Hyviä neuvoja kaivataan!

En puhunut nyt vain leenasta, vaan sanoin että itsekin toivon saavani lapsen, ja siitä alkoi kauhea ryöpytys, että tiedänkö miten hankalaa on lapsen kanssa, ja lähinnä kaikkea negatiivista. Eikö se lapsen saamisen pitäisi olla iloinen ja onnellinen asia. Eikä niin, että siitä nostetaan esiin vain haittapuolia.

Ei niinkään, että nostetaan esiin vain positiivisia puolia eikä edes suostuta miettimään niitä negatiivisia. Monista lisääntyjistä kun tulee väistämättä mieleen, että nimenomaan on mietitetty vain ja ainoastaan niitä ihquja vaaleanpunaisia ajatuksia, eikä hetkeäkään ole uhrattu mahdollisille ongelmille. Tulihan se tässäkin ketjussa ilmi, että jos etukäteen mitään harkitsee, on kotona neljän seinän sisällä istuva pelkuri, joka ei uskalla edes ulos poistua ettei lentokone tippuisi päähän - "eihän sitä ikinä uskalla tehdä mitään, jos miettii niitä negatiivisia puolia". Etukäteen ei kannattaisi edes miettiä, mistä löytää rahat lapsen kasvattamiseen tai kuka hoitaa lasta kun se on sairaana. Voin toki olla lapsettomana väärässä, mutta jotenkin minusta tuntuu että nuo ovat kuitenkin aika oleellisia asioita! Aika keskenkasvuinen ajatus työntää pää puskaan ja toimia vain viettiensä mukaan kuin mikäkin kaniini.

 

Valheella on lyhyet jäljet:

En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt kirjoituksistasi sitä perimmäistä pointtia, että miksi sinua häiritsee se, jos ihmiset perustavat perheen ja haluavat lapsia? Eikö se ole jokaisen oma asia?

Mitä keskenkasvuista on perheen perustamisessa? Ei sinuakaan olisi olemassa, jos äitisi ja isäsi eivät olisi sinua tehneet, ja äitisi sinua synnyttänyt.
Kuka hoitaa lasta kun se on sairaana? No sen lapsen vanhemmat tietysti. Kukas muu? Kai jokainen järkevä vastuullinen ihminen huolehtii parhaansa mukaan siitä omasta jälkikasvustaan.
Lisäksi lapsiperheellä on mahdollisuus saada monenlaisia avustuksia, jos on kovin tiukilla, on olemassa mm.
- äitiysavustus
- äitiysraha
- isyysraha
- vanhempainraha
- isäkuukausi
- adoptiovanhempien tuet
- lapsilisä
- lastenhoidontuet
- elatustuki
- tukea lapsen sairastaessa
- sotilasavustus lapsiperheelle ymym.

Eli kyllä sitä apuakin saa jos tarvii. Lähipiirissäni on montakin ihmistä/paria jotka eivät ole mitään hyvätuloisia, tienaavat kohtalaisesti tai ovat työttömänä tai opiskelijoita ja heillä on pieniä/parivuotiaita/hieman vanhempia lapsia. Hyvin ovat pärjänneet, nauttivat lapsista ja elämästään, ja eivät ole katuneet sitä että ovat saaneet/hankkineet lapsia, useammalla heistä on myös enemmän kuin yksi lapsi.

Mutta jokainen tyylillään.

 

Valheella on lyhyet jäljet:

En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt kirjoituksistasi sitä perimmäistä pointtia, että miksi sinua häiritsee se, jos ihmiset perustavat perheen ja haluavat lapsia? Eikö se ole jokaisen oma asia?

Mitä keskenkasvuista on perheen perustamisessa?

Vastaan heti, kunhan kerrot minulle missä olen sanonut että minua häiritsee ihmisten lisääntyminen, tai milloin olen sanonut että LAPSIperheen perustaminen on keskenkasvuista.

Vrt: En ymmärrä, nimim. perheen kannalla, miksi sinun mielestäsi taivas on vihreä. Valtaosa maailman ihmisistä kun pitää sitä sinisenä. Kuinka ihmeessä sinä voit väittää sitä vihreäksi?!? Taidat olla vähän katkera?

 

Valheella on lyhyet jäljet:

En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt kirjoituksistasi sitä perimmäistä pointtia, että miksi sinua häiritsee se, jos ihmiset perustavat perheen ja haluavat lapsia? Eikö se ole jokaisen oma asia?

Mitä keskenkasvuista on perheen perustamisessa?

Vastaan heti, kunhan kerrot minulle missä olen sanonut että minua häiritsee ihmisten lisääntyminen, tai milloin olen sanonut että LAPSIperheen perustaminen on keskenkasvuista.

Vrt: En ymmärrä, nimim. perheen kannalla, miksi sinun mielestäsi taivas on vihreä. Valtaosa maailman ihmisistä kun pitää sitä sinisenä. Kuinka ihmeessä sinä voit väittää sitä vihreäksi?!? Taidat olla vähän katkera?

Ehkö "perheen kannalla" -nimimerkillä kirjoittanut on "värisokea". Kuten monet hurmosmammat ja -papat...

 

Valheella on lyhyet jäljet:

Mistä minä olen katkera? Minulle on selvät sävelet mitä elämässäni haluan, ja että perheen tulen perustamaan.

Itse sanoit että "aika keskenkasvuinen ajatus työntää pää puskaan" jne, eli tarkoitit, että on keskenkasvuista perustaa perhe?

Kerro toki ihmeessä, että mistä minä olen katkera, kun niin hyvin minut näytät tuntevan? Olisiko peiliin katsomisen paikka siinä, että kuka on katkera ja mistä. Vai pitäisikö olla katkera kenties sinulle jostain? En tajua.

 

Tässä vain osa nimimerkin Valheilla on lyhyet jäljet oudoista kommenteista.

Ja voisin kysyä, että mikä sinä olet täällä puhumaan ties mitä lapsen hankinnasta, lähinnä negatiivista, jos sulla ei edes omista lapsista ole kokemusta?


Itseasiassa en keksi mitään tärkeitä juttuja, joita lapsen saanti EI rajoittaisi.

Entäs jos minä sanon, että lasten tekemisellä yritetään vain paikata oman elämän tyhjyyttä, ja vakuutella itselleen että sillä omalla elämällä todella on merkitystä? Että niitä lapsia tehdään vain siksi, kun muutkin tekee ja kun ei parempaakaan tekemistä keksitä?

Miten ihmeessä hoitaisit yöheräämiset niin, ettei myös isän elämä häiriinny? Tai miten hoidat perheen raha-asiat niin, ettei lapsen saanti vaikuta niihin? Tai mihin tunget teini-ikäisen lapsen kavereineen niin, ettei hän vaikuta isän elämään? Mutta ainiin, eihän se Leenan miehen itsensä haluama elämä ole niin tärkeää, sillä lisääntymällä hän saisi elää TEIDÄN määrittelemäänne Hyvää Elämää. Muullapa ei sitten olekaan niin väliä.

että on silkka valehtelua väittää, että mies ei joutuisi lapsen myötä luopumaan mistään, ainakaan tärkeästä (ja sen tärkeänhän määrittelet sinä ja Leena, ei suinkaan mies itse). Ja että on tosi itserakasta pitää itseään niin viisaana, että on sovelias tekemään päätöksiä toisen puolesta - kun eihän se raukka vielä tiedä mikä on Oikeaa Elämää, niin pitäähän se teidän vauvvakuumeisten hänelle osoittaa.

Jo aiemmin esitin esimerkkejä siitä, mitkä tekstissäsi saavat aikaan mielikuvan siitä, että SINÄ tiedät parhaiten mikä on miehellesikin Oikeaa Elämää. Jos miehesi on perustellut hyvin järkevästi miksi ei halua lisääntyä, eikä muutenkaan kiinnosta kovin innokkaalta edes keskustelemaan lapsen hankinnasta, on sinulta silkkaa naiviutta uskoa, että miehestä tulee kuin tuleekin rakastava isä. Kun kyllähän sitä omaa lasta nyt on vain PAKKO rakastaa.

Ainakin jos ajattelisin itseni miehesi asemaan, olisi v***tus kun ensi luulisin että asia on loppuun käsitelty, ja sitten tulisikin ilmi että puoliso on vain viimeisen puoli vuotta miettinyt kuinka voisi sittenkin kääntää pääni.

