"IHANAISET IÄKKÄÄMMÄT ODOTTAJAT"

  • Viestiketjun aloittaja Tiinu-68
  • Ensimmäinen viesti
Inkku
Tervetuloa mukaan sekundäärilapseton. Hieno juttu, että plussaa näytti. Lahjamunasolut ovat ihan uusi juttu mulle, mitä nyt vähän lapsettomuuspalstalta olen lukenut. Onko kiinnittymisessä enemmän ongelmia kuin oman munasolun kanssa? Tosiaan upeaa, että löytyy lahjoittajia.

Mulla takana eka äippälomapäivä ja tänään kävimme ostamassa turvakaukalon autoon, jotta saamme vauvan kuljetetuksi sairaalasta kotiin. Alkaapi nuo alkuajan varusteet olla koossa. Vauva on ollut pari päivää tosi vilkas. Ikään kuin alkaisi tosissaan tulla uteliaaksi kohdun ulkopuolisesta elämästä.
 
Tiinu-68
Heipä hei pitkästä aikaan!
Oma napa: täällä viikkoja 18+5 ja hyvin voidaan. Kuinka paljon teille on tullut painoa? Viimeksi noin pari viikkoa sitten neuvolassa laskivat että painoa tulee noin 350g / viikko, aattelin et kauhian paljon...kuinkahan paljon painan kun vauva syntyy.
Mulla on kohta rakenne ultra ja se jännittää aikas lailla...koska koko ajan on pelko että jotain on pielessä. Mutta enpä aijo vielä kauhiasti murehtia sitä kun en ole edes aikaa varannut.
Eipä muuta kuin voikaahan hyvin ja nauttikaa ihanasta syksystä!
Tiinu
 
Pive
Mä olen vähän huolissani, kun liikkeitä ei oikeastaan tunnu ollenkaan siis ei ole tuntunut vielä tässä raskaudessa varmuudella ollenkaan. kuitenkin esikoisesta tunsin tässä vaiheessa ja silloinkin oli istukka edessä. No, onneksi keskiviikkona neuvola.
Mulla on kauhee flunssa, samoin poika on ollut kuumeessa perjantai-illasta lähtien ja mies tietenkin lähti juuri työmatkalle. Mua alkoi ihan itkettää, kun jäätiin pojan kanssa kaksisteen kotiin sairastamaan.
Pive rv.21+4
 
Mariia
Pive:

Mulla alkoi vasta kunnon liikkeet - siis päivittäiset - tuntumaan viikolla 25+ . Eli älä sie hättäile, kyllä siellä masussa on kaikki hyvin...Mullakin istukka vaimentaa kaikki liikkeet ja mies saa olla tosi tarkkana jos haluaa myös tuntea potkaisut.

Mariia 26+0
 
Inkku
Kyllä ne neuvolakäynnit aina rauhoittavat, kun kuulee jumps jumps -äänet konkreettisesti. Säännöllisiä liikkeitä voit Pive vielä joutua odottelmaan jonkin aikaakin. Tosin sitten niistäkin saattaa tulla stressiä, sillä ei vauvojen päivät ole samanlaisia. Eilen olin ihan paniikissa, kun meidän Pirpana oli tosi hiljainen verrattuna aikaisempiin päiviin. Onneksi tämä päivä on lähtenyt käyntiin ihan toisella tavalla. Joskus tuntuu niin tylsältä, kun suuri osa odotusajasta on vain sitä huolestumista, että onko kaikki kunnossa. Tosin niin se taitaa jatkua vauvan synnyttyäkin.

Tiinu-68 pohdiskeli tulevia raskauskiloja. Minulla on nyt (rv 36+0) ekasta neuvolakäynnistä tullut 11 kg. Turvotusta ei ole kovinkaan paljon, mutta lähtökiloja oli ihan omiksi tarpeiksi, kertyi muutamassa kuukaudessa viitisen kiloa lisää ylimääräistä "keskenmenomatalapaineesta" toipuessani. Kuvittelin kyllä, että olen sen tyyppinen, joka lihoo raskausaikana muodottomaksi, mutta kiva ylläri oli, ettei mitään huikeita lukemia ole tullut. Onkos teitillä muuten jotakin erityisiä ruokahimoja tullut raskauden myötä? Minulla ei onneksi ole, mitä nyt suklaata tekee mieli normaalia enemmän. Onneksi en ole kovin paljon siihen sortunut.

