Ihastunut, mutta en osaa tehdä aloitetta

["Rebekka"]

Kertokaapa minulle miten voisin hienovaraisesti tutustua mieheen jonka lapset ovat samassa päiväkodissa lasteni kanssa. Hän on lastensa yksinhuoltaja. Toki enempää en tiedä hänen elämästään. Nykyään hän jo tervehtii minua. Aiemmin se olin minä joka tervehti ja hän tuijotteli seinille. Nyt hän tervehtii reippaasti. Jopa muutaman lauseen keskusteluja olemme pari kertaa käyty hänen aloitteestaan. Menen hänet nähdessäni aivan jäihin. Tervehdin kyllä, mutta en kehtaa kuin vilkaista häntä. Voin kyllä "salaa" vilkuilla. Haluaisin hänen huomaavan, että olen kiinnostunut hänestä. Miten sen teen? Samalla jo vähän hävettää onko hän sen minusta huomannut tai sitten vaikutan kylmältä... Pikkutyttö fiilis.

 

["ihanaa"]

Onko teidän lapset kavereita keskenään?

 

[Karju]

Hymyilet ja katsot väillä silmiin, se kyllä riittää. Keksi jotain puhuttavaa.

 

["Rebekka"]

Toinen lapsi on samassa ryhmässä tämän miehen lapsen kanssa. Joskus lapsi puhuu tästä toisesta lapsesta, mutta ei kummemmin. Harmi kyllä.

 

["ihanaa"]

No, voi. Olisi ollut niin hyvä järkätä jotain lasten varjolla...

Mutta samalla kannalla, että jatka hymyilyä ja jutustelua... Kyllä sen sitten huomaa, tuleeko vastakaikua.

 

["Rebekka"]

En tiedä mikä siinä on niin hankalaa. Pää lyö tyhjää kun näen hänet. En keksi mitään järkevää sanottavaa. Tosin jos tämä mies sanoo jotain, osaan kyllä vastata ilman takelteluja. Mutta ehkä pitäisi itsekin sanoa jotain eikä odottaa vain toisen puhuvan. Harmittaa jos annan hänelle sellaisen kuvan, että ei kiinnosta yhtään. Toisaalta luulen, että tämä ihastus paistaa ja kauas. Mene ja tiedä. Päivä kerrallaan.

 

["tuuli"]

Mä yrittäisin lasten kautta järestää jotain yhteistä. Asutteko lähekkäin? Pihalle vaan samaan aikaan lasten kanssa...

 

["Rebekka"]

Emme harmi kyllä asu niin lähekkäin. Ei auta kuin päiväkodissa nähdessä uskaltautua juttelemaan.