Sitäpaitsi lapsen tekeminenhän se vasta pelkoon perustuukin: pelätään että jäädään vanhana yksin, pelätään ettei elämällä muuten ole mitään tarkoitusta, pelätään ettei kukaan rakasta tarpeeksi vaan pitää tehdä uusi ihminen toteuttamaan sitä rakkautta.

Ei lapsen teossa voi olla mitään kompromisseja, tyyliin "no tehdään sitten kun kerran se tekisi sinut onnelliseksi". Lapsen tehtävä ei ole tehdä ketään onnelliseksi, sen sijaan lapsella on oikeus syntyä perheeseen, jossa molemmat vanhemmat ovat häntä halunneet.

Lapsen _tehtävä_ on elää omaa elämäänsä, ei tehdä äitiään tai isäänsä onnelliseksi/täyttää heidän elämänsä tarkoitusta. Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää lapsen harteille. On myös ihan väärin ajatella, että olisi parisuhteen tai kumppanin _tehtävä_ tehdä sinut onnelliseksi.

 

Mikä noista sanomisista on sitten mielestäsi valhetta?

Itse sanoit että "aika keskenkasvuinen ajatus työntää pää puskaan" jne, eli tarkoitit, että on keskenkasvuista perustaa perhe?

Osaatko lukea? On keskenkasvuista lisääntyä ilman, että suo ajatustakaan niille vaikeuksille mitä lapsen tekemisestä voi seurata (hoito- ja rahaongelmat yms). Toki jos mielestäsi kaikki lisääntyjät ovat tällaisia, sitten ymmärrän miksi yleistät tuon (kyseisenlaisia, ajattelemattomia ihmisiä koskevan) kommentin koskemaan kaikki lapsiperheellisiä. Jos sanon, että "on typerää ostaa auto jos ei ole edes rahaa ruokaan", niin väitätkö, että mielestäni kaikki autonomistajat ovat tyhmiä?

Mistä minä olen katkera? Minulle on selvät sävelet mitä elämässäni haluan, ja että perheen tulen perustamaan.

Niinpä, tuo väite oli siis ihan yhtä tyhmä ja mielikuvituksen tuotetta kuin sinunkin kommenttisi minusta.

Itseasiassa en keksi mitään tärkeitä juttuja, joita lapsen saanti EI rajoittaisi.

Niin, en keksi mitään itselleni tärkeää juttua, jota lapsen saanti ei rajoittaisi. Lapselliset itsekin sanovat, että lapsi vaikuttaa aivan kaikkeen -> jos yhtään mikään ylipäätään on tärkeää, lapsi vaikuttaa siihen.

ntäs jos minä sanon, että lasten tekemisellä yritetään vain paikata oman elämän tyhjyyttä, ja vakuutella itselleen että sillä omalla elämällä todella on merkitystä? Että niitä lapsia tehdään vain siksi, kun muutkin tekee ja kun ei parempaakaan tekemistä keksitä?

Vastine siihen, että lisääntymättömyys johtuu vain peloista ja itsekeskeisyydestä.

Miten ihmeessä hoitaisit yöheräämiset niin, ettei myös isän elämä häiriinny? Tai miten hoidat perheen raha-asiat niin, ettei lapsen saanti vaikuta niihin? Tai mihin tunget teini-ikäisen lapsen kavereineen niin, ettei hän vaikuta isän elämään? Mutta ainiin, eihän se Leenan miehen itsensä haluama elämä ole niin tärkeää, sillä lisääntymällä hän saisi elää TEIDÄN määrittelemäänne Hyvää Elämää. Muullapa ei sitten olekaan niin väliä.

Eikö ole ihan hyvä pohtia ennen lapsen tekoa, miten sen pystyy hoitamaan ja kuinka se vaikuttaa elämään? Leenan kommenteista sai sen kuvan, että hän pystyy määrittelemään mikä on miehelle tärkeää. Kenelläkään ei ole oikeutta päättää toisen puolesta, mikä on hänelle "oikeasti" tärkeää.

että on silkka valehtelua väittää, että mies ei joutuisi lapsen myötä luopumaan mistään, ainakaan tärkeästä (ja sen tärkeänhän määrittelet sinä ja Leena, ei suinkaan mies itse). Ja että on tosi itserakasta pitää itseään niin viisaana, että on sovelias tekemään päätöksiä toisen puolesta - kun eihän se raukka vielä tiedä mikä on Oikeaa Elämää, niin pitäähän se teidän vauvvakuumeisten hänelle osoittaa.

