaan sitä, että lapsella olisi yksilöllinen _rytmi_ hoidossa. Yhteinen rytmi ja rutiinit ovat hyvästä, niin myös kunkin lapsen omien tarpeiden huomioiminen hoidossa ja kohtelussa.

 

Jos luit tarkkaan, en vastusta lapsen yksilöllistä huomioimista hoidossa, vaan sitä, että lapsella olisi yksilöllinen _rytmi_ hoidossa. Yhteinen rytmi ja rutiinit ovat hyvästä, niin myös kunkin lapsen omien tarpeiden huomioiminen hoidossa ja kohtelussa.

Luin viestisi ihan alusta loppuun ja tarkkaan, ehkä sitten vaan tulkitsin eri tavalla kuin toivoit. Kirjoitit: "Se, että päivärytmi pysyy mahdollisimman samanlaisena päivästä toiseen eikä vaihtele miten sattuu "yksilöllisesti".". Tuo viittasi mun korvissa siihen, että suhtaudut yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen väheksyvästi. Ymmärrän, että olet sitä mieltä, että yhteinen "laumarytmi" on hyvä asia. Satun vain olemaan eri mieltä. Paras rutiini nousee mun mielestä lapsen luontaisesta vuorokausirytmistä, tahdista ja tempperamentista.

 

Ei kannata tehdä rivien välistä tulkintoja jostain mitä en kirjoittanut: "...viittasi mun korvissa siihen, että suhtaudut..."

Lapsen omaa rytmiä, tahtia ja temperamenttia voi ottaa huomioon hyödyntämällä hoitopaikkaan meno- ja lähtöaikojen liukumia. Päiväunetkin (tai rahoittumis/lepohetki) taidetaan pitää kolmen tunnin puitteissa. Ihmettelen jos jonkun lapsen rytmi silti heittää vielä niin paljon, että sitä on vaikeaa sovittaa päiväkodin rytmiin vaikeuksitta?

Tosin päiväkodin liukumien hyödyntäminen edellyttää myös omien työaikojen liukumia tai sitten toimivaa yhteispeliä vaikka lapsen isän kanssa (toinen vie, toinen hakee). Mutta musta hyvin yleisesti toteutettavissa jos haluaa.

Nim. Lapsemme ei ole päiväkodissa.

 

Tuo Aiolin ajatus on mielestäni aika ihanteellinen, niinhän sen elämän varmaan pitäisi mennä. Edetä yksilöllisesti ja varsinkin lapsella. Mutta kun elämä ei yleensä mene niin. Pakko on aikuisen ja lapsenkin pikkuhiljaa alkaa tottua ulkoapäin määrättyyn rytmiin. Itse olisin illanvirkku ja aamuntorkku ja ottaisin päikkärit vielä päivällä. Mutta työ alkaa aikaisin ja sinne on matkaa, joten on ollut pakko totutella aikaisiin aamuihin. Ja näin tulee olemaan lapsellakin. Eli ulkoisten ehtojen sanelemana määräytyy päivärytmi. Siinä mielessä on vain hyvä, että päivähoidossakin edetään melko säännöllisesti ja rutiinit ovat aina samat ja tapahtuvat samalla kellonlyömällä. Jossain vaiheessahan lapsen on kuitenkin pakko luopua omasta rytmistään, viimeistään kouluun mentäessä.

 

Mitä sä tarkoitit tolla "omien hoitokriteeriensä tarkistamisella?" Vai menikös nyt sivistyssanat sekaisin?

Kriteeri= arviointi- tai ratkaisuperuste.


Suomennettakoon siis vaikeat sanat:
"Jos päiväkodin ihannoijat eivät kestä pientä arvostelua, joka itse asiassa esitettiin ja tarkoitettiin hyvin puolueettomaan sävyyn, niin kannattaisi ehkä tarkistaa omat hoitoarviointiperusteensa".

Siis mitä häh?

Kuulostaa ihan samalta, kun mun dementoitunut ukkini puhuu sunnuntaipäivällisellä lämpimikseen. Eli paljon puhetta, joka ei tarkoita yhtään mitään.

Tarkoitin juuri sitä mitä kirjoitit. Jos sinulla ei ole kapasiteettia (=kyky, edellytys, pätevyys) ymmärtää sitä, niin ehkä on parempi jättää se huomioimatta. Miellyttävää huomata, että et pystynyt vastaamaan itse tekstin asiaan, vaan yrität kiinnittää huomion pois itse asiasta kommentoimalla (=mielipiteen ilmaus, selitys jne.) jotain vähäpätöistä seikkaa. Ehkä siis kirjoitukseni osuikin oikeaan hermoon ja voit pohtia sitä sisimmässäsi , kun et ajatuksiasi pysty meidän kanssamme asiallisesti jakamaan.

 

koukeroista jargonia, ei pysty muuta sanomaan. Kapulakieltä, josta on työlästä poimia sitä punaista lankaa. Enkä suoraan sanottuna ole tällä erää niin kiinnostunut, että jaksaisin jatkaa ruotimista yhtään enempää. Niin miellyttävää tai epämiellyttävää kuin se sitten mielestäsi onkaan.

 

Elävää elämää! Pph:lla on 4 hotolasta joista kaksi sisaruksia 1v ja 2v sekä toinen 1v ja 3v.

Sisarusparin vanhemmat hyvin toimeentulevia ns. "parempia" ihmisiä jotka tuovat vaippoja silloin kun muistavat joskus ei ole päiväksi kun yksi vaippa ja myöskään vaihtovaatteita ei ole kun joskun harvoin. 2-vuotiaalla ei saa pitää vaippaa vaikka päässtää housuihin lähes päivittäin ja mitäs teet kun vaihtovaatteita ei ole!

