Hyväksikäytetty pyytää apua......

[Epätoivoinen ap]

Olen ajautunut elämässäni täydelliseen umpikujaan.....mikään ei enää suju. Vuosien varrella olen havainnut itsessäni poikkeavaa tunnekylmyyttä. Edes läheisten kuolema ei saa minua tuntemaan mitään. Kärsin todella paljon tällaisesta tunteiden puutteesta. Olen jopa peloissani.

Jouduin varhaisessa teini-iässä pitkään jatkuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Tekijä oli perheen ulkopuolinen henkilö. Tuolloin opin kylmettämään itseni, mikään ei tuntunut enää miltään. En saanut enää tunteita palautettua. Hyväksikäyttäjäni, jonka valllassa olin täysin, haukkui minua aina. Hänen mielestään olin liian lihava. Tästä johtuen sairastuin vaikeaan anoreksiaan ja kävin lähellä kuolemaa.

Hyväksikäyttö loppui aikanaan, kun tajusin voivani uhata tekijää poliisilla. Ikinä en kuitenkaan ole toipunut. Tekijä ei koskaan joutunut vastuuseen teostaan. Kerroin asiasta myös vanhemmilleni, mutta he eivät halunneet kuunnella minua. En tajua miksi. Isäni on kuollut jo vuosia sitten ja äitini elää omissa traumoissaan. Vastauksia en saa....

Tapahtumista on aikaa yli 20 vuotta. Tietenkään en unohda koskaan... Olen seuraillut hyväksikäyttäjäni elämää netissä. On menny naimisiin ja tytärkin on. En pysty ajattelemaan enää järkevästi.... Onhan se aika paha, kun hyväksikäyttäjän vaimo ei tiedä elävänsä pedofiilin kanssa. Olen keskustellut mieheni kanssa ja hänen mielestään tämän hyväksikäyttäjän tulisi joutua kohtaamaan minut ja ne tosiasiat että on vahingoittanut minua. No, tunnustan itsekin haaveilevani kostosta, mitäköhän tämä kusipää tuumaisi, jos joku vanha äijä alkaisi hyväksikäyttää hänen tytärtään. Tällaista en tietenkään haluausi, tytär on syytön, mutta noin teoriassa.

Minulta on vain mennyt liian paljon rikki tämän takia... Minusta tuli tunnevammainen. Olen käynyt terapiassa, mutta en ole saanut apua. Pian yritän taas uutta terapiaa. En enää tunne mitään.... Olen kuin joku psykopaatti. Lähes jokainen ihminen järkyttyy, kun läheinen viedään ambulansslla sairaalaan. Mä en tunne mitään. Tietysti jännitys elämässä lisääntyy ja saa teeskennellä surevaa omaista.

Isäni kuoli 15 v sitten. En tuntenut mitään. Hautajaiset olivat valtavat, satoja ihmisiä. Nautin täysin rinnoin siitä huomiosta, jonka surevana tyttärenä sain. Äitini on aina ollut syrjäänvetäytyvää tyyppiä, joten sain kaiken kunnian.

Olen siis täysin tunteeton ihminen. Normaalisti ihmiselle tulee huono omatunto, jos on epärehellinen ja valehtelee. Mä en tunne mitään. Mulla ei ole yhtään ystävää, koska olen pettänyt kaikki. En edes välitä muista ihmisistä sen kummemmin. Olen mieheni kanssa osittain rahan takia. Ukolla on hyvä liksa ja saan kivoja tavaroita.

Mä puran tuskaani muihin. Tän takia alotan taas terapian. Mä haluun jokaisen kärsivän, koska mä oon kärsinyt. Toivon, että elämä joskus voittaa ja pystyn taas tuntemaaan....,

 

[sfdfff]

Ääritapauksessa traumatisoituneella ei ole tunteita. Voimia. Sanattomaksi vetää mutta "ymmärrän" kyllä.

 

["Hellu"]

Toisaalta ymmärrän,toisaalta en. vaikka sä et tuntisikaan mitään, niin miten se oikeuttaa sua kohtelee muita ihmisiä huonosti?

jonkinlainen moraali pitäs kuitenkin löytyy!

Mä pelkäisin tossa tilanteessa sitä että jos tuo mies hyväkskäyttää tytärtään, siksi varmaan kertoisin sen vaimolle.

 

["Hellu"]

ja mua on isäpuoli yrittänyt hyväkskäyttää,hiplannut,koettanut pakottaa yhdyntään,yrittänyt raiskaa ja elin monta vuotta pelossa. ihan ei onnistunut.

Mutta en mä tunteeton ole päinvastoin.