Ks. ed.

Jo aiemmin esitin esimerkkejä siitä, mitkä tekstissäsi saavat aikaan mielikuvan siitä, että SINÄ tiedät parhaiten mikä on miehellesikin Oikeaa Elämää. Jos miehesi on perustellut hyvin järkevästi miksi ei halua lisääntyä, eikä muutenkaan kiinnosta kovin innokkaalta edes keskustelemaan lapsen hankinnasta, on sinulta silkkaa naiviutta uskoa, että miehestä tulee kuin tuleekin rakastava isä. Kun kyllähän sitä omaa lasta nyt on vain PAKKO rakastaa.

Ks. ed.

Ainakin jos ajattelisin itseni miehesi asemaan, olisi v***tus kun ensi luulisin että asia on loppuun käsitelty, ja sitten tulisikin ilmi että puoliso on vain viimeisen puoli vuotta miettinyt kuinka voisi sittenkin kääntää pääni.

Leena oli itsekin samaa mieltä, että miehen pitää tietää ettei asia ole loppuun käsitelty. Onko sinusta oikein ettei siitä kertoisi puolisolle, vaan vakuttelisi että asia on jo nyt selvä?

Sitäpaitsi lapsen tekeminenhän se vasta pelkoon perustuukin: pelätään että jäädään vanhana yksin, pelätään ettei elämällä muuten ole mitään tarkoitusta, pelätään ettei kukaan rakasta tarpeeksi vaan pitää tehdä uusi ihminen toteuttamaan sitä rakkautta.

Monella nuo todellakin näkyvät olevan suuri syy lapsen tekoon. Kuinka monta kertaa lapsettomalta onkaan kysytty, että entäs sitten vanhana kun jäät yksin, tai eihän sinun elämälläsi ole tarkoitusta, tai "lapsilta saa niin paljon rakkautta". Eli nuo ovat ihan lapsellisten itsensä mielipiteitä, ei minun.

Ei lapsen teossa voi olla mitään kompromisseja, tyyliin "no tehdään sitten kun kerran se tekisi sinut onnelliseksi". Lapsen tehtävä ei ole tehdä ketään onnelliseksi, sen sijaan lapsella on oikeus syntyä perheeseen, jossa molemmat vanhemmat ovat häntä halunneet.
Lapsen _tehtävä_ on elää omaa elämäänsä, ei tehdä äitiään tai isäänsä onnelliseksi/täyttää heidän elämänsä tarkoitusta. Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää lapsen harteille. On myös ihan väärin ajatella, että olisi parisuhteen tai kumppanin _tehtävä_ tehdä sinut onnelliseksi.

Kyllä, ei lasta saa tehdä johonkin tehtävään, vaan rakastettavaksi ja kasvatettavaksi.

 

Valheella on lyhyet jäljet:

En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt kirjoituksistasi sitä perimmäistä pointtia, että miksi sinua häiritsee se, jos ihmiset perustavat perheen ja haluavat lapsia? Eikö se ole jokaisen oma asia?

Mitä keskenkasvuista on perheen perustamisessa? Ei sinuakaan olisi olemassa, jos äitisi ja isäsi eivät olisi sinua tehneet, ja äitisi sinua synnyttänyt.
Kuka hoitaa lasta kun se on sairaana? No sen lapsen vanhemmat tietysti. Kukas muu? Kai jokainen järkevä vastuullinen ihminen huolehtii parhaansa mukaan siitä omasta jälkikasvustaan.
Lisäksi lapsiperheellä on mahdollisuus saada monenlaisia avustuksia, jos on kovin tiukilla, on olemassa mm.
- äitiysavustus
- äitiysraha
- isyysraha
- vanhempainraha
- isäkuukausi
- adoptiovanhempien tuet
- lapsilisä
- lastenhoidontuet
- elatustuki
- tukea lapsen sairastaessa
- sotilasavustus lapsiperheelle ymym.