Lapsi(et) tuodaan aamulla hoitoon yövaippa vielä vaihtamatta.

Lapset puetaan niin muodikkaasti ja epäkäytännöllisesti että lasten on vaikea leikkiä ja liikkua. (liian pitkät lahkeet,kireät vaatteet,nauhoja ja kiristimiä menee jalan alle, UNTUVAtakissa liian tiukat hihat).

Loppuunkäytetty haalari joka on niin kylmä että lapsi 1v huutaa kylmyyttään talvipakkasella (hoitajan ostamassa varahaalarissa tyytyväinen).

Pissat tullut omassa pihassa housuun kun oltu lähdössä hoitoon ja vaatteita ei ole käyty vaihtamassa tai edes haettu kuivia tilalle vaan hoitajan pitäisi laittaa pissanen haalari OMAAN kuivausrumpuun kuivumaan.


3-vuotias ainut lapsi on aina saanut tehdä oman tahtonsa mukaan ja yrittää sitä myös hoidossa jatkuvasti.

Harvoin sadevaatteet mukana ja kumisaappaissa iso reikä.


Toinen 1v alkuvaikeuksien jälkeen itse aurinkoinen ja päivän piriste.

Tässä vain muutamia esimerkkejä että voitte miettiä onko se niin helppoa hoitaa hyvin vaikka tahtoisikin.

 

En tiedä nyt, saako tähän ketjuun laittaa mitään hyviä puolia perhepäivähoidosta, mutta laitan kuitenkin. Omat kokemukseni kun ovat varsin erilaisia.

Poikamme meni hoitoon vajaan puolentoista vuoden ikäisenä perhepäivähoitajalle. Päiväkotia emme edes vakavasti harkinneet, koska lapsella on infektioastma ja riski saada virustartuntoja on sitä suuremepi mitä suurempi on lapsiryhmä. Tämän osalta hoitopaikka onkin ollut oikein hyvä valinta. Lapsi ei hoidossa ole sairastanut enempää kuin kotona ollessaan.

Hoitotätimme on koulutettu perhepäivähoitaja, siis käynyt pidemmän kurssin kuin muutaman viikon. Sellaisiakin on nykyään. Omasta lapsestani olen saanut häneltä hyvää palautetta. Hoitaja kehuu usein sitä, miten kiltisti lapseni syö ja miten nätisti käy päiväunille ja miten reippaasti kävelee rattaiden vieressä jne jne.. Ongelmatilanteista olemme aina selvinneet keskustelemalla ja olenkin aika avoimesti kertonut sellaisista tilanteista, joiden tiedän vaikuttaneen lapsen käyttäytymiseen (esim. oma raskauteni, muutto, isän matkaviikot ym.). Pienen lapsen hoidossa on tärkeää, että suhde on luottamuksellinen, koska lapsi ei tosiaan osaa kertoa huoliaan, vaan reagoi muutoksiin käyttäytymisellään.

Sitä en tiedä, huutaako hoitaja lapselleni. En kuitenkaan usko, koska lapsi menee lähes aina hoitoon mielellään ja kertoo innoissaa erilaisia juttuja hoitajasta ja muista lapsista (kaksivuotiaan puhetaidolla). Vastikään olimme myös perhepäivähoitajien järjestämässä joulujuhlassa ja siellä minuun todella teki vaikutuksen se, miten hyvin oma lapsesi oli hoitajan hallinnassa. Koko ryhmä istui esitysten ajan kiltisti hoitotädin vieressä eturivissä, myös oma poikani. Isin ja äidin lähellä paikallaan olisi pysytty maksimissaan kymmenen minuuttia.. Olin tyytyväinen hoitotädin luomaan ryhmädynamiikkaan

Perhepäivähoitajamme osaa myös tarvittaessa antaa astmalääkkeen lapsellemme, eikä ole koskaan tehnyt siitä mitään suurta numeroa. Lisäksi hän itse vastikään ehdotti, että ottaisimmme käyttöön reissuvihkon, koska mieheni kuljettaa lasta pääasiassa hoitoon minun pitkälle edenneen kaksosraskauteni vuoksi. Vihkon avulla kulkevat viestit minun ja hoitotädin välillä, toki myös tarvittaessa soittelemme. Eipä olisi tuokaan tullut mieleen, vaikka itse olen opettaja..

Ruokapuolesta en osaa muuta sanoa kuin että lapseni on hoidossa oppinut syömään mm. pinaattikeittoa. Että kyllä siellä jotakin terveeellistäkin syödään. Hoitajalla on myös omia lapsia ryhmässä, mutta en ole sitä pitänyt ongelmallisena, koska minunkin lapsellani on äiti. Hoitotädin ei tarvitse olla siis sellainen lapselleni. Ja usein kun olen lapseni hoidosta hakenut, on hoitotädin oma poika vilistänyt pihalla jossakin kauempana ja oma poikani ollut tädin sylissä tai käsipuolessa. Samoin hoitaja on pyrkinyt pitämään lastani sylissä hoidossa mahdollisimman paljon nyt, kun en itse voi enää lastani oikein kanniskella turvallisesti. Tästäkin asiasta muuten keskutelimme vastikään ja sen jälkeen täti on erikseen aina kertonut minulle, jos poikani on tarvinnut syliä normaalia enemmän.

Juttua tästä voisi jatkaa loputtomiin, mutta tässä näitä minun kokemuksiani.. Viime keväänä katsasti tämän alueen kolme päiväkotia ja totesin, että en hae hoitopaikkaa yhdestäkään niistä. En pitänyt suurista lapsiryhmistä, sotkuisista ja ahtaista tiloista enkä kiireisistä väliaikaisista hoitajista. Mutta nämähän ovat makuasioita ja niistä ei voi kiistellä