Ihastuminen ja naimisissa oleminen

[Joulupossu]

Ajattelin kirjoittaa tänne kun tuntuu ettei kaikkea voi pitää sisällään. Taustana voisin kertoa sen verran että minä ja vaimo ollaan oltu yhdessä pitkälti yli 10 vuotta ja meillä on kolme lasta. Meillä on pitkään ollut melko vaisua ja nyt tämä syksy oli minun mielestäni kaikkein pahin. Minulla on ollut vähän enemmän aikaa ajatella meidän suhdetta ja mitä meillä on ollut ja voisi vielä olla. En koskaan ole ollut mikään "tunneihminen" ei se tarkoita ettei minulla mitään tunteita olisi vaan en näytä niitä juurikaan ulos. Kuitenkin nyt olen huomannut että miten paljon rakastan edelleen vaimoani ja että olen taas ihastunut häneen. Olen puhunut asiasta hänelle ja asiat on muuttuneet parempaan suuntaan. Minulla vain on ilmeisesti liiankin paljon tunteita ja haluaisin olla koko ajan lähekkäin ja puhua (ihan mistä tahansa) mutta vaimo meinaa jo välillä ärsyyntyä ja sanoo ettei sitä voi noin vaan ihastua kun on jo oltu niin kauan yhdessä. Minusta vain tuntuu etten saa oikein vakuutettua häntä siitä miten onnellinen minä tällä hetkellä olen. Tosin seksiä on harrastettu viikon sisään enemmän kuin parina edellisenä vuotena yhteensä joten kai tämä minun olotilani on jotenkin vaikuttanut myös häneen. Toiveena minulla on että vaikka meillä on kiireinen kevät tulossa niin pystyttäisiin pitämään edes osa tästä läheisyydestä mitä nyt on.

Haluaisinkin tietää onko muilla ollut koskaan samaa tilannetta ja miten teillä meni. Pitäisikö minun jarrutella vai annanko mennä?

 

[rauni]

Ajattelin kirjoittaa tänne kun tuntuu ettei kaikkea voi pitää sisällään. Taustana voisin kertoa sen verran että minä ja vaimo ollaan oltu yhdessä pitkälti yli 10 vuotta ja meillä on kolme lasta. Meillä on pitkään ollut melko vaisua ja nyt tämä syksy oli minun mielestäni kaikkein pahin. Minulla on ollut vähän enemmän aikaa ajatella meidän suhdetta ja mitä meillä on ollut ja voisi vielä olla. En koskaan ole ollut mikään "tunneihminen" ei se tarkoita ettei minulla mitään tunteita olisi vaan en näytä niitä juurikaan ulos. Kuitenkin nyt olen huomannut että miten paljon rakastan edelleen vaimoani ja että olen taas ihastunut häneen. Olen puhunut asiasta hänelle ja asiat on muuttuneet parempaan suuntaan. Minulla vain on ilmeisesti liiankin paljon tunteita ja haluaisin olla koko ajan lähekkäin ja puhua (ihan mistä tahansa) mutta vaimo meinaa jo välillä ärsyyntyä ja sanoo ettei sitä voi noin vaan ihastua kun on jo oltu niin kauan yhdessä. Minusta vain tuntuu etten saa oikein vakuutettua häntä siitä miten onnellinen minä tällä hetkellä olen. Tosin seksiä on harrastettu viikon sisään enemmän kuin parina edellisenä vuotena yhteensä joten kai tämä minun olotilani on jotenkin vaikuttanut myös häneen. Toiveena minulla on että vaikka meillä on kiireinen kevät tulossa niin pystyttäisiin pitämään edes osa tästä läheisyydestä mitä nyt on.

Haluaisinkin tietää onko muilla ollut koskaan samaa tilannetta ja miten teillä meni. Pitäisikö minun jarrutella vai annanko mennä?

Pidä järki päässä! Älä anna tunteiden viedä. Tottakai jokainen ihminen ihastuu elämässään, mutta sellaiset asiat pitää voida käsitellä omassa päässään, eikä heittäytyä tunteidensa valtaan.

