Hei naiset,
Taytyi ihan kiittaa teita parhaasta vauvajahkailu ja jannailyketjusta minka ikina oon lukenut! Vauvakuume taallakin nostaa paataan, mutta en ole oikein tunnistanut itseani muista keskusteluista asiaa sivuavilta palstoilta
Olen myos kolmekymppinen, en mitenkaan aina ole tiennyt etta haluan lapsia, vielakin lapsen tuoma vastuu pelottaa. Mutta toisaalta nyt kun lopultakin olen loytanyt miehen jonka kanssa naimisiin asti ollaan uskallettu, ollaan asiasta puhuttu hanen kanssaan ja tuumattu etta kyllahan me perhe halutaan. Siis ihan lapsiperhe. Ja mielellaan kaksi tai kolmekin ipanaa. Eli kai se jossain vaiheessa pitaisi alkaa tuumasta toimeen kun ei me taman nuoremmiksikaan tasta tulla.
Loysin taman teidan ketjunne vasta muutama paiva sitten ja luin lavitse KOKONAAN. Aika janna pikakelaus teidan kaikkien viime vuodesta, ensimmaisista haaveluista tositoimiin ja pian jo ihan vauvoiksi asti. Outo olo kun tuntuu, etta ihan vieraita ihmisia oppi sita kautta tuntemaan varsin intiimisti. Tama oli vahan kuin joku tosi-tv sarja.
Etenkin Ms. Feelgoodin kirjoitukset kolahtivat, asustelen itsekin pysyvaisluontoisesti ulkomailla. En usko, etta maa on sama, mutta aitiysasioiden jarjestely kuulostaa samankaltaiselta (mm. aitiysloma, laakarit yms).
Harmi jos nyt katoatte taalta kokonaan sinne klubin puolelle, olisi ollut mielenkiintoista seurata miten tilanteenne kehittyvat samalla kun tassa itse mietin hieman samoja asioita kuin te tassa ketjussa. Olen kylla yli vuoden teidan aikatauluistanne jaljessa, silla olen vasta ihan viime aikoina alkanut itse tosissaan miettimaan ja kuumeilemaan ja mieheni viime keskustelujen mukaan haluaisi odottaa yrityksen aloittamista viela ainakin vuoden
taloussyista.
Voihan hanta yrittaa pehmitella, mutta kun toisaalta jarkisyyt on jarkisyita, han itse on talla hetkella vain osa-aikatoissa eika taysaikaisuudesta ole ainakaan viela mitaan tietoa. Yhden ihmisen palkalla voisi lapsiperheen elama vetaa vahan tiukille. Muttamutta