Hyviä neuvoja kaivataan!

Asiallisia neuvoja nyt kehiin, en kaipaa mitään pilkkaamista ja asiasta ruman rivon huumorin revintää! Sillä asia on minulle todella tärkeä.

Eli siis lyhyesti ongelman ydin on se, että minä tahtoisin vauvan ja mieheni ei ole tästä niin innoissaan...kuinka minä voisin saada edes keskusteltua tästä asiasta niin, etten painosta miestäni liikaa? Kun en minä häntä pakottamaan halua ruveta, tämä asia pitäisi saada nyt vain keskusteltua ja selvitettyä loppuun saakka.Kun minusta kuitenkin tuntuu että kenties hänkin voisi kypsyä asiaan jos osaisin asettaa sanani oikein ja saada hänet puolelleni.Mutta se menee hyvin helposti painostamiseksi jos otan asian aina ja aina uudelleen esille. =(

Nyt en ole sitä perustavaa keskustelua vielä aiheesta hänen kanssaan käynyt, en ole löytänyt sitä sopivaa hetkeä.Pientä kiusoittelua ja asian tiimoilta kommentin heittämistä on ollut. Hän kuittaa ne pois kommentein: "älä hupata" " ei tässä iässä enää" (mieheni on minua vanhempi, muttei viisikymppinen vielä isäksi minun mielestäni liian vanha ole) ja tämä viimeinen on varmaan se todellisin näistä heitoista, eli "millä me elätetään se?". Taloudellinen tilanteemme ei hirveän hyvä ole...mutta ei se varmaan koskaan paljoa tästä muutukaan.Minä uskon kyllä että tulisimme toimeen vaikka sen lapsen saisimmekin.

Onko lopultakaan sitä oikeaa aikaa hankkia se lapsi, se vain on tehtävä jos sen haluaa. Eikö?

 

Siinä ei oo muuta mahollisuutta kun pisteä neulalla kummiin reikä tae sanot, että sinä hoijat ehkäsyn ja ukko voe keskittyä ähkäsyyn....

 

En tahdo valehdella, enkä pettää miestäni edes siinä suhteessa että sanoisin "unohtaneeni" pillerit.

 

En tahdo valehdella, enkä pettää miestäni edes siinä suhteessa että sanoisin "unohtaneeni" pillerit.

Kannattoa tarjota talakoo-appuokaa...?

 

Vie miehesi kylään paikkoihin jossa on vauvoja ja koita saada vauva miehesi syliin jos vaikka kuume tulisi.

 

Jos mies ei halua, hän ei halua, valitettavasti. Mun mielestä tuota rahakysymystä oleellisempi kommentti vaikuttaa olevan "Ei tässä iässä enää". Hän tuntuu kokevan, että vauvan tulo olisi hänelle liian raskas ja vaativa tapahtuma - ja jos rehellisiä ollaan, sitähän se onkin, raskasta ja vaativaa. Siksi onkin tärkeää, että molemmat ovat halukkaita vanhemmiksi ryhtymään, silloin siitä saa myös niitä positiivisia asioita. Nainen voi hyvällä tuurilla sopeutua ei-toivottuunkin äitiyteen, koska meidät on biologisesti viritetty leimautumaan voimakkaasti omaan jälkeläiseen, mutta miehellä tällaista "automaatiota" ei ole, joten hänen kohdallaan on VIELÄ tärkeämpää, että on jo valmiiksi tietoinen toive jälkeläisestä.

Hänelle lienee harvinaisen selvää, että haluat lapsen. Hän joko kypsyy ajatukseen tai ei, ja pahoin pelkään, että asian ottaminen toistuvasti esille ei ainakaan edistä ajatuksen muhimista (sinun kannaltasi) positiiviseen suuntaan.
Varaudu henkisesti myös siihen, että miehesi ei tule koskaan haluamaan lapsia.

 

Vie miehesi kylään paikkoihin jossa on vauvoja ja koita saada vauva miehesi syliin jos vaikka kuume tulisi.

En tahdo saada sitä mukaani ja toisekseen...se kyllä pitää vauvoista.Sanookin usein että pitää lapsista kunhan eivät ole omiaan. =(

 

Vie miehesi kylään paikkoihin jossa on vauvoja ja koita saada vauva miehesi syliin jos vaikka kuume tulisi.

Tämä voi toimia myös päinvastoin, jos vauva sattuu olemaan huonolla tuulella, kirkuu punaisena raivosta ja kakkii vaippaan tai puklaa sylissä ollessaan jne.

 

Täytyyhän teidän pystyä keskustelemaan, jos kerran yhdessä elätte. Katsot sellaisen rauhallisen hetken, vaikka joku ilta kun ei ole kiirettä mihinkään, ja sanot sitten, että nyt haluat keskustella tämän lapsiasian selväksi. Älä anna periksi, vaan sanot, että nyt puhutaan. Kerrot mitä itse haluat ja kuuntelet myös mitä hän kertoo haluavansa. Et tuossa aloituksessa kovin paljon kertonut, onko miehelläsi jo ehkä lapsia, kauanko olette ollet yhdessä, miten teillä muuten menee?
Voi tietenkin myös olla niin, ettei miehesi halua lasta elämäänsä ja sekin sinun on hyväksyttävä ja tehtävä ratkaisusi sen mukaan. Jos hän ei halua lasta ja sinä haluat, on sinun lähdettävä suhteesta.
Pakottaa tai huijata ei kannata, eikä kannata kuvitella, että painostamalla tilanne paranisi.

 

Kiitokset rehellisyydestäsi "sorry mutta" olenkin yrittänyt sopeutua ajatukseen ettei hän halua lasta.Mutta kun emme ole asiasta vielä sen enempää puhuneet...niin en ole varma.

Mutta pelottava ajatus, että hän heittää viimeisenkin mahdollisuuden pois saada oma perhe ja lapsi, kun on jo noin kauan ollut ilman sitä.

 

Ensimmäinen ajatukseni oli: no jos kerran vanhoja olette niin sitten onkin jo kiire tehdä se vauva. Jos mies ei ole pätkääkään kiinnostunut niin... huh huh. Oletko itse liian vanha vaihtamaan miestä, luultavasti. Jos taloudellinen tilanne on kuitenkin vakaa niin miksei teillä olisi paljonkin annettavaa lapselle.
En kyllä sitten ymmärrä jos lapsia aletaan tekemään yhteiskunnan elätettäviksi tai epäreilusti "miehen selän takana" kuten tuossa viitattiin. Sehän on se kaikkein katalin temppu mihin naiset kautta aikojen ovat syyllistyneet koska... niin, miksi?

 

Jännä juttu, miten miehille seksi on henki ja elämä ja sen puutteesta valitellaan miesten kesken ja keskustelupalstoja myöten.

Naisten halua kokea äitiys taas ei sitten ymmärretä alkuunkaan.

Ymmärrän miestäsi, jos hän on jo ollut suhteessa, josta on mahdollisesti lapsiakin, että hän on jo kertaalleen kokenut sen kaiken vaipparuljansseineen päivineen.

Miksi hän haluaisi "pilata" suhteen nuoreen halukkaaseen vaimoon vauvalla, joka muuttaa vaimon väsyneeksi ja haluttomaksi vain lapsen tarpeet tyydyttäväksi ÄIDIKSI. Tämä on varmaan se pahin kauhuskenaario miehelle.

Ellei sinulla ole lapsia jo ennestään, vetoaisin ihan painostamatta siihen, että haluat kokea äitiyden ja muistuttaisin vielä vanhan sanonnan sanoin, että lapsi tuo rahan tullessaan ( Mitä tuo sitten tarkoittaneekin, rotinoita vai lapsilisää). Ei kai hän sentään olettanutkaan, että sinä haluaisit elää lapsettomana, jos hän ei lapsia halua.

 

Vie miehesi kylään paikkoihin jossa on vauvoja ja koita saada vauva miehesi syliin jos vaikka kuume tulisi.

