Toggle sidebar

Ihan pelottaa minkälainen lapsi tuosta kuopuksesta tulee, kun nyt hurmaa kaikkien sydämiä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hurmurin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

hurmurin äiti

Vieras
Vähän alle 2-vuotiaasta kyse ja on nyt hurmannut useamman hoitotädin sydämen, kun toinen on niin ihana. Lapsi on siis todella luottavainen ja hyväntuulinen aina, ei kiukuttele vieraille ja päiväkodissakin heti tutustumispäivänä vaan käveli suoraan hoitajan syliin.
Äitille osaa kyllä suuttua ja saa aina välillä isojakin raivareita, ta siis loukkaantuu hyvin herkästi pienistäkin asioista.

Nyt on tullut mieleen, että minkäköhänlainen termiitti tuosta tulee vanhemmiten, onkohan teininä ihan kaamea tapaus.

Esikoinen taas on ujompi kuin kuopus ja siten jää ehkä päiväkodissa vähän muiden varjoon, vaikka helppo ja kiltti tapaus hänkin on, mutta ei niin nauravainen kuin nuorempi sisaruksensa. Ja sekin voin vaikuttaa, että nuorempi on päiväkodissa pienten ryhmässä, jossa on vähempi lapsia, kun taas esikoinen on isojen ryhmässä.
 
[QUOTE="Mie";27171127]Jo on huoli sulla! Be happy.[/QUOTE]

No ei se oikeastaan mikään huoli ole, tuli vaan mieleen, että jos lapsi on pienenä tosi helppo, niin onko se vaan silmänlumetta, vai voisiko tuo olla teininäkin helppo :)
Toki olen tyytyväinen, että lapsi on helppo.
 
Oottele hetki, sillä alkaa uhma kohta :saint:

Mä oon tässä just vähän repimässä hiuksia päästäni kun meidän pikku hurmaajamartta velloo pahimmassa uhmavaiheessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja a.p.:
Kyllä meillä jo nyt uhmaillaan, mutta vaan oikeastaan äidille, ei vieraille :) Saa nähdä miten uhma tässä vielä kehittyy.
Click to expand...

Juu.. Meillä tyttö on nyt kolmevuotias ja luulen että eletään just sitä uhman pahinta kärkeä.. Siinä parivuotiaana se uhma oli vielä vaan suloista ja musta oli vaan hassua seurata miten meidän herttainen pikku prinsessa polki jalkaa tai mökötti... Toivotaan nyt että se tyttö tulis uhmasta takasinkin joskus. Tällä hetkellä kaikki on sellasta "ei"tä ja melskettä että oon ihan hukassa.

(Ja siis selvennettäköön että meillä on vastapainona neljäuotias poika josta ei uhmaa ole edes huomannut, on ollut vaativa lapsi ihan aina. En siis ole sillä tavalla hukassa pienemmän kanssa, mutta on uskomatonta miten uhma tekeekin lapsesta niin erilaisen)
 
Kuulostaa ihan mun lapselta. Saan jatkuvasti päiväkodista palautetta että kun on niin kiltti, iloinen ja hurmaava ihana poika. Myös koko suku ja tuttavat on hullaantuneet lapsesta. Tutuille ihmisille kyllä kiukuttelee ja kovasti, välillä tuntuu että mun kanssa on yhtä taistoa varsinkin kun alkaa pian olla uhmaiässä.
 
Meidän esikoinen on myös ihan uskomaton hurmuri. Kukaan ei ikinä usko, että tosiasiassa se on ihan hirvee kauhukakara :D kaikki aina päivittelee miten joku voikin olla noin ihana, kohtelias ja omatoiminen. Oon vaan aina, että juu...
 
Jos on synnynnäiseltä tempperamentiltaan helppo, niin tempperamenttihan tunnetusti säilyy läpi iän. Eli haasteellisen tempperamentin omaavalla myös murrosikä voi olla haasteellinen, helpolla helppo jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja a.p.:
Kyllä meillä jo nyt uhmaillaan, mutta vaan oikeastaan äidille, ei vieraille :) Saa nähdä miten uhma tässä vielä kehittyy.
Click to expand...

Äidille/isälle onkin helpompi uhmailla kun ovat tuttuja ja lapsi kokeilee rajojaan. Kunhan hoitotäditkin tulevat tutuksi niin 'vieraskoreuskin' saattaa kadota ja sitten uhmaillaan heillekin. Mutta se on ihan normaalia lapsen kehitystä. :)
 
Mun 1-vuotias on kans tommonen ihana, helppo, kiltti ja rauhallinen sydäntenmurskaaja.. kunnes oon ainoa aikuinen paikalla. Sitten se muuttuukin usein kauhukakaraksi, puheen ymmärrys katoaa ja pahojaan vaan tekee.
Välillä ärsyttää kun kukaan ei meinaa uskoa miten ärsyttävä ja tuhma lapsi välillä osaa olla, kun ei se sitä näytä oikein edes isälleen.

Hyvä esimerkki on kun mun kaveri käy välillä vahtimassa vauvansa kanssa mun lasta, ja kaveri vaan kehuu miten nätisti muksu on ollut ja kuinka se on niin ihana. Tänään sain sitten kaverin vauvan hoitoon ja voi jestas tota mun ipanaa. Se heitteli tavaroita, repi vauvalta lelut kädestä ja yritti läpsiä niin mua kuin vauvaakin, varasti tutin suusta kun toinen oli nukahtamassa vaunuihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kahvikirahvi:
Mun 1-vuotias on kans tommonen ihana, helppo, kiltti ja rauhallinen sydäntenmurskaaja.. kunnes oon ainoa aikuinen paikalla. Sitten se muuttuukin usein kauhukakaraksi, puheen ymmärrys katoaa ja pahojaan vaan tekee.
Välillä ärsyttää kun kukaan ei meinaa uskoa miten ärsyttävä ja tuhma lapsi välillä osaa olla, kun ei se sitä näytä oikein edes isälleen.

Hyvä esimerkki on kun mun kaveri käy välillä vahtimassa vauvansa kanssa mun lasta, ja kaveri vaan kehuu miten nätisti muksu on ollut ja kuinka se on niin ihana. Tänään sain sitten kaverin vauvan hoitoon ja voi jestas tota mun ipanaa. Se heitteli tavaroita, repi vauvalta lelut kädestä ja yritti läpsiä niin mua kuin vauvaakin, varasti tutin suusta kun toinen oli nukahtamassa vaunuihin.
Click to expand...

Tollainen meillä oli tuo esikoinen pienempänä, se oli kotona aivan kaamea, mutta vieraiden nähden todella vieraskorea, mutta tää nuorempi ei ole kotonakaan kamala, ainakaan vielä. Uhmailee välillä, mutta ne on aika lyhytkestoisia nuo uhmailut, suuttuu hyvin herkästi jostain, mutta se myös menee nopeasti ohi. Turhia ei itke ja jaksaa pinna on varsin pitkä, kun esikoisella se on todella lyhyt.
 
Meillä asuu tuollainen kohta 5v hurmuri, missä liikutaankin, saa positiivista palautetta sekä käytöksestä että ulkonöösta, pk:saa myös taidoista. Kotona kyllä osaa kiukutella ja möksöttää, nyt pääsääntöisesti ihana lapsi. Esikoinen on sitten ihan toista maata....harmittaa joskus, kun tosiaan jää usein ihanan kuopuksen varjoon
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa