Toggle sidebar

Ihmetyttää tuo kiihkoilu raskaana naimisiinmenosta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vierailija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vierailija"

Vieras
Olen raskaana ja tarkoitus oli alunperin mennä lapsen syntymän jälkeen naimisiin. Olen ollut avioliitossa aiemmin joten emme halua suuria hääjuhlia. Käytän yhä edelleen edellisen mieheni sukunimeä ja nyt hoksasin että jos sattuu että lapsi menehtyy juuri ennen syntymäänsä hänet haudataan ex-mieheni nimellä. Samoin käy sairaalassa; lapsi "tunnistetaan" ex-mieheni sukunimellä. Syyt edelliseen avioeroon ovat hyvin painavat joten kevytkenkäisyydestä minua ei voi syyttää. Edellisestä liitosta on huollettavanani tytär, alle kouluikäinen. Hänen takiaan asioiden yksinkertaistamiseksi en ottanut tyttönimeäni käyttöön eron jälkeen. Haluan että meidät vihitään ennen lapsen syntymää jotta lapsellani tulee olemaan oikean, kunnollisen isänsä nimi. Syitä raskaana ollessa naimisiinmenoon voi olla monia, me haluamme oikean perheen ja olisimme menneet muutenkin naimisiin. Joten jos arvostelijat ette oikeasti osaa ajatella lyhyttä nenänvarttanne pitemmälle asioita jotka eivät välttämättä teille edes kuulu, niin katsokaa peiliin ja useamman kerran. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin kuvittelette.
 
Minua hävetti raskaana ollessa se, etten ollut edes kihloissa. Asia tietysti korjaantui myöhemmin, lapsen syntymän jälkeen menimme kihloihin ja naimiisin. Minua ehkä joskus häiritsee se, että oma lapseni syntyi avioliiton ulkopuolella.

Muiden valinnoista en välitä.
 
Luulin otsikon perusteella, että kyse on päinvastaisesta tilanteesta. Mekään emme olleet naimisissa raskaanallessani emmekä ole vieläkään, vaikka saimme todella monelta taholta painostusta että ehdottomasti on mentävä naimisiin ennen lapsen syntymää. Sukunimellä meillekin tilannetta perusteltiin ja voit vain kuvitella niitä ilmeitä kun ilmoitin, että naimisiinmeno ei muuttaisi sukunimitilannetta mihinkään. Joillain ihmisillä nyt vain on tarve puuttua joka ikiseen asiaan, joka on tehty eritavalla kuin mitä he ovat tehneet. Jokainen tehköön omat ratkaisunsa, eikä minun tarvitse selitellä omiani. Sinulla vielä on ihan oikeasti järkevä perustelukin naimisiinmenolle, joten en oikein ymmärrä miksi teitä arvostellaan. Meidän "kun ei vain haluta" -syy on paljon heppoisempi.
 
Olen erehtynyt lukemaan keskustelupalstoja raskaana olevien naimisiinmenosta ja aika karkeaa tekstiä tuntuu siellä olevan. Pakkoavioliitoksi sellaiset aviolittot nuorempienkin mielestä tuomitaan. Mutta kai se valitettavasti on tätä nyky-yhteiskuntaa: kun itsellä on paha olla niin yritetään kaikin keinoin pahoittaa myös toisen mieli. Sillä tavallahan voidaan ainakin maksimoida ihmisten henkinen pahoinvointi. Parempi kun en olisi koskaan lukenutkaan näitä keskusteluja, alkaa säälittää ihmisten ajattelutapa nykypäivänä. Anteeksi jos olen jotakuta loukannut - mutta kun ollaan suvaitsevaisia ja osaisimme hieman nauttia myös toisten onnesta niin ehkä jokunen onnen hippunen meidänkin osallemme lankeaisi.
 
Ahdasmielisten ihmisten ajatuksista ei kannata välittää, eikä heidän kanssaan pidä ajautua väittelemään. Aikuiset ihmiset toimivat niin kuin heistä itsestään hyvältä tuntuu.

Jokunen puolituttu on tullut ilmoittamaan minulle ja avomiehelleni, että meidän on ehdottomasti mentävä naimisiin ennen lapsen syntymää; muuten kaikki on ihan kamalaa ja hankalaa ja sopimatonta. Me olemme hymyilleet, kiittäneet neuvosta ja jatkaneet elämäämme.

