Ihastuminen työkaveriin, onko johtanut mihinkään?

Kokemusta asiasta sen verran, että naimisiin menossa "työkaverin" kanssa piakkoin. Eksät jäi parin vuoden sisällä siitä kun kohdattiin, kumpikin oltiin pitkissä liitoissa. Nyt yhteistä historiaa takana nelisen vuotta, alussa siis vielä ollaan, ja omat vaikeutemme on olleet meilläkin. Mut mihinkään en vaihtais! Eksätkin pyörii jo uusissa kuvioissaan.

Kyllä hyvinkin voi käydä, mutta tarkoin kannattaa harkita.

 

Kuinkahan moni todellisuudessa tajuaa, että uusi suhde on vanhan suhteen ongelmien lakaisemista maton alle ja aloittamista ns.puhtaalta pöydältä. Uuuden suhteen onnistuminen on pitkälti kiinni tahdosta, koska vähiten ihminen haluaisi hakata päätänsä seinään ja hän haluaa oppia.

Uudessa suhteessa ovat ihmiset mukana vikoineen, mutta tällä kertaa he haluavat olla viisaampia. Todellista tahtoa on niillä , jotka voittavat liittonsa ongelmat ja osoittavat vahvuutensa.

Halusin tällä vain tuoda esille sen, että ihmiset eivät suinkaan löydä uudessa romanssissaan todellista helmeä, vaan he lähtevät tavoittelemaan "uutta" onnea uudessa yrityksessä.

Sellaisen varoituksen sanan sanon, että keski-ikäisen ihmisen sietokyky on murto-osa kaksikymppisen sietokyvystä. Keski-ikäisellä on omia tapoja ja keski-ikäisen paras kaveri on hän itse. Niissä suhteissa ei pärjää marttyyrit, eikä itsevaltiaat. Keski-ikäisen ei ole pakko sietää yhtään mitään, siksi ovi paukkuu kovin helposti.

 

Kuinkahan moni todellisuudessa tajuaa, että uusi suhde on vanhan suhteen ongelmien lakaisemista maton alle ja aloittamista ns.puhtaalta pöydältä. Uuuden suhteen onnistuminen on pitkälti kiinni tahdosta, koska vähiten ihminen haluaisi hakata päätänsä seinään ja hän haluaa oppia.

Uudessa suhteessa ovat ihmiset mukana vikoineen, mutta tällä kertaa he haluavat olla viisaampia. Todellista tahtoa on niillä , jotka voittavat liittonsa ongelmat ja osoittavat vahvuutensa.

Halusin tällä vain tuoda esille sen, että ihmiset eivät suinkaan löydä uudessa romanssissaan todellista helmeä, vaan he lähtevät tavoittelemaan "uutta" onnea uudessa yrityksessä.

Sellaisen varoituksen sanan sanon, että keski-ikäisen ihmisen sietokyky on murto-osa kaksikymppisen sietokyvystä. Keski-ikäisellä on omia tapoja ja keski-ikäisen paras kaveri on hän itse. Niissä suhteissa ei pärjää marttyyrit, eikä itsevaltiaat. Keski-ikäisen ei ole pakko sietää yhtään mitään, siksi ovi paukkuu kovin helposti.

Kylläpä taas nimimerkki mies1 kirjoitit asiaa naulan kantaan. Allekirjoitan kaiken täysin.

Olen itseni paras ystävä. Miten ihana onkaan köllähtää illalla itsensä viereen ja herätä itsensä vierestä aamulla.

Olisi kamalaa muuttaa uuden miehen tykö tavaroideni kanssa. Ei ne millään istuisi uuteen huusholliin enkä taatusti viihtyisi siellä. Oma koti kullan kallis.

Hekottelen vieläkin veljeni puhelun jälkeen. Hän kertoi ex-kihlattunsa nykyisistä asuntokuvioista. Nainen keinottelee asunnoilla.

Minulla on katse suunnattuna hyvin pitkälle horisonttiin. Kun saan joskus lapset omaan elämään kunnolla kiinni, otan jonkinlaisen irtioton. Mutta kuvioon ei mahdu miestä.
Minä en tapojani muuta eikä yhdenkään miehen tarvitse muuttaa tapojaan minun takia.

