Ihan hirveä tuo Ruotsissa sattunut 4-vuotiaan pojan kuolemantapaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Oops"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No eipä tuo tunnu tämän keskustelun perusteella olevan itsestäänselvyys. Mutta ainakin sinä ymmärsit pointtini. En ole ketään kasvattamassa, vain pelastamassa, jos on mahdollisuus.

Täh, miten niin? Olen koko ketjun lukenut ja minulle ei millään muotoa välity tuollainen kuva. Sä olet nyt jotenkin rivien välistä lukenut jutut väärin.

Mun mielestä nuo "hyökkäyksetkin" on lähinnä niitä kohtaan jotka sysää tapahtuneen kentällä ainoana olleen aikuisen kotolle.Edelleen, hänellä on siinä ollut omatkin lapset mukana ja mistä tiedät yksi lapsista olisi juuri ollut juoksemassa tielle kun tuo konflikti on sattunut.

Kumman sinä tuolloin valitset, oma lapsen pelastamisen/huolehtimisen vaiko lähdet vieraiden lasten leikkien perää (joiden tarkoitusta et tiedä...) Vai jättäisitkö omat lapsesi vartioimatta kun lähdet muiden leikkiin puuttumaan, lapsethan ei ollut juoksemassa suoraan"suden suuhun"?
 
No eipä tuo tunnu tämän keskustelun perusteella olevan itsestäänselvyys. Mutta ainakin sinä ymmärsit pointtini. En ole ketään kasvattamassa, vain pelastamassa, jos on mahdollisuus.

Täytyy vissiin lukea ketju uudestaan. En itse huomannut että kukaan olisi kirjoittanut että antaa tyynesti jonkun pahoinpidellä lasta vieressään tai vastaavasti lapsen syöksyä auton alle tms.
 
Ymmärrän kyllä tämän pointin ja ei kukaan halua ruveta kasvattamaan toisen lasta tai olemaan hänestä jatkuvasti vastuussa. Mutta toisaalta tämä asenne vaikuttaa mielestäni hieman siltä, että lasta rangaistaan vanhempien käytöksestä. Koska vanhemmat eivät ole varoittaneet lasta vaaroista niin annetaan hänen mennä ja satuttaa itsensä.

Joillain alueilla näitä on paljon - kuinka ehdit vahtia omia ja muiden lapsia siinä samalla vielä satuttamasta? Puutua pitää - mutta ei siitä voi elämän tehtävää ottaa, jo ihan siksi että omatkin lapset on perään katsottava.
 
Ymmärrän kyllä tämän pointin ja ei kukaan halua ruveta kasvattamaan toisen lasta tai olemaan hänestä jatkuvasti vastuussa. Mutta toisaalta tämä asenne vaikuttaa mielestäni hieman siltä, että lasta rangaistaan vanhempien käytöksestä. Koska vanhemmat eivät ole varoittaneet lasta vaaroista niin annetaan hänen mennä ja satuttaa itsensä.

Musta akuuteissa, selkeissä vaaratilanteissa jos huomaa että jotain on tapahtumassa ilman että sen kummemmin olisi toista vahtinut, tottakai ihmisen täytyy reagoida ja auttaa. Ihan samalla tavalla täytyy reagoida silloinkin kun kyseessä on aikuinen ihminen, eläin kuin lapsikin.

Mietin vaan sitä, et ei kenenkään voi odottaa aktiivisesti katsovan toisen pienten perään silleen niinkuin kaiken varalta. Ja vähän samasta syystä musta ei ole hyvä alkaa päätoimisesti ruokkia kenenkään lasta tai antaa kenenkään lapsen kaverin luuhata kylässä kaikkia iltoja luonaan vaikka sen olis miten paha olla kotona eikä ruokaa siellä. Koska juuri tuo mahdollistaa sen, että vanhemmat voivat pakoilla vanhemmuuttaan jatkossakin, kun tietävät että joku muu huolehtii silloin kun itseä ei huvita. Mistä on pitkällä tähtäimellä paljon enemmän haittaa.
 
