Hyvä parisuhde ilman seksiä ?

No, voi miesnäkökulma hyvä,

Se, mikä joskus on ollut elämän tosiasia, ei sitä ole enää. Pikemminkin meidän pitäisi olla huojentuneita ja onnellisia, että niin monet ihmiset voivat jo iloita seksistä.

Ennen vanhaa täällä meilläkin, kuten koko euroopassa ja läntisissä maissa ihmiset kuolivat sankoin joukoin puhtaan juomaveden puutteeseen ja saastuneen veden levittämiin epidemioihin. Nämä ongelmat nykyteknologia ja valistuneisuus on ratkaissut... kuten myös tämän lapsi-äitikuolleisuuden. Vieläkin suomessa silloin tällöin joku sairastuu ja kuoleekin vedessä oleviin epäpuhtauksiin (erään tuttavani henki meinasi mennä hänen juotuaan Lapissa "raikasta" purovettä, mistäpä hän olisi tiennyt, että vesi oli saastunut ilmeisesti kuolleesta kalasta)

Kukapa näitä vanhoja, jo ratkaistuja maailman murheita jaksaisi murehtia niin, että se vaikuttaa jopa omaan elämään, niin kuin sinulla on käynyt? Eikö voimavaroja voisi keskittää nykypäivän ongelmiin, tuntematta kuitenkaan tuota "isi36" viittaamaa kollektiivista häpeää?

 

Miksi ihmeessä kannat koko maailman miesten, menneiden ja nykyisten syyllisyystaakkaa niskoillasi? Etkö voi vain todeta että vaimosi ei halua seksiä, ja olet siihen tyytynyt.
Koska häntä rakastat eikä muu ole mahdollista…miksi hakea syitä ja selityksiä muualta?
Aivan tolkutonta miehen biologian, historian ja muiden syyllistämistä.
On ”p*skajätkiä” ja päinvastoin.
On naisia jotka eivät halua, ja päinvastoin.
Luonnollista tai ei; seksi ei nykyään ole pelkästään lisääntymistä varten. Ja jos pelkää lisääntymiseen liittyviä kauhuja; ei tarvitse lisääntyä…ehkäisy on keksitty, voi jopa laittaa ”piuhat” poikki. Ei ole luonnollista, ei. Mutta nykyaikaa.
Olet siis tiesi valinnut, miksi siis puolustelet piikit pystyssä täällä netissä ratkaisuasi?

 

"Etkö voi vain todeta että vaimosi ei halua seksiä, ja olet siihen tyytynyt.
Koska häntä rakastat eikä muu ole mahdollista…miksi hakea syitä ja selityksiä muualta?"

Tämänhän minä olen todennut muissa ketjuissa ajat sitten, eikä siinä ole mitään keskustelemista. Tämän ketjun aihe on nyt ihan muu. Myös ne mielipiteet, joita olen tässä ketjussa esittänyt olivat muotoutuneet jo ennen kuin olin vaimoani edes tavannutkaan.

Kun murrosiässä, samaan aikaan kuin seksuaalisuuskin heräsi, tajusin koko asian perusvääryyden, että synnytys ihan oikeasti on kivulias ja vaarallinen tapahtuma, johon ihan oikeasti on kuoltu ja kuollaan. Kun kävin läpi omaa perhehistoriaa ja luin tilastoja maailmalta syntyi tietty perusahdistus. Se, mihin seksuaaliviettini tähtäsi, mihin se pyrki, sen oikea, perimmäinen luonne oli sokea hedelmöittäminen naisen terveyden ja hengen uhallakin. Lajin säilymisen kannalta välttämätöntä toimintaa, mutta ajattelevan ja eettisen ihmisen kannalta moraalitonta. Totta kai tiesin ehkäisymenetelmistä, mutta se ei minusta muuttanut eikä muuta edelleenkään tätä perustosiasiaa. Miehen seksuaalisuudessa on luonnostaan jotakin tuhoisaa. Jotain, jota pitäisi osata hävetä.

Ja muistan edelleen, miten vaikea tästä oli toisten poikien kanssa saada aikaan mitään oikea keskustelua. Torjunta oli valtaisaa, mutta se perustui loppujen lopuksi juuri tuohon yhteen argumenttiin, mihin se tuntuu keskittyvän täälläkin. Koska seksi tuntuu niin hyvältä, se ei voi olla väärin. Ei tämä ole mikään looginen peruste.

(Sivuhuomautus: Jos joku nyt luulee, että täällä kohtuuttoman huomion saaneet lausahdukseni sukupuolieritteiden miellyttävyydestä tai sukupuolielinten ulkonäöstä ovat jonkinlaista mielikuvaharjoittelua ylläpitääkseni perusnegatiivista asennetta seksiin, niin tässäkin pitää oikaista. Elin nuoruudessani sitä aikaa, jolloin käsitys alastomasta naisvartalosta ja sen yksityiskohdista syntyi pääasiassa klassisen taiteen ja oppikirjojen hyvin siistien piirrosten perusteella. Kun sitten totuus tässä suhteessa paljastui aikanaan, niin ulkonäön kuin sen todellisen hajunkin puolesta, niin olihan se tietynlainen antikliimaksi. Nykyajan nuoret pojat ilmeisesti tutustuvat paljon realistisempaan materiaaliin ja tietävät, mikä heitä odottaa. Vaimolleni muuten oli samanlainen järkytys nähdä miehen kiihottunut elin. Hän ei ollut voinut tosissaan uskoa, että mitään niin outoa on olemassa).

Kun täällä nyt on puhuttu muistakin riskeistä, mm. tuosta puhtaan juomaveden puutteesta, niin muistutan tuosta siteeraamastani nykyaikaisesta tilastosta. Maailmanlaajuisesti nuorten naisten yleisin kuolinsyy on seksi synnytyskuolemien muodossa, ei kehitysmaissakaan saastunut juomavesi (saastunut juomavesi on suuri lasten tappaja).