Kuka täysipäinen mies haluaisi elää selibaatissa viihtyvän, absolutistin ja uskovaisen hullun kanssa? Sellaista miestä ei ole syntynytkään ja tuskin syntyykään.

 

Mies1 kirjoitti naulan kantaan: uuteen suhteeseen siirtää myös itsensä huonoine ja hyvine puolineen. Ehkä uusi puhuu ja pussaa paremmin, mutta onko itse oppinut nämä taidot ja osaako siirtää uudelle kumppanille myös 5vuoden kuluttua. Enpä usko. Sanoihan eräs kirjoittaja että 4v on olleet yhdessä 'työpaikkaromanssin' jälkeen ja omat vaikeudet on jo olleet. Kyllä lennosta vaihtaminen haiskahtaa minusta ongelmien lakaisemiselta maton alle.

Parempi olisi selvittää välit entiseen ja sitten etsiä uutta. Sekin joka oli jo kihloissa ollessaan miettinyt että 'ei tämä ole oikea' minulle. Ilmeisesti piti exää kuitenkin varalla, jos ei satu äkkiä löytämäänkään uutta tilalle, eipähän tarvi tyhjää jyystää. Turha on sanoa, että rakkaus tuli ja valloitti, kyllä halu erota on ollut ilmeinen. Kysymys kuuluu: jos syöksyy suhteesta toiseen lennosta, ehtiikö koskaan miettiä mitä haluaa. Onko se uusi suhdekin kohta tylsä ja arkinen, kun ei tunnu miltään. Kiire entisestä on pois, mutta ei osata/uskalleta/haluta repäistä irti ennenkuin uusi ihananuus on valmiiksi katsottuna. Tarkoitan tällä miehiä ja naisia, kasvakaa aikuiseksi!

Taidan tulostaa tämän, että muista itse mielipiteeni, jos joskus sattuu mukava mies tulemaan työpaikalleni Ihan todella, minä taidan elää satumaailmassa, kun odotan ihmisiltä reilua ja rehtiä toimimista toisiaan kohtaan. Ehkä odottaisin varsinkin niiltä, joilla on jo perhettä eli lapsi/lapsia. Lapsettomat AIKUISET leikkikööt keskenään. Toivottavasti jokainen pettäjä/jättäjä kokee myös omalla vuorollaan saman, että tietää seukki kerralla miltä toisesta tuntuu

 

Ole usein uskottomuuskeskusteluissa tarjonnut sitä vaihtoehtoa, että edes rakastuessa pettäminen tai lennossa vaihtaminen ei ole tarpeen. Huonolla menestyksellä.

Vastaukseksi olen saanut kommentteja, joissa viitataan siihen, että se uusi ihastus pitää ikään kuin "koeajaa" että tietää toimiiko. Ja sillä välin täytyy toki pitää vanhaa varalla, jos ei satu natsaamaan.

Miten niin? Jos huomaa, että tunteet kumppania kohtaan ovat muuttuneet, silloin sille asialle pitää tehdä siinä suhteessa jotain. Esimerkiksi erota. Riippumatta siitä, onko uusi suhde jo hyvällä tolalla.

Minusta tuo "koeajo" -mentaliteetti kertoo siitä, että näillä ihmisillä on toisia ihmisiä esineellistävä asenne. Ja rakkaus on vaihdantaa, jossa pienimmällä mahdolisella panoksella haetaan suurinta mahdollista hyötyä.

Miten tämä liittyy keskustelunaiheeseen? No, tapasin Elämäni Miehen töissä. Avioliittoni oli ollut suurissa vaikeuksissa jo 5 vuotta, emmekä olleet sitä saaneet toimimaan monenlaisesta yrittämisestä huolimatta.

Kerroin tunteistani exälleni ja erosin hänestä ENNEN kuin menin uuden rakkauteni kanssa edes sänkyyn. Tästä on nyt 13 vuotta ja rakastuneita olemme edelleen.

 

Mies1 kirjoitti naulan kantaan: uuteen suhteeseen siirtää myös itsensä huonoine ja hyvine puolineen. Ehkä uusi puhuu ja pussaa paremmin, mutta onko itse oppinut nämä taidot ja osaako siirtää uudelle kumppanille myös 5vuoden kuluttua. Enpä usko. Sanoihan eräs kirjoittaja että 4v on olleet yhdessä 'työpaikkaromanssin' jälkeen ja omat vaikeudet on jo olleet. Kyllä lennosta vaihtaminen haiskahtaa minusta ongelmien lakaisemiselta maton alle.

