Hyvin ideoita joulukortin tekoon valokuvasta

minua kiinnostaisi tehdä kortti yhdistämällä printattu vauvankuva ja askartelu. Eli liimata vauvan kuva taustalle ja siihen jotain koristelua leikaten paperista tai jotakin muuta. Onko kenelläkään hyviä ideoita?

 

Näin kerran kaverilla hienon kuvan, jossa oli kaksi tyttöä, toinen leikki-ikäinen kurkisti pahvisesta lahjalaatikosta, jota isompi oli avaamassa. Molemmilla oli jouluiset mekot ja tonttulakit. Saattoi olla jotain muutakin joulurekvisiittaa tai koristeita ympärillä... Saattais olla kiva lavaste, varsinkin, jos teille on syntynyt tänä vuonna pikkuinen, joka mahtuis vielä vaikka istumaan äitiyspakkauksen laatikkoon...

Mutta ei noista vauvakuvakorteista kyllä tosiaan kaikki tykkää... Me ei varmaankaan lähetetä kenellekään kuvasta tehtyä korttia, vaan lähetetään vauvan kuva lähimmille sukulaisille tavallisen joulukortin mukana.

 

Mä ajattelin lähettää tänä vuonna joulukortit, joissa mieheni poseeraa ylävartalo paljaana ja öljyttynä ja jalassa on punaiset tonttukalsarit ja päässä tietysti tonttulakki. Eihän niistäkään varmaan kaikki tykkää, mutta haluan näyttää, mitä oon saavuttanut Kateellisia muut varmaan vaan ovat...

 

Minä latasin netistä juuri eilen Paint shop pro-ohjelman kuukaudeksi ilmaiseksi ja teen sillä kortin, jossa valokuva ja teksti yms. sälää(siellä ohjelmassa oli erilaisia jouluaiheisia pikkukuvia) ja tilaan sitten kymppikuvina sen koko kortin. Jos tilaa niin, hinnaksi tulee about 10cnt kappale, kun taas jos tilaat valmiille kuvaliikkeen pohjalle, on se about 2€ kappale.
Kun on noinkin pieni lapsi tuo sinun pienempi, voisit yrittää saada heidät jotenkin sylikkäin, minusta se olisi ensimmäiseksi jouluksi kiva. Ensi vuonna voi sitten touhuta enemmän.

 

minua kiinnostaisi tehdä kortti yhdistämällä printattu vauvankuva ja askartelu. Eli liimata vauvan kuva taustalle ja siihen jotain koristelua leikaten paperista tai jotakin muuta. Onko kenelläkään hyviä ideoita?

Tees vaikka niin, että hankit jostain vaikka jouluisi kuvia/tarroja, teet niistä sitten sellaisen kaaren, johon kuva loppuu ja kaaren toisella puolella on sitten teksti, tietysti jollakin, vaikka punaisella pohjalla pahvista leikattuna.

 

Toivon todellakin, että en tänä vuonna saisi yhtään joulukorttia, jossa on vauvoja tai lapsia. Se ei ole vastaanottajasta lainkaan kivaa. LÄhettäjällä varmaan on omasta mielestään hirmu hyvä idea.

 

Meillä myös ovat menneet kavereiden lähettämät vauvajoulukuvat jonnekin ö-mappiin. Jotenkin kornia lähettää sellasia joulukortteja.... Itse askarrellut taas ovat hellyyttäviä ja niitä on kiva liimailla vaikka jääkaapin oveen

 

Miksi se ei ole kivaa? Minusta ainakin olisi kivaa. Noh, kukin varmasti tietää mistä oma suku/ystävät tykkäävät..Tärkeintä kai on, että muistaa.

 

En kanssa ymmärrä mikä niissä kuvissa on niin kamalaa? Kyllä me ollaan saatu vauvojen ja lasten kuvia jouluna jo ennen omaa lasta, ja ne oli musta vaan kivoja! Kivempia ne on kuin tosiaan jotkut Tiimarin 10 sentin kortit. Niitä saa aina useamman samanlaisen samana jouluna, eikä niistä kyllä tule semmoinen olo, että lähettäjä olisi erityisesti meitä muistanut...

 

Mä ajattelin lähettää tänä vuonna joulukortit, joissa mieheni poseeraa ylävartalo paljaana ja öljyttynä ja jalassa on punaiset tonttukalsarit ja päässä tietysti tonttulakki. Eihän niistäkään varmaan kaikki tykkää, mutta haluan näyttää, mitä oon saavuttanut Kateellisia muut varmaan vaan ovat...