Tuohon sukunimiongelmaan helpoin ja loogisin ratkaisu on mielestäni, että äiti pitää oman nimensä ja lapsi äidin nimen. Tällöin tilanne on selkeä jo sairaalasta saakka, olipa pari naimisissa tai ei. Eikä tarvitse mahdollisissa myöhemmissäkään liitoissa vaivata päätään sillä, meneekö lapsi "exän" nimiin tai onko perheessä nyt liian monta sukunimeä :)
 
Mä olin 5 kuulla raskaana kun menimme naimisiin. Oltais menty naimisiin joka tapauksessa, ihan siitä ainoasta oikeasta syystä <3 mutta kun lapsi ilmoitti tulostaan, niin todettiin että miksipä ei oltaisi naimisissa jo kun lapsi syntyy. MOnelta taholta tuli irvailuja haulikkoa-avioliitosta. Osalta todella rumaakin tekstiäkin. Mutta niistäpä ei kannata välittää :) Onnellisia ollaan :heart:
 
[QUOTE="aloittaja";22580038]Olen erehtynyt lukemaan keskustelupalstoja raskaana olevien naimisiinmenosta ja aika karkeaa tekstiä tuntuu siellä olevan. Pakkoavioliitoksi sellaiset aviolittot nuorempienkin mielestä tuomitaan. Mutta kai se valitettavasti on tätä nyky-yhteiskuntaa: kun itsellä on paha olla niin yritetään kaikin keinoin pahoittaa myös toisen mieli. Sillä tavallahan voidaan ainakin maksimoida ihmisten henkinen pahoinvointi. Parempi kun en olisi koskaan lukenutkaan näitä keskusteluja, alkaa säälittää ihmisten ajattelutapa nykypäivänä. Anteeksi jos olen jotakuta loukannut - mutta kun ollaan suvaitsevaisia ja osaisimme hieman nauttia myös toisten onnesta niin ehkä jokunen onnen hippunen meidänkin osallemme lankeaisi.[/QUOTE]

Ahh noin päin tarkoitit.
Tajuan että keskustelupalstoilla on kaiken maailman sontaa, mutta sinuna en päästäisi niitä koskettamaan itseäsi. Nykyaikana kukaan ei mene "pakosta" naimisiin. Pikemminkin moni lykkää häitä jos raskautuu.

Minäkin aikoinaan ekan avioliiton solmiessani sain kuulla että se oli pakkoliitto.
(Pakko olla koska kukaan ei muuten mene 17 v naimisiin)
Päätimme keväällä ukon kanssa mennä naimisiin, häitä järkättiin ja suunniteltiin kesän ajan, varattiin krikko ja paikat yms.
Heinä-elokuun vaihteessa lähetettiin kutsut ja syyskuun alussa sitten vihille.
Ja esikoinen syntyi sitten maaliskuussa seuraavana vuonna eli olin kuin olinkin kolmannella tai neljännellä viikolla raskaana kun vihille mentiin.
Eli "pakostahan" me naimisiin jouduttiin?
:laugh:
 
Viimeksi muokattu:
Me olimme päättäneet hääpäivän ja aloittaneet järjestelyt, kun tulin raskaaksi. Emme olisi saaneet järjestettyä häitä yhtään aiemmin, joten olin jo 8. kuulla raskaana, kun menimme naimisiin. Yhtään poikkipuolista tai arvostelevaa sanaa en kuullut. Jos joku selän takana on puhunut, niin siinäpähän puhuu. Me itse tiedämme, mistä syistä menimme naimisiin, ja miksi olin silloin jo raskaana. Ne eivät kuulu tippaakaan muille!

Ap, netti on täynnä ilkeitä kirjoituksia. Suodattimet vaan silmille, älä ota niitä henkilökohtaisesti!
 