Tulkaahan jutuille, ettei kiva ketju jää muitten jalkoihin.



 
Pive
Olin tänään neuvolalääkärissä ja kaikki oli hyvin. Lääkäri oikein kehui, että taidat syödä terveellisesti, kun ei ole paino noussut paljoa (vain 3kg)! Hyvä niin, vaikka nytkin on kahvin kanssa munkkipossu odottamassa.
SF-mittakin oli vain 18cm. No, siinähän se oli keksikäyrällä, mutta mulla on tää maha-asukki tuolla aika syvällä mahassa, kun kumpua ei näy niin hirveesti, mutta kun lääkäri tunnusteli kohtua niin sanoi, että onhan se ihan normaalin kokoinen, mutta vaan vähän syvemmällä piilossa, ehkä myös siksi liikkeetkin tuntuu niin pikkiriikkisen vaan, kun oikein kuuntelee illalla.
Pive rv 22+5
 
Minna70
Johtuukohan iästä vai mistä, mutta minä olen V-Ä-S-Y-N-Y-T. Eilen illalla klo 16 jälkeen töistä ajaessa meinasin nukahtaa rattiin, hätkähdin keskiviivalla. Jalkoja ja käsiä särkee, masentaa ja ottaa pattiin... Missä viipyy ihana raskauden keskiaika... Nyt 16+6
 
Minna70
Juu, tuli itelläkin sama mieleen. Torstaina neuvola, eiköhän silloin mitata. Kävin äsken sisulla jumpassa. Kyllä se vain niin on, että liikunta piristää. Tunnen oloni jo vähän paremmaksi. Tietysti vaan ehdin jo miettiä, onko jumppa vauvalle hyväksi vai ei... Teen niin tai näin, saan sen aina itse käännettyä väärinpäin. Laittaiskohan hormonien piikkiin ;-)
 
Inkku
Heipat kaikille! Ei taida Piven sf-mitta kulkea "keksikäyrällä", vaikka munkkia syökin :) Hyvähän se on, ettei mitään hurjaa vatsaa heti kasva. Minulla on myös sf-mitta mennyt ihan tarkkaan keskirajaa pitkin. Tosin näin loppuraskaudesta vähän rasittaa, kun kaikki ihmettelevät suureen ääneen pientä mahaa. Samoin alan nyt ymmärtää, miten ärsyttävää on kun jokainen soittaja aloittaa juttelun: Noo-oh, vieläkö olet yhtenä kappaleena? Toki on kiva, kun sukulaiset ja ystävät soittelevat ja ovat kiinnostuneita, mutta voisihan sitä aloittaa vaikka säistä, jos ei muuta keksi. Sorry, tällainen purkaus, oon valvonut viime yön flunssan takia ja olo on niin vetämätön.

Minna70:lle sen verran, että minäkin sain odottaa sitä keskiraskauden iiiihanaa aikaa aika pitkälle, mutta toisaalta sitä on sitten jatkunut lähes tänne saakka. Tosin isomman mahan kanssa tuo nukkuminen on ollut vähän hankalampaa. Olen kuvitellut olevani elämäni kunnossa, mutta mies välillä kyllä sanoo, että sähän oot aina väsynyt.

Jumppa on varmaan ihan hyvä asia sekä äidille että vauvalle, kunhan välttää tietyt liikkeet eikä muutenkaan jyrää täysillä. Meillä neuvolan valmennuksessa terkkaritäti kehotti liikkumaan ja lenkkeilemään, jotta vauva "tottuu hapettomuuteen" selviytyäkseen paremmin synnytyksestä. Tuntuu huimalta, mutta niin kai se on. Toki ei saa liian pitkiä ja rankkoja sarjoja tehdä, mutta sen verran että vähän hengästyy.

Missäs muut ihanaiset luuraa?



 
Mamma -64
Heipä hei taas!
Tulee oltua enemmänkin tuolla lokakuisten puolella niin jää tämä puoli vähemmälle.

