Hyvä mieli :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkokunta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Aurinkokunta

Aktiivinen jäsen
01.11.2006
11 030
1
36
Kouvolan peräkylä
Mie menin tänään tyttöjen kanssa luistelemaan ja tuo 5v pääsi nyt ekaa kertaa sit ihan niinkun oikeesti kokeilemaan luistelemista.
Miekin päätin olla reipas ja otin omat luistimeni kaapista, jossa ne ovat olleet vuoden jos toisenkin, ja ehkä muutaman vuoden vielä siihen lisääkin, koskemattomina.
Koulun pihalla mie sit vaihdoin luistimia jalkaani ja 5v omissa luistimissaan siinä odotti, tytisi ja hytisi, että kun häntä niin jännittää.
Mie tytölle sitten totesin vaan, että ei se haittaa vaikka kaatuisikin - äkkiä sen luistelutaidon sit oppii ja hoksaa. Ja ei kun jäälle...

5v oli kun kala vedessä. Pari pyllähdystä ja sit sitä jo viiletettiin pitkin kenttää... siis tyttö.
Mie vuorostani tytisin ja hytisin ja pelkäsin vähintäänkin katkaisevani käteni tai jalkani, jos mie yritän minkäänlaista liukua jäätä pitkin pystyasennossa.

Kentällä oli myös naapurin tytöt, joista toisella ei ollut luistimia. Heidän piti vuorotella yksillä luistimilla, koska pienemmälle oli viimevuotiset luistimet jääneet pieneksi.

Päivän hyvä työ omasta mielestäni oli, että tarjosin omia luistimiani toiselle tytölle lainaan. Tyttö pääsi luistelemaan toisten kanssa, eikä tarvinnut odottaa vuoron vaihtoa siskon kanssa... ja mie pääsin kun koira veräjästä tutisevine jalkoineni turvallisesti maankamaralle kenkien päälle kentän reunalle katselemaan sekä naapurin tyttöjen että omieni taitavaa liikkumista luistimilla.

Hauskempaa minulla noin olikin - ei se luistimilla tutiseminen olis ollutkaan yhtään hauskaa... ja kylmäkin siinä ois tullut, kun ei uskaltanut juurikaan liikkua :D:xmas:
 
käyttekö te ikinä missään matkoillakaan, kun teillä tommone jättiperhe? mitenkä joululahjojen laita? miten jaksat vielä luistella, kun sulla on lapsia hirveesti? mulla vain yksi ja olen ihan poikki kokoajan.
 
[QUOTE="vieras";22898125]Miten sä ehdit vain osan porukan kanssa ulkoilemaan? Eikös teillä ole nuorin vielä vauva?[/QUOTE]

Öh, siis miten ehdin? Menen ulos ja otan osan mukaani... tai kaikki halukkaat. Jos pienet pitää ottaa mukaan (eli mies ei ole kotona, tai isommat ovat omilla teillään eivätkä jouda hoitaa tai mieskin on lähdössä ulos mukaan), niin sit ei mennä luistelemaan tai hiihtämään (tai ainakaan silloin ei se ”valvoja” voi luistella tai hiihtää), silloin valitaan sit esim. pulkkamäki tai kävelylenkki.

”Vauva” on jo (kylläkin ihan vajaa viikko sitten vasta, mutta kuitenkin) 1v täyttänyt touhukas, kovaa jo kävellä taapertava taaperoinen.
Tänään lasten isä oli kotona ihan pienempien kanssa ja esikoinen oli autokoulussa ja muut pojat oli hiihtämässä keskenään.
 
[QUOTE="ihmettelijä";22898154]käyttekö te ikinä missään matkoillakaan, kun teillä tommone jättiperhe? mitenkä joululahjojen laita? miten jaksat vielä luistella, kun sulla on lapsia hirveesti? mulla vain yksi ja olen ihan poikki kokoajan.[/QUOTE]

No koko perheen kanssa emme ole matkustelleet ulkomailla, mutta kukin vuorollaan ehtii varmasti reissaamaan aikanaan. Kotimaassa ollaan jotain retkiä ja reissuja tehty koko perheen voiminkin.
Joululahjoja saivat kaikki ihan riittävästi - jokainen sai jotain toivomaansa ja enemmänkin.
Eikä se mun luistelu oikein luistelua ollut, kun enhän mie oikein uskaltanut mihinkään niillä luistimilla liikkua... mutta ehkä mie rohkaistun joku toinen ilta kokeilemaan uudestaan :D
Ulkoilu piristää mieltä... ja reipas ulkoilu päivän aikana ja varsinkin illansuussa saa lapset illalla niin makeasti haukottelemaan iltapalan aikaan, että jo senkin takia mie tykkään sit vaikka hytistä siellä kentän reunalla ;) :D
 
Oot kyllä oikea superäiti :O Kun mietinkin jotain aamu- tai iltapalarumbaa, niin hui! Omaa aikaa ei varmasti paljon jää.