Aika oivallinen vertaus... Tajusin pointin

 

Tänä vuonna toteutin haaveeni, jota olen päässäni pyöritellyt jo kaksi lumetonta joulua: kuvasin tytöt jo heinäkuun lämpimimpänä päivänä hellevaatteissa ja aurinkolaseissa, tonttolakit päässä kirmaamassa kuusikossa! Tekstiksi sopii vaikka kopio joululaulusta "No onkos tullut kesä..."

 

p.s. tonttolakki on siis tonttulakki

 

näin kerran jossain sellaisen kortin jossa vauva makasi jonkun valkoisen karvan päällä vatsallaan ja sillä oli päällä valkoiset vaatteet ja päässä joulukuusen nauhasta tehty "kruunu" ja selässä pienet enkelin siivet, tummasta taustasta heijasti himmeästi joku lämminvalo! Kuva oli otettu siis lattiatasossa edestäpäin vauvaa. En osaa nyt niin tarkkaan sitä selittää, mutta se oli tosi hieno ja hellyyttävä kuva! Harmittaa oikeen kun olisin voinut tehdä samantyylisen, mutta kun toi mein jäbän pää on vielä sen verran "holtiton" ettei jaksa sitä kauaa vielä ylhäällä pitää niin ei oikein onnistu... Ehdotelkaa mitä tollasen pienen kanssa vois kuvaan väsätä? Sais mummut sitten hienot kortit itselleen. Muut saa kyllä sitten ihan vaan tavalliset kortit.

Voithan kokeilla niin että vauva nukkuu mahallaan pää käsiensä päällä. En ole vielä kokeillut onnistuuko ja tuleeko hyvä,mutta ajattelin kyllä kokeilla.

 

Mä ajattelin lähettää tänä vuonna joulukortit, joissa mieheni poseeraa ylävartalo paljaana ja öljyttynä ja jalassa on punaiset tonttukalsarit ja päässä tietysti tonttulakki. Eihän niistäkään varmaan kaikki tykkää, mutta haluan näyttää, mitä oon saavuttanut Kateellisia muut varmaan vaan ovat...

Aika oivallinen vertaus... Tajusin pointin

Minusta tosi typerä vertaus. En ajattele lapsia saavutuksina (enkä kyllä miestänikään) eikä tarkoituksenani ole tehdä ketään kateelliseksi. Ennen kuin sain lapsen, en kyllä koskaan kadehtinut kaverien lapsia joulukorteista - kadehtiiko joku muu? Päin vastoin oli kiva nähdä, miten olivat kasvaneet. Enkä olisi pannut pahakseni vaikka perhepotrettiakaan, jos joku olisi sellaisen lähettänyt, tyyliin jouluterveiset meidän perheeltä. Valokuvakortit ovat olleet ne harvat joulukortit, jotka olen säästänyt.

 

Ikävä kyllä itse olen aiemmin lähinnä katsonut joulukorteista vain kuka sen on lähettänyt, kortin ulkoasua en oikeastaan ole noteerannut mitenkään. Ellei kyseessä ole ollut poikkeuksellisen hieno kortti. En jaksa ymmärtää miten joku jaksaa niin paljon laittaa painoa sille onko kortti lapsikuvallinen vai 10 cnt joulupukkikortti. Itse lähetämmee myös paljon noita vauva/lapsikortteja modattuna. Jos joku ei tykkää niin heittäköön pois. Kyseinen ihminen tuskin arvostaisi tuota ihan stanukkakorttiakaan sen enempää. Eikös kortin tarkoitus ole välittää jolutervehdys, harvemmin niitä taideteoksina esille laitetaan, tai ehkä jotkut laittavat.

 

Mua on ärsyttänyt ja harmittanut ennen lasten kuvista tehdyt joulukortit. Nyt on eka joulu kun meillä on oma vauva ja tekisi mieli tehdä hänestä kortti jonka lähettäisi kaikille!! SItä haluaisi jakaa omaa onneaan muillekin. Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita tai halukkaita sitä vastaanottamaan. Tuntuu tyrkytykseltä. Muistan miltä kyseisiä kortteja tuntui saada ennen omaa lasta, joten en sitä tee. En kuvailisi sitä kateudeksi, mutta se tuntui jotenkin niin omahyväiseltä ja itsekeskeiseltä. Ehkä se sitten oli jotain aliltajuista katkeruutta, kuka tietää. Nyt tänä jouluna on mielenkiintoista nähdä miltä itsetä siten tuntuu kun ne tietyiltä henkilöiltä taas tulevat lapsikortit saapuu. Ehkä ne nyt tuntuu kivalta!! Ehkä tehdään isovanhemmille kuitenkin sellaiset kortit!

 

Onpa kumma, että täällä on niin epälapsirakkaita äitejä, että eivät arvosta lasten kuvia!

Itse säilytän kaikki lapsikortit, koska niistä näkee että onpas Onnikin kasvanut ja voi kun on tullut isänsä näköiseksi... En ajattele niitä leuhkimisena ja kehuna. En ole koskaan ajatellutkaan, että jotain suorastaan ärsyttäisi lasten kuvat ja pitäisi niitä ylimielisinä!

Millainen ihminen voi edes ajatella että se olisi itsekehua? Sellainenko, joka aina esittelee elämäänsä saavutuksina enemmän kuin tunnekokemuksina??

Itseaskarrelut kortit ovat vähän siinä ja siinä. Jotkut aikuiset sukulaiset lähettävät kortteja, joissa vain pumpulipallo liimattu kartonkiin. Sen taiteellisuutta en ymmärrä, mutta arvostan sitä, että siihen on käytetty kädentyötä ja omaa aikaa. Lasten askartelemissa taas näkyy kehityskaari - viime jouluna piparimuotin läpi piirretty kuva, tänä jouluna jo paperista tarkasti leikattu tonttulakki.

Se jolla ei joulumieli herää korteista vaan pelkkä katkeruus, saisi puolestani laittaa postilaatikkoon lätkän "ei joulukortteja". Ei turhaan suututtaisi niitä, joita pikkutontut ärsyttävät.

 

En ole osannut ajatellakaan, että joku kokisi valokuvalliset kortit jotenkin niin negatiivisena. Minä olen nimittäin jo kymmenisen vuotta lähettänyt pelkästään valokuvallisia joulukortteja ensiksi pelkästään esikoisesta ja sitten yhdessä muiden sisarusten kanssa sekä mahdollisten lemmikkien kanssa.

Itse säilytän kaikki valokuvalliset kortit ja ne ilahduttavat minua paljon enemmän kuin se Tiimarin 0,10 euron kortti, vaikka ihan kiva niitäkin on saada.

 

Minä kuulun myös tähän joukkoon, joka ei osannut aavistaakaan, että kuvakortteja voi inhota. MInä en ainakaan pidä lastani näyttelykappaleena, tuskin kukaan muukaan. Luulenpa, että ihmiset haluavat herättää joulumieltä, ja kyllä lapsi sitä tuo, noh, joillekin ei. MInä en ole saanut kuvakortteja, enkä lähettänytkään, tänä jouluna lähetän tästä viestiketjusta piittaamatta kaikille. OLen saanut kuitenkin kymmeniä kiitoskortteja,joulukortteja, synttärikortteja, joissa on kirjoitettu esim. koiran nimi ensimmäisenä. Terveisin Rekku, Matti ja Maija. MInusta sekään ei ole koskaan ollut mitenkään inhottavaa ja ärsyttävää, lähinnä hassua.

 

Tämän keskustelun perusteella kuulun kaikkein alhaisimpaan kastiin, kun askartelen (minä aikuinen, kun lapsi ei vielä osaa!) kortit itse ja käytän niissä lapsen kuvaa!

 

Onpa outoa porukkaa! Kuinka ne itse askarrellut kortit, joissa on kuva mukana, ovat NIIN kamalia??? Olen askarellut joulukortit jo monta vuotta itse ja nyt kun on ensimmäinen joulu, että meillä on lapsi, niin tottakai ajattelin laittaa kuvan lapsesta kortiin. Ja minua ei ainakaan ole erityisesti häirinnyt lapsikuva-joulukortit, vaikka niitä on tullut joka vuosi.

Enemmän ärsyttää tai oikeastaan harmittaa nämä Tiimarin 10 sentin joulukortiti, jotka on "massatuotantona" lähetetty viidellekymmenelle tutulle ja yhtään ei ole käytetty ajatusta tai aikaa kortin valitsemiseen tai kirjoittamiseen. Niihin itsetehtyihin kortteihin on kuitenkin käytetty huomattavasti enemmän ajatusta ja aikaa oli niissä sitten se hirvittävän kamla kuva mukana tai ei.

 

Mä ajattelin lähettää tänä vuonna joulukortit, joissa mieheni poseeraa ylävartalo paljaana ja öljyttynä ja jalassa on punaiset tonttukalsarit ja päässä tietysti tonttulakki. Eihän niistäkään varmaan kaikki tykkää, mutta haluan näyttää, mitä oon saavuttanut Kateellisia muut varmaan vaan ovat...

Aika oivallinen vertaus... Tajusin pointin

Minusta tosi typerä vertaus. En ajattele lapsia saavutuksina (enkä kyllä miestänikään) eikä tarkoituksenani ole tehdä ketään kateelliseksi. Ennen kuin sain lapsen, en kyllä koskaan kadehtinut kaverien lapsia joulukorteista - kadehtiiko joku muu? Päin vastoin oli kiva nähdä, miten olivat kasvaneet. Enkä olisi pannut pahakseni vaikka perhepotrettiakaan, jos joku olisi sellaisen lähettänyt, tyyliin jouluterveiset meidän perheeltä. Valokuvakortit ovat olleet ne harvat joulukortit, jotka olen säästänyt.

No ehkä tuossa viitattiin tuohon yhteen viestiin, jossa joku äiti kertoi, ettei ennen lapsiaan tykännyt näistä lasten kuvista tehdyistä korteista, koska oli kateellinen. Mutta nyt omasta lapsestaan lähettää sellaisia, koska haluaa näyttää maailmalle kuinka ylpeä äiti hän on... Kieltämättä minuakin pikkuisen hymyilytti tuo juttu.

Ymmärrän hyvin, että on kiva lähettää omasta lapsestaan kuva vaikka joulukortin muodossa sukulaisille, koska onhan se mukavaa niistä nähdä lapsen kasvua. Se hymyilyttää, että joku sanoo suoraan motiivinsa olevan vain omalla lapsellaan ja "omalla saavutuksellaan" ylpeily. Varsinkin kun sama ihminen sanoo ennen inhonneensa moista tapaa ja kadehtineensa toisten lapsia. Minusta tuossa voisi toisaalta ottaa jotain opiksi omista katkerista muistoistaankin. Entä jos kortinsaajien joukossa on nytkin joitakuita, joissa tuollaisen kortin saaminen herättää enemmän katkeruutta kuin hyvää mieltä? Jo tästä syystä kannattaa miettiä kenelle kaikille niitä kortteja lähettää, vaikka miten ylpeä saavutuksestaan olisi.

Itse olen omista lapsistani lähettänyt kahtena vuonna tuollaiset kuvasta tehdyt kortit ja silloinkin lähetin ne vain isovanhemmille ja kaikkein lähimmille ystäville joiden tiesin sellaisesta ilahtuvan. Muut ovat saaneet tyytyä ostokortteihin. itse olen kyllä pyrkinyt aina hankkimaan ostokortitkin ajatuksella, niin että ne ovat mahdollisimman mukavia eikä aina sitä perusjuttua... Monesti Tiimaristakin tekee löytöjä

 

Muksut leipomaan ja jauhoja neniin

Tonttulakit päähän!

Varmasti hellyttävä ja kiva kuva.. eikä niin tekemällä tehty asettelukuva..

 

Tulee vähän myöhässä, mutta näin meillä joka vuosi. Tämänkään vuoden kortti-ideaa ei olla vielä päätetty.. Illalla istutaan alas ja heitellään ideoita kynttilänvalossa ja eiköhän se taas siitä.

Itse kuulun niihin joita ihastuttaa kortti kuin kortti. Jos pitää nimetä ns. vihastuttava seikka, niin se on joulutekstarit joissa sanotaan toivotusten sijaan *ettei tänä vuonna viitsitty lähtee korttiruljanssiin*, silloin tulee vastaanottajalle ikävä fiilis että pakko on muistaa, vaikka minusta ainakin jouluntoivotusten tehtävä on ilahduttaa. Iloinen tekstarikin ajaa siis asian.

Me ollaan tehty vuositolkulla joulukortit yhdistellen valokuvia, photaria ja askartelua. Ennen lapsia ihanin kortti oli sellainen mihin yhdistettiin omat lapsuuden aikaiset tarhakuvamme vierekkäin ja tehtiin photarilla ikkuna, josta kurkimme veikeän näköisinä. Lasten kanssa mm. viime vuonna otettiin kuva jossa lapset vierekkäin selkä kameraan, selkä paljaana. Sitten muutettiin tausta mustaksi, lapset mustavalkoisiksi, lisättiin selkiin kimalteiset enkelinsiivet Tiimarista ja laitettiin hopeisella kimalleliimalla kehykset ja muutama tähti taivaalle tuikkimaan.

Eli tässä muutama idea...

 

Jos pitää nimetä ns. vihastuttava seikka, niin se on joulutekstarit joissa sanotaan toivotusten sijaan *ettei tänä vuonna viitsitty lähtee korttiruljanssiin*

Mun mielestä on päinvastoin fiksua jättää kortit lähettämättä! Vähentyy se paperin kulutuksen määrä. Meillä on ovessa myös "ei mainoksia"-kyltti. Hirvittää ajatuskin joulukrääsämainoksien määrästä... Ja entäs se krääsämäärä, mitä jotkut ostavat lapsilleen...

Eläköön kristillinen kulutusjuhla