[QUOTE="aloittaja";22580038]Olen erehtynyt lukemaan keskustelupalstoja raskaana olevien naimisiinmenosta ja aika karkeaa tekstiä tuntuu siellä olevan. Pakkoavioliitoksi sellaiset aviolittot nuorempienkin mielestä tuomitaan. Mutta kai se valitettavasti on tätä nyky-yhteiskuntaa: kun itsellä on paha olla niin yritetään kaikin keinoin pahoittaa myös toisen mieli. Sillä tavallahan voidaan ainakin maksimoida ihmisten henkinen pahoinvointi. Parempi kun en olisi koskaan lukenutkaan näitä keskusteluja, alkaa säälittää ihmisten ajattelutapa nykypäivänä. Anteeksi jos olen jotakuta loukannut - mutta kun ollaan suvaitsevaisia ja osaisimme hieman nauttia myös toisten onnesta niin ehkä jokunen onnen hippunen meidänkin osallemme lankeaisi.[/QUOTE]

Kuule, älä välitä, en mäkään välitä. Me mentiin reilut 10 vuotta sitten avioon kesäkuun puolessa välissä perinteisin kirkkohäin ja meidän esikoisemme syntyi siitä reilun kuukauden päästä. :D Ihan sama, mitä muut ajattelivat, me menimme avioon rakkaudesta.

Itse asiassa meille kävi niin, että olimme sopineet kirkon ja juhlapaikan noin vuoden etukäteen, ja mies sitten sanoi, että eikös nyt voisi se eka lapsikin sitten tulla kun on tullakseen. Noh, tuttavapiirissä kaikilla oli ollut se "yritysaika" ennen tärppäämistä puolesta vuodesta vuoteen, ja me sitten ajattelimme, että miksi me olisimme poikkeuksia. Meillä sitten tärppäsikin heti toisesta kierrosta. :D Eikä me ajateltukaan, että olisimme ruvenneet häitä perumaan (paitsi jos olisi jotain ongelmia ilmennyt raskausaikana).

Mutta juu, teette niin kuin itse haluatte ja koska haluatte.
 
No sellaiset pieni muotoiset ei niin muodolliset häät ymmärrän, mut jos kirkkoon astelee valkoisessa mekossa vatsa pystyssä, niin on se vähän kornia :) Mut jokainen tekee niin kuin tykkää...
 
[QUOTE="vieras";22580315]No sellaiset pieni muotoiset ei niin muodolliset häät ymmärrän, mut jos kirkkoon astelee valkoisessa mekossa vatsa pystyssä, niin on se vähän kornia :) Mut jokainen tekee niin kuin tykkää...[/QUOTE]

No samalla periaatteella juuri kukaan ei vois enää pukeutua huntuun...kysehän on tässäkin totutuista ja muuttuneista tavoista.
 
[QUOTE="vieras";22580315]No sellaiset pieni muotoiset ei niin muodolliset häät ymmärrän, mut jos kirkkoon astelee valkoisessa mekossa vatsa pystyssä, niin on se vähän kornia :) Mut jokainen tekee niin kuin tykkää...[/QUOTE]

No onneks mä astelin mustassa maha pystyssä kirkkoon ja kestitsin 80 vierasta jatkoineen... :D
 
Minusta siinä ei ole mitään pahaa, vaikka valkoisessa mekossa huntu päässä menisi maha pystyssä naimisiin. Nykyaikana kun ei ole edes välttämätöntä olla naimisissa. Itse menin maistraatissa 8kk:lla, kahden todistajan kera. Halusin olla naimisissa ennen lapsen syntymää, koska niin oli helpointa.
 
Näköjään on vielä ihaniakín ihmisiä :) Kiitos kaikille tuesta, näin raskaana ollessa tuntuu tuo mielikin järkkyvän helposti. Taitaahan se olla niin että ne ahtaan ajatustavan omaavat lähisukulaiset eivät meidän pieneen alle 10 hengen tilaisuuteen ole edes tervetulleita. Se on totta että mitäpä sitä muista kun vain itse tietää mitä tekee ja mitä tahtoo :)
- ketjun aloittaja
 
Juu täällä kans yksi maha pystyssä vihille mennyt ja ei ole ainakaan omiin korviin tullut mitään kommentteja, muuten kuin positiivisessa mielessä. Tämä on toinen avioliittoni eikä siltikään ole puhuttu pakkoavioliitosta tms. Itse en edes ajatellut koko raskautta hääjuttujen tiimoilta vaan me haluttiin ne häät juuri silloin.
Nyt jälkikäteen ajateltuna kun vauvakin on jo syntynyt on kaikki yksinkertaisempaa noiden paperiasioiden yms. kanssa kun naimisissa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa