Huudatusunikoulusta teoriatasolla

[miettii hän]

Mä mietin tätä huudatusunikoulua ihan teoriatasolla. Luotan siihen, että jokainen tervejärkinen äiti ja isä osaa kuunnella lapsensa itkujen sävyä, ja joillekin lapsille tuo voi toimia ja joillekin ei sitten millään. Mutta mietin sitä, että joku väittää yksiselitteisesti, että huudatusunikoulu oikeasti toimii ja on turvallinen ja sopii ja jos jättää leikin kesken niin on vain "luovuttaja" eikä fiksu vanhempi joka etsii perheelle sopivampaa keinoa?

Kylmimmilläänhän huutounikouluohje kuuluu niin, että sulje ovi perässäsi, äläkä mene huoneeseen ennen aamua ellet epäile että vauvan (fyysinen) turvallisuus on vaarantunut. Ja lapsi saattaa kiljua siellä tunteja. Ok, tarkoitus on hyvä, lapsi yritetään saada nukkumaan. Mutta entä jos vauva laitettaisiin päivästä toiseen tai pahimmillaan viikkoja päiväsaikaan tai vaikka päiväuniaikaan tunneiksi huutamaan huoneeseensa yksin ja oltaisiin kuin ei oltaisi paikalla lainkaan...? Sinne vaan pinnikseen (vaikka silloin kun on päiväniaika?), tavataan parin tunnin päästä? Olisiko se ok? Jos ei, miksi se on yöllä ok? Pyhittääkö tarkoitus keinot? Entä jos päivähuudatuksella olisi hyvä tarkoitus? Esim. äiti haluaa antaa toiselle lapselle laatuaikaa / nukkua että jaksaa / tehdä välttämättömiä kotitöitä / opettaa lapsen nukkumaan päikkärit? Vai sanottaisiinko tälle päiväsaikaan huudattavalle äidille, että hänen TÄYTYY keksiä muu keino, että huudattaminen on väärin?

Mä ihan aidosti heräsin yksi yö (unikouluvaihtoehtoja pohtiessani ) miettimään, että musta tuntuu, että huudatusunikoulun kaltaista kohtelua päiväsaikaan ei hyväksyttäisi millään perusteella, enkä keksinyt tähän loogista selitystä. Vai hyväksyttäisiinkö sittenkin? Vai keksiikö joku muu, mikä ero tilanteilla on?

 

["maija"]

Toi lapsen jättäminen yksin taitaa olla niitä vanhoja ohjeita. Nykyäänhän neuvotaan, että vauvaa/lasta EI saa jättää yksin huutamaan. Oikein hyvä, ettei saa, ihan kammottavaa ajatella, että lapsi huutaa itsensä hysteriaan ja vanhempi olisi sitten "voittaja". Toivottavasti ei kukaan enää noita toteuta...

 

["vieras"]

Täällä on paljon hyvää teoriaa

Vauvojen unihäiriöt

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";26746240]Täällä on paljon hyvää teoriaa

Vauvojen unihäiriöt[/QUOTE]

Tuttu sivu, ja itse en olisi suosittelemassa huudatusunikoulua yhdellekään perheelle. Mutta kuten sanoin, luotan myös vanhempien arvioon itkun "sävystä", että joillain perheillä tuo saattaa mennä pienin tyytymättömyyskitinöin. Nyt mua kiinnostaisi, miten huudatusunikoulua suosittelevat / aina toimivana pitävät / siihen kannustavat ihmiset näkevät tämän rinnastuksen päiväaikaan huudatukseen - miten se eroaa vai eroaako? Tälläkin palstalla jotkut paasaa miten ei pidä luovuttaa vaikka vauva kuinka huutaisi, se vain opettaa että huutamalla saa mitä haluaa, ja ettei se huutaminen omassa huoneessa ole lapselle mitenkään vahingollista... onko sama mentaliteetti myös päivällä ja millä perustein on / ei ole?

 

["vieras"]

Onhan siinä se ero, että illalla lapsi on väsynyt ja selkeästi unen tarpeessa jolloin lapsen pitäisi oppia löytämään yhteys väsymyksen ja unen välille. Päivällä kun ei sitä yhteyttä ole, on tilanne ihan eri. En kannata itsekään huudattamista, mutta kun on kokemusta erittäin hankalasta nukkumaanmenijästä, en tuomitse tuotakaan tapaa. Jokaisella metodilla kun lapsi itkee joka tapauksessa jonkin verran ja kirjassa Unihiekkaa etsimässä, oli tutkimuksista joissa oli todettu, että kokonaisitkun määrä on pienempi huudatusunikoulussa, kuin muissa menetelmissä, huudatusunikoulussa se vain kestää kerralla pitempään, mutta loppuu parissa päivässä, muissa menetelmissä kun eteneminen on hitaampaa ja lapsi itkee jopa useita viikkoja, vaikkakin vähemmän kerralla. En usko huudatusunikoulun traumatisoivan lasta, edellyttäen että lapsen viesteihin vastataan päivällä ja hellyyskiintiö myös täytetään, mutta uskon kyllä huudattamisen aiheuttavan monilla lapsilla suurta vastenmielyyttä nukkumaanmenoa kohtaan, jolloin huudatusunikoulu kääntyy herkästi itseään vastaan ajan myötä (samaisessa kirjassa viitattiin "taantumiseen" ja tarpeeseen unikoulun aloittamiseen uudelleen).

 

[ap.]

Okei. Toimisiko huudatusunikoulu / olisiko se hyväksyttävä sitten päiväuniaikaan, jos lapsi on selvästi väsynyt?

Tuosta kokonaisitkun määrästä, se on varmasti ihan totta. Kyseisen opuksen olen lukenut. Mutta stressihormonitasolla (miten korkeaksi stressihormonipitoisuus nousee ja kauanko ne pysyy siellä) on aivan eri asia itkeä vanhemman sylissä kuin yksin sängyssä vaikka volyymi olisi sama, joten lapsen "kärsimyksen" tai elimistön kokeman rasituksen määrästä se itkun minuuttimäärä ei kerro. Samoin kuin itkun loppuminen ei aina ole positiivista hyväksymistä ja tottumista (=nyt se oppi nukkumaan) vaan se voi tarkoittaa luovuttamista, viestiin ei vastata, mikä on hyvin huono vaihtoehto.

Ja edelleen korostan, että en tuomitse huudatusunikoulua suorilta käsin, jos kuuntelee lastaan ja sen itkun sävyä, onko se väsynyttä unenhakemiseen liittyvää itkeskelyä, tyytymätöntä kitinää tai pettynyttä narinaa vai "oikeaa itkua". Vastuutonta on pitää sitä kaikille täysin turvallisena ja toimivana systeeminä.

 

[Naminam]

Mulla tulee pahaolo jo pelkästä huudatusunikoulu-sanasta. Miten kukaan vanhempi pystyy ja haluaa tehdä lapselleen jotain sellaista?!

 

[ap.]

^Ymmärrettävää!

Mutta missä on ne huudatusunikoulun henkeen ja vereen puolustajat tällä kertaa? Eivät ole mitenkään katoava luonnonvara tällä palstalla, ja juuri heidän näkemyksiään kaipaisin siihen mikä ero on yö- ja päiväaikaisella huudatuksella?