Ihastunut toiseen mieheen

[Minäkö?????]

APUA, olen naimisissa sitten 11,5 vuotta, meillä on lapsi pian 11 v ja seurusteltu pian 16 v. Nyt olen ihastunut toiseen mieheen työpaikallani. En ole kertaakaan näinä vuosina katsonut toiseen. Minulla on ollut mahdollisuuksia olla uskoton mutta en ole koskaan sitä ottanut koska olen perusluonteeltani uskollinen nainen. En ole ollut kiinnostunut kenestäkään. Ja tarjontaa on todellakin ollut, olen vain aina luistanut tilanteesta loukkaamatta ketään.

Olen aina ajatellut että ""en koskaan"" ja kuitenkin nyt mies, minua 3 vuotta nuorempi 2 pienin lapsen isä kaupungista joka on 120 km omasta kaupungistani, taloa rakentamassa on iskoistunut sydämeeni.

En tiedä mitä tehdä, en usko että kyseinen mies on minusta kiinnostunut millään lailla paitsi että olemme hyviä työkaverereita. En ole muuttanut käyttäytymistäni häntä kohtaan sen jälkeen kun tämä tapahtui.

Itse asiassa olen koko elämäni ollut sellainen että jos olen jostakin tyypistä kiinnostunut niin itse kohde saa sen viimeiksi tietoonsa koska en näytä että olen kiinnostunut. Katson ""ohi"" hyvin väliinpitämättömänä vaikka sisus kiehuu ja haluaisi halata tyyppyä ja kertoa kaikki jutut hänelle.

Mies on impulsiivinen, tiedonhaluinen, söpö, vähän pyöreä positiivinen mies. Hän tulee samalla vauhdilla neuvotteluhuoneeseen kuten minä intoa puhkuen ja valmis innostamaan muita teamin jäseniä.

Olen täysin hukassa ja näen hänestä hyvin kiihkeitä unia. Toisaalta tämä piristää työpäivää mutta myös masentaa minua koska tunne itseni hyvin petolliseksi miestäni kohtaan.

MITÄ TEHDÄ????????????????

 

[Inhorealisti]

Ajattelepas, jos miehesi oli ihastunut tyokaveriinsa, muutaman vuoden nuorempaan naimisissa olevaan pienten lasten aitiin. Mika olisi neuvosi hanelle?

Aivan! Pitaisi yrittaa unohtaa, eika ainakaan ruokkia ihastumisen tunnetta mitenkaan. Tunteilleenhan ei voi mitaan, mutta teoilleen voi. Mita toivoisit miehesi vastaavassa tilanteessa tekevan? Kavisiko se ohjenuoraksi itsellesikin?

Vai toivoisitko vastaavassa tilanteessa miehesi pettavan sinua ja vaarantavan kaksi avioliittoa? Ethan sina nyt oikeasti ole noin neuvoton ja tyhma? Ethan, alkuperainen?

 

[höpö]

Narttumaista puhetta taas.
Hormonit siellä sulla vaan hyrrää, kyllä se siitä sitten asettuu, käytä nyt vaan ""tähän vipinään"" omaa miestäsi.
Terv. kokemusta on ja hauskaa tuli.

 

[mies]

Elät vain kerran, etkä voi muuten tietää mitä kaikkea ihanaa sinun elämääsi olisi tulossa tämän miehen myötä, tietysti ehdotat hänelle yhteistä iltaa, tai sitten odotat pikkujouluihin.
Omaisuus on aina muutettavissa rahaksi ja todennäköisesti lapsesi ja myös miehen lapset kärsivät huonosta ilmapiiristä kotona, joten jo lasten takia sinun kannattaa tehdä päätöksiä.
Elämällesi voi alkaa uusi ihana vaihe, kun saatte miehen kanssa olla yhdessä aina. Toteuta naiseuttasi, alapäällä ajattelu ei ole pelkästään miesten oikeus, tasa-arvoa kehiin.

 

[nainen 43-v.]

Sulle alkuperäinen nainen. Tässä minun neuvoni; anna palaa! täällä todellakin eletään vain kerran. Mielestäni on kahden aikuisen ihmisen välinen asia mitä tekee.....jos haluaa rakastella/rakastua jne....niin siitä vaan. Näin tein minäkin enkä ole hetkeäkään katunut. Olen saanut jotain ihanaa,herkkää,taivaallista jota en ollut ennen kokenut. Enkä todellakaan tarkoita pelkkää seksiä. Nyt kukoistan ja elän!