Tuli tuosta lenkkeilyn aiheuttamasta hengästymisestä mieleen, että eipä paljon tarvi liikkua hengästyäkseen! Raput ylös tai parisataa metriä "reipasta" lyllerrystä niin vot! Happi loppuu :)
Ainakin minulla käy niin. Vatsa on suuri ja painava. Tuntuu ettei jalat jaksa kantaa. Paino ei ole noussut kuin n 14 kg ettei sekään mitään ihan mahdottomia.
Mulla ei vauveli ole kyllä viel laskeutunut. Kun laskeutuu niin painaa tietty johonkin nivusiin niin ettei pääse liikkeelle ollenkaan.

Muuten tässä mennään vaan ja odotellaan. Siis la 20.10 eli kolmisen viikkoa ja risat. Painoarvio viimeviikolla oli 3 kg.

Odottaminen on tylsää, kun ei jaksa tehdä mitään isompaa. Siivottu on ja leivottu. Huonekalujakin siirtelen tämän tästä. Kaupungin kirppikset tulee käytyä lähes päivittäin läpi. Täytyy varmaan laajentaa naapuri kaupunkiin seuraavaks :)
 
Inkku
Mamma -64:n kanssa mennään samaan tahtiin, kun tuo la:kin on sama. Olin eilen painoarviossa ja se oli 2,6 kg eli edelleen mennään alakäyrällä ja uusinta-aika kahden viikon päähän. Hiukan hermostuttaa se, että painoa nyt niin tarkkaan seurataan, mutta toisaalta ainahan se on parempi, mitä enemmän lapsesta tiedetään.

Mun pitäisi alkaa keittämään lisää omenahilloa, mutta taidanpa mennä päikkäreille. Flunssa vetää olon niin alamaihin, ettei voisi hillot vähempää kiinnostaa.
 
raili
Hei ! Täällä yksi "vanha" ilmoittutuu! Vm59 ja ekaa odotetaan. Itseasiassa eilen illakin kirjoittelin pitkät pätkät tähän just, mutta minne lie hävinnyt? No lyhyesti tällä kertaa: odotusta ja toivoa takana 10v, nyt haimme apua ja vuoden verran on tehty vauvaa. Eka PAS toi toivotun tuloksen; nyt menossa vko 9. Perjantaina eka neuvola, mutta ultrakuva saatiin jo klinikalta jossa tämä alkuun saatetiin. Jippii! Kirjoittelen paremmalla ajalla taas. Kiva lukea teidän kaikkien kirjoituksia; pysykää linjoilla!
 
raili
Alkuperäinen kirjoittaja raili:
Tuli virhe!!! tässä korjattu versio. Hei ! Täällä yksi "vanha" ilmoittutuu! Vm69 ja ekaa odotetaan. Itseasiassa eilen illakin kirjoittelin pitkät pätkät tähän just, mutta minne lie hävinnyt? No lyhyesti tällä kertaa: odotusta ja toivoa takana 10v, nyt haimme apua ja vuoden verran on tehty vauvaa. Eka PAS toi toivotun tuloksen; nyt menossa vko 9. Perjantaina eka neuvola, mutta ultrakuva saatiin jo klinikalta jossa tämä alkuun saatetiin. Jippii! Kirjoittelen paremmalla ajalla taas. Kiva lukea teidän kaikkien kirjoituksia; pysykää linjoilla!
 
Inkku
Tervetuloa joukkoon raili! 10 vuotta on tosiaan piiiitkä aika, joten voin vain kuvitella tuota onnen määrää, joka nyt vyöryy sisällänne. Tarinasi varmasti kannustaa monia, jotka edelleen kamppailevat saman asian kanssa.
 
Minna70
Onnea odotukseen Raili! Yleensä odotetaan n. 9 kk, mutta sinulla tuo odotusaika onkin venähtänyt vuosiksi...

