Hyvä, pojat!

[Silja.S]

Hyvin on itsekuri kasvanut viime aikoina. Lapset ovat saaneet vähän väliä naapureilta karkkeja ym. makeaa, melkein päivittäin, ja jouduin puuttumaan siihen kovalla kädellä. Naapureihin taoin järkeä jo ajat sitten ja siitä onkin ollut paljon apua. Lasten kanssa tehtiin sääntö, että saaduista makeisista kiitetään ja ne tuodaan kotiin ja kysytään minulta ensin onko karkkipäivä, saako syödä. Jos ei ole karkkipäivä, makeat laitetaan kaappiin odottamaan karkkipäivää.

Tänään kantoivat tohkeissaan ison suklaalevyn sisälle ja kirkuivat "me sanottiin, ettei saada avata ilman äidin lupaa!". Kyllä olin ylpeä... Voi tuntua pieneltä asialta, mutta nuo kaksi, etenkin esikoinen, ovat todellisia sokerihiiriä. Tuo vaati hirveää itsekuria, kun lapset kuitenkin ovat vasta 4- ja 6 -vuotiaita ja molempien suurin intohimo on nimenomaan suklaa ja salmiakki. Ne karkkipussit on ollut vielä suhteellisen helppo tuoda kotiin, mutta että kokonainen levy Fazerin sinistä =) Hyvä pojat!

 

["Miia"]

Annoitko lasten syödä levyn?

Hienosti toimivat lapsesi

 

[Silja.S]

En antanut syödä, vaikka kieltämättä kiusaus oli antaa, koska tulin niin hyvälle tuulelle. Syövät huomenna sen mitä voivat kerralla syödä (se oli niitä normaalia suurempia levyjä, ei puhettakaan, että voisi kaksi pikkupoikaa kerralla syödä!), kun on ihan oikea karkkipäivä. Isot kehut saivat ja selvästi olivat itsekin onnellisia oikeasta toiminnastaan. Iltapalallakin vielä jaksoivat muistuttaa, kuinka huomenna maistuu suklaa hyvältä, kun on jaksanut odottaa. Toki ovat ennenkin makeisiaan tuoneet, mutta tämä lämmitti sydäntä erityisesti, koska levy oli niin iso ja lapsille niin mahdottoman mieluinen.