 

[tikkukirjain]

Tä? Nooooh...eihän sitä omaan vaimoon kannatakaan hullaantua uudestaan.....?

 

[OMG WTF GFE OWO!]

JSS= Jätä Se Sika!

 

[jatka samaa rataa]

ihanaa että joku mies voi täällä tunnustaa tuollaisen asian.
Minä olen huomannut sen, että kun antaa hellyyttä ja rakkautta, sitä yleensä saa jollakin aikavälillä myös takaisin päin.

Vaimosi vaan on nyt vähän hämillään. Miettii mistä nyt puhaltaa, onko sulla jotain kaduttavaa tms.. Mutta älä huoli, kyllä hän siitä pikku hiljaa lämpenee ja on tainnut lämmetäkin kun seksiäkin on ollut selvästi enemmän kuin ennen.

Menkää vaikka yhdessä kävelylle tms. jossa voitte ihan vaan jutella kahdestaan kaikista asioista. Kerro suoraan miten olet ollut väsynyt, kuinka rankka syksy sinun mielestäsi oli ja kuinka nyt haluat enemmän hänen seuraansa ja rakkautta.
Mutta älä ahdista äläkä painosta vaimoasi. Auta häntä ihan tavallisissa kotiaskareissa ja arkisissa tilanteissa. Hoida lapsia ja anna vaimollesi tilaa ja aikaa.
Siinä sitä ilmakin puhdistuu ja vaimosi pääsee pikkuhiljaa samalle aaltopituudelle kanssasi.

 

[anssss]

Jos et aiemmin ole ilmaissut tunteitasi ja nyt ilmaiset jatkuvalla syötöllä se vaikuttaa siltä, että sulla on jotain kaduttavaa ja jos alat siihen päälle vielä selitteleen, ettei ole mitään kaduttavaa... etkö osaa ajatella asiaa vaimosi kannalta?

 

[ups and downs]

Onhan tuo tullut koettua. Itse olen pitkässä parisuhteessa ihastunut mieheeni monta kertaa. Myös mies on ihastunut minuun monta kertaa. Välillä on onnistuttu ihastumaan yhtä aikaa ja sekös se vasta on mukavaa

Kai se on ihan luonnollista, että välillä tunteet laantuvat ja toinen voi tuntua tosi ärsyttävältäkin. Pahimmillaan puntaroi eron mahdollisuuttakin. Mutta sitten taas jonkun ajan päästä toisen näkee ihan uusin silmin ja onnistuu ihastumaan uudelleen ja rakastamaan entistä syvemmin.

Meillä suhde alkoi kaverisuhteena ja lämpeni vähitellen. Rakastumiseen meni ainakin vuosi, jollei pari. Rakastuneena olimme muutaman vuoden ja sitten tulikin kriisi, joka miltei erotti meidät. Kriisistä selvittyämme rakastuimme uudelleen, mutta tietysti taas arki koitti ja tunteet tasoittuivat. Nyt elämme jälleen uudelleenihastumisen aikaa.

Tämä tunteiden eestaas sahaaminen on tapahtunut muutaman vuoden sykleissä. Ja joka ikinen kerta tuntuu, että arvostaa ja rakastaa toista entistä enemmän. Eikä ole mitään epäilyksen varjoja heittänyt. Tuo vain tosiaan, että annat kuitenkin vaimollesi tilaa sulatella jälleenrakastumisenhuumaa... kaiketi vaimon tunteet tulevat samalle tasolle vähitellen. Hän on varmaan hieman hämmentynyt jo siksi, ettei ehkä osannut odottaa tuollaista tapahtuvan. Mutta sanoisin silti, että anna palaa!

 

[kyllä olisi]

viisaampaa ihastua työpaikalla tai naapurin rouvaan, ei ole nykyaikaa ihastua omaan vaimoon uudelleen, koska eivät vaimotkaan niin tee.

 

[No ohoh!]

viisaampaa ihastua työpaikalla tai naapurin rouvaan, ei ole nykyaikaa ihastua omaan vaimoon uudelleen, koska eivät vaimotkaan niin tee.

Olipas ankea ja todellisuudentajuton maailmankuva!

 

[kärsä]

Olipas ankea ja todellisuudentajuton maailmankuva!

Miksi tehdä samaa virhettä kahteen kertaan, kun maailmassa on miljoonia uusia vaihtoehtoja?

 

[Joulupossu]

Mukava huomata että muillakin on kokemuksia samasta asiasta. Kyllä minä yritän antaa aikaa tottua ja tietysti ymmärrän senkin että onhan se ehkä vähän hämmentävää. Ei vaan millään malttaisi. Välillä se tietysti turhauttaa kun tahtoisi itse vaikka vaan pitää kädestä kiinni ja jutella niin toisella on muita mielenkiinnon kohteita. Tosin kaikille pitää antaa myös omaa aikaa ja lapsiperheessä se aika tahtoo olla kortilla.

 

[Joulupossu]

Jäi eilen tuo viesti vähän kesken mutta jatketaanpa nyt. Tämä tilanne on vain niin erikoinen minunkin mielestäni kun ei ole ennen käynyt edes mielessä kirjoitella millekään foorumille parisuhteesta saatikka muista henk.koht. asioista (tosin ajattelin sen verran etten nyt sentään niille foorumeille kirjoittanut joita yleensä tulee seurattua). Tuntuu vain edelleen siltä ettei kaikki asiat mahdu sisälle ja johonkin niitä on pakko vuodattaa.

Eilenkin katsottiin telkkaria yhdessä lähekkäin ja myöhemmin sängyssä juteltiin tulevan kesän kasvimaa suunnitelmista ja tämäkin oli mukavaa. Nyt minua vaan on alkanut hiukan huolettamaan että miten tämä vaikuttaa vaimooni. Tuntuuko hänestä että minä olen liian erilainen kuin aiemmin? Tai onko hänellä enää mitään oikeita tunteita minua kohtaan vai johtuuko tuo lähentyminen vain siitä että minä olen osoittanut huomiota hänelle niin paljon tavallista enemmän? Olen toki pyrkinyt antamaan huomiota tasaisempinakin aikoina ettei sen nyt niin suuri järkytys pitäisi olla . Ei kai näitä asioita pitäisi enää aikuisen miehen päässään pyöritellä. Eikös nämä ole vähän naisille tarkoitettuja juttuja.

Kuten jo aiemmin mainitsin oli hyvä huomata etten ole ensimmäinen ihminen jolle näin on käynyt mutta kaipailisin vielä lisää näkökulmia tähän asiaan ja varsinkin jos joku mies osaisi kertoa omakohtaisista kokemuksista. Ja tuohon aloitus postaukseen liittyen voin kertoa että kyllä minä ajattelin nauttia tästä tunteesta koko rahalla, yrittäen kuitenkin huomioida myös toisen tunteet ja halut.

 

[ihan oikein mietit]

Kyllä naiset pettävät miestä, joka on naismainen. Jollakin tapaa se naisille sisään rakennettu ominaisuus. Joku renttu, joka ei ole edes kotona, saa varauksettoman huomion ja hänen liittonsa kestää. Nainen kyllästyy tosi nopeasti pehmoilijaan ja alkaa kaipaamaan oikeaa urosta. Tärkeintä on, että hoidat oman tonttisi ja autat vaimoasi silloin tällöin, mutta anna hänelle tilaa hengittää.

On myös mahdollista, että pelkäät vaimosi etääntyneen sinusta ja paniikissa juokset häntä kiinni.

Minun neuvoni on, että puhu tästä asiasta suoraan vaimollesi, toiminta voi olla jotakin tiedostamatonta vaistoa. Eikä aina niin hyvääkään.