Omaan napaan: Näin viime yönä hirveitä painajaisia keskenmenosta ja muista kauheuksista. Onneksi aamulla oli klo 8 neuvola, joten pääsin heti kuuntelemaan ihanaa jyskytystä. Nyt rv 17+0. Mieskin ehti mukaan ja sai kuulla eka kerran vauvan sydämenlyönnit. Hemoglobiini oli laskenut 118:aan, terkkari suositteli raudan syöntiä, kun koen itseni niin väsyneeksi. Eilinen ilta meni taas itkeskellessä. Ehkä viimeisen kahden vuoden tapahtumat lyövät nyt yli, ero (kylläkin 3 vuoden keskustelujen ja harkinnan jälkeen),uusi rakkaus, muutto 600 km päähän synnyinpaikkakunnalta, huoli lasten pärjäämisestä uusissa kouluissa,raskaus... Mieheni on todella kova kuntoilija ja 2-4 iltaa vkossa hän käy omissa harrastuksissaan, muina iltoina yritetään liikkua yhdessä tai hän kuntoilee kotona. Ja toki hänelle ne harrastukset suonkin, en haluakaan kieltää tai pyytää jättämään niitä väliin, se on niin olennainen osa häntä. Vauvan syntymän jälkeen hän lupasi kyllä kuntoilla enemmän kotona. Yksinäisyys vaan iskee silloin, kun hän ei ole paikanpäällä. Silloin kaipais jotakuta naisystävää, jonka kanssa voisi käydä lenkillä ja höpöttää ja jauhaa naistenjuttuja, kuten vain naiset keskenään osaavat. Mutta kun en tunne täältä paikkakunnalta ketään sellaista, jonka kanssa voisin lenkille mennä. Joten menen yksin ja silloinhan pää täyttyy tyhjistäkin murheista, kun niitä mielessään pyörittää.

Anteeksi tämä oma napainen purkaus...
 
Inkku
MInna70, tää on just se paikka, mihin voi purkaa niin hyvän kuin pahan olonsakin. Anna tulla vaan. Ja onhan se totta, että isot mullistukset elämässä vaikuttavat vielä pitkän aikaa eteenpäin, vaikka olisi kuinka sinut päätöstensä kanssa.

Ootko muuten töissä? Mulle tuli pieni epävarmuus, kun äitiysloma alkoi ja siinä samalla muutin kokonaan uudelle paikkakunnalle. Tähän mennessä meillä on ollut kaksi kotia työpaikkojen vuoksi ja siksi tällä nykyisellä kotipaikkakunnalla ei vielä ole paljoakaan kontakteja, ainakaan päivisin. Odotankin aikaa, jolloin voin vauvan kanssa liikkua. Joku äiti-lapsijumppa olisi kiva ja tietysi sitten olemaan yhteyksissä vanhojen tuttujenkin kanssa paremmin, vaikka välimatkaa onkin. Toivon ainakin, etten kokonaan juutu kotiin, mutta paljonhan se riippuu lapsesta.

Sain kuin sainkin eilen ne omenat hillottua. Tänään voisi ilahduttaa miestä omenapiirakalla, vaikka sen teossa taitaakin enemmän olla oma lehmä ojassa kuin toisten mieliteot.
 
Minna70
Kiitos vaan Inkku vastauksesta. Olenhan minä töissä, luojan kiitos! Työmatka on kyllä 43 km suuntaansa rekkojen keskellä, mutta jos pyörisin päivän kotosalla odottaen koululaisia ja miestä, olisin valmis hoitoon (ehkäpä olen jo nytkin :))

Minä myös odotan tuollaisten ryhmien alkua, toivottavasti sieltä löytyisi joku muukin "iäkkäämpi" äiti. Ensi vkolla alkaa kaupungin tarjoama "jumppa" odottaville äideille. Eka kerralla voi puolisotkin olla mukana, lähinnä teoriaa ja loput 4 kertaa käyn sitten yksinäni. Ehkä sieltäkin löytyy edes joku samankaltaisessa tilanteessa oleva. Elän ja hengitän täysin mieheni kautta, että joku muukin henkireikä saisi olla.

Omppupiirakkaa... Voi ei, painokin oli noussu melkein 500 g/vko, joten taidan nauttia piirakasta ihan vain ajatustasolla. Omallakin pöydällä olisi nimittäin omppuja piirakkaa varten.
 
Mamma -64
Railille kosolti onnea ja tervetuloa. Pitkä odotus takana sinullakin niin kuin minullakin.

Juu. Tuli sit käytyä Tays.ssa polilla. Raskausmyrkytys se ei ollut. Turvotusta vain ja verenpaineet korkealla.
Sain nyt sitten verenpainelääkityksen ja aika tiukkaa kontrollia loppuun saakka. Ens viikolle kaks neuvola-aikaa ja seur. viikolle äitiyspoli aika. Ja saas nähdä tuleeko jotain sivuoireita tosta lääkityksestä. Toivotaan ettei.

