Hae Anna.fi-sivustolta

Ihastumisen/rakastumisen vaikeus

Viestiketju osiossa 'Sinkun elämää' , käynnistäjänä vierailija, 27.04.2019.

  1. vierailija Vierailija

    Hei! Kertokaahan ihmiset ajatuksianne aiheesta. Olen eronnut muutama vuosi sitten ja harrastanutkin jo tapailua, treffailua, tutustumista, miksi sitä haluaakaan kutsua. En kuitenkaan ole ihastunut saati rakastunut keneenkään. Ymmärrän, ettei niin väkisin voi tapahtuakaan.

    Aluksi vertasin toki treffikumppaneita (tai pelkästään viestittelykumppania netissä) entiseeni, mutta siitäkin olen jo yli. En koe erityistä pelkoa satutetuksi tulemisestakaan. Olen pohtinut tätä asiaa monelta kulmalta ja ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia rakastumistyyppejä, toisilla se tapahtuu hitaasti, toisilla nopeasti. Ymmärrän myös, ettei treffikumppania pidä heti teilata tai odottaa ensitapaamisella järisyttävää kokemusta. Kukaan ei ole kuitenkaan säväyttänyt luonteellaan tähän mennessä. Ehkä tapaan vain täysin vääränlaisia ihmisiä?

    Toki voi todeta, että rakkaus tulee kun tulee, eikä ihastumista tai rakastumista voi pakottaa. Kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja kumppanuutta. Tiedän myös olevani ns. hitaasti lämpeävää sorttia.

    Kuitenkin ihmettelen, onko päässäni vain jotain todella pahasti vialla, kun en osaa edes ihastua?? :D Onko teillä vastaavia kokemuksia?
     
  2. vierailija Vierailija

    Olen itse eronnut kohta 5 vuotta sitten (olin se osapuoli josta erottiin) ja vasta nyt itse otan ensimmäisiä, harkittuja askelia treffimaailman suuntaan. Olen itse äärimmäisen varovainen liikkeissäni tällä hetkellä, sillä tunnen edelleenkin tekeväni jonkinlaista tahdotonta vertailua entiseeni jopa treffi-ilmoituksista. Tämä johtuu siitä että entisestäni ei eron myötä jäänyt kuin pelkkää negatiivista hänen omien toimiensa ja erotuomion jälkeisen temppuilunsa myötä.

    Siinä missä sinä koet ettet ihastu tai rakastu kehenkään on vähän sama kuin minulla jossa minä koen vastaavasti etten todennäköisesti joko itse kykene enää ihastumaan kehenkään oikeasti tai rakastamaan ketään tai että minuun tuskin kukaan enää ihastuu tai rakastuu. Samaan kategoriaan ne menevät kuitenkin: Itsesuojelu. Et ehkä tiedosta sitä mutta saatat kuitenkin yhä kokea lievää pelkoa satuttamisesta ja vaikka se ei pelon tunteen muodossa enää esiinnykään, se muovaa kuitenkin ajatustasi siihen suuntaan että "hitaasti lämpiävänä" vain lämpenet tuplasti hitaammin, että itse kyllästyt katsomaan mihin suuntaan asiat etenevät ja lyöt vain homman poikki.

    Se ei ole virhe, eikä päässäsi ole mitään vialla. Suojelet vain itseäsi edelleen mikä on ihan OK. Se suoja vähenee kerta toisensa jälkeen vähitellen. Ainoa mitä se vaatii on aikaa.
     
  3. vierailija Vierailija

    Se kyllä vaatii paljon muutakin kuin aikaa. Minäkään en nykyisin rakastu enää keneenkään. Voi olla että (tietostamaton) pelko taustalla, mutta pakolla se ei vain tule. Ap:lle voisin sanoa: se on normaalia. Ehkä et edes tarvi juuri nyt suhdetta. Minä olen rakastumisen tunteen omalla kohdallani jo luovuttanut. Nykyajan suhteet ei paljoa tarjoa.
     
  4. Superisä Uusi jäsen

    liittynyt:
    17.07.2019
    Viestejä:
    2
    Saadut tykkäykset:
    0
    Uskon aika vahvasti siihen mielenterveyden määritelmään, jossa ihminen on terve kun kykenee rakastamaan ja tekemään työtä.

    Rakastamisen näen tarpeena osoittaa tunteitaan ja saada vastakaikua niille. Sama tietysti toisinpäin.

    Eihän omia tunteitaan voi pakottaa. Jos olet kuitenkin tavannut useita erilaisia ihmisiä, eikä mikään heistä herätä oikein mitään, oletko ylipäätään valmis suhteeseen? Josko ”vika” ei ole muissa vaan jokin sinussa ”estää” heittäytymisen ja ihastumisen tai syvemmän tykkäämisen kaltaiset tunteet?

    Olen itse ajatellut niin, että en halua katkeroitua ja suojautua liikaa kokemani vuoksi. En oikein osaa sanoa muuta, kun ne omat kokemukset vai pitää käydä läpi. Antaa anteeksi itselleen ja toiselle. Päästää tuska ulos ja itkeä itkunsa. Uskon vahvasti siihen, että tämän jälkeen on valmiimpi kohtaamaan uutta.
     
  5. kestävyyslaji Vierailija

    Rakkaus ei ole pelkästään tunneasia, vaan ennen kaikkea
    tahdon asia. Kun pari menee avioliittoon, kirkon alttarillakin
    pappi kysyy molemmilta: Tahdotko osoittaa rakkautta
    puolisollesi......jne
    Rakastuminen kestää noin 1-2 vuotta, sitten huuma alkaa
    hiipua ja sitten alkaa Rakkaus, arki, rinnalla kulkeminen,
    jakaminen, huolet ja murheet, ilot ja surut, välillä riidat
    ja epäilykset; rakkaus on kestävyyslaji.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti