"mieheni ei tule kummoisia rahoja eläkkeellä saamaan muttei se suurta ole se nykyinenkään rahavirta eli samana varmaan pysyy...ellei sitten hieman parane sillä mitenkään säännöllistä hänen saamansa palkan tapainen ei nykyisellään ole kun taas eläke tulisi säännöllisesti ympäri vuoden."
En läheskään kaikkia ketjun kommentteja ja vastauksia lukenut, hiukan sieltä täältä. Tuo yllä oleva pomppasi silmiin ja siihen vastaan, että missään nimessä eläke ei tule olemaan, vaikka se säännöllinen onkin, isompi kuin nykyiset tulot.
Toisaalta, Suomessa ei kukaan kuole nälkään ja olisitte oikeutettuja monenlaisiin tukiin, jotta lapsen elämä olisi hyvinvointiyhteiskunnan raameihin sopivaa. Eli raha ei mielestäni voi olla pointtina siihen, että lasta ei tee -tai yritä tehdä. Tiukkaa varmasti on monellakin, näin laman puskiessa päälle.
Teillä on kuitenkin jopa monia kaupunkilaisia paremmat mahdollisuudet elää 'pöytä koreana' kun metsän antimet ovat käytössä ja kaipa myös mahdollisuus jonkinasteiseen omavaraistalouteen (lämmitys, kasvisten ja juuresten viljely, pieni kanala, metsästys yms.)
Jos oikein olen ymmärtänyt, niin mies oli hidasliikkeinen (ja muutenkin ajatuksiltaan 'hidas') vanhanpojan alku, jonka Leena puoliväkisin nappasi itselleen. Ja tarkoitan tällä 'puoliväkisin' sitä, että jos Leena ei olisi tehnyt suhteen alkumetreillä lujasti töitä, olisi mies edelleen sinkku. Olette olleet reilut kaksi vuotta yhdessä ja miehelle on ollut jo kova muutos yhteenmuuttaminen. En yhtään ihmettele, että vauva olisi todellinen mullistus, jota mies ei edes osaa kuvitella omalle kohdalleen. Hän on kuitenkin ehkäpä koko aikuisikänsä ajatellut niin, että isää hänestä ei tule (ymmärsin tuolta aiemmin, ettei ole juuri parisuhteessa ollut).
Ihminen kasvaa vastuuseen ja se oma lapsi on sellainen asia, että primitiiviset vaistot joita meillä vielä on, panevat suojelemaan ja rakastamaan omia perillisiä. Uskoisinkin, että rakkautta ilman lapsi ei tulisi jäämään. Se taas eri asia, kuinka mies jaksaa eläkeläisenä mahdollista pahaakin murrosikää. Joillekin murkkukin on vain pieni puhadus, kuten uhmaiätkin sun muut kasvukivut.
Sinulla, Leena, on omia pointteja sille miksi haluat vauvan, miehellä omia miksi ei halua. Kun miehesi on huono keskustelemaan vaikeista asioista, niin kirjoita hänelle kirje. Ennen kirjoittamista voisit käydä niitä pointtejanne läpi ja laittaa vaikka ranskalaisin viivoin paperille/koneelle ylös. Kun olet saanut faktat kaikki kerättyä, kirjoita oma näkemyksesi miehelle. Usein lukeminen on helpompaa kuin kuunteleminen ja keskusteleminen. Anna hänelle myös aikaa sulatella ja miettiä asiaa. Jossain vaiheessa voit sitten kysyä tai hän voi kirjoittaa ajatuksensa sinulle. Hyvinkin voi olla, että mies kasvaa tuohon vauva-asiaan parin vuoden kuluessa -tai sitten ajatus lapsettomasta elämästä vahvistuu.
Nämä ovat todella henkilökohtaisia asioita, itse en lasta tekisi yli nelikymppisenä enkä olisi tehnyt nuorempana vanhan miehen kanssa. Vanheneminen on vielä miehesi iässä suht hidasta, mutta jo kuuskymppinen on suhteessa viiskymppiseen aivan eri luokkaa fyysisesti ja ehkä myös henkisesti. Tässä voi ottaa vertailukohteeksi 4-ja 5-kymppisen, tai 3- ja -4 kymppisen. Erot jaksamisessa ja yleisessä aktiivisuudessa ovat vielä pieniä, mutta mitä vanhemmaksi tullaan, sitä kiihtyvämpää on rapistuminen.
Lapsilla on mielestäni edes oletusarvoisesti oikeus saada vanhempiensa jaksaminen iän puolesta täysi-ikäisyyteen saakka. 5-kymppinen on mielestäni siinä ja siinä rajoilla, että jaksaako hän olla 'isän saappaissa', etenkin kun teillä on tuo taloudellinenkin epävarmuus olemassa.
.