 

[Xy1]

Anna palaa vain. Itsekin olen rakastunut vaimooni monta kertaa 35v yhdessäolon aikana. Esimmäisen kerran oikein tulisesti reilun 10v yhdessä olon jälkeen. Siihen asti olin kuvitellut, etten ollut kohdannut romanttista kunnollista tosirakkautta. Sitten eräänä päivänä oivalsin, että olin elänyt siinä koko ajan, mutten ollut vai ymmärtänyt asiaa. Kaikki oli liian hyvin. Senkin jälkeen noita rakkauspuuskia on tullut säännöllisin välein, jolloin seksissäkin tulee helposti tunteet pintaan, kun saa vastakaikua tunteilleen.

 

[valeriana]

Anna palaa vain. Itsekin olen rakastunut vaimooni monta kertaa 35v yhdessäolon aikana. Esimmäisen kerran oikein tulisesti reilun 10v yhdessä olon jälkeen. Siihen asti olin kuvitellut, etten ollut kohdannut romanttista kunnollista tosirakkautta. Sitten eräänä päivänä oivalsin, että olin elänyt siinä koko ajan, mutten ollut vai ymmärtänyt asiaa. Kaikki oli liian hyvin. Senkin jälkeen noita rakkauspuuskia on tullut säännöllisin välein, jolloin seksissäkin tulee helposti tunteet pintaan, kun saa vastakaikua tunteilleen.

Juuri noin. Onnea kirjoittajalle jatkoonkin!

Tietenkin uudelleenihastuminen ja -rakastuminen omaan puolisoon on normaalia, suotavaa ja toivottavaa! Jokaisen tulisi aktiivisesti yrittää ihastua omaan kumppaniinsa uudelleen, ei suhde muuten pysy virkeänä ja onnellisena. Päinvastoin kuin ihmiset yleensä luulevat, ihastuminen ja rakastuminen eivät tapahdu noin vain tunnemylläkkänä vaan OVAT aktiivista toimintaa, omilla ajatuksilla tuotettuja tunteita.

Ihastumisen aiheuttaa juuri se, että näkee ja tiedostaa toisessa ihania ominaisuuksia. Tavallisesti niitä ihania ominaisuuksia on helpointa nähdä vielä tuntemattomassa ihmisessä, koska 1) kaikki näyttävät vain parhaita puoliaan vieraille, 2) vieraalle voi tahallisesti tai tahattomasti kuvitella valtavasti hyviä ominaisuuksia ja 3) läpikotaisin tutusta ihmisestä tietää myös negatiivisia puolia, joiden märehtiminen romuttaa ihastumisen (ja monissa suhteissa tappaa rakkauden ja vie eroon).

Jatka samaan malliin hyvä ap. Olet aivan oikeilla raiteilla, ja jotka muuta väittävät, ovat kyynikoita - ja väärässä.

 

[Joulupossu]

Päivitystä tilanteeseen. Nyt tässä on mennyt taas lisää aikaa eteenpäin ja kyllä se läheisyys on vieläkin mukavaa ja puolisokin haluaa välillä tulla lähelle ilman että pyydän tai menen itse siihen. Myös se että asioista voidaan puhua on parantunut asiaa. Alkaa lomat olla lopussa ja arki alkaa mutta katsotaan miten saan pidettyä homman hanskassa kevään. Eiköhän tämä nyt mene taas mutta kirjoittelen taas tässä päivityksiä jos muistan.

 

[ellaB]

Tää täytyy olla provo. Mitä ongelmaa voi olla siinä, että ihastuu omaan puolisoon uudelleen!EiköS se pidä suhteen hehkeänä, kun kaikkea tavallista rupustakin pitkän suhteen aikana väistämättä tulee. Kun ollaan pitkään yhdessä voi mielestäni puolin sekä toisin edellyttää, että kuitenkin halutaan huomioida toista ja näin ollen ottaa myös ihastumiseen liittyviä tuntemuksia vastaan. Kunhan ihastuminen ei tarkoita liiallista sitomista ja hallitsemisen pyrkimyksiä, ts toiselle silti suodaan hengittämisen vapaus, asiassa ei pitäisi olla mitään pahaa.