Ja edelleen, veden saastuminen ei ole veden vika eikä veden omin ominaisuus. Vesi ei luonnostaan ole myrkkyä. Seksin omin piirre, sen luonteenomaisin ja aidoin ominauisuus, suorastaan sen perusasetelma on sen epäreiluus. Tuska, vaara ja kipu sekä vain satunnainen nautinto naisen puolella, miehellä vain ns. huvipuoli. Ja ennen kuin Isi36 ennättää sanomaan miehen riskeeraavan seksissä läheisimpänsä menettämisen, niin vastaan jo heti, että tämän riskin ovat miehet kyllä kantaneet kautta historian - kuin mies.

 

Kun katsomme väkivaltatilastoja, niin kyllä tekijä on voittopuolisesti mies ja uhri nainen.

Onhan tuo feministen propaganda mennyt näköjään perille...

lainaus Marja Vuennon kirjoituksesta:

Naisliike on tehnyt ansiokasta työtä tehdäkseen naisiin kohdistuvasta väkivallasta näkyvää. Mutta ei siinä ylilyönneiltäkään ole vältytty. Julkisessa keskustelussa väkivallasta on paljolti vallalla feministinen maailmankuva, jonka mukaan väkivalta on ilmaus sukupuolten välisestä valtasuhteesta
yhteiskunnassa, ja miehinen väkivalta on mekanismi, jonka avulla miehet sekä ryhmänä että yksilöinä kontrolloivat naisia ja pitävät yllä valta-asemaansa. Feministisen väkivaltatutkimuksen heikkous on se, että se on uhrifeminismiä, jossa nainen nähdään passiivisena uhrina. Naiset ovat sen mukaan avuttomia ressukoita ja uhreja ja kaikki miehet ovat potentiaalisia väkivallan tekijöitä
ja raiskaajia. Tuolla selitysmallilla huitaistaan sivuun kaikki muut väkivallan selitysmallit, kuten perityt biologiset ominaisuudet, mielenterveyden ongelmat, lapsuuden traumat, kasvuympäristö, kulttuurin vaikutus jne.jne. Akateemisesti voi olla mielenkiintoista pohtia, mistä väkivalta johtuu, mutta pulma ei automaattisesti poistu sillä, että saadaan selville sen aiheuttaja.

Amnesty

Lusikkansa tähän naisiin kohdistuvan väkivallan julkisen keskustelun soppaan on pannut myös Suomen Amnesty Joku raja -kampanjallaan, joka on suunnattu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Kyse oli Amnestyn maailmanlaajuisesta kampanjasta, jonka kohdemaihin Suomi ei tietenkään alun perin kuulunut. Suomen Amnesty halusi kuitenkin nostaa profiiliaan, ja puhui sujuvasti samaan hengenvetoon tilanteesta Sierra Leonessa, Burmassa, Kongossa ja Suomessa. Kampanjassa todetaan, että valtiovallan on taattava naisille suoja myös yksityiselämässä ja kodissaan, ja kun niin ei ole tapahtunut, väkivalta tapahtuu valtion siunaamana ja on näin ollen ihmisoikeusloukkaus. Ja että naisiin kohdistuva väkivalta on maailman laajin ihmisoikeuskatastrofi. Se on sitä monessa maassa, mutta ei sentään Suomessa. Loukkaannuin sydänjuuriani myöten suomalaisen miehen, suomalaisen naisen ja suomalaisen yhteiskunnan puolesta. Amnesty väittää, että puolison käden kautta kuolee vuosittain Suomessa 30 naista, Suomessa kuolee parisuhdeväkivallan johdosta naisia enemmän kuin liikenteessä ja syöpään, ja että joka viides nainen elää Suomessa väkivaltaisessa parisuhteessa. Joku raja pitäisi liioittelullakin olla.

Suomalainen väkivaltarikos


Noin 30 prosenttia henkirikoksista Suomessa kohdistuu naisiin, ja niistä viitisentoista prosenttia on parisuhdetappoja. Vuodessa keskimäärin 18.5. Tuo Amnesty esittämä luku 30 oli vuodelta 1996, jolloin tehtiin naisentappojen Suomen ennätys. Jostain syystä juuri tuo vuosi on valikoitunut esimerkiksi.


Alkoholiehtoisuus

Kaksi kolmesta väkivaltatilanteesta on sellaisia, että joko tekijä tai uhri tai molemmat on päihtyneitä. Ei mitenkään tavatonta muuallakaan maailmassa, mutta Suomessa humalatilat on tolkuttomia. Alkoholin käyttötiheys ja etenkin humalakäyttö viikoittain tai sitä useammin kasvattaa riskin kolminkertaiseksi sekä syyllistyä väkivaltaan että olla sen uhrina. Harkintakyky liukenee alkoholiin sekä rikoksen tekijällä että uhrilla.

Pääosa suomalaisen henkirikoksen osapuolista, olivatpa he sitten miehiä tai naisia, on jonkinasteisia alkoholin ongelmakäyttäjiä. 1900-luvun alkupuoleen verrattuna parisuhdetappojen määrä on noussut voimakkaasti, ja ne näyttävät muuttuneen yhtä enenevässä määrin puolisoiden keskinäistä ryypiskelyväkivallaksi. Ennen miehet ryyppäsivät keskenään ja mukana mahdollisesti olleet naiset olivat selvin päin, toppuuttelivat miehiä, jos nämä äityivät tappelemaan ja hälyttivät tarvittaessa apua. Nyt ryyppyporukoissa olevat naiset ovat yhtä tolkuttomasti humalassa kuin miehetkin ja ryyppykaverina on yhä useammin oma puoliso.

Kyse naisiin kohdistuvassa väkivallassa voi toki olla vallankäytöstä, alistamisesta tai mustasukkaisuudesta, mutta rikoksen teko-olosuhteita pitäisi kyllä uskaltaa tarkastella rehellisesti. Kaikki naisiin kohdistuva väkivalta parisuhteissa ei ole samanlaista kuin Maria Jotunin kirjassa Huojuva talo, jonka perhehelvetissä oli sadistinen aviomies ja nyhverö vaimo.

Kyselytutkimukset

Kyselytutkimukset rikosten kohteeksi joutumisesta tuo tietoa rikollisuudesta, joka ei tule poliisin tietoon. Tutkimuksilla saadut arviot on hyvin herkkiä sille, miten väkivalta on määritelty ja millä tavalla kysymykset esitetään. Jopa kysymysten järjestyksellä voi olla arvaamattomia seurauksia. Eli tutkimusmenetelmän valitsemalla jo osittain valitsee sen, minkälainen tulos on.

Usko, toivo, hakkaus


Tilastokeskukus teki ensimmäisen kerran vuonna 1997 kyselytutkimuksen "Usko, toivo, hakkaus". Sen mukaan puolet suomalaisista naisista on kokenut seksuaalista häirintää tai väkivaltaa elämänsä aikana. Seksuaalinen häirintä oli määritelty siten, että se kattoi myös epäasialliset huomautukset vartalosta tai pukeutumisesta ja seksuaalinen väkivalta oli lievimmillään yritys painostaa (huom! ei pakottaa) seksiin. Tutkimuksen nimessä oleva sana "hakkaus" ohjaa ajatukset lyömiseen eli pahoinpitelyrikoksiin, mutta tutkimuksessa väkivallalla tarkoitettiin myös uhkailua, liikkumisen estämistä ja kiinni tarttumista.

Joskus elämänsä aikana parisuhteessaan edellä kuvatunlaista väkivaltaa oli kokenut 22 prosenttia. Tämä on oikeuttanut uutisoimaan, että joka viides suomalainen nainen elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Haastatellut olivat 15 - 74 -vuotiaita. Se jätettiin uutisoinnissa kertomatta, että lähes puolessa tapauksista väkivalta oli ollut lyhytaikaista ja loppunut omia aikojaan jo vuosikymmeniä sitten, ja vain 7 prosentissa sitä oli tapahtunut viimeisen vuoden aikana.

Sosiaali- ja terveysministeriö pannut paremmaksi


Sosiaali- ja terveysministeriö on toimintaehdotuksessaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi mennyt väkivallan määrittelyssä vielä pitemmälle. Sen mukaan myös ivailu, vähättely, ja rahan käytön kontrollointi on perheväkivaltaa.

Miksei miehiltä kysytä


Kun kysellään, onko uhkailtu, tyrkitty tai tartuttu kiinni, on tosi outoa, että miehille ei tehdä samanlaista kyselyä. Feministinen väkivaltatutkimus ei todennäköisesti halua kuulla tulosta. Saksassa aihetta on tutkittu, ja lähes joka neljäs eli 23 prosenttia haastatelluista miehistä oli kokenut vähintään lievää väkivaltaa. Saksan naisuhritutkimuksen vastaava luku oli 25 %.

Raiskauksia 10 000?

Julkisessa keskustelussa eli pitkään ihan faktana väite, että Suomessa tapahtuu vuodessa noin 10 000 raiskausta. Ihan hatusta vedetty luku. Sivun mennen sanottuna olen jopa löytänyt sen hatun, josta luku on vedetty. Toimittajan kysyessä tutkija oli arvellut, että 10 000 on sopivan pyöreä luku. Raiskausten lukumääräksi on soviteltu myös Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen tulleiden soittojen lukumäärää, joita esim. vuonna 2003 oli 17600. Vähän kehno peruste, sillä luku sisältää myös kaikki soittoyritykset, ja voin vain kuvitella, että tämän kaltaiseen ilmaisnumeroon tulevat soitot koskevat hyvin monenlaisia asioita.

 

Poliisitilastojen mukaan törkeän puolisoväkivallan tekijä on viimevuosina ollut 40,3% tapauksista nainen....

 

Paljon perää, siinä mitä sanoit. Mutta ei poista sitä tosiasiaa, että kiistattomassa väkivallassa (siis konkreettisessa lyömisessä, satuttamisessa, vaaraan saattamisessa yms) on paljon yleisempi tilanne, että tekijänä on mies ja kohteena nainen (tai toinen mies) kuin naisen mieheen 8tai toiseen naiseen9 kohdistama fyysinen väkivalta.

Tilastojen lisäksi arvioin tilannetta nyt vain arkikokemukseni mukaisesti. itselläni on lähipiirissä tapauksia, joissa (alkoholisoitunut) mies terrosisoi ja uhkailee sekä äitiään että (molempia) perheitään. Näitä kai tuntee ja tietää jokainen suomalainen. Aika harvoja tapauksia on, jossa alkoholisoitunutkaan nainen on agressiivisuudellaan saattanut muita vaaraan tai todella satuttanut (juoppo nainen saattaa kyllä aiheuttaa vaaran vaikkapa lapsilleen välinpitämättömyydellään, mutta se on toinen juttu).

Ja vaikka kai on miehiäkin, joita nainen on sukupuolisesti ahdistellut, niin kyllä ylivoimaisesti suurempi ongelma on naisten kokema ei-toivottu eroottinen huomio. Onkohan yhtään naista, joka olisi siltä säästynyt.

Miehellä on kaksi suurta ongelmaa: agressiivisuus ja seksuaalisuus. Kumpikin pitäisi osata hillitä ja hallita, joka tilanteessa, vaikka kuinka provosoituna.

 

Naisten väkivaltaisuuttahan ei saa edes tutkia. Seuraavan naisjärjestöjen keskusliiton lausunnon ovat allekirjoittanut myös lähes kaikki puolueiden naisjärjestöt:


”Naisjärjestöjen Keskusliitto ihmettelee RAY:n avustusten jakoa

Naisjärjestöjen Keskusliitto on kiinnittänyt huomiota uuden, naisten aggressiota käsittelevän hankkeen laajamittaiseen tukemiseen. RAY on alustavasti myöntänyt Naisen aggressio läheisissä ihmissuhteissa –hankkeelle (2004 - 2008) 430.000 euroa. Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa naisten fyysisen väkivallan lisäksi myös henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että Suomi on Euroopan unionin väkivaltaisin maa. Suomalaisen lähisuhdeväkivallan suurin ongelma on miesten naisiin kohdistama fyysinen väkivalta.

