Ihan kohta 4 kk vauva ei juurikaan hymyile tai jokeltele muille kuin meille vanhemmille :(

["Ullis"]

Vauva hymyilee, kikattelee ja juttelee meille vanhemmille todella paljon, hakee huomiota kiljahtelemalla ja huitomalla jos esim. Käyn juomassa, vessassa tai jossain ettei vauva minua näe. Vieraita ihmisiä (sukulaisia, tuttuja, neuvolan terkkaria tai vastaavia) nähdessään tuijottaa vain totisena suoraa silmiin ja todella harvalle hymyilee ja vielä harvemmin saattaa jutella jotain. Aina kaikki kumysyvät miten voi olla noin totinen ja hiljainen lapsi eikä esim. Neuvolassa oikein usko kun sanon, että kotona kyllä jokellusta ja hymyä tulee paljon.

Onko jotain keinoja miten vauva alkaisi olla iloisempi muidenkin seurassa? Esikoinen kyseessä enkä ole kiinnittänyt huomiota miten muiden tuon ikäiset lapset käyttäytyvät vaikka eroja on varmasti paljon. Jotenkin vain tuntuu pahalta kun monet "arvostelevat vauvaa" ja epäilevät saako kotona tarpeeksi seuraa ja huomiota vaikka oikeasti syönkin aina vauvan kanssa lattialla ja on ilman seuraa vain silloin kun näyttää sitä kaipaavan. Ei nyt kummempaa tehdä kun katsellaan (ja vauva maistelee) kirjoja ja leluja, luen loruja ja lauleskelen yms.

 

[Nenja]

Meillä vauva hymyili ja kikatteli oikeastaan kaikille muille kuin meille Eka hymy tuli lääkärille ja neuvolatädille. Anopille aina hymyilee hurjana. Mulle on aina ollut vähän hidas nauramaan ja hymyilemään, mutta mä oonkin sellanen vähän "tylsempi" kuin esim. isä..

 

[:):):)]

Elä neuvo, syö ruokapöydän ääressä! Sun kuuluu alkaa näyttämää mallia!

 

[:):):)]

^ eka

 

["Ullis"]

Nenja: no ei tuokaan varmaan mukavalta tuntuisi mutta ei ainakaan tarvitsisi jatkuvasti kuulla epäilyjä siitä, että on huono äiti kun lapsi on noin totinen.

 

[Pöhpöh]

Meidän vauva alkoi vierastaa jo ennen 4kk neuvolaa. Huusi kuin vietävä jos joku vieraampi tuli lähelle, jos hyvin meni niin tuijotti vaan totisena. Vanhemmille ja ukille jaksoi kyllä kujeilla. Nyt ikää kohta 1,5 vee ja on alkanut hymyilemään vieraillekin ja on aikamoinen flirtti varsinkin naisille Se nyt vaan voi olla että vauvanne osaa jo erottaa vieraat ja suhtautuu asiaan sillä tavoin.

 

["Vieras"]

Viisasnvauva kun jo ton ikäisenä erottaa vanhempansa muista ihmisistä. On varmaan luonteeltaan vaan vähän arempi/pidättäytyväisempi eikä ehkä sitä tyyppiäkään jokamisompana menisi veraille juttelemaan. Se on ominaisuus, ei mikään vika.
Sanot vaan muille että se vierastaa(mikä ietysti on ihan totta)

 

["kahden äiti"]

Olette ihan varmasti hyvät vanhemmat ja vauva saa teiltä tarvitsemansa huomion ja läheisyyden, luota siihen! Lasten kanssa tulee välillä kurjia tilanteita ja ulkopuoliset helposti vetää omia johtopäätöksiään, mutta pääasia että itse tiedät asioiden olevan hyvin. Meillä esikoinen oli ihan päinvastainen, jokelteli kaikille ja on aina mennyt mielellään vieraiden syliin ja on todella sosiaalinen. Kiva juttu tietysti tavallaan, mutta toisaalta saa sitten kuulla, miten kiintymyssuhteessa on jotan pielessä (mikä johtuu lapsen tarpeiden laiminlyömisestä), jos lapsi ei vierasta eikä tule vahvoja "vain äiti kelpaa"-kausia ym.

 

["vieras"]

Jo vauvoilla on erilainen temppamentti. Toiset on hiljaisia, tyytyväisiä ja helppoja, toiset vaativampia. Ole onnellinen vain että vauva jokeltaa teidän kanssa ja nauttii, hymyilee ja ottaa kontaktia Ehkä vauva on alkanut jo vierastaa ventovieraita?

 

["Zeus"]

Ettei vain olisi merkki autismista tai jostain muusta kehitysvammasta? Mielestäni tuonikäisen kuuluisi vielä hymyillä ja jokellella kaikkien kanssa.

 

[Hilpuri Tilli]

Terve lapsi, kun erottaa vanhempansa vieraista. Ei autistinen lapsi hymyile vanhemmilleenkaan.

 

[Nenja harmaana]

[QUOTE="Ullis";28864072]Nenja: no ei tuokaan varmaan mukavalta tuntuisi mutta ei ainakaan tarvitsisi jatkuvasti kuulla epäilyjä siitä, että on huono äiti kun lapsi on noin totinen.[/QUOTE]

En mä ole koskaan ajatellut että se johtuisi meistä että oltaisiin "huonoja vanhempia". En mäkään naura mun äidin vitseille toisin kuin esim isän. Eikä kukaan ole koskaan mitään epäillyt. Tyytyväinen ja naurava lapsi tuo on, eikä se vieläkään (1,5v) naura samalla tavalla mulle kuin iskälle tai anopille.

 

["vieras"]

älä murehdit. Ihan normaalia tuollainen. Tiedän vauva on varmasti vain hitaasti lämpeävä luonteeltaan. Kyllä sekin oppii muillekin hymyilemään kun on siihen valmis. Veikkaan että kyse enemmänkin luonteesta, kuin mistään kehitysviivästymästä. Pääasia että teille hymyilee. Meillä lapsi vierasti kovasti n. 2-4kk ikäisenä kun oppi erottamaan meidät vanhemmat muista. Voi siis hyvinkin johtua siitä että vauva on tehnyt eron tuttujen ja vieraiden välille. Te olette hänen lähipiiriään, muut ovat sen piirin ulkopuolella. Tuskin voitte tehdä muuta, kuin tarjota lapselle mahdollisimman paljon kontakteja eri ihmisiin. Esim. isovanhemmille hoitoon tai muuten vaan paljon kyläilyä.

Ei lapsen kuulukaan suhtautua vieraisiin ja tuttuihin samalla tavalla.