Joillain alueilla näitä on paljon - kuinka ehdit vahtia omia ja muiden lapsia siinä samalla vielä satuttamasta? Puutua pitää - mutta ei siitä voi elämän tehtävää ottaa, jo ihan siksi että omatkin lapset on perään katsottava.

Ei tietystikään. Ja tietysti jokainen huolehtii ensisijaisesti omista lapsistaan. Mutta kyllä toivoisin, että ihmiset omien mahdollisuuksien ja voimavarojen mukaan huolehtisivat myös toisista ihmisistä.
 
[QUOTE="vieras";24861271]Musta akuuteissa, selkeissä vaaratilanteissa jos huomaa että jotain on tapahtumassa ilman että sen kummemmin olisi toista vahtinut, tottakai ihmisen täytyy reagoida ja auttaa. Ihan samalla tavalla täytyy reagoida silloinkin kun kyseessä on aikuinen ihminen, eläin kuin lapsikin.

Mietin vaan sitä, et ei kenenkään voi odottaa aktiivisesti katsovan toisen pienten perään silleen niinkuin kaiken varalta. Ja vähän samasta syystä musta ei ole hyvä alkaa päätoimisesti ruokkia kenenkään lasta tai antaa kenenkään lapsen kaverin luuhata kylässä kaikkia iltoja luonaan vaikka sen olis miten paha olla kotona eikä ruokaa siellä. Koska juuri tuo mahdollistaa sen, että vanhemmat voivat pakoilla vanhemmuuttaan jatkossakin, kun tietävät että joku muu huolehtii silloin kun itseä ei huvita. Mistä on pitkällä tähtäimellä paljon enemmän haittaa.[/QUOTE]

Tämä onkin hankalampi tilanne ja varmaan pitäisi miettiä erikseen jokaisen tilanteen kohdalla miten on paras toimia. Mutta entä jos asiasta on puhuttu vanhemmille, monta kertaa, on puhuttu vanhempien tukiverkolle, on vaikka tehty se lastensuojeluilmoituskin ja silti mikään ei ole muuttunut. Pitäisikö sitä silti katsoa vierestä kun lapsi nääntyy nälkään, koska muuten vanhemmat luulevat, että heidän ei tarvitse huolehtia lapsesta?
 
Tämä onkin hankalampi tilanne ja varmaan pitäisi miettiä erikseen jokaisen tilanteen kohdalla miten on paras toimia. Mutta entä jos asiasta on puhuttu vanhemmille, monta kertaa, on puhuttu vanhempien tukiverkolle, on vaikka tehty se lastensuojeluilmoituskin ja silti mikään ei ole muuttunut. Pitäisikö sitä silti katsoa vierestä kun lapsi nääntyy nälkään, koska muuten vanhemmat luulevat, että heidän ei tarvitse huolehtia lapsesta?

Ei vaan tossa tilanteessa oikeasti täytyisi ottaa se lapsi virallisesti huostaan. Vaati se sitten vaikka miljoona lastensuojeluilmoitusta.

Periaatteessa musta se, että suostuu katsomaan toisten lasten perään vaikka puistossa, on käytännössä hiljainen hyväksyntä heidän vanhemmilleen että he voivat jättää lapsensa tuollalailla heitteille, joku huolehtii kyllä. Se mua siinä tökkii, ei se, ettenkö välittäisi.
 
[QUOTE="vieras";24861271]Musta akuuteissa, selkeissä vaaratilanteissa jos huomaa että jotain on tapahtumassa ilman että sen kummemmin olisi toista vahtinut, tottakai ihmisen täytyy reagoida ja auttaa. Ihan samalla tavalla täytyy reagoida silloinkin kun kyseessä on aikuinen ihminen, eläin kuin lapsikin.

Mietin vaan sitä, et ei kenenkään voi odottaa aktiivisesti katsovan toisen pienten perään silleen niinkuin kaiken varalta. Ja vähän samasta syystä musta ei ole hyvä alkaa päätoimisesti ruokkia kenenkään lasta tai antaa kenenkään lapsen kaverin luuhata kylässä kaikkia iltoja luonaan vaikka sen olis miten paha olla kotona eikä ruokaa siellä. Koska juuri tuo mahdollistaa sen, että vanhemmat voivat pakoilla vanhemmuuttaan jatkossakin, kun tietävät että joku muu huolehtii silloin kun itseä ei huvita. Mistä on pitkällä tähtäimellä paljon enemmän haittaa.[/QUOTE]

Tuota minäkin meinasin. Siis jos olen puistossa omien lasteni kanssa, olen vastuussa heistä ja vain heistä. Siis seuraan heidän tekemisiään, puutun tarvittaessa, estän sekeitä vaaratilanteita jne. Arvioin sitä sen hetkistä tilannetta.

Muiden puiston lasten kohdalla en tätä tee. Toki puutun jos huomaan vieressäni tapahtuvan jotain selkeästi vaarallista ja mahdollisuuksien ja huomiokykyni mukaan voin myös sekaantua muuten epäilyttäviltä tuntuviin tilanteisiin. Mutta en koe että olisin vastuussa näistä vieraista lapsista tai että minua voitaisiin syyttää jos en ole arvioinut oikein jotain tilannetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo
Ei tuolla aikuisella ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä. Hän oli vastuussa vain omasta lapsestaan.

[QUOTE="huh";24861372]Näinhän se on helppo ajatella ja puhdistaa omatunto. Sulkea silmät muulta![/QUOT

Juuri tuo lause sai minutkin pitkästä aikaa kirjoittamaan. Juuri tuo ajattelutapa säikäytti ja halusin selvittää, ovatko muutkin samaa mieltä. Onneksi eivät kaikki.

Olen varma, että kuka tahansa hieman empatiakykyä omaava ihminen miettisi, olisiko voinut toimia tuossa tilanteessa toisin, kun kuulee lapsen kuolleen. Syyllinen hän ei missään nimessä ole. Mutta syyllisyyttä voi tuntea siitä huolimatta, että kyseessä ei ole "juridinen heitteillejättö".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo
Ei tuolla aikuisella ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä. Hän oli vastuussa vain omasta lapsestaan.

[QUOTE="huh";24861372]Näinhän se on helppo ajatella ja puhdistaa omatunto. Sulkea silmät muulta![/QUOT

Juuri tuo lause sai minutkin pitkästä aikaa kirjoittamaan. Juuri tuo ajattelutapa säikäytti ja halusin selvittää, ovatko muutkin samaa mieltä. Onneksi eivät kaikki.

Olen varma, että kuka tahansa hieman empatiakykyä omaava ihminen miettisi, olisiko voinut toimia tuossa tilanteessa toisin, kun kuulee lapsen kuolleen. Syyllinen hän ei missään nimessä ole. Mutta syyllisyyttä voi tuntea siitä huolimatta, että kyseessä ei ole "juridinen heitteillejättö".

Minustakaan hänellä ei ole syytä tuntea syyllisyyttä sillä hän on ollut vastuussa vain siitä omasta lapsestaan ja hoitanut tämän hyvin. Kyllä hän varmasti tuntee sitä syyllisyyttä, niin kuin tuntisi valtaosa vanhemmista jouduttuaan tällaiseen tilanteeseen. Mutta siltikään hänellä ei syytä niille syyllisyydentunteilleen koska hän ei ole toiminut väärin. ne on vaan inhimillisiä tunteita.
 
se että tuo silminnäkijä ei reakoinut siihen että lapset nahistelee "painii" keskenään ja yksi juoksee edeltä (uhri) ja lauma muita 4 vuotiaita perässä metsään. Kyse on 4 vuotiaista,tilanteeseen olisi jokatapauksessa pitänyt puuttua vaikkei omia ollutkaan. Kyllähän tuommonen et 4 vuotiaat ovat keskenään metsässä on jo huomioitavaa. Huom kyse on todellakin pienistä lapsista.
Missä oikeesti on se, että muista välitetään ja muidenkin lapsista jos esim lapsen omat vanhemmat ovat "huolettomia" ? en tajua tuota asetelmaa että pidetään huoli vain omista 4 vuotiaistamme.
 