En tahdo saada sitä mukaani ja toisekseen...se kyllä pitää vauvoista.Sanookin usein että pitää lapsista kunhan eivät ole omiaan. =(

Sulla tuntuu olevan aika paha propleemi,aika vaikeaa keksiä keinoja.
Jos miehesi pelkää isyyttä kun eikö hän ole sinua jonkunverran vanhempi, minä lähestyn 5-kymppiä enkä kyllä lasta enään tekisi.

 

Juu tee vaan lapsi puoliväkisin. Kun se sitten on puolivuotias (ja mahdollisesti itkee ja huutaa) ja sinä olet enemmän tai vähemmän keskittynyt siihen lapseen + vähemmän kiinnostunut ukosta ja teidän erotiikka/romantiikkapuolesta niin ukko voikin sit alkaa juosta vieraissa. Vuoden päästä kun olet katsonut touhua tarpeeksi otatte eron ja sitten olet sen lapsesi kanssa. Mutta saithan mitä tilasit.
ÄLKÄÄ IHMISET IKINÄ TAIVUTELKO PUOLIVÄKISIN KETÄÄN LAPSENTEKOON. Jos ei ihminen halua lasta niin hän ei halua.

 

Kyllä ne innostuu vähemmilläkin tuloilla ja isommallakin iällä, kunhan on äitiehdokas sopiva. Aina on kaikki opiskelijoista asti vanhuksiin ja toisen kierrokseen isukkeihin pärjänneet, jos tykkää perhe-elämästä oikeen ihmisen kanssa ja nielee vähän sitä ylpeyttään olla pikkuisen vähemmän varoissaan. Etsi sellainen, joka haluaa sun kans lapsen. Kun se oikee löytyy sen kans sen haluaa.

 

Aivan kyllä meidän pitää pystyä keskustelemaan ja olemme pystyneetkin.Mutta tästä aiheesta en ole uskaltanut vielä aloittaa mitään, kun minun ne keskutelut on yleensä aloitettava...suomalainen hiljainen mies kun hänkin sattuu olemaan.Varmaan yritän pohjustaa itseäni tulevaan päätökseen, oli se sitten kielteinen tai myönteinen...kummatkin ovat meidän elämäämme muuttavia tekijöitä ja jälkimmäinen vielä enemmän.

Pettämään en todellakaan ala missään muodossa, enkä minä nyt vielä liian vanha ole. 33v. =) Mutta en minä miestä tämän asian takia ala vaihtamaan, en toki! Noin hyvää miestä kuin mitä minulla nyt on tuskin tulen löytämään, joutuisin vain ojasta allikkoon. Ja mies on niin paljon muutakin kuin vain siitokseen käytettävä yksikkö.

 

Niin ja miehellä ei ole entuudestaan lapsia, eikä kyllä näin pitkää parisuhdettakaan. =) Olemme seurustelleet nyt kolmatta vuotta ja vuoden olemme asuneetkin jo yhdessä.

 

Lapsen hankkiminen on asia josta kummankin pitää olla samaa mieltä.
Kyseessä on asia joka tarkkaan on punnittava kun isä nyt olisi 50+, olisi hän lapsen ollessa 20 jo 70+.
Myös tuo talouspuoli on harkittava tarkoin, vaikka rahaa ei pitäisi ajatella niin lapsi maksaa.
Lapselle myös pitäisi turvata koulutus tulevaisuudessa ja se vasta maksaa....

 

Voi Leena, onpa ikävä tilanne! Painostamaan ei kyllä tosiaan kannata ryhtyä, se on varmastikin myrkkyä miehelle. Jos olette asiasta jo keskustelleet, ehkäpä kannattaa jättää asia vähäksi aikaa rauhaan! Sitten jossain vaiheessa hyvällä hetkellä ottaa varovasti puheeksi. Saattaa olla että hän pelkää "tuntematonta" ja siksi ei halua lapsia. Toisekseen voi sitten olla niinkin, että hän on päätöksensä tehnyt ja silloin tilanne on sinun kannaltasi vaikea. Toivotaan kuitenkin parasta!