Sielä oli muuten aika härdelli. Vain yksi lääkäri jonka olis pitänyt revetä joka paikkaan. Minäkin jouduin sitten yöksi jäämään, kun yö jo tuli vastaan ja lääkäri koko ajan kiinni sektioissa ym.

Mutta aamu oli yötä viisaampi ja pääsin lääkärin jälkeen kotiin odottelemaan h-hetkeä. Siis hamaa tulevaisuutta. Nyt on viikot tasan 37!
 
mami59
Nyt on 26.s viikko aluillaan ja kaikki hyvin. Sokeriarvoja seurataan (kotona)ja ensi viikolla käyn tarkistuksessa, päätetään pärjäänkö ilman insuliinia.
Masu kasvaa, mutta liikkeet ovat olleet mielestäni vähäisiä. Vaikuttanee kun on istukka edessä?
Täällä oli puhetta miehen kautta elämisestä.
Minä myös varmaankin elän mieheni kautta tai rinnalla paremminkin, olemme yhdessä lähes kaiken vapaa-aikamme, työmatkamme, yms. Harrastamme myös yhdessä (mm.aerobic). Tyttökavereiden kanssa yhteydenpito on valitettavsti jäänyt vähäisemmäksi, mutta muuten olen tästä 'elämäntavasta' tosi onnellinen. Edellisestä liitosta minulla oli vastakkaisia kokemuksia, jostain syystä emme pyrkineet yhdessä kokemaan asioita, vaan erikseen. Pahalta tuntui tilanteet, jolloin jäin pulaan yksin....esim. minulla oli 3v poika ja 6-viikon vanhat kaksoset, sain rintatulehduksen ja oli 39-asteen kuumeessa, ja muutenkin vielä heikkona synnytyksen/keisarinleikkauksen jälkeen+unen puutteessa. Rukoilin aamulla ettei mieheni jättäisi minua yksin, mutta hän vastasi, että kyllä hänen täytyy lähteä töihin......no sain ruinattua sitten anopin apuun, kun pelkäsin, etten pysty hoitamaan kaikkia lapsia. No mies meni töihin ja minulle jäi tästä tilanteesta tosi kurjat muistot.Ikäänkuin olisin heitteille jätetty.
Vastaavaa en voisi kuvitella nykyisessä liitossa tapahtuvan, mistä olen tosi onnellinen. Mutta jos ei olisi kurjia kokemuksia pohjalla, ei varmaan osaisi arvostaa nykyhetkeä niin paljon, eli siksi myös huonot kokemukset voivat olla tavallaan hyviä ;)
Mutta kaikki suhteet ovat erilaisia, niinkuin ihmisetkin. Joitain saattaisi ehkä ahdistaa jatkuva yhdessäolo, jotkut kaipaavat omia harrastuksia, tai yksinäisyyttä tai monia ihmiskontakteja ...mutta tärkeää on, että tunnistaa mitä itse tarvitsee ja pyrkii elämässä siihen suuntaan.
Hyviä syksynjatkoja kaikille mammoille!
 
Inkku
Hyvä, että Mamma-64 pääsit vielä kotiin, etkä joutunut sairaalan petiin viikoiksi odottamaan tulevia tapahtumia. Kait sellaisenkin kestää, kun pakko on, mutta täytyy nostaa hattua niille, jotka puoletkin raskaudestaan joutuvat siellä makaamaan. Nyt vaan toivotaan, että lääkkeet auttaa ja voit loppuajankin hyvin. Tosiaan yhtä matkaa kuljetaan ja tänään on täälläkin rv. 37+0 ja neuvolakäynti edessä.

Niin kuin Mami59 tuossa kirjoitti, voivat elämän olosuhteet ja ihmissuhteet tosiaan olla erilaisia vuosien saatossa. Meistäkin varmasti aika moni elää ns. uutta ihmissuhdetta ja toivoa tietysti sopiikin, että se on erilainen kuin aikaisempi, jos siitä kerran on halunnut eroon. (Eri asia tietysti muut syyt) Tärkeää on, että on tasapainossa kaikki elämän alueet...



 

Yhteistyössä