Parempi olisi selvittää välit entiseen ja sitten etsiä uutta. Sekin joka oli jo kihloissa ollessaan miettinyt että 'ei tämä ole oikea' minulle. Ilmeisesti piti exää kuitenkin varalla, jos ei satu äkkiä löytämäänkään uutta tilalle, eipähän tarvi tyhjää jyystää. Turha on sanoa, että rakkaus tuli ja valloitti, kyllä halu erota on ollut ilmeinen. Kysymys kuuluu: jos syöksyy suhteesta toiseen lennosta, ehtiikö koskaan miettiä mitä haluaa. Onko se uusi suhdekin kohta tylsä ja arkinen, kun ei tunnu miltään. Kiire entisestä on pois, mutta ei osata/uskalleta/haluta repäistä irti ennenkuin uusi ihananuus on valmiiksi katsottuna. Tarkoitan tällä miehiä ja naisia, kasvakaa aikuiseksi!

Taidan tulostaa tämän, että muista itse mielipiteeni, jos joskus sattuu mukava mies tulemaan työpaikalleni Ihan todella, minä taidan elää satumaailmassa, kun odotan ihmisiltä reilua ja rehtiä toimimista toisiaan kohtaan. Ehkä odottaisin varsinkin niiltä, joilla on jo perhettä eli lapsi/lapsia. Lapsettomat AIKUISET leikkikööt keskenään. Toivottavasti jokainen pettäjä/jättäjä kokee myös omalla vuorollaan saman, että tietää seukki kerralla miltä toisesta tuntuu

Pöyristyttävää. Miten edes kehtaat kommentoida tuntematta ja tietämättä omaa silloista tilannettani. Häpeä!

Kerroin omasta kokemuksestani, miten työihastuminen voi vaihtua nyt jo vuosien rakastamiseksi ja perheen perustamiseksi.

Olin todella nuori, kun aloin olemaan nyt jo siis eksäni kanssa. En todellakaan pitänyt häntä varalla yhtään mihinkään. Törkeää tekstiä kyllä tuntemattomalta ihmiseltä! Olen todella loukkaantunut! Sietäisit pyytää anteeksi törkyjuttujasi!

Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuten jotkut jossain mustavalkoisessa ei-kyllä-maailmassa elävät ihmiset kuvittelevat. Elämä kun ei aina mene siten kuin oppikirjoissa kuvataan. Mielestäni ihminen, joka ajattelee noin mustavalkoisesti, ei ole kokenut elämässään mitään. Hän elää jossain oudossa haavekuvitelmissa ja pitää niistä kynsinhampain kiinni eikä näe todellisuutta. Ihmiset ovat hmisiä eivätkä mitää robotteja, jotka on ohjelmoitu tietyllä tavalla. Jos itse olet sitten niin puhtoinen ja teet aina niin oikeat ratkaisut, niin loistavaa kerrassaan. Olet varmaan paljon parempi ihminen kuin esimerkiksi minä ja monet muut. On varmasti hienoa olla noin hyvä ja oikeamielinen ihminen.

Älkää aikuiset ihmiset viitsikö pelleillä ja osoitella sormella kanssaihmisiä. On todella lapsellista olla niin ylimielinen ja viaton pikkuenkeli ja syyllistää muita.

ps. Sitäpaitsi minä en ainakaan pettänyt (fyysisesti) eksääni. Kun toinen mies alkoi tulla uniin ja vei huomiokykyni, niin silloin muutin pois omaan asuntooni. Eli siitä narusta ainakin on turha vetää.

Katsokaa maailmaa ympärillänne älkääkä olla niin naiveja moralisteja. Olette ehkä sitten niitä, jotka heittävät sen ensimmäisen kiven.

 

"duunista löytänyt"

Älä hyvä nainen hermostu, emme me sinua moralisoi, jos kerran olet eronnut ensin. Kyllä sinä saat ottaa vaikka kaikki työpaikkasi miehet , mutta yksitellen ja aina edellisestä ensin eroten.

 

Olen jälleen kerran täysin samaa mieltä "aamun aluksi" kanssa, ja mies1:lläkin on hyviä kommentteja.

"duunista löytänyt": Älä todellakaan hermostu. Se on hienoa, että osasit muuttaa omaan asuntoon ennen kuin aloitit uuden kanssa, mutta kieltämättä tulee mieleen vanha sanonta: "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Vai miten se menikään???

Aloittajalle: Ota itseäsi niskasta kiinni ja pyydä työkaveriasi kahveelle!

 

Kalikka kalahti! Mutta sinäkin olet toiminut reilusti kun erosit ensin ja vasta sitten aloit konkreettisesti toimia uuden ihastuksen hyväksi. Kaikkihan me joskus ajattelemme muita ihmisiä enemmän tai vähemmän ihastuksella ja jopa saatamme nähdä untakin postinkantajasta tms. Kysehän on nyt juuri siitä suhteen aloittamisesta ja sen jatkamisesta siihen pisteeseen kunnes kaksoiselämä käy mahdottomaksi joko sen takia että uudesta ihastuksesta on tullut lian tärkeä tai se käy liian raskaaksi.

Anteeksi jos todella loukkasin, mutta mietippä itsekin tätä nykymaailman menoa: hyvin usea etsii valmiiksi sen uuden ennenkuin entisestä on erottu. Tilastotkin kertovat sen: pettäminen on naisten ja miesten keskuudessa lisääntynyt rajusti. Ei heillä suurellakaan osalla ole tullut sitä pitkää parisuhdetta vaan taas on vaihdettu vuoden kahden päästä... Surullista, kun ei osata olla sitkeämpiä (en tarkoita sinua) eikä nähdä vaivaa. Kuitenkin hyvin moni parisuhde olisi ollut elinkelpoinen eikä olisi sitten tarvinnut katua, sillä olen nähnyt sitä katumista riittävästi kun toinen on sekoillut ja ero on tullut. Tämä on sitä kaikki mulle heti! -meininkiä.

Alkuperäiselle sanoisin, pyydä heti kahville sitä työkaveriasi. Kerroppa miten asia sitten edistyi...

 

Vieläkin jatkan:

En oletakaan että ihmisten pitäisi jatkaa huonossa suhteessa sinnikkäästi esim juopon tai väkivaltaisen kanssa. Tarkoitan vain että pitäisi aina ensin irtisanoa se entinen ja sitten vasta alkaa pelehtiä uuden kanssa. Kyllähän tämä suuttunut nimim. tiesi jo aiemmin että ei ole oikea tämä alkoholisoitunut, mutta ainakin oman kertomansa mukaan muutti erilleen ennenkuin alkoi uuden työkaveri- ihastuksen kanssa seurustella. Niin sitä pitää. Mutta mielestäni ei kuitenkaan ola monellakaan selkärankaa katsoa totuutta suoraan silmiin. Toivonkin että minulla ja puolisollani olisi sitä tulevaisuudessakin ja riittäsi rakkautta vaikka välillä onkin tosi 'tylsää'. Sinkut vastatkoot vain omista teoistaan, vain varattuja koskee tämä mielipiteeni. Jos sinkku seurustelee varatun kanssa, minusta 'vika' on pelkästään varatun. Se sinkku on vapaa tekemään mitä haluaa, ei hän voi minusta vastata toisen teoista.

ps. Etkä sinäkää tiedä miksi minun mielipiteeni tuntuvat mustavalkoisilta. Turhaan 'haukut' minua, minulla on tiettyjä kokemuksia takana, joita en sinulle toivo koettavaksi.

 

Taas se nähtiin! Naiset ovat kuin apinoita viidakossa. Ensin pitää saada uudesta oksasta tukeva ote, ennen kuin voi irrottaa otteensa vanhasta.

 

Taas se nähtiin! Naiset ovat kuin apinoita viidakossa. Ensin pitää saada uudesta oksasta tukeva ote, ennen kuin voi irrottaa otteensa vanhasta.

Minusta tämä pätee kyllä eniten miehiin. Tunnen aika monta eronnutta paria, suurimmassa osassa kotoa lähtenyt on ollut mies, joka on muuttanut suoraan uuden naisen luokse. Ja aikas usein se nainen on löytynyt juuri sieltä työpaikalta.

