Ihastuminen toiseen mieheen raastaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Näin siinä sitten kävi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Näin siinä sitten kävi

Vieras
Vuosi naimisissa, sitä ennen kolme vuotta yhdessä. Olen ihastunut korviani myöten toiseen mieheen. Mieheni kanssa seksi ei tunnu miltään. Hän yrittää kyllä parhaansa, mutta hän ei sytytä minua. Itse asiassa ei sytyttänyt alusta alkaenkaan. Uskottelin vain itselleni, että kyllä se liekki sieltä löytyy, kun pistetään löytymään. Ei löydy. Menin mieheni kanssa yhteen, sillä hän on hyvä ihminen: luotettava, huumorintajuinen, iloinen, kuunteleva, empaattinen, rauhallinen, fiksu ja opiskellut, hyvätuloinen, pitkä ja ihan kivannäköinen (ei tosin mikään komistus mutta ihan ok). Elämäni on turvallista ja hyvää. Taloudellisesti saan mitä haluan (koruja, ulkomaanmatkoja, asumme mukavasti...). Mieheni halusi minut niin, että tavallaan väsytysvoitolla sai itselleen. Ensin vastustelin, mutta sitten ajattelin, että kokeillaan nyt sitten. Tässä sitä nyt sitten kokeillaan. Mitä tästä tulee? Kauanhan minä jaksoinkin olla ihastumatta keneenkään.
 
Kuulostaa tutulta tuo väsyttämistaktiikka.Politiikan huipulla sitä on harrastettu onnistuneesti.Älä vielä menetä toivoasi,jospa itse tekisit jotain ,saisit miehesi syttymään.
 
Kysy itseltäsi, rakastatko miestäsi? Ja ole itsellesi rehellinen. Muista että rakastaminen on kiinni omasta halustasi, toisin kuin rakastuminen joka on spontaani tunnereaktio.
Ihastumisten takia ei pidä särkeä palasiksi omaa elämäänsä. Ihastukset tulevat ja menevät: Ennen pitkää huomaat että pyörryttävä ihastuksen tunne on haihtunut ja tilalla on se ihan sama parisuhde samoine kysymyksineen ja vastauksineen.
Jos et rakasta miestäsi, niin jätä hänet. Sitten kun itkut on itketty on aika uuden suhteen. Mutta vauhdissa et voi hypätä uuteen kyytiin. Se ei onnistu sinulta, eikä ole onnistunut muiltakaan. Sillä saat vain särjettyä suhteesi. Onko se särkemisen arvoinen?
 
no mä taas sanoisin, ettei väärän ihmisen vuoksi kannata tuhlata elämäänsä.
Jos antaa viedä kuin pässiä narussa, niin itsepähän antaa.
Joku siinä on hivellyt sitä egoa ja omaa itserakkautaa, että on alkanut toisen kanssa väärin perustein.
Sitten kun tajuaa, että teki virheen ,niin jonkun aikaa voi vituttaa ankarasti.
Mut jokainen valitsee, joka päivä on uus mahdollisuus, joko suhteelle tai uudelle elämälle.
Jotkut kaipaa niitä kulisseja niin paljon, et sitten käy näitä -oltiin väärät toisillemme alusta asit- juttuja. En mä sanois, et seuraavakaan suhde olis hyvä, jos itse ei ota opiksi mistään. Varmaan saa aika paljon tehdä töitä itsensä kans, että oppii rehelliseks itseään ja toista ja tunteitaan kohtaan.

Sanompahan vain, että olen onnellinen, etten ole sinun sijassasi. enkä ole mennyt ottamaan vain jotain ottamisen vuoksi.
 
Aloittajalle sanoisin ettei se syty jos ei ole syttyäkseen..
Itsekin kuvittelin niin, kun menin naimisiin oikeastaan yhtä hyvän miehen kanssa kuin sinulla on.
Niitä vuosia on kertynyt jo luvattoman paljon...

En ole ollut liittomme aikana onneton..yleensäottaen tyytyväinen, mutta kaivannut intohimoa.
Ehkä minäkin olisin ansainnut sen tunteen, vaikka vain "juhlapyhinä"..
En ole odottanut , enkä edelleenkään odota mahdottomia.


Nyt on sitten niin, että olen ihastunut itseäni huomattavasti vanhempaan, hieman isovatsaiseen harmaahiuksiseen mieheen..miten tästä eteenpäin, kukapa tietää.
 
jos ap on sisältä rikki tai elänyt tietynlaisessa odotuksessa tai odotuksensekaisessa pettymyksessä liian kauan elämästään, voi helposti kuvitella olevansa elossa, kun se "perustunne" haaveilu tai aidantakanaolisivihreämpäämuttaenvoi-ajattelu on päällä eikä osaa olla onnellinen, eikä osaa edes tehdä asioita niin, että kokisi aitoa onnea. Koska voi olla, että hakee vain sitä elämän perustunnetta rikkinäisenä, jolloin kokee olevansa elossa. Jos on sisältä rikki, ei osaa elää onnellisena, eikä lopulta koskaan teekkään mitään asian eteen. Ei edes tunnista että onnellisenakin ilman huolia voi elää.

Epäilen, että ap tavallaan on kieroutuneen tyytyväinen tilanteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nainen.:
Anna mulle se hyvä miehesi, ja mene huumasi perässä. Mä osaisin arvostaa sitä, mitä miehesi on.

Olen samaa mieletä kanssasi.Minäkin ottaisin vastaan tuollaisen miehen.

Ap menit sitten pelkän hyödyn takia naimisiin, en voi muuta sanoa kuin että oksettaa kaltaisesi yksilöt. Toivon, että miehesi löytää fiksun ja tyytyväisen naisen ja jättää sinut. Pääset sitten vapaasti kuksimaan unelmiesi miehen kanssa.

Suoraan sanottuna v*tuttaa tuollaiset ämmät joilla käy aivan liian hyvä tuuri miesmaailmassa. Itse yrittää löytää fiksua ja uskollista kaveria ja seuraan tukkii vain kaikki saa*anan siipiveikot.
 
Lopeta vaikertelu ja kaivele läppärisi/pöytäkoneesi/päiväkirjasi/kirjoituslehtiösi esille. Kirjoita miehesi ja ihastuksesi nimet arkin ylälaitaan niin, että molempien nimien alapuolille jää tilaa listata plussat ja miinukset. Laske lopussa kummankin tulokset, ole rehellinen itsellesi ja tee päätöksiä.

Jos elät elämääsi ajelehtimalla miehestä toiseen tunteittesi tai muiden tahdon mukaisesti et tule ikinä olemaan onnellinen missään. Ota siis tilanne kasvamisen kannalta ja tervetuloa pikku hiljaa aikuisten maailmaan.
 
...kauas välttämättä kanna. Minä tapasin nykyiseni noin kolme vuotta sitten ja pari vuotta meni sellaisessa intohimon ja rakkauden huumassa että ! Seksiä oli ja intohimoa ja hellyyttä ja rakkautta.. ahh! Mutta kuinka ollakaan, matka varrella alkoi paljastua erinäisiä negatiivisia asioita: selkärangattomuus rahankäytössä (kaikki valuu sormien välistä kuin tuhka tuuleen) moraalittomuus ainakin aiemmissa ihmissuhteissa (mennään sinne minne muna vie) ja yleinen lepsuilu asioissa. Ja "yllätys-yllätys" - tämä on aiheuttanut sen että en enää kunnioitakaan miestä samalla tavalla, ja se jos mikä on vaikuttanut myös minun seksihaluihini. Ei enää tee mieli niinkuin ennen.

Tiedät nyt mitä sinulla on muttet millään voi tietää mitä saat. Yhtä hyvin voi olla että parin vuoden päästä olisit tämän uuden kanssa yhtä intohimottomassa tilanteessa.
 
On tullut koettua noita intohimoisia suhteita aiemmin ja epäluotettavia miehiä eikä toisiaan ollut helppoa niissä suhteissa. En kaipaa sitä repivyyttä. Mutta jotakin pitäisi löytyä välillemme, sillä nyt että olen sisäisesti jumissa ja kuollut. Minun syytähän tämä kai on, että seksi ei kiinnosta, vaikka mieheni siihenkin panostaa ja haluaa tehdä minulle hyvää. Yritän vastata siihen, minkä pystyn, mutta aika mekaanista se puoleltani on.

Mies on luotettava eikä hypi vieraissa naisissa. Enkä minä ole hyppinyt vieraissa miehissä aiemmissakaan suhteissa. Nyt olen kuitenkin ihastunut ja elämäni tuntuu kaaokselta, sillä isot tunteet ovat muualla kuin miehessäni. Rakastan miestäni, sillä hän on hyvä ihminen. Menin naimisiin, koska rakastan häntä, mutta intohimoa ei ole. Ei ole koskaan ollutkaan.
 
Niin vaikeahan se on kenenkään antaa neuvoa toiselle, ne omat tunteet ja tuntemukset ovat mitä ovat. Kyllä minä muistan juuri tuonkin turhautumisen tunteen siltä ajalta kun elin yhden puupökkelön kanssa joka halusi seksiä kerran kuukaudessa (arvatenkin homma kesti silloin alusta loppuun noin 3 min) eikä ikinä koskaan tullut minua itse halaamaan tai koskemaan, vaikka yritin aina sanoa että "tule ja puserra edes joskus". Elämä oli kuin sisko ja sen veli.
Ja tässä nykyisessä suhteessa sitten elän kylmä rinki perseessä että milloinka mies keksii taas lähteä minuakin pettämään kun tietää hyvin ettei minua enää oikein huvita ja se kerran viikossa-seksi on vähän niinkuin velvollisuutta minun puoleltani.
Minä olisin muuten tyytyväinen kyllä, meillä kuitenkin halataan ja suukotellaan ja istutaan kainalossa sohvalla joka ilta. Mutta jos se ei sitten riitä toiselle ?

Ei kai mikään koskaan ole hyvä. Ainakaan molemmille tasapuolisesti yhtäaikaa.
 
Ei kannata ihastusten perässä juosta. Minä menin yhteen lapsuudenaikaisen kaverini kanssa. En rakastanut, eikä sängyssäkään nyt niin kovin hyvin mennyt. Ekan orgasmin taisin saada vahingossa kun leikin välineillä. Sen jälkeen opettelin käyttämään mielikuvitusta ja niillä me mentiin. Ihastuin monta kertaa toisiin miehiin, mutta sinnikkäästi olin vaikka kaikenlaista vastusta oli. Väkivaltaa niin henkistä kuin ruumiillistakin ja se lopulta lopetti liittomme 30 vuoden jälkeen. Ei se siitä parane sanoisin, mutta kyllä ainakin tämä kaveri usealtakin eri kantilta katsottuna on parempi vaikka olutta menee välillä ja välillä taas saan kiinni chattailemisesta.
 

Yhteistyössä