 

["Terve"]

Hyvinhän tuo pelon ja surun tunne näyttää toimivan. Ja nauttiminen täysin rinnoin huomiosta. Tunteita? Öö... Kyllä. Et ole tunteeton, vaan ns. tunnevammainen, johtuu traumoista. Vaikka kyllähän sitä aleksitymiaa vai mitälie voi olla.

 

[ällöttävä elämä]

Ap, tiedän tunteesi..

Vaikka itsestäni ei olekaan tullut täysin tunne kylmä, niin ymmärrän mitä käyt läpi. Minua ei suurin osa maailman tapahtumista tai läheisten kuolemista tietyllä tapaa hetkauta. Tunnen empatiaa läheisiä kohtaan ja tapahtumia kohtaa, mutta mikään ei hirveästi satuta minua itseäni..

Minua hyväksi käytti oma isäni ja en ole asian suhteen terapiassa ollut paria istuntoa enempää.. kun terapeutit vaan olivat kuoliaaksi ymmärtäjiä tai jotenkin tuntui, että ei ne oikeasti ymmärrä mistään mitään, miltä tuntuu. Joten ehkä sitten enemmän olen terapoinut itse itseäni asiasta puhumalla ja oikeutta saamalla. ja sanoisin, että elämässäni on nyt kaikki melkolailla hyvin, pientä tunnekylmyyttä lukuunottamatta. Mikään ei yllätä, kaikki siis kaikki on maailmassa mahdollista.

Suosittelen, että otat asian esiin tekijän kanssa. Koska se ei sinua ehjää, että itse kärsit ja katsot että tekijä jatkaa elämäänsä niinkuin ei mitään.

Minkä ikäinen olet? lapsen törkeessä seksuaalisessa hyväksi käytössä syyteoikeus vanhenee aikaisintaa kun uhri täyttää 28 vuotta. Tee rikosilmoitus hänestä! Raskas tie edessä, mutta saisitko sitä kautta oikeutta. Eikä olisi sana sanaa vastaan, vaan koska olet käynyt terapiassa kenties jo joku vuosi sitten, niin ei kukaan ole niin laskelmoiva, että nostaisi tyhjästä jutun tekijää kohtaa nyt ja olisi tajunnut käydä jo asiasta terapiassa.

Voimia sinulle ihan mielettömästi. sä et ole velkaa tekijälle yhtään mitään vaan laita se vastaamaan teoistaan ja vaikkei tuomioo koskaan saisikaan niin jo esitutkinta ja oikeusprosessi ois hänelle edes vähän rangaistusta. Ja nimenomaan jos hänellä on tytär niin eiköhän tytärkin ole saanut osansa siitä aina niin viattomasta "isän rakkaudesta".

Kysy jos haluat jotain. Voin jeesata ja antaa neuvoja tuon rikosasian kanssa! Ja saat varmasti tukihenkilön mukaan kuulusteluihin ja jatkossa. Minusta sulla on mahdollisuus eheytyä ja päästä tuskasta.

Ja se, että sanot että olet tunteeton niin varmaan osin pitää paikkansa, mutta on myös suojakeino ja miksi joku sairastuminen tuntuisin jossain, kun olet saanut kokea selllaista paskaa mitä ei kenenkään tulisi kokea. En minäkään pysty samaistumaan ihmisen olotilaan, jotka itkee sydämensä pohjasta kuolutta isäänsä, koska minulla ei vaan ole sellaista tunnetta sisällä isääni kohtaan joka saisi minut surullisesksi jos hän kuolisi. Minulle olisi helpotus, että hän kuolisi. Ei tarvitsisi miettiä mihin hän hankaa mulkkuaan juuri nyt.

 

[Epätoivoinen ap]

Rikoksena tämä mun juttu on jo vanhentunut. Hyväsikäyttö tapahtui, kun olin 13 v. ja nyt olen 38.

 

[liippaako?]

[QUOTE="Terve";28344897]Hyvinhän tuo pelon ja surun tunne näyttää toimivan. Ja nauttiminen täysin rinnoin huomiosta. Tunteita? Öö... Kyllä. Et ole tunteeton, vaan ns. tunnevammainen, johtuu traumoista. Vaikka kyllähän sitä aleksitymiaa vai mitälie voi olla.[/QUOTE]

lisää kostonhimo. koet tulleesi vanhempiesi pettämäksi ja jaat samaa eteenpäin - haet hyvitystä mutta vääriltä ihmisiltä. olet siis vihainen ja aggressiivinen. tunteita nekin ovat, ja peittävät myönteiset ja riippuvaisuuden tunteet alleen, koska ensimmäiset tekee vahvan olon ja jälkimmäiset heikon.

ja heikko olo on noiden kokemusten jälkeen kuolemaakin pelottavampi asia?