Fyysinen väkivalta on laissa määritelty rikokseksi. Tilastokeskuksen tekemä kansallinen kyselytutkimus vuodelta 1998 osoitti muun muassa, että joka viides nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan. Vuositasolla tämä tarkoittaa 90 000 naista. Noin 90 prosentissa lähisuhteissa tapahtuvan fyysisen väkivallan tekijä on mies ja noin 10:ssä prosentissa nainen.

Keskusliiton mielestä on outoa, että RAY tukee laajasti sellaista väkivallan ehkäisytyötä, joka ei kohdistu em. suomalaisen väkivallan perusongelmaan, vaan ihmettelee RAY:n päätöstä kanavoida merkittäviä summia lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn suunnatuista varoista valtakunnalliselle lastensuojelujärjestölle, Ensi- ja turvakotien liitolle (ETU).

TIEDOTE
Vihreät Naiset ry
Gröna Kvinnorna rf
The Green Women’s Association
Julkaisuvapaa 12.2.2004

Vihreät Naiset ry ihmettelee RAY:n avustusten jakoa

Vihreät Naiset ry on kiinnittänyt huomiota uuden, naisten aggressiota käsittelevän hankkeen laajamittaiseen tukemiseen. RAY on alustavasti myöntänyt Naisen aggressio läheisissä ihmissuhteissa –hankkeelle (2004-2008) 430.000 euroa. Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa naisten fyysisen väkivallan lisäksi myös henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Vihreät Naiset ry muistuttaa, että Suomi on Euroopan unionin väkivaltaisin maa. Suomalaisen lähisuhdeväkivallan suurin ongelma on miesten naisiin kohdistama fyysinen väkivalta. Fyysinen väkivalta on laissa määritelty rikokseksi. Tilastokeskuksen tekemä kansallinen kyselytutkimus vuodelta 1998 osoitti muun muassa, että joka viides nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan. Lähisuhteissa tapahtuvasta fyysisestä väkivallasta noin 90 prosentissa väkivallan tekijä on mies, noin 10 prosentissa nainen.

Vihreät Naiset ry:n mielestä on outoa, että RAY tukee laajasti sellaista väkivallan ehkäisytyötä, joka ei kohdistu em. suomalaisen väkivallan perusongelmaan. Vihreät Naiset ry ihmettelee RAY:n päätöstä kanavoida merkittäviä summia lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn suunnatuista varoista valtakunnalliselle lastensuojelujärjestölle, Ensi- ja turvakotien liitolle (ETU). Lasten suojelun rinnalla lasten äidit, jotka ovat useimmiten lasten isien väkivallan kohteina, ovat naisjärjestöjen yhteisen käsityksen mukaan ensisijainen väkivallalta turvaamisen kohde. Naisten suojelu on parasta lasten suojelua.

Vihreät Naiset ry muistuttaa tärkeästä erosta rikokseksi määritellyn fyysisen väkivallan ja muun väkivallan välillä. Aggressiivinen käytös ei oikeuta fyysistä väkivaltaa missään tilanteessa, eikä aggressiivista käytöstä ja fyysistä väkivaltaa voi rinnastaa toistensa vastapuoliksi. Mikäli RAY pitää tärkeänä ohjata tulevaisuudessa varoja henkisen väkivallan ja aggressiivisen käytöksen systemaattiseen kartoittamiseen, lähtökohdaksi on otettava suomalaisen väkivallan perusongelma: miesten naisiin kohdistama väkivalta eikä naisten miehiin kohdistama väkivalta. Lyöntien välillä myös mies käyttää henkistä väkivaltaa (uhkailua, pelottelua, kiristystä, manipulointia, haukkumista, taloudellista, sosiaalista ja psyykkistä kontrollointia jne). Aggressiivinen käytös ilman fyysisen väkivallan ulottuvuutta ei ole Suomessa yksinomaan naisten ongelma eikä myöskään rikos.

Vihreät Naiset ry pitää ensiarvoisen tärkeänä, että avustuksista päätettäessä kohdistetaan huomio erityisesti naisille suunnattuihin palveluihin, joita tarjotaan myös perheettömille, lapsettomille ja vammais- ja maahanmuuttajanaisille.

LISÄTIETOJA:
Pääsihteeri Elina Hatakka, 050 586 5729

 

"murrosiässä, samaan aikaan kuin seksuaalisuuskin heräsi, tajusin koko asian perusvääryyden, että synnytys ihan oikeasti on kivulias ja vaarallinen tapahtuma, johon ihan oikeasti on kuoltu ja kuollaan. Kun kävin läpi omaa perhehistoriaa ja luin tilastoja maailmalta syntyi tietty perusahdistus. Se, mihin seksuaaliviettini tähtäsi, mihin se pyrki, sen oikea, perimmäinen luonne oli sokea hedelmöittäminen naisen terveyden ja hengen uhallakin. Lajin säilymisen kannalta välttämätöntä toimintaa, mutta ajattelevan ja eettisen ihmisen kannalta moraalitonta. Totta kai tiesin ehkäisymenetelmistä, mutta se ei minusta muuttanut eikä muuta edelleenkään tätä perustosiasiaa. Miehen seksuaalisuudessa on luonnostaan jotakin tuhoisaa. Jotain, jota pitäisi osata hävetä.

Sanon heti alkuun että tämä on viimeinen viesti jonka jaksan tähän ketjuun kirjoittaa, niin samaa rataa täällä on keskustelu viime ajat mennyt...

