Tiinu-68
Heipä hei kaikille!
Kovasti on keskusteluja...hyvä niin näitä juttuja on kiva käydä tsekkailemassa...
Oma napa...nyt kun viikkoja on 16 + 6 niin tänään tuli kauhea paniikki kun vatsaa ei kiristänyt, jomottanut...eikä mitenkään ollut täysi olo...niin heti oli jo mielessä että asukilla ei ole kaikki hyvin. Tämä panikointi liittyi viikonlopun keskusteluihin veljen vaimon kanssa, kun hän kertoi kuinka eräällä ystävällä oli vauva kuollut sisään ja oli kuulemma ollut jo yli viikon kuolleena...no tästä lähti tietenkin minun panikoiva vatsan seuranta...ja ajattelin tietenkin että näin on minullakin käynyt. Päivän töissä miettien asiaa päätin kotimatkalla soittaa neuvolaan ja kertoa pelosta...ja niin ihanahan se terkkari oli että sai minut pieneen rakoon jotta voitiin kuunnella sydän ääniä...ja tulihan ne sydän äänet sieltä ja kyllä mun mieltä helpotti kovasti.....mutta mietin kotimatkalla että miten se mun pää pollani oikein toimii...kun tarkemmin ajatellen mitään keskenmenoon ei ollut viitteitä.....mutta silti pelko oli kova.
Tiedän sen että tätä lapsukaista on oikein hartaasti odottettu...niin se tuo sitä menettämisen pelkoa...
Mutta nyt on kaikki hyvin ja nyt voin alkaa nauttia tästä raskaudesta täysin rinnoin.
Täällä tämä "sekopolla" lopettelee kirjoittelun ja painuu pehkuihin!
ÖITÄ!
Kovasti on keskusteluja...hyvä niin näitä juttuja on kiva käydä tsekkailemassa...
Oma napa...nyt kun viikkoja on 16 + 6 niin tänään tuli kauhea paniikki kun vatsaa ei kiristänyt, jomottanut...eikä mitenkään ollut täysi olo...niin heti oli jo mielessä että asukilla ei ole kaikki hyvin. Tämä panikointi liittyi viikonlopun keskusteluihin veljen vaimon kanssa, kun hän kertoi kuinka eräällä ystävällä oli vauva kuollut sisään ja oli kuulemma ollut jo yli viikon kuolleena...no tästä lähti tietenkin minun panikoiva vatsan seuranta...ja ajattelin tietenkin että näin on minullakin käynyt. Päivän töissä miettien asiaa päätin kotimatkalla soittaa neuvolaan ja kertoa pelosta...ja niin ihanahan se terkkari oli että sai minut pieneen rakoon jotta voitiin kuunnella sydän ääniä...ja tulihan ne sydän äänet sieltä ja kyllä mun mieltä helpotti kovasti.....mutta mietin kotimatkalla että miten se mun pää pollani oikein toimii...kun tarkemmin ajatellen mitään keskenmenoon ei ollut viitteitä.....mutta silti pelko oli kova.
Tiedän sen että tätä lapsukaista on oikein hartaasti odottettu...niin se tuo sitä menettämisen pelkoa...
Mutta nyt on kaikki hyvin ja nyt voin alkaa nauttia tästä raskaudesta täysin rinnoin.
Täällä tämä "sekopolla" lopettelee kirjoittelun ja painuu pehkuihin!
ÖITÄ!