Mä oon pienestä asti ollut ns. heikompien puolustaja, joten en usko, että tuossakaan tilanteessa olisin ollut tekemättä mitään jos selkeästi arvioin, ettei kyse ole enää leikistä ja toista jahdataan... Jokainen toimii tavallaan.
 
Muhaxhiri on nyt poliisin avaintodistaja Ruotsia kuohuttavassa lapsensurmassa.

Poika katosi sunnuntaina kello 17 Ljungbyssä, kun hän oli riidellyt muiden lasten kanssa leikkipaikalla, jonka vieressä Muhaxhiri asuu.

Viisi tuntia myöhemmin 4-vuotias löydettiin surmattuna läheisestä metsästä.

- Olin ainoa aikuinen leikkipaikalla. Jos olisin tiennyt sen, mitä tiedän nyt, olisin tietysti juossut lasten perässä metsään, Muhaxhiri sanoo Aftonbladetille.

Muhaxhiri kertoo menneensä poikansa kanssa leikkipaikalle hieman ennen viittä. Kymmenen minuuttia heidän jälkeensä neljävuotias tuli myös leikkipaikalle.

- Neljävuotias ja hieman vanhempi poika alkoivat leikkipainia. Painin luonne muuttui kuitenkin pian ja vaikutti melkein, että he ovat tosissaan. Neljävuotias vaikutti olevan fyysisesti heikompi.

Muhaxirin mukaan paikalle tuli lisää lapsia, ja pian kaikki lapset juoksivat parkkipaikan kautta metsään. Silminäkijä kertoo saaneensa vaikutelman, että neljävuotiasta jahdattiin.

- Poikani halusi mennä perään, mutta ajattelin, että on parempi mennä kotiin.

Noin tuntia myöhemmin toinen todistaja kuuli lasten iloista kiljuntaa ja meluamista leikkipaikan luota.

Poliisi on kuullustellyt Muhaxiriä, ja tutkinnanjohtaja Markus Gustafssonin mukaan Muhaxirin tiedot ovat kiinnostavia.

Kaikkia leikkipaikalla olleita lapsia ei ole vielä kuultu eikä Gustafsson halua paljastaa, mitä kuulusteluissa on selvinnyt.

- Se, että lapset olisivat sekaantuneet surmaan on yksi tutkintalinja, mutta ei suinkaan ainoa. Yritämme saada kaikki palaset yhteen, Gustafsson sanoo.

MARI PUDAS
mari.pudas@iltalehti.fi



ja tuossahan lukee selkeästi että,mies oli saanut ihan oikean kuvan siitä että leikki tyyli ei ollut ihan normaalia painia,jos hän huomaa että 4 vuotias on alakynnessä ja ei mene väliin.
Kyllä minusta tuon miehen pitäisi hieman kelata tuota tilannetta ja miettiä omaa rooliaan aikusena. Kuvottava olo tuli tuosta silminnäkijästä,hän selkeästi havaitsi oikein että,tilanne ei ole normaali.
 
Olen varma, että kuka tahansa hieman empatiakykyä omaava ihminen miettisi, olisiko voinut toimia tuossa tilanteessa toisin, kun kuulee lapsen kuolleen. Syyllinen hän ei missään nimessä ole. Mutta syyllisyyttä voi tuntea siitä huolimatta, että kyseessä ei ole "juridinen heitteillejättö".

No mihin johtopäätökseen hän sitten mietinnöillään tulee? Alkaako hän vast'edes huolehtia jokaikisestä lapsesta, ettei tämä vain loukkaisi pieniä varpaitaan ja pääsisi kotiin turvallisesti? Tekisitkö itse niin? Teetkö itse niin? Vai tyydytkö hymistelemään ja ihastelemaan suurta hyvyyttäsi ja empatiakykyäsi? Voisit katsoa valmiiksi paikan patsaallesi.
 

Yhteistyössä