Kyllä sitä omaakin aikaa jää... kunhan suunnittelee vähän ja sit vaan ottaa sen oman ajan.

Ruokajutut kannattaa suunnitella aamu- väli -ja iltapaloja myöden ainakin viikoksi kerrallaan ja sit käydä ruokaostoksilla sen mukaan kerran isosti ja täydentämässä sit tarvittaessa 1-2 kertaa siinä välissä.
Puurot on hyvä aamupala, se hautuu hiljakseen kattilassa eikä pahene vaikka lapset herää portaittain syömään.
Iltapalaksi voi valita sellaista jonka voi mahdollisesti jo päivällä tehdä kaappiin valmiiksi / lähes valmiiksi ja sitten vaan nostella pöytään illalla.

Kun tiskikoneen tyhjentää aina ennen jokaista ateriaa, niin astiat sujahtaa koneeseen automaattisesti ruuan jälkeen, jolloin voi taas nipsata koneen päälle... ja keittiöön ei jää kaaosta.
Pöytien luutuaminen ja ylijääneet ruuat ym. keittiön siivous hoituu sit vuorosysteemillä aina kanssa heti ruuan päälle.
 
Kyllä sitä omaakin aikaa jää... kunhan suunnittelee vähän ja sit vaan ottaa sen oman ajan.

Ruokajutut kannattaa suunnitella aamu- väli -ja iltapaloja myöden ainakin viikoksi kerrallaan ja sit käydä ruokaostoksilla sen mukaan kerran isosti ja täydentämässä sit tarvittaessa 1-2 kertaa siinä välissä.
Puurot on hyvä aamupala, se hautuu hiljakseen kattilassa eikä pahene vaikka lapset herää portaittain syömään.
Iltapalaksi voi valita sellaista jonka voi mahdollisesti jo päivällä tehdä kaappiin valmiiksi / lähes valmiiksi ja sitten vaan nostella pöytään illalla.

Kun tiskikoneen tyhjentää aina ennen jokaista ateriaa, niin astiat sujahtaa koneeseen automaattisesti ruuan jälkeen, jolloin voi taas nipsata koneen päälle... ja keittiöön ei jää kaaosta.
Pöytien luutuaminen ja ylijääneet ruuat ym. keittiön siivous hoituu sit vuorosysteemillä aina kanssa heti ruuan päälle.

Mä en kyllä usko, että kaikista olis tuohon sittenkään, kyllä siihen tietynlainen luonne vaaditaan. Mulla vois jonkin aikaa onnistua ruokalistojen suunnittelut ja muut, mutta sitten loppuis into ja lopputuloksena todellakin olis kaaos :D
 
[QUOTE="vieras";22898298]Mä en kyllä usko, että kaikista olis tuohon sittenkään, kyllä siihen tietynlainen luonne vaaditaan. Mulla vois jonkin aikaa onnistua ruokalistojen suunnittelut ja muut, mutta sitten loppuis into ja lopputuloksena todellakin olis kaaos :D[/QUOTE]

Siis juu... varmaan tässä pitää olla sellainen tietynlainen ”hullu” tai jotain... Ja siitä on kans etua, että osaa ottaa asiat vastaan kun ne tulee... Eli kun on suunnitellut kaiken valmiiksi, niin sit huomaa, että ei se asia sit kuitenkaan loppupelissä mee sinnepäinkään vaan ihan toisella tapaa :D

Kaaoksensietokyky on kanssa oltava jonkinlainen ja sellaiset itsestään sulkeutuvat korvat aina välillä. Ja mielellään silmät, jotka ei ihan kaikkea näe... tai vaikka näkisivätkin, niin unohtavat tarpeen tullen että nyt siellä jääkaapin oven alalaidassa on taas pienet uteliaan kuopuksen sormenjäljet... ja että vessassa on taas hammastahnaa lavuaarikaapin ovessa... ja että aulassa ois korillinen viikattavia vaatteita ja äiti vaan istuu kaikessa rauhassa koneella... mutta kun se päivä on huomennakin ;)
 

Yhteistyössä