 

[n 30]

Hyvä nainen 43-v. Taivaallista ja herkkää, kuinka kauan kesti/on kestänyt?
Minä sain taivaallista ja herkkää kun tapasin oman nykyisen mieheni. Sitä kesti 2 vuotta. Nyt taivaallinen ja herkkä on tullut vaikeammaksi saavuttaa. Ovatko salasuhteet sellaisia, että niiden avulla elää ja kukoistaa pitempään? Jos ovat niin mulle ja.
Mutta tällähetkellä en usko että taivaallinen ja herkkä kestää kovin kauaa, ja mitä taivaallisempaa ja herkempää, sitä tuskallisempaa siitä on luopua.
Tuollaiset anna-palaa-neuvot asettuisivat omiin uomiinsa jos olisi tietoa siitä, kauanko niistä on iloa. Kaikista tärkein pointtihan kuitenkin olisi se, mitä sen salasuhteen jälkeen tapahtuu.
Yhden exän kanssa ollessa harrastin salasuhteita, syynä se että mies oli mielestäni mahdoton. (tekosyy, myönnän) Tuppasi vain käymään niin että kun se lyhyt pyrähdys loppui, niin ei se oma mies kelvannut siltikään, ei mitenkään päin. Uskollisuuspäätös oli yhtä mielenkiintoinen kuin tupakkalakko tai laihdutuskuuri joillekin. Pahinta oli kun joutui katsomaan entistä salasuhdetta silmiin kun se tulee kaupungilla vastaan. tietää minut, tietää mieheni, ja katsoo pitkään...rakkautta ei ole se että mennään toisen pesään. sen tietää pettäjä mieskin ja inhoaa joko naista tai itseään jälkeenpäin.
Ei minua vieläkään mikään estäisi, ei se pillu kulu parista nussimisesta. Mutta kun tiedän jo paremmin ihmisen psykologiaa, että ei vain tee mieli nähdä sitä kaikkea vaivaa,jotta lopulta olen se jonka pitää olla pahoillaan ja loukkaan toista. Se, mikä loukkaa miestä ei ole aina se mitä me naiset ajatellaan.

 

[:)]

Alkuperäinen ja Nainen 43, entäs lapsenne? Tiedättekö että lapset kärsivät eniten näistä teidän kaltaisista huorista? Ajatelkaa lapsianne älkääkä itseänne! Minä inhoan melkein kaikkia vitun uusioperheitä, on pitänyt mennä nuorena naimisiin ja tehdä muutama pentu, sitten ollaankin muka niin onnettomia ja rakastutaan toiseen, jätetään perheet, sitten pitää mennä nopeasti naimisiin uuden kanssa ja tehdä taas niitä lapsia. Ajatellaan vaan itseään ja alapäätänsä, unohdetaan ne lapset ja sitten ihmetellään kun niistä ei kasva ""kunnon"" kansalaisia! Ettekö te aikuiset tajua, että teillä on VASTUUTA siinä vaiheessa kun teette lapsia? Tiedän tapauksia, joissa alle kymmenen vuotiaita lapsia on yrittänyt itsemurhaa, kun ovat joutuneet kärsimään vanhempien eroista ynm. Vastaatko minulle, miten te voitte olla niin itsekeskeisiä?

 

[voi voi]

""...olen perusluonteeltani uskollinen nainen. En ole ollut kiinnostunut kenestäkään. ""

Voi sinua yksinkertaista, kun et edes ymmärrä mitä ""uskollinen"" tarkoittaa! Se ei tarkoita sitä, että ei ole muiden kanssa kun muista ei ole kiinnostunut. Uskollisuus tarkoittaa sitä, että ei ole muiden kanssa *vaikka* on niistä kiinnostunut.

Olet ""perusluonteeltasi uskollinen"" ja kun ensimmäistä kertaa olet kiinnostunut toisesta miehestä, niin harkitset heti vakavasti pettämistä?! Tuo antaa ""perusluonteestasi"" kyllä ihan erilaisen käsityksen.

 

[Nainen myös]

Älä tee mitään! Ihastuksia tulee ja menee. Ne saattavat piristää arkea, mutta ne eivät ole hyvä syy heittää hukkaan hyvää parisuhdetta sekä lapsen oikeutta ehjään kotiin.

Vaikka täällä eletään vain kerran, niin siltikin pitää ottaa myös muut huomioon, eli lapsesi ja miehesi.

Ihastuminen on täysin eriasia kuin rakastaminen. Rakastaminen tulee, kun ollaan oltu yhdessä pitkään ja tunnetaan jo ne huonot ja hyvät puolet, Ihastuminen on lähinnä itsensä luoma illuusio ja mielikuva toisesta, jolla ei ole viellä mitään todellisuus pohjaa. Ja hyvin mahdollista on, että todellisuuspohja osoittautuukin ihan joksikin muuksi kuin on kuvitellut.

Pelkän illuusion vuoksi ei kannata rikkoa hyvää suhdetta ja lapsen perhettä.

Ihastus menee ohi ajallaan, jos et ruoki sitä. Niin se on mennyt miehelläni ja niin se on mennyt minullakin.

