Ihan sekaisin....

[poiuy]

Enpä taas tiedä mitä ajattelis...

Lyhyen suhteen tuloksena lapsi tulossa, miehen kanssa todettiin että välillämme ei "kipinää" vaikka muuten toisistamme välitämmekin. Olemme 3 viikkoa sitten eronneet, ollaan kuitenki oltu tekemisissä päivittäin. Mies pyysi la moikkaamaan baariin, jatkoilla pussaili ja halaili. Su kuitenkin ehdotti, että yrittäisin iskeä hänen kaverinsa. Juttumme "vakavana" suhteena on kuulemma ohi.

Olen ihan sekaisin. Uskooko ketään siihen, että jos kipinää ei muutaman kuukauden päästä ole, että se voisi vielä jotenkin tulla? Voinko itse jotenkin edesauttaa asiaa?
En tällä hetkellä ole kovin ihastunut mieheen, hänen seurassaan on mukavaa mutta siinä se. Mutta tiedän että jos asia jää tähän niin mietin vielä pitkään olisiko voinut olla enemmänkin.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no se on nyt varmaa voi voi. olisko kannattanut katsoo vähä pitempään, ennen kuin raskaaksi hankkiutuu

 

[ei tule]

Ei tule kipinää, ei. Jos sitä ei alussa ole, ei sitten myöhemminkään. Luonnollisesti haaveilet ideaalisesta tilanteesta, mutta ei sitä voi rautalangasta vääntää.

 

[poiuy]

eli sen on tultava välittömästi tai sitten se ei vaan ikinä tuu? En tuotakaan ihan usko. Koska tuntuu että emme olleet tutustuneet vielä edes kunnolla.

 

[astrolabe]

eli sen on tultava välittömästi tai sitten se ei vaan ikinä tuu? En tuotakaan ihan usko. Koska tuntuu että emme olleet tutustuneet vielä edes kunnolla.

Eikö se kipinä ole se alkukemia jo? Ei se tutustumista vaadi?

 

[16v yhdessä]

KIPINÄ onkin parisuhteessa tärkeintä...

 

[uaa]

sekoa ja baarissa? lapsi tulossa? Voisiko vielä keskeyttää sn raskauden?

 

[poiuy]

niin mutta lähinnä, että voinko tehdä jotain että se tulisi takas?
Ja onko se sitten kaikki kaikessa jos toisen kanssa on muuten hyvä olla?

 

[astrolabe]

KIPINÄ onkin parisuhteessa tärkeintä...

Onhan se. Miksi tahtoisi edes olla parisuhteessa ihmisen kanssa, josta ei voi välittää? Itse olen sen virheen aikanaan tehnyt, että kuvittelin riittäväksi, että joku ylipäätään kelpuuttaa minut, ei niillä omilla fiilareilla niin väliä. Nyt tuntuu, että nimenomaan se kipinä on se voimavara, jonka avulla tahtoo niissä vastoinkäymisissäkin pysyä toisen rinnalla.

 

[poiuy]

Miksi se pitäisi keskeyttää? Eihän se nyt tähän helvata yhtään mitenkään. Lähinnä pohdin minun ja lapsen isän välejä. Sanoi viikko sitten että on ollu ikävä ja että on tunteita, nyt taas kuulemma vakava suhde on pois suljettu. Koska ei kipinää. Ja itse koen myös että tilanne on tällä hetkellä mahdoton olla yhdessä, mutta mietin, voisinko toimia niin että saisin miehen jälleen kiinnostumaan itsestäni? Sanoi että on nyt todella sekaisin ajatustensa kanssa.

 

["Eräs"]

Mä en nyt tiedä miten se kipinä varsinaisesti määritellään. Mun aviomies ei ole ikinä ollut varsinaisesti ihastunut muhun. Mä ihastuin siihen todella paljon ja sellaisena kohtuu suoraan toimivana ihmisenä vaan 'poimin sen mukaan'. Mies oli tuolloin itseasiassa vielä ihastunut exäänsä (sain tietää vasta paljon myöhemmin), mutta oli vielä aika nuori ja imarreltu siitä kun tulin sen niin suoraan iskemään, että lähti mukaan. Toki se siinä seurustelu aikana musta piti, mutta mitään sellaista 'wau, haluan ton!' -elämystä ei tullut koska se oli tavallaan saanut mut jo. Jonkun ajan jälkeen erottiin mutta mä en osannut päästää miehestä irti, niin jäätiin sellaiseen on/off säätöön, kunnes sitten päätettiin vielä yrittää kunnolla seurustelua.

Tuosta on nyt joku kuutisen vuotta aikaa, meillä on lapsia ja ollaan ihan älyttömän onnellisia. Mies rakastaa mua todella paljon ja osoittaa sen ihan joka päivä sanoilla ja teoilla. Joskus mua häiritsi se, että mies ei ollut muhun silleen palavan ihastunut koskaan, mutta on se siis toki kokoajan musta tykännyt, pitänyt mua haluttavana ja ilmeisesti myös sopivana kumppanina. Ja en kyllä epäile hetkeäkään etteikö mies mua rakastaisi nyt ihan yhtä paljon kuin jos olisi muhun ehtinyt ensin ihastua. Se alkuhuuma kun suhteesta kuitenkin ennemmin tai myöhemmin katoaa ja tilalle sitten toivottavasti tulee rakkaus, josta pidetään yhdessä huolta.

Eli se nyt vähän riippuu ihmisestä ja siitä mitä tarkkaan ottaen sillä 'kipinällä' tarkoitetaan. Romanttisia tunteita täytyy kyllä olla, ei sitä kestävää suhdetta ihan pelkästään ystävyydelle kannata rakentaa, mutta en näe, että sellainen päätön ihastuminen on mitenkään toimivan suhteen edellytys.

 

[Voi hupsu tyttö]

Onhan se. Miksi tahtoisi edes olla parisuhteessa ihmisen kanssa, josta ei voi välittää? Itse olen sen virheen aikanaan tehnyt, että kuvittelin riittäväksi, että joku ylipäätään kelpuuttaa minut, ei niillä omilla fiilareilla niin väliä. Nyt tuntuu, että nimenomaan se kipinä on se voimavara, jonka avulla tahtoo niissä vastoinkäymisissäkin pysyä toisen rinnalla.

Tämä on ihan lapsellista illuusiota. Parisuhde voi olla kuin peruskallio - ihan ilman kipinöitä alussa tai lopussa.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Eräs";28755103]Mä en nyt tiedä miten se kipinä varsinaisesti määritellään. Mun aviomies ei ole ikinä ollut varsinaisesti ihastunut muhun. Mä ihastuin siihen todella paljon ja sellaisena kohtuu suoraan toimivana ihmisenä vaan 'poimin sen mukaan'. Mies oli tuolloin itseasiassa vielä ihastunut exäänsä (sain tietää vasta paljon myöhemmin), mutta oli vielä aika nuori ja imarreltu siitä kun tulin sen niin suoraan iskemään, että lähti mukaan. Toki se siinä seurustelu aikana musta piti, mutta mitään sellaista 'wau, haluan ton!' -elämystä ei tullut koska se oli tavallaan saanut mut jo. Jonkun ajan jälkeen erottiin mutta mä en osannut päästää miehestä irti, niin jäätiin sellaiseen on/off säätöön, kunnes sitten päätettiin vielä yrittää kunnolla seurustelua.

Tuosta on nyt joku kuutisen vuotta aikaa, meillä on lapsia ja ollaan ihan älyttömän onnellisia. Mies rakastaa mua todella paljon ja osoittaa sen ihan joka päivä sanoilla ja teoilla. Joskus mua häiritsi se, että mies ei ollut muhun silleen palavan ihastunut koskaan, mutta on se siis toki kokoajan musta tykännyt, pitänyt mua haluttavana ja ilmeisesti myös sopivana kumppanina. Ja en kyllä epäile hetkeäkään etteikö mies mua rakastaisi nyt ihan yhtä paljon kuin jos olisi muhun ehtinyt ensin ihastua. Se alkuhuuma kun suhteesta kuitenkin ennemmin tai myöhemmin katoaa ja tilalle sitten toivottavasti tulee rakkaus, josta pidetään yhdessä huolta.

Eli se nyt vähän riippuu ihmisestä ja siitä mitä tarkkaan ottaen sillä 'kipinällä' tarkoitetaan. Romanttisia tunteita täytyy kyllä olla, ei sitä kestävää suhdetta ihan pelkästään ystävyydelle kannata rakentaa, mutta en näe, että sellainen päätön ihastuminen on mitenkään toimivan suhteen edellytys.[/QUOTE]

Suhde voi kyllä toimia ilman sitä lamauttavaa ja kaikennielevää rakastumista, mutta lähipiirin henkilö on sanonut, että nyt tietäessään millaista se jalat alta vievä rakastuminen on, ei olisi koskaan suostunut vähempään.

 

[poiuy]

tämä kyseinen mies kertoi juhannuksena rakastavansa minua. Ja nyt sitten kolmisen viikkoa sitten niitä tunteita ei yhtäkkiä enää olekaan. Mietin, voisiko tämä raskaus sekoittaa miestä. Miestä myös häiritsee se,että vietän vielä kovasti aikaa exäni kanssa, joka kyllä seurustelee ja hän on jopa jutellut tämän kanssa ja kertonut että ei enää rakasta minua ja että olemme jatkossa vain ystäviä.

Silti mies hämmentää teoillaan! Hän sanoo toista ja tekee toista. Sanoi, että parempi ettei nyt hetkeen nähdä, kaveri haluaa kyllä olla. kuitenkin pyysi tapaamaan ja halaili, pussaili, kertoi että välittää.

 

[Keittiönoita]

Tottakai kipinä voi syttyä myöhemminkin. Mä olin tuntenut edesmeneen avomieheni vuosia ennenkuin kipinä syttyi.

 

[astrolabe]

tämä kyseinen mies kertoi juhannuksena rakastavansa minua. Ja nyt sitten kolmisen viikkoa sitten niitä tunteita ei yhtäkkiä enää olekaan. Mietin, voisiko tämä raskaus sekoittaa miestä. Miestä myös häiritsee se,että vietän vielä kovasti aikaa exäni kanssa, joka kyllä seurustelee ja hän on jopa jutellut tämän kanssa ja kertonut että ei enää rakasta minua ja että olemme jatkossa vain ystäviä.

Silti mies hämmentää teoillaan! Hän sanoo toista ja tekee toista. Sanoi, että parempi ettei nyt hetkeen nähdä, kaveri haluaa kyllä olla. kuitenkin pyysi tapaamaan ja halaili, pussaili, kertoi että välittää.

Tuore suhde nupullaan ja hengailet exäsi seurassa ja sitten pommina ylläriraskaus? Taidatte olla aika nuoria. Suosittelen vastaisuudessa kehittämään sitä alkavaa suhdetta, en tekemään mitään hämmentäviä liikkeitä toisaalla. Ihan hormonitoiminnan parhaaksi.

 

[poiuy]

Tiedän että olen tehnyt väärin hengaillessani eksäni kanssa, mutta meillä takana 6 vuoden suhde, ja hän oikeastaan ainoita oikeita ystäviäni. Kysynkin nyt, onko jollain kokemuksia miten saisin miehen kiinnostumaan minusta jälleen? Olisiko paras taktiikka alkaa elää elämää onnellisena ja katsoa mitä eteen tulee, koska tuntuu että nyt olen liian tyrkky miehelle. osaksi ehkä siksi mies kokee tunteiden laimenneen, sillä olen aina tavoitettavissa ja aina ollut valmis tapaamaan kun hän on pyytänyt. En kuitenkaan halua että mies luulee että olen unohtanut hänet.

 

[poiuy]

luin myös jostain,että mies saattaa panikoida tätä lapsiasiaa, hän on minua nuorempi ja tosiaan suhteemme oli hyvin tuore. Mietin, pitäisikö minun antaa ajan kulua ja katsoa miten miehen tunteet muuttuvat? Sen ainakin päätin, että katson nyt kauan menee, että hän ottaa minuun yhteyttä.

 

["Eräs"]

Suhde voi kyllä toimia ilman sitä lamauttavaa ja kaikennielevää rakastumista, mutta lähipiirin henkilö on sanonut, että nyt tietäessään millaista se jalat alta vievä rakastuminen on, ei olisi koskaan suostunut vähempään.

Toki, en vain omalla kohdallani määrittelisi, että suhteemme on 'toimiva', vaan että se on aivan loistava.

Mies on ollut useampaan naiseen kyllä ihastunut ennen minua, mutta minä olen ainoa nainen, jota hän ikinä on rakastanut. Olen usein kysynyt, että jos hän ei lähtökohtaisesti ollut minuun ihastunut, miten hän sitten 'yhtäkkiä' minua niin paljon rakasti. Mies ei osaa sitä selittää, mutta sanoo, ettei halua edes kuvitella elämäänsä ilman minua ja että pelkästään minun näkemiseni saa hänet onnelliseksi. Olen hänen mielestään hyvin haluttava (ja hän kertoo sen usein). Saan häneltä joka päivä hellyyttä, läheisyyttä ja huomiota (olkoon se sitten rakkauden tunnustus, halaus, suudelma, seksiä, hartia hieronta tai että hän herää lapsen kanssa leikkimään, jotta minä saan nukkua pidempään). Pystymme myös puhumaan todella avoimesti kaikesta ja olen usein mieheltäni asiaa kyllä kysellyt

Joten minun on oikeastaan vaikeaa nähdä meidän suhteen tunne puolta muutoin kuin todella hyvin toimivana molemmin puolisena rakkautena. Me olemme toisillemme tärkeimmät ihmisen maailmassa (toki lastemme ohella) ja hyvin romanttisen rakastuneita toisiimme. Se vain ei alkanut aivan perinteisellä tavalla.

Joten olen vain tullut siihen ymmärrykseen, että ihmisiä on erilaisia. Tunnen itseni sen verran hyvin, että en usko että omalla kohdallani kovin voimakkaat tunteet voisivat syttyä myöhemmin suhteessa, mutta yhdessä olomme aikana mieheni on kyllä saanut minut täysin vakuuttuneeksi siitä, että on muunkinlaisia ihmisiä. Ja siis toki miehelläni on alusta asti ollut tunteita minua kohtaan, olen ollut hänen mielestään kaunis ja seksikäs ja ilmeisesti myös hyvää seuraa. Sellaista 'perhosia vatsassa' ihastumista hän ei vain kanssani ole kokenut.

 

[natasja]

Mutta ne tunteet ei pysy aina yhtä voimakkaina, se rakastaminen syntyy päätöksestä olla toisen kanssa, siksi vihki kaavassakin kysytään TAHDOTKO rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Niissä vastoinkäymisissä se tunne voi hävitä vaikka kokonaan hetkellisesti, paljon on kiinni siitä miten itse päättää toimia,yleensä tunteet seuraa sitten perässä.

Toki se rakastumisen tunne on aivokemiaa(itseasiassa jos tutkijoita on uskominen niin lähinnä johtuen 2:sta asiasta siitä että immuunipuolustukset on riittävän erilaisia -> terveet jälkeläiset, että toinen on terve tuottamaan jälkeläisiä,näitä piirteitä sitte haetaan siinä vs. sukupuolessa. biologiaa!)

sitten tulee vaihe jossa moni pari eroaa,mutta jos löytyy hyvä tunnetason sitoutuminen ja pystytään hyväksymään toinen omana itsenään

niin siitä seuraa rakastaminen(joka on toki myös tunne,vahvaa kiintymystä,muutakin kuin seksuaalista vetovoimaa).

 

[poiuy]

tätä perhosia vatsassa tunnetta mekin tässä ollaan siis pyöritelty. Meillä on helvetin hauskaa yhdessä, nauretaan, ja kyllä se halailu ja pussailukin hyvältä tuntuu. Viimeksi pe harrastettiin seksiä miehen kanssa. Hän vain sanoo että se kipinä puuttuu. Oudointa asiasta tekee se, että ennen eroamme hän oli edellisenä päivänä vielä viemässä minua näytille sukulaisille ja kertoi että tykkää ym. Olen melko varma että hänelle iski paniikki. Ja voin kyllä myöntää että osasyy omaankin haluuni katsoa tuleeko tästä enää mitään on juuri raskaus. Mielestäni lapsi ansaitsee sen, että edes yrittäisimme rauhassa saada suhteen aikaiseksi.

 

[poiuy]

miksi elämän pitää aina olla niin samperin hankalaa?

miksi ihmiset kohtelevat toisiaan miten sattuu? Ensin ollaan niin rakastuneita ja sitten taas muutamassa päivässä tunteet ovatkin poissa.

 

["vieras"]

Kuinka tuore tieto tuo raskaus on? Onko suhteessa ollut "ongelmia" ennen tuota tietoa vai ilmenikö niitä vasta sen jälkeen? Antaisin miehelle aikaa pohtia asioita ja asennoituisin odotukseen ilman suuria suunnitelmia parisuhteesta.

 

[poiuy]

Raskaus tuli tietoon 2,5 viikkoa sitten. Ja tätä ennen suhteessa ei ollut mitään ongelmia, meillä oli todella hauskaa ja tuntui että mies todella välitti minusta. Siksi olenkin nyt itse ihan ymmälläni ja varsinkin, kun mies itse oli aborttia vastaan. Hän kysyi minulta vielä eroa edeltäneenä päivänä että haluanko joskus naimisiin ja asua hänen kanssaan. Ja sitten tämä eroamistieto tuli puskista. Ja olin itsekin aikeissa puhua hänelle asiasta, mutta olisin ottanut aiheen esille sillä lailla, että koitettaisko tehdä tälle asialle jotain.

 

["Eräs"]

Kyllä mä näkisin, että kannattaa antaa sille miehelle vähän aikaa sulatella tapahtunutta, mutta olla kuitenkin läsnä, eli ei ehkä aina tavattavissa, mutta pitää kuitenkin yhteyttä (ihan jo lapsenkin takia). Ja katsoa miten tilanne kehittyy.