Eli kyllä sitä apuakin saa jos tarvii. Lähipiirissäni on montakin ihmistä/paria jotka eivät ole mitään hyvätuloisia, tienaavat kohtalaisesti tai ovat työttömänä tai opiskelijoita ja heillä on pieniä/parivuotiaita/hieman vanhempia lapsia. Hyvin ovat pärjänneet, nauttivat lapsista ja elämästään, ja eivät ole katuneet sitä että ovat saaneet/hankkineet lapsia, useammalla heistä on myös enemmän kuin yksi lapsi.

Mutta jokainen tyylillään.

Tarkotatko sitä, et lapsi kannattaa hankkia sen vuoksi kun sillä tienaa niin hyvin.Yks puolituttu nainen on ollut aina patalaiska, jos se on joskus laitettu töihin niin aina se on keplotellu ittensä sairaslomalle.No sitte se löysi miehen ja on nyt muninu 6 lasta.Ei siis ihme,et he ovat rakentaneet ja heillä on melko uus auto.Niitä ei oo ainakaan tän naisen tileillä hankittu.Toihan onki tosi hyvä syy hommata lapsia.Kun et viitti mennä töihin,niin hommaa lapsia kyl ne elättää.

 

Niin joo, eli kertoisitko vielä mikä noissa etsimissäsi kommenteissa muka kertoo siitä, että minua häiritsee se, jos ihmiset perustavat perheen ja haluavat lapsia?

Sehän minua on häirinnyt, että Leena ja muutama muukin nimimerkki on näyttänyt ajattelevan että miehen ( = lapsia haluamattoman) mielipide on aina väärä, ja oikeassa oleva ( = lapsia haluava) vain tietää paremmin kuinka elämä pitää elää. Tai väitteet siitä, kuinka lapsi ei muuttaisi miehen elämää mitenkään, koska tuohan on silkka valhe - lapsi muuttaa aina vanhempiansa elämää.

 

Joskus 70-luvulla,alkupuolella,silloin esikoiseni syntyi,oli perheen perustaminen ja siihen lapset,itsestäänselvyys.Nykyään ihmiset kammoksuvat sitoutumista,lasten hankintaa.Ihmisistä on tullut aikalailla arkoja,ei uskalleta tehdä kauaskantoisia tekoja.Toisaalta ei ole ihmekkään.Meno on sitä luokkaa ,että alkaa vanhaakin jo hirvittää.Joskus tulee mieleen,mikä on tulevaisuus esimerkiksi tämän päivän murkkuiässä oleville ja siitäkin nuoremmille lapsille?Pelkkää kurjuuttako rahanahneitten rellestäessä?On vanhuudesta jotain hyötyä,ehkä välttyy näkemästä jotain.Onko se sitten hyvää vai todella pahaa.

 

Olen joskus ihmetellyt, kun jotkut tutut on kertoneet tavanneensa "hurmosmammoja", joiden mielestä lisääntyminen on AINA ihanaa ja upeaa ja oikein, oli elämäntilanne miten kauhea tahansa. Tunteella heittäydytään viettien vietäväksi ja paukahdetaan paksuksi vaikka miehen tietämättä, ei väliä natiseeko parisuhde jo valmiiksi liitoksissaan, tai onko rahatilanne täysin toivoton ja asuntokin lähdössä alta, tai vaikka mies ryyppää ja hakkaa... Aina vaan vetästään vaaleanpunaiset lasit silmille ja hoetaan noita "lapsi tuo rahan tullessaan" tai "lapsi on rakkauden hedelmä [ja siten pelastaa paskimmankin parisuhteen]" sun muita epärealistisia löpötyksiä.

Mutta nyt näen omin silmin, kun niitä tulvahti tähän ketjuun solvaamaan täysin asiallista keskustelijaa

 

Suosittelen teitä lapsettomia, jotka ette lapsia tahdo, edelleen menemään tuonne vapaaehtoisesti lapsettomien-palstalle.

Tämä keskustelu meni ihan hörhöilyksi, ja näköjään kukaan ei saa puoltaa sitä että lapsien hankinta on ok, vaan pitäisi olla sitä mieltä,että herrajeesus, ei missään tapauksessa.

 

Miksi ap täällä ylipäätään kyselee, pitäisikö tehdä lapsia ja uskaltaako siitä puhua miehelleen?

Näinkö asiat nykypäivänä hoidetaan, netin keskustelupalstan "mielipiteiden" perusteella mietiskellään olisiko sopiva hetki pehmittää puoliso lapsenhankintaan, anna mun kaikki kestää!

 

Täältä voi hyvinkin saada uusia näkökulmia asiaan, vertaistukea yms. Usein myös 'ääneen pohdiskelu' kirkastaa omia ajatuksia.

Kukaan tuskin tekee elämässään tärkeitä päätöksiä minkään elli-palstan avulla -paitsi jossain hörhösaitilla (kristallipallo, vai mkä se on nimeltään?) Jos tekee, niin onkohan ihan täyspäinen edes ottamaan vastuuta itsestään, saati toisesta?

 

Suosittelen teitä lapsettomia, jotka ette lapsia tahdo, edelleen menemään tuonne vapaaehtoisesti lapsettomien-palstalle.

Tämä keskustelu meni ihan hörhöilyksi, ja näköjään kukaan ei saa puoltaa sitä että lapsien hankinta on ok, vaan pitäisi olla sitä mieltä,että herrajeesus, ei missään tapauksessa.

Ai, missä on kielletty Leenaa tai ketään muutakaan tekemästä lasta, JOS molemmat vanhemmat sitä haluavat ja ovat asiaa pohtineet etukäteen?

Jostain syystä näitä olkiukkoja heitellään koko ajan, mutta kun kysyy todisteita, ei niitä enää löydykään. On ihan teidän oman mielikuvituksenne tuotetta, että lapsen parhaan ajatteleminen ( = syntyy molempien vanhempien toivomana) tai käytännön järjestelyjen miettiminen (raha, hoito, jne) tarkoittaisi lisääntymisen kieltämistä.

Kuka hoitaa lasta kun se on sairaana? No sen lapsen vanhemmat tietysti. Kukas muu?

Mutta kun Leena kerran on yksityisyrittäjä eikä voi olla töistä poissa, ja isän elämä ei kuulema muutu lapsen saannin myötä, niin eihän ne vanhemmat silloin olekaan hoitamassa. Daa.

 

Mutta kun Leena kerran on yksityisyrittäjä eikä voi olla töistä poissa, ja isän elämä ei kuulema muutu lapsen saannin myötä, niin eihän ne vanhemmat silloin olekaan hoitamassa. Daa.

Leena olisi äitiyslomalla, niin kuin normaalitkin ihmiset, ja kyllä yksityisyrittäjälläkin vapaata on, ja jos esim. lapsi sairastaa, niin voi hoitaa häntä.

Daa.

 

Luepa aiemmat vastaukset, niissä Leena nimenomaan sanoo, että ei voi olla töistä poissa jos/kun lapsi sairastuu (äitiysloman jälkeen).

 

Suosittelen teitä lapsettomia, jotka ette lapsia tahdo, edelleen menemään tuonne vapaaehtoisesti lapsettomien-palstalle.

Miksi me sinne mentäisiin, kun se on täynnä äitejä?

Vakavasti ottaen, miksi Leenalle eivät saisi kertoa näkemystään myös ne, jotka ilmeisesti ovat hänen miehensä kanssa samanmielisiä? Eri juttu tietysti jos Leena aloitti koko ketjun kuullakseen pelkkää myötäsukaista hyssyttelyä, että totta kai miehen saa painostaa isäksi vaikka väkisin, tai totta kai mies muuttaa mieltään kun vaan intät ja kinuat tarpeeksi.

 

Ihan tosissaan, älkää viitsikö nahistella. Mielestäni valtaosa kommenteista on ollut ihan asiallisia ja järkeviä.En nyt kyllä muista että kukaan olisi kieltänyt minua haaveilemasta tai saamasta vauvaa, että ei ne velatkaan nyt kaikki aivan ehdottomia näy olevan =) ihmisiä ne/me lapsettomatkin olemme.

 

Naiminen tuntuu hyvältä....