 

[voi voi]

Erittäin hyvä kirjoitus ""nainen myös""!

Jotenkin vain käsittämätöntä ja surullista, että tällaisia itsestäänselvyyskiä joutuu jollekkin edes selittämään.

Onko naisilla useinkin kuvitelma, että parisuhde (edes ""toimiva"") tekisi jotenkin immuuniksi ihastumisille? Ja naisetko oli niitä ""tunneälykkäitä""?

 

[Täh?]

Missäköhän kohtaa tämä 'alkuperäinen' mainitsi että on pettämässä miestään? Vai olenko kenties lukutaidoton..? Ymmärsin tässä ongelmaksi sen, että miten toimia arjessa.. Neuvoni tähän: Nauti ihastuksen tunteesta niin kauan kuin sitä kestää! Se menee ohi. Pikkuhiljaa huomaat että ei se mies niin ihmeellinen olekkaan, ainakaan siihen kotona olevaan verrattuna.. Kyllä sydän tietää ketä se oikeasti rakastaa, vaikka se välillä yrittää vihjailla muuta.. Mun sydän tekee tota tasaisin väliajoin, siksi uskallan tällaisen neuvon antaa!

 

[Minäkö???]

Kiitos Täh? sanoistasi, juuri tuota tarkoitan. Kuten kirjoitin alkuperäisessä kirjoituksessani en ole koskaan ollut uskoton vaikka mahiksia on ollut, olen vain aina luistanut pois tilanteesta koska en ole uskoton luonteeltani. Nyt minulla on huono omatunto miestäni kohtaan kun olen ihastunut tähän toiseen.

Se että on ihastunut ei tarkoita että aion heti pörrätä hänen kanssaan sänkyyn. Voi olla että joillekkin jotka tänne on kirjoittanut hyppää heti sänkyyn toisen miehen kanssa jos vähänkin kiinnostaa. Minä taas en ole sen luonteinen ihminen.

Mieheni ja lapseni ovat minulle hyvin tärkeitä enkä tekisi mitään loukatakseni heitä jos voin sen estää.

Toisaalta onhan tämä aika piristävää vaikkakin aika hämmentävää koska en ole sellainen joka ihastuu tullen mennen, sen takia olenkin vähän huolestunut tilanteesta.

No eiköhän tämä ole ohimenevää ja jos ei ole niin sitten on pakko taklata tilane sen mukaan.

 

[melkein samassa tilanteessa]

Niin kauon kuin pystyt pitämään näppisi erossa ja ihastumisen vain omana tietonasi, sen luulisi piristavän ja antavan potkua työpäivään. Onhan se kiva kun on jotain säpinää tylsän puurtamisen keskellä... minä olen ollut naimisissa reilut 10 vuotta ja olen nyt myös hulluna toiseen, itseäni 4 vuotta nuorempaan mieheen. Hän on hyvännäköinen, kohtelias ja tuntuu että pitää myös minusta enemmän kuin ystävänä. Parasta/pahinta tässä on että hän on minun ja mieheni yhteinen tuttava eli näen häntä usein eikä tarvitse hiippailla salaa mutta taas en pääse ihastuksesta eroon kun näen häntä jatkuvasti.

Mutta koska pitää ottaa puolisonkin tunteet huomioon niin parempi pitää ihastus omana tietona, pieni flirtti piristää mutta mies tuskin vaihtamalla paranee. Tylsää mutta totta

 

[vanha]

Niin se on vaan, että tunteet laantuu aika haipakkaan, kun arki astuu mukaan fantastiseen rakastumiseenkin. Ja ylipäätään, tutkijat arvelevat että noin 1,5 vuotta kestää keskimääräinen rakastumistila.

Tämänkin kokeneena, annan vinkin: Älä tee mitään. Ja yritä muistella, miksi just oma miehesi VEI voiton kaikista muista kolleista. Oli kuitenkin paras!
Muistele hyviä asioita omasta perheestä, lujita yhteiselämää mielummin.

Ei yh:t tai eronneet ole onnellisia useinkaan, kaikki kaipaavat rakkaita perheenjäseniä ympärilleen ja sen tuomaa harmoniaa.

 

[tippaleipäputki]

Mies rakentaa taloa neuvotteluhuoneeseen intoa puhkuen?

Et ole ollut kiinnostunut, tarjontaa ollut ja mahdollisuuksia ollut, sisällä kiehuu ja haluasit halata?

Istu nyt hyvä ihminen alas ja vedä kunnolla henkeä. Kaikki ei ole tainut vielä ihan kristallisoitua?

 

[pauline]

Ihastuminen on ihana tunne, mutta vain TUNNE. Sille ei tarvi tehdä yhtään mitään..se haalistuu aikanaan ja kaikki on kuin ennenkin. Paitsi tulee uusia ihastuksia, joiden kanssa toimit taas samoin, koska elät parisuhteessa. Olet kasvamassa vastuulliseksi aikuiseksi..onnea!!