 

Kirjoitin tuonne toiseen ketjuun, että me lykkäsimme lapsen "tekoa" taloudellisista ja työsyistä pitkään ja nyt olemme toista vuotta yrittäneet - turhaan. Kuukautiset alkoivat juuri. Pelkään, että alan olla liian vanha :-/ Eli raha-asiat eivät ole syy olla "tekemättä" lasta, sillä kysehän on valinnoista, jostakin kun luopuu, säästyy rahaa muuhun ja lisäksi vaunujen ja vastaavien ei tarvitse olla uusia, kannattaa kierrättää tavaraoita kaveripiirissä.

Mutta vastoin toisen tahtoa ja salaa ei kenenkään pidä raskautta hankkia, kyllä sen on oltava yhteinen päätös. Pidetään, Leena, peukkuja, että miehesikin alkaisi haluta lasta ja ettei minulle tulisi enää niitä seuraavia kuukautisia - ainakaan siis noin vuoteen ; )

 

Yhteiskunnan elätiksi lapsi ei toki joutuisi, jos ei mies nyt sitten tai minä! Heittäisi veiviään ihan muutaman vuoden sisällä. Kumpikin olemme ahkeria ihmisiä ja jos omat firmat menisi konkkaan niin muualle sitä pitää töihin lähteä eikä kotiin jäädä nyhväämään.

Sille tosiasialle ei kukaan mahda mitään, että mies alkaa olla 5ov mutta eikö elämä ole tarkoitettu elettäväksi? Ja luulisi sen perheen olevan juuri elämistä.

Pakottaa ei saa mutta keskustella pitää, eli niitä hyviä ja sanoisinko osuvasti satoa kantavia kommentteja otankin innolla vastaan, kuinka jutella asia halki painostamatta? Ja kenties saadakin se toinen luottamaan itseesä ja meihin että meistä peeveli vieköön onkin vanhemmuuteen! ???

Tuon aion kyllä sanoa, että tahtoisin kokea äitiyden se on aivan totta...mutta en aio sanoa sitä että estätkö minua kokemasta sen, se olisi väärin.

 

Kiitos sinulle, olen samaa mieltä ettei se raha saa olla päättämässä...kyllä sitä aina jotenkin toimeen tultaisiin sen uskon.Mutta päätöksen pitää olla molemmille mieleinen.Voin kyllä pari vuotta lykätä tätä vielä mutten luultavasti halua sen enempää sitten edes haaveilla.Joko kahden vuoden sisään se tapahtuu tai sitten ei.Pidän sinulle peukkuja ja toivon sinulle onnea! =)

 

Kiitos Leena ja peukkuja sinnekin päin tosiaan : ) Minä olen nyt 36, eli meillä alkaa olla jo aika kiire...

 

Kiitos Leena ja peukkuja sinnekin päin tosiaan : ) Minä olen nyt 36, eli meillä alkaa olla jo aika kiire...

No tiedän muutaman 37 vuotiaan jotka odottaa ja toinen vasta onnellisesti synnytti.Sekä yhden 40vuotiaan äidiksi tulleen.Että jospa hyvinkin vielä ehdit, et ole vielä liian vanha. =)

 

täällä ei kukaan tiedä mitään, ei ole tiennyt ennenkään -aina voi sattua jotain arvaamatonta. Vaan paljon on siitä huolimatta Suomeenkin lapsia tehty, aikoina paljon ankeampinakin, ja melkoisissa oloissa on moni vaan aikuiseksi selvinnyt. Ihan eri oloissa kun mitä nykyolot ovat Suomessa huonoimmillaankin.

Luultavasti kyse on tuosta iästä, sen ymmärtää - mutta puhua teidän kyllä pitää tuo asia, kunnolla pohjia myöten. Sen jälkeen hautumisaika ja mielipiteen varmistus. Sitten on vaan sopeuduttava tilanteeseen, kummankin, oli se mikä tahansa...!