Kitiä surettaa, kuinka ihmisen huonot puolet ovat sosiaalisessa mediassa nousseet enemmän esille.
– (Näyttelijä) Janne Katajalla on sellainen teoria, että ne ovat ne samat tuhat ihmistä, jotka niitä ilkeitä kommentteja sinne someen kirjoittavat. Toivottavasti se pitää paikkaansa – on ihana ajatus, ettei niitä ilkimyksiä olisi sen enempää.”
Osallistuin aikoinaan Anna-palstalla tsunami-keskusteluun. Joku kysyi siellä hädissään tietoa tilanteesta. Vastasin ettei uutisissa ole ollut mitään erityistä.
Sain myöhemmin vihat niskoihini ja pahoitin mieleni. Silloin opin miten netissä pitää varoa sanojaan.
Olen joskus katsonut Putousta ja Tanhupalloa. Ohjelma ei enää kiinnosta.
Jostain syystä en pidä Kikistä erityisemmin. Hänen äiti oli huippuhyvä muinaisissa tv-ohjelmissa.
Pidän tasokkaista lastenohjelmista.
Sydäntäni lämmitti Annan sivun Alepa-mainos. Moni pk-seudun ulkopuolella asuva ei aikoinaan ymmärtänyt miksi aina höpisin jutuissani alepa-reissuistani.
Tänä aamuna annoin kännykällä vinkkejä uhmaikäisten lasten kasvatukseen. Enää en tarvitse resuta alepoissa ja väistellä kassajonossa kaljavoroa. Näin kävi aikoinaan Töölön jonossa. Myyjä lähti varkaan perään mielestäni turhan uhkarohkeasti. Eikö homma olisi kuulunut vartijalle? Muistaakseni naiskassa sai tölkin takaisin.
Oli ihana myöhemmin muuttaa takaisin tuttuun lähiöön. Ei minusta enää ollut cityasujaksi.
