V
vierailija
Vieras
Totta. Tulee mieleen yhdet siskokset, joista toinen oli onneton kaikissa käytännön jutuissa, sillä sisko teki kaiken hänen puolestaan. Mutta varmasti tämä "piloile passattu" sisko oppi aikuisena hoitamaan kaiken itse, sillä sisko ei enää silloin ollut tekemässä kaikkea hänen puolestaan ja lapset ja koti oli hoidettavana.
V
vierailija
Vieras
Jotkut on lukeneet kaiken vaan kirjoista. Niille elämä on just sellasta kun kirjoissa lukee ja sellasta mitä ei lue ei ainakaan sais olla olemassa. Ei sellasella voi olla mitään oikeeta tietoa mistään mut suomessahan voi hoitaa lapsia päiväkodeissa ja olla lasussa töissä vaikka ei olis koskaan ees puhunut lasten kanssa.
En usko, että kärsimys jalostaa ketään.
Uskon, että kyse on pitkälti synnynnäisestä kapasiteetista ja jotkut (ihan tavalliset ja tavallisessa perheessä kasvavat) 10-vuotiaat ovat viisaampia kuin jotkut 50-vuotiaat.
Ihmisellä joko on "avara sydän ja utelias mieli" tai sitten ei ole.
Ikäväkseni olen havainnut, että harvemmalla on.
Jengi tykkää pitäytyä omissa poteroissaan eikä kykyä minkäänlaiseen objektiivisuuteen tai ymmärrykseen ole, ellei just itelle ole käynyt samalla tavalla (ja silloinkin