 

No löysiväthän tännekkin nämä jeesustelijat "ensin on erottava entisestä jne". Luultavasti ovat joko jätettyjä, tai sitten kokemattomia asiasta.

Toisten tunteilla leikkimistä en silti kannata. Kun uusi astuu kohdalle ja tuntuu, että se on tässä, entinen elämä on jätettävä mahdollisimman kohteliaasti. Minä pitkitin päätöstä parisen vuotta ja se oli virhe. En aio sitä enää toistaa mikäli uusi "elämän rakkaus" eteen tulee. En kyllä enää usko että tulee mutta vannomatta kai paras.

 

...No löysiväthän tännekkin nämä jeesustelijat "ensin on erottava entisestä jne". Luultavasti ovat joko jätettyjä, tai sitten kokemattomia asiasta....

Ja jättäjät ja kokeneetko ovat sitten niitä parempia ihmisiä, jotka saavat antaa täällä lausuntoja ja kertoa mielipiteitään?

 

Eikös se ole toisten tunteilla leikkimistä, jos pitää kumppaniaan "varalla" ja etsii kuitenkin koko ajan uutta, ja jättää kumppaninsa vasta, kun on "varma" uudesta tulevasta kumppanista???
Ymmärrän kyllä, ettei ihastumiselle tai rakastumiselle voi mitään, oli tilanne mikä tahansa, mutta ennen kuin alkaa "säätää" kenenkään uuden kanssa, pitää osata tehdä välit selviksi edellisen kumppanin kanssa, miksi hän ei enää kiinnosta jne.

Tämä ei ole mielestäni jeesustelua, vaan aikuismaista, tai oikeammin sanottuna inhimillistä, käytöstä.

"aamun aluksi": Kiitos taas sinulle ihanista ajatuksista!

ps. Minua ei ole toisen takia jätetty, vaan olen itse lähtenyt pitkäaikaisesta suhteesta, kun halusin elää sinkkuelämää ja rietastella. Ja lopulta löysin kumppanin, jonka kanssa ollaan yhdessä niin kauan kuin yhteistä aikaa meille suodaan.

 

"duunista löytänyt"

Älä hyvä nainen hermostu, emme me sinua moralisoi, jos kerran olet eronnut ensin. Kyllä sinä saat ottaa vaikka kaikki työpaikkasi miehet , mutta yksitellen ja aina edellisestä ensin eroten.

Minulle riittää vallan hyvin se, että olen duunipaikkojeni (huom! monikkomuoto) kanssa naimisissa. Erota en voi, sillä kerjuulle en kehtaa lähteä.

 

Minäkin olen ollut naimisissaä yli 20v, en ole jättänyt enkä pettänyt enkä jätetty enkä petetty. Mutta molemmilla on ollut ihastus, joka tosin ei ole johtanut mihinkään tekoihi, vaan onneksi sattumien kautta on järki ehtinyt tulla väliin. Ny tämä vanha kumppani on kuin uusi ja entistä rakkaampi, koska yhteinen historia on pitkä. Siksi toivonkin että ensin harkitaan tarkoin mitä haluaa, ettei tarvitsisi katua. En tarkoita niitä alkoholi, väkivalta yms. suhteita

Vieläköhän joku käsittää väärin? Tehkää mitä haluatte, mutta onneksi minun ja puolisoni lailla ajattelevia on muitakin...

 

Olisi aika omituista, jos sormus sormessa ehkäisisi ihastumisen muihin kuin omaan puolisoon. Ihastuminen ei ole tahdon asia, uskollisuus ja puolison kunnioittaminen on.

 

Olisi aika omituista, jos sormus sormessa ehkäisisi ihastumisen muihin kuin omaan puolisoon. Ihastuminen ei ole tahdon asia, uskollisuus ja puolison kunnioittaminen on.

Tuo on hyvin sanottu piste

 

Kiitos vastauksistanne....Itselläni on vaan kauhea kynnys tehdä aloitetta, jotenkin nolottas satasella jos sais rukkaset koska me työskennellään yhdessä. Asiasta tekee ihan erilaisen jos me oltas vaan tuttuja esim. yhteisten kavereiden kautta (ihmistä voisi tuolloin vältellä jatkossa). Mutta onneksi kaverit on luvanneet juonia mun kanssa hänen päänmenokseen jotain, katsotaan saadaanko mitään aikaiseksi.
Ne, joiden työkaveruudesta alkoi suhde: Miten te otitte ensimmäisen askeleen ja miten se tapahtui??? Ollaan oltu nimittäin työporukalla viihteellä muutaman kerran ja niihin iltoihin laskin myös toivoani....Mitään ei kuitenkaan tapahtunut! Joskus olen kuitenkin tulkitsevani katseita ja flirttailua....En sitten tiedä onko "tutkani" täysin epäkunnossa

 

Meidän tapauksessa aloitteen teki mieheni. Hän itse asiassa kertoi että oli katsellut minua jo pitemmän aikaa. Sitten kerran hän keräsi rohkeutensa ja tuli juttusilleni, niitä näitä. Tajusin kyllä heti mistä oli kyse ja olin myyty Hän oli kanssa pyöritellyt noita juttuja ensin päässään, että mitä jos saan pakit ja kuinka sitten hävettääkään. Mutta, kuten jo sanoin, olin aivan myyty vajaa nelikymppisen komean miehen edessä joka takelteli kuin pikkupoika

Ei muuta kuin flirttiä kehiin, huomaat kyllä nopeasti onko sulla saumaa

 

Työporukan läsnäollessa minä en ainakaan koskaan rupeaisi virittelemään mitään "vakavaa". Sitähän joutuu koko jengin edessä sitten nolatuksi, jos homma kusee. Jos bonjaat mitä tarkoitan.

Minä olen naimisissa ex-työkaverin kanssa, oltu jo 8 vuotta. Meillä homma alkoi siten, että mieheni alkoi kovasti tehdä kaikkea "työasiaa" luokseni. En edes heti tajunnut mistä oli kysymys, kun olin niin vakiintunut sinkkuuteni. Toki pidin häntä tosi nastana tyyppinä ja sitten eräs kaunis päivä hän kysyi lähtisinkö moottoripyöräajelulle illalla.

Siitä se alkoi, mutta pidimme työpaikalla niin matalaa profiilia, että jengi tajusi homman vasta, kun mentiin naimisiin. Mentiin siis aikas pian vihille, kun oltiin jo yli 30 v ja tuntui, että se on nyt tässä tää ihminen, jonka kanssa haluaa olla.

Aikaisemmin en ollenkaan hyväksynyt työpaikkaromansseja, mutta näin kävi. En tosin vieläkään voi sietää näitä työpaikoilla toista naista/miestä pitäviä naimisissa olevia tyyppejä, jotka sitten kutee yhdessä kaikissa firman juhlissa ja matkoilla.

Mutta siis kysymykseesi: kundi voi olla niin ujo, että ei uskalla tehdä aloitetta, joten vähän voisit tönäistä, mutta tee se niin, ettei koko työporukka ole todistamassa. Tai sitten hänellä on kokemusta niistä työpaikan naisista, jotka haluaa sulan hattuunsa jokaisesta työpaikan miehestä. Jolle sitten jälkikäteen nauretaan. Hienotunteisuutta peliin.

 

Kiitos vastauksistanne....Itselläni on vaan kauhea kynnys tehdä aloitetta, jotenkin nolottas satasella jos sais rukkaset koska me työskennellään yhdessä. Asiasta tekee ihan erilaisen jos me oltas vaan tuttuja esim. yhteisten kavereiden kautta (ihmistä voisi tuolloin vältellä jatkossa). Mutta onneksi kaverit on luvanneet juonia mun kanssa hänen päänmenokseen jotain, katsotaan saadaanko mitään aikaiseksi.
Ne, joiden työkaveruudesta alkoi suhde: Miten te otitte ensimmäisen askeleen ja miten se tapahtui??? Ollaan oltu nimittäin työporukalla viihteellä muutaman kerran ja niihin iltoihin laskin myös toivoani....Mitään ei kuitenkaan tapahtunut! Joskus olen kuitenkin tulkitsevani katseita ja flirttailua....En sitten tiedä onko "tutkani" täysin epäkunnossa

Olet erittäin oikeassa tuossa pelossasi, että mies antaa rukkaset ja töissä tulee vaikeaa.
MInulle kävi niin, että työpaikalla mies ihastui minuun. En nähnyt tilanteessa mitään pahaa, koska kuvittelime että asian voi salata, ja uskoin miehen tunteuden aitouteen.

No, suhde oli mikä oli, tulevaisuutta suunniteltiin muta kävi ilmi että mies ei ollut vielä päässyt exästään yli, ja olin ns. "laastari", (se on kyllä sinänsä tässä sivuseikka.) No, kun suhde päättyi, minun piti vaihtaa työpaikkaa. Tässä muutama syy:

Suhteesta oli tullut tieto muille, ja kun se päättyi mies halusi pitää minuuun hajuraon ja minä häneen. Ymmärrettävää, koska olimme eronneet pikasuhteesta johon kuitenkin liittyi "tunteita"

Mitä se sitten aiheutti, oli se, että minua ei otettu entiseen tapaan mukaan työtehtäviin, tai työpaikan yhteisiin asioihin. Kaikki vaistosivat, että minulla on paha olla. Mies jatkoi selkeästi "etenemistään" ja minä jäin syrjään. Mies myös osasi edelleen pitää itsestään meteliä, oli edelleen varsinkin mieskolleegojensa kaveri, joten minä joka olin pärjännyt siihen asti hyvin pelkällä työtaidollani, jäin syrjään porukasta jossa mies viritteli hyväveli- ja muita kuvioitaan. Jos suhde olisi jatkunut, olisi tilanne ollut toinen, mutta kun ei jatkunut, valitsevat työporukan henkilöt pariskunnan "paremman"puoliskon, ikään kuin avioerolapset jäävät jommalle kummalle vanhemmalle.

Uskon, että jos mies olisi ollut oikeasti valmis suhteeseen kanssani, ja minä hänen, niin olisimme malttaneet olla töissä siivosti. Jos mies on sinullle se oikea, voitluottaa siihen että kohtaatte kyllä. -työajan ulkopuolella, jopa työpaikan vaihtumisen jälkeen.

suosittelen, että suhteutat ihastumisesi siihen, kuinka tärkeä kyseinen työpaikka sinulle, ap, on. Jos se ei ole kovin tärkeä, niin koita onneasti aivan rohkeasti. Mutta jos sinä uran haluat ko. paikassa, tai olosuhteesi eivät tule sallimaan työn vaihtoa, niin anna miehen olla vielä
pelkkänä ihastuksena. ihastuminen piristää, ja vaikka tuntuu että se on kärsimystä, niin duunissa olos särkyneen sydämen ja ex heilan kanssa viereiset työhuoneet ja kahvipöydät pikkujoulut ja työpaikan huviretket: se on kärsimystä.

 

Edellinen puhuu asiaa: työpaikkaromanssien päättyessä se on yleensä nainen, joka vaihtaa työpaikkaa. Ehkä siksi, että useimmiten kyseessä on naimisissa oleva mies, joka ottaa itselleen heilan jostain työpaikan nuoresta sinkkunaisesta, joka kuvittelee olevansa miehelle se oikea. Ja mies vain hakee hetken viihdykettä ja miesten maailmassa mies on silti hyvä jätkä, vaikka pettää vaimoaan. Sinkkunainen taas saa "pahan viettelijän" leiman ja työtoverit alkaa suhtautua häneen nyreästi.

Aika kieli keskellä suuta näissä työpaikkasuhteissa saapi olla, joten voipi olla parempi, että kuitenkin odottelet josko mies tekisi siirron. Kyllähän kunnollisesti rakastunut mies sen aloitteen tekee, enemmin tai myöhemmin.

Mainittakoon, että meidänkin suhteessa minä vaihdoin työpaikkaa heti naimisiinmenon jälkeen. Ihan hygieenisyyssyistä, hih.

 

mies voi olla ujo, joten voit ehdottaa hänelle kahveita, ei mitään päiväkahvia

Mutta pitäkää suhteenne salassa työpaikalla, jos sitä edes tulee. Silloin ei kukaan menetä kasvojaan ja jos vasta naimisiin mennessä muut tietävät niin hyvä on.