Mutta sanon nyt vain jälleen kerran että yllä kuvattu on tilanne sellaisena kun SINÄ sen koet ja ajattelet. Tämä on eriasia kuin koko totuus tai kaikki näkökulmat asiasta. Sinä haluat hävetä sellaista puolta itsestäsi jota pelkäät ja jonka kanssa et osaa elää sopusoinnussa etkä suhteuttaa sitä koko elämän kokonaisuuteen. Sinä näet vain sen pimeän ja tuhoavan puolen, valtaosa ihmisistä myös sen kauniin ja hyvän puolen. Ei kukaan kiistä ettei seksi olisi aiheuttanut paljon pahaa aikojen alusta lähtien. Mutta yleensä ihmiset suhteuttavat asiat myös omaan elämäänsa, omiin kokemuksiinsa ja tähän vallitsevaan todellisuuteen. He eivät haluta hävetä toisten puolesta ja siten ottaa sellaista häpeää päällensä joka ei heille kuulu. Päivänsä voisi täyttää maailman murheita kantamalla mutta tämä ei olisi oikein myöskään läheisiämme tai lapsiamme kohtaan. Meillä täytyy olla oikeus myös iloon ja nautintoon aivan samoin kuin suruun ja tuskaankin silloin kun sille on oikeasti aihetta. Kollektiivinen syyllisyys ja häpeä ei edes oikeasti puhdista maailmaa vaan luo vain lisää katkeruutta ja ahdistusta. Tässä siis kaikki mitä enää haluan asiasta sanoa. Onnea valitsemallasi tiellä "miesnäkökulma"!

 

näkökulma, aloitit tämän kirjoittelusi jo vuosia sitten ja mainitsit, että "jostain käsittämättömästä syystä vaimoni menetti seksuaalisen halukkuuden, seksi alkoi inhottaa häntä"
Kun näitä irvokkaita horinoitasi haisevista vituista, seksin etovuudesta ja loputtomasta kalmanhajuisesta paasaamisesta olen lukenut niin eipä tuo mikään "käsittämätön syy" minun mielestäni ole... fiksu nainen vaimosi on, sairasta olisi ollut sinun kanssasi seksitouhuja jatkaakaan.

 

Nimimerkille "ajattelinpa vaan". En osaa verrata omia - onneksi suurelta osin taaksejääneitä - seksuaalisia halujani muiden vastaaviin. On paljon mahdollista, että ne olivat, jos ei nyt ehkä voimakkaammat, niin ainakin diskriminoimattomammat kuin muilla (ainakin jos nimimerkki "geteer" edustaa keskivertomiestä). Naiset, joista en edes pitänyt ihmisenä, joihin en missään nimessä olisi voinut kuvitella rakastuvani, herättivät hyvinkin voimakkaita seksuaalisia haluja ja mielikuvia. Myös avioliittoni jälkeen. Eli kyllä se nuoruusaika oli monenlaista itsehillinnän oppia. Varsinkin, kun voin kehumatta sanoa, että omasin jonkinlaisen keskustelutaidon enkä ollut ihan ladon peräseinästä reväistyn näköinen. Saatoin vaistota, että myös ainakin tietyntyyppisistä naisista seurani oli puoleensavetävää, ja sekä avoimempia että verhotumpia kutsuja lähempään tuttavuuteen tuli.

En ole mies, mutta minulla on kaksi veljeä (minua aika paljon nuorempia), joiden kasvua olen seurannut ja tuttavapiiriini kuuluu useita niin sinkku- kuin ukkomiehiäkin, joidenka kanssa on jonkin verran tullut seksiasioistakin puhuttua. Mikäli heidän juttuihinsa yhtään on uskomista, niin ei heidän seksuaalinen halukkuutensa sentään ihan niin laajalle ulotu kuin mitä sinun kuvaamasi. Jopa teini-ikäisenä "hormonihirviönä" miesten halukkuus on kohdistunut pääsääntöisesti kulloiseenkin ihastuksen kohteeseen, joka on saattanut pysyä samana useita kuukausia, jopa pari vuotta, ei sentään joka toiseen vastaan tulevaan tyttöön, eikä yleensä ainakaan henkilöihin, jotka muuten tuntuvat vastenmielisiltä.

Avioliitossa olevien miesten halukkuuskin tuntuu aika pitkälti (joitakin ihastuksia useimmille tulee kuitenkin vastaan) kohdistuvan omaan vaimoon, mikäli suhde on kunnossa. Huonossa suhteessa halut saattavat harhailla enemmän. Toki kaikki miehet varmastikin huomaavat kauniin naisen ja kokevat ehkä hetkellisiä halun välkähdyksiä, ihan niinkuin naisetkin huomaavat komean ja puoleensavetävän miehen.

Minun näkökulmastani ja kokemuksistani lähtien sinulla Miesnäkökulma on todella ollut melko "laaja-alaiset" halut. Voisin jopa sanoa, että irstaat. Varsinkin jos halukkuutesi on pääsääntöisesti kohdistunut muihin henkilöihin kuin vaimoosi ja toisinaan jopa muuten epämiellyttäviltä tuntuviin ihmisiin, niin hyvänen aika... Vaikuttaa siltä, että et ole kokemut vaimoasi kovinkaan seksuaalisesti puoleensavetäväksi ja siksi halusi on huidellut milloin missäkin. Jotenkin muutenkin tuntuu siltä, että käsityksesi naisten ja miesten välisistä suhteista on (ollut) jotenkin yliseksualisoitunut. Tätä taustaa vasten en yhtään ihmettelekään, että pidät seksuaalisuutta jotenkin pahana asiana ja ihmisten haluja irstaina ym. Jos omat halut ovat olleet noin kovia ja kaikkeen kohdistuvia, niin ilman mieletöntä itsekontrollia sinusta olisikin varmaan tullut ns. pukki tai siis seksiaddikti. Keskivertoihminen ei kuitenkaan kait ihan noin kovia haluja koe, eikä seksuaalisuutta tarvitse pitää vaarallisena tai kovan kontrollin alla. Halut pysyvät kontrollissa tavallaan itsestään ilman sen kummempaa yrittämistä.

 

Omien sanojensa mukaan mieskulmalle oli aikoinaan ihan sama ketä pani ja kenen ruumiilla runkkasi. Muija, johon ei edes ollut rakastunut, sattui vaan olemaan saatavilla lähimpänä. Ihan terve ja hauska suhtautuminen omaan vaimoon, ei siinä mitään
Kun tuollaista asennetta käyttää objektiivisena mittapuuna muiden seksuaalisuutta ja haluja rääppiessään niin eipähän siinä paljon muuhun lopputulokseen voi tullakaan: seksi ON perverssiä irstailua!
Tosin vastaavalla tavalla objektiivista ja loogisesti aukotonta seksivalistusta saisi joltain pedofiililtäkin. Näkökulma vain olisi toinen....muuten, hyvä nimimerkki tuo tuo mies"näkökulma".

 

Dyydeli, mikä saa sinut kuvittélemaan, ettten ole rakastanut vaimoani tai aikoinaan häneen rakastunut. Rakkaus on vain eri asia kuin seksuaalinen halu. Tämäkin asia selviääsinulle, kun kasvat.

Isi36 on epäillyt minua joksikin uskonnolliseksi fanaatikoksi, ddddd feministisen anpropagan uhriksi ja Femina naisenhalveksijaksi. Että ompa minusta moneksi.

Isi36 on myös natnut ymmärtää, että pelkään kohdata seksuaalisuuttani ja asenteeni on jotain pakoilua. Minä taas luulen uskaltaneeni katsoa tätäkin asiaa pohjia myöten, myös niitä puolia, jotka eivät ole niin kovin ylentäviä.

Nimimerkille "taas tässä ajattelin" Kiitos kommenteista. Ehkä olet oikeassa. Omia haluja on aika vaikea objektiivisesti verrata muihin. Ainakin olen koettanut olla rehellinen jatehdä parhaanimukaanhalujeni kanssa sitä, minkä koen oikeaksi.

 

Dyydeli, mikä saa sinut kuvittélemaan, ettten ole aikoinaan ..... häneen rakastunut.

Tästä:
Onneani en todellakaan ajatellut tuossa vaiheessa; oli vain sellainen tunne, että jos ylipäänsä aion parisuhteeseen, niin sitten tämän henkilön kanssa.
Kun tutustuin vaimooni, niin tunteeni olivat varsin sekavat. En ollut suunnitellut oikeastaan mitään parisuhdetta itselleni lainkaan. Sitten tapasin ihmisen, joka teki sen välttämättömäksi. Silloin en kyllä todellakaan ajatellut onneani, vielä vähemmän seksuaalista tyydytystäni tai hyvinvointiani (vaikka kyllä ajattelin, että parisuhteessa se on ikäänkuin, no, osa pakettia). Minulla oli itse asiassa hyvin selvä kuva, että pääsisin elämästäni paljon helpommalla, jos viettäisin sen yksin. Se vain alkoi tuntua (olkoon tämä nyt sitten jeesustelua tai ei) hyvin itsekkäältä elämänasenteelta. Tuntui, kuin eteen olisi auennut jonkinlainen elämäntehtävä, jos velvollisuus tuntuu liian juhlalliselta sanalta.

välttämättömyys, velvollisuus.......

 

Isi36 on myös natnut ymmärtää, että pelkään kohdata seksuaalisuuttani ja asenteeni on jotain pakoilua. Minä taas luulen uskaltaneeni katsoa tätäkin asiaa pohjia myöten, myös niitä puolia, jotka eivät ole niin kovin ylentäviä.
quote]

Olet varmaan katsonut pohjia myöten, se on jo tullut selväksi. Mutta olet myös juuttunut sinne pohjille etkä ole enää kyennyt katsomaan ylöspäin. Sekin olisi joskus tehtävä...
Ja jonkin sortin fundamentalisti kyllä olet vaikka et ilmeisestikään mihinkään yleiseen oppisuuntaan liittyvä, vain ihan omaan keksimääsi ideologiaan hurahtanut.

Tulipa vielä laitettua yksi viesti vaikka jo lupasin poistua. Tähän jää näköjään helposti koukkuun, paljon helpommin kuin seksiin

 

Isi36 on myös natnut ymmärtää, että pelkään kohdata seksuaalisuuttani ja asenteeni on jotain pakoilua. Minä taas luulen uskaltaneeni katsoa tätäkin asiaa pohjia myöten, myös niitä puolia, jotka eivät ole niin kovin ylentäviä.
quote]
Quote mokoma reistailee välillä...toimisiko nyt.

Olet varmaan katsonut pohjia myöten, se on jo tullut selväksi. Mutta olet myös juuttunut sinne pohjille etkä ole enää kyennyt katsomaan ylöspäin. Sekin olisi joskus tehtävä...
Ja jonkin sortin fundamentalisti kyllä olet vaikka et ilmeisestikään mihinkään yleiseen oppisuuntaan liittyvä, vain ihan omaan keksimääsi ideologiaan hurahtanut.

Tulipa vielä laitettua yksi viesti vaikka jo lupasin poistua. Tähän jää näköjään helposti koukkuun, paljon helpommin kuin seksiin

 

Tulipa vielä laitettua yksi viesti vaikka jo lupasin poistua. Tähän jää näköjään helposti koukkuun, paljon helpommin kuin seksiin

Älä muuta sano... Taas täytyi kesken työpäivän tulla vilkaisemaan, mistä täällä puhutaan. Seksi taas ei ole käynyt mielessäkään... Keksippäs Miesnäkökulma jokin hoito tähän keskustelupalsta-addiktioon.

 

Koneelta, josta puuttuvat sakandit.

Kumpi on Dyydelin mielestà rakkautta? Solmia parisuhde jonkun kanssa johon tuntee voimakasta intohimoa ja seksuaalista vetovoimaa odottaen suhteelta nautintoa ja eroottista mielihyvàà. Vai solmia parisuhde tietàen, ettei tàstà tule ihan helppoa ja ettà oman onnen varaan ei tàssà kannata juuri laskea.

Olen mielestàni katsonut pohjat ja huiput (seksistà saatavaa fyysistà mielihyvàà en ole missààn kieltànyt). Voisin kysyà, olisitko ilman tàtà keskustelua tohtinut tai tullut edes ajatelleeksi vilkaista seksin todella pimeàà, synkeàà ja veristà puolta. Vàitàn edelleen, vaikka en aio pitkittàà tàtà keskustelua enempàà, ettà sen oikein tajuttuaan ei enàà ikinà voi suhtautua seksiin kevyenà nautintona (recreational sex taitaa olla se hienommankielinen termi).

Tyòlàinen, ole rauhassa. Jos aivosi saavat tàllà palstalla stimulaatiota ja tottuvat kàsittelemààn abstraktejakin kysymyksià uusilta ja yllàttàviltàkin nàkòkannoilta, niin se vàistàmàttà heijastuu myòs paremapana tyòsuorituksena.

 

Kyllä vain, ainakin minä olen miettinyt historiaa ja nykypäivää myös seksin saralta jo ennen näitä hiukan jo jankkaavia keskusteluita.

Sääliä, empatiaa, sympatiaa, myötähäpeää ja kaikkea voi tuntea kun pohtii noita asioita. Samalla kuitenkin voi iloita siitä, että asioiden hyväksi on tehty todella paljon ja kun miettii sitä, kuinka monta vuosisataa -jopa tuhatta, meni mnk:n eteemme maalaamissa tragedioissa ja naisten alistamisessa ja kuinka suuri harppaus ollaan menty naisten ja lasten hyvinvoinnissa viidessäkymmenessa - sadassa vuodessa eteenpäin, niin oikeasti -mitä muuta voi tehdä kuin iloita tästä asiasta? Uskon, että kehitys jatkuu tästä eteenpäinkin, ehkä hiukan hitaati, mutta varmasti.

Opettele sinäkin nauttimaan asioista, jotka eivät ole oikeasti haitallisia eivätkä vaikuta kehenkään muihin kuin asianosaisiin. Ja juu, juu... olette kasvaneet jo sen vaiheen yli, toivottavasti jälkipolvenne ovat, voisinko sanoa, viisaampi tässä asiassa.

 

Koneelta, josta puuttuvat sakandit.

Kumpi on Dyydelin mielestà rakkautta? Solmia parisuhde jonkun kanssa johon tuntee voimakasta intohimoa ja seksuaalista vetovoimaa odottaen suhteelta nautintoa ja eroottista mielihyvàà. Vai solmia parisuhde tietàen, ettei tàstà tule ihan helppoa ja ettà oman onnen varaan ei tàssà kannata juuri laskea.

Minusta kumpikaan ei kuullosta siltä mitä itse pidän rakkautena. Toinen kuullostaa seksuaaliselta vetovoimalta ja toinen velvollisuudelta. Mitä itse käsitän rakkaudella (tai oikeastaan sillä miltä se tuntuu) on enemmänkin lämmintä tunnetta siitä että toinen ihminen on olemassa ja (toivottavasti) lähellä.Se sitten käytönnössä johtaa niin seksuaalisiin tekoihin kun myös noihin velvollisuuksiin. Mutta rakkauden olemuksesta on kyllä kinattu niin kauan kun kukaan muistaa...

 

Koneelta, josta puuttuvat sakandit.

Kumpi on Dyydelin mielestà rakkautta? Solmia parisuhde jonkun kanssa johon tuntee voimakasta intohimoa ja seksuaalista vetovoimaa odottaen suhteelta nautintoa ja eroottista mielihyvàà. Vai solmia parisuhde tietàen, ettei tàstà tule ihan helppoa ja ettà oman onnen varaan ei tàssà kannata juuri laskea.

Heh, odotinkin tuota repliikkiä... että oikeaan rakkauteen kuuluu uhrautuminen ja ehdottomasti se, ettei itse odota, toivo eikä varsinkaan saa yhtään mitään. Päinvastoin, täytyy tuntea syyllisyyttä jos huomaa joskus nauttivansa itsekin. Vain ja pelkästään antavana osapuolena rakastaa oikeasti.
Suurta rakkauta on se, että menee parisuhteeseen ihmisen kanssa, josta ei edes pidä ollenkaan, mutta tekee hänet onnelliseksi. Oikea Palkinto tulee siitä kun tietää tehneensä kaiken pyytettömästi, totaalisen epäitsekkäästi ja mieluiten vielä uhraten jotakin itsestään.
...Tietysti tähänkin liittyy ikävä ristiriita, koska tuntee kaiken tämän ipäitsekkyyden ja Jalouden hivelevän omaa itsetuntoaan. Eihän sellaista saisi tuntea!
Oi täydellinen miesnäkökulma, olet oikeassa; sinun rakkautesi on Suurinta ja Jalointa. Tätä tunnustustahan olet hakenut täältä jo monta vuotta.

Tyydyn kuitenkin epätäydellisenä itse siihen romanttiseen rakkauteen joka ei ole ihan niin hienoa....

 

Ensiksikin kiitokset nimimerkille "tuli" tuosta jotenkin sydàmellisestà ja làmpimàstà tavasta kàydà tàtà(kin) keskustelua. Tàytyy todeta, etten pysty kantojani tàmàn paremmin perustelemaan, ja ellen pysty niillà vakuuttamaan, niin siihen minun on tyytyminen. Samoin kuin "tulin" on tyytyminen siihen, ettà minà en pysty jakamaan hànen nàkemystààn. Me ilmeisesti vain puhumme toistemme ohi, emmekà osaa ilmaista nàkòkantojamme tavalla, jonka toinen pystyisi ymmàrtàmààn. Minulla on ainakin tunne, ettà jotenkin puhumme toistemme ohi.

Sanon nyt vielà, ettà olen tietenkin iloinen, ettà ehkàisy ja kehittynyt terveydenhoito on eliminoinut paljolti seksin vaarat kehittyneessà maailmassa. Se vain ei mielestàni ole poistanut taustalla olevaa epàoikeudenmukaisuutta, se on vain peittànyt sen.

Jos tàmà asia olisi jàrjestetty niin, ettà joko mies ja nainen jakaisivat samat riskit, tai vielà mielummin siten, ettà se joka nauttii enemmin tai jonka halut ovat suuremmat, kantaisi suuremman riskin, niin minàkin olisin sità mieltà, ettà nautiikaa niin paljon kuin kehtaatte ja uskallatte. Asioiden ollessa kuten ne ovat, jàà loppuanalyysissa jàljelle vain naisen tuska ja vaara ja miehen hàpeà. Nàin tàssà minun maailmassani.

Dyydeli, kiitos varmasti vilpittòmàstà ylistyksestàsi, joka kyllà jàtti hieman hàmilliseksi. Toivon (ja piruilematta) ettà saat sekà sellaisen rakkauden, jota toivot, ettà sellaisen, jota tarvitset. Ja mieluimmin samalta henkilòltà.

 

Hmm.. yhtä asiaa en oikein vieläkään ymmärrä, miesnäkökulma. Ylvästelet tällä palstalla jo varmaankin kolmatta vuotta kuinka suuri rakkaudenosoitus vaimoasi kohtaan oli, että luovuit seksistä.
Ethän sinä mistään ole joutunut luopumaan! Pääsit eroon etovasta seksistä ja vitunhajusta niinkuin halusitkin, saavutit marttyyrimäisen sankarin roolin, josta käsin voit jaella häpeätuomioitasi himokkaille runkkareille. Mikä voisi olla kaltaisellesi ihmiselle orgastisempi nautinto kuin tuntea olevansa muiden yläpuolella.
Hyvä miesnäkökulma, olet päässyt eroon fyysisestä itsetyydytyksestä, mutta henkisen runkkauksen tasolla olet mestari.
Buddhalaisuutta tuntien voisin sanoa, että häpeätuomioitasi jakaessasi olet vielä kaukana Aikuisuudesta. No, ehkä seuraavassa elämässäsi....toisaalta voit joutua myös jatkamaan matkaasi kiimaisen simpanssin asussa saavuttaaksesi ymmärryksen ja hyvän tahdon.
Antoisaa ja itsetyytyväistä elämää.

 

Tarkoitukseni ei ole ollut ylvàstellà millààn, vaan kertoa, ettà tàllainenkin elàmà on tàysin mahdollista. Se on yksi ratkaisu noihin epàsuhtaisten seksuaalisten halujen ja toiveiden risitiriitaan, joita tàllàkin palstalla kàsitellààn.

Tàmàn esittàminen heràtti aikoinaan, ja heràttàà yhà vielàkin, niin tunnepitoisia vastineita, ettà ensiksi todella hàmmàstyin. Kantaani pidettiin joko pilana, provokaationa tai sitten jonakin ààrimmàisen kummallisena ja luonnottomana. Yleisin reaktio oli ja on suuttumus ja àrtymys.

Minusta tàllà palstalla marttyyrin osassa esiintyvàt nimenomaan ne miehet ja naiset, jotka tuntevat jààneensà seksissà ns. mopen osille ja kerjààvàt tààllà myòtàtuntoa, pettàmislupaa tai taikakonstia, jolla partnerin saa haluamaan.

Hàpeàtuomion olen pààasiassa jakanut miehille kollektiivisesti, myòs itselleni. Miehen hàpeà on tàssà suhteessa kahdenalaista. Osaksi se on samankaltaista hàpeàà, kun esimerkiksi kulkomailla matkailleessaan kokee nàhdessààn moukkamaisesti kàyttàytyvàn maamiehen. Silloin hàpeàà suomalaisuuttaan, vaikka ei henkilòkohtaisesti olekaan tehnyt mitààn. Samoin miehen tulisi hàvetà kaikea sità, mità miehen seksuaalisuus sekà normaaleissa ettà perversseissà muodoissaan on saanut ja yhà saa aikaan.

Toinen hàpeàn tunne on se, jonka tervveesti ajattelevan miehen tulisi aina tuntea halutessaan seksuaalisesti jotakin naista. Se on tunne siità, ettà oman nautintoni vuoksi olen saattamassa toisen ihmisen henkeà ja terveyttà vaaraan. Nykyaikaiset ehkàisykeinot eivàt muuta tàtà perusasetelmaa. Tuntisin samoin tuota naista kohtaan, vaikka elàisimme sata vuotta sitten tai nykyisin jossakin kehitysmaassa, missà nuo keinot ovat saavuttamattomissa. Tàmà on sama, kuin jos hautoisin vihaa jotakuta toista kohtaan riippumatta siità, johtaisiko se vihamielisiin tekoihin vai ei.

Minàkin tunnen jonkin verran (en kovin paljon) buddhalaisuutta ja hindulaisuutta. Kun olen puhunut tààllà seksuaalisuuden raadollisesta puolesta, niin olen osaltani ollut hajottamassa tietàmàttòmyyden pilveà, samsaraa, ja harhaa, mayaa, tàmàn elàmànilmiòn ympàrillà.

"Totisesti, te munkit, koko maailma liekehtii. Siinà palaa vihan tuli, himon tuli ja harhakàsityksen virvatuli" Nàin (vapaasta muistista siteeraten) taisi Buddha perimàtiedon mukaan tulisaarnassaan maailmaa luonnehtia.

Buddhalaisessa hautausmaameditaatiossa màtànevàn ruumiin ààrellà myòs seksuaalisuus varmaan asettuu oikeaan sijaansa elàmànpyòràssà.

 

Tàmàn esittàminen heràtti aikoinaan, ja heràttàà yhà vielàkin, niin tunnepitoisia vastineita, ettà ensiksi todella hàmmàstyin. Kantaani pidettiin joko pilana, provokaationa tai sitten jonakin ààrimmàisen kummallisena ja luonnottomana. Yleisin reaktio oli ja on suuttumus ja àrtymys.

Oliskohan tuo suuttumus ja ärtymys johtunut siitä, että väitit omakohtaisten "seksi on runkkaamista toisen ruumiilla jnejne." -kokemustesi ja olevan objektiivinen, kaikkia miehiä koskeva totuus? Se on yksin sinun totuutesi, jota vaimosi ilmeisesti "yllättäen" piti vastenmielisenä.

 

Jospa nyt etsisit teksteistàni tuon loukanneen ilamisun, missà ja milloin olen sità kàyttànyt.

Olen sanonut, ettà seksi partnerin kanssa, joka ei seksià halua tai toivo, mutta siihen alistuu, on toisen ruumiilla masturbointia. Oletko eri mieltà?