 

[N76]

Oletteko te ihmiset viettäneet nuoruuttanne ollenkaan vai
kaikki menneet naimisiin alle parikymppisenä??
Itse olen matkustellut, asunut eri paikkakunnilla ja takana
on enemmän kuin yksi seurustelusuhde ennenkuin löysin vihdoin ihanan miehen jonka kanssa olen valmis jakamaan elämäni. Nuo ihastukset, joita minulla oli, en koskaan mennyt miehen perässä vaan jos ihastuin, pidin sen sisälläni, mutta onnekseni (?) olen usein
saanut vastakaikua ja saanut sitten tutustua ihastukseeni.

Mutta miten monta suhdetta aloitinkaan, tutustuin, ihastuin, rakastuin ja petyin, mikä ulkoa näyttää hyvälle, ei sisältä usein ole sitä mitä itse hakee ja mihin on ihastunut mielessään. Monesti mietin, että olen vapaa 'toteuttamaan' sinkkuna ihastuksiani, mutta toisaalta, olen saanut sydän
särkyä usean kerran tai särkenyt toisen, ja monta tällaista kiertoa kuluttaa ihmistä.
Tiedän nyt miten arvostaa sitä että voin sitoutua omantyyppiseeni mieheen ja elää oikeassa suhteessa eikä tarvitse käydä radalla ja tuntea noita huippuja ja laskuja ja turhia haaveita jotka ei toteutuneetkaan.
Ihastu, nauti omista tunteistasi ja pidä ne itselläsi, tuo ihastus saattaisi kestää vain hetken, olisiko sen arvoista luopua perheestäsi loppuelämäksi
ja satuttaa heitä.

 

[nainen71]

Olen mennyt naimisiin 23-vuotiaana ja sitä ennen ehdin seikkailla miesten kanssa omasta mielestä ihan tarpeeksi mutta kuten on monta kertaa sanottu niin kukaan ei ole täydellinen eikä niin hyvää suhdetta ole etteikö jompikumpi ikinä ihastuisi johonkin toiseen, vaikka menee naimisiin, ei sitä silti saa immuniteettiä muita miehiä kohtaan.

Ihastus on ihanan raastava tunne mutta kun huomaat että se on parasta pitää omana tietonasi niin se haihtuu aikanaan.. kokemusta on! Olin kerran ihan totaalisen hullaantunut yhteen mieheen ja tuntui että haluan hänet hinnalla millä hyvänsä mutta kun aikaa kului niin huomasin että ei hänkään täydellinen ole eikä edes aina niin ihanakaan..nykyänn kun näen hänety, saatan ajatella että mitä ihmeellistä hänessä kerran näin..
Nytkin olen hirveän ihastunut nuorempaan mieheen ja saan myös vastakaikua mutta annan asian olla ja nautin ihastuksen tunteesta, en edes kuvittele alkavani suhteeseen hänen kanssaan ja pilaavani kaikkien meidän elämää sillä.

 

[mariia]

Voi helvetti, taas näitä. Jos kerran mies rakentaa taloa omalle perheelleen niin saatanan suttura älä etes kuvittele mitään, tuhoaisikko toisten onnen, voi helevetti mitä sairasta sakkia, yöks!!!!

 

[juulia]

Ei kukaan voi elää elämänsä silmälaput silmillä vain sen takia , että on naimisissa. Tottakai välillä ihastuu muihinkin miehiin kuin siihen omaansa. Ja mitä siitä - se on upea tunne vaikkakin raastava, varsinkin jos ei osaa mitään muuta ajatella kuin ihastustaan. Mutta kuten moni muu aiemmin tätä viestiä kommentoinut on todennut, ÄLÄ TEE MITÄÄN! Pidät tunteesi visusti omana tietonasi!!! Muuten sotket kahden perheen elämän täysin. Kun perheessä on lapsia ei ole varaa lähteä leikkimään tunteilla vaan on tunnettava vastuunsa vanhempana.

 

[simo]

forget that bastard

 

[Neiti24]

Minkähän takia ihmisille ei opeteta seurustelun ja pitkän parisuhteen taitoja siinä missä ehkäisyä? Paljon helpommalla olisin myös minä selvinnyt, jos joku olisi kertonut heti kättelyssä, että ihastuksia tulee ja menee. Rakastumisen tunne hiipuu ja tilalle tulee arki. Ja tämä kaikki on normaalia, ja tapahtuu myös muille ihmisille.

Kauheat syyllisyyden tunnot ihastumisesta tuli, ennenkuin muutama vuosi sitten tajusin, että se, mikä pysyy oman pään sisällä, ei vakaata parisuhdetta kaada, ellei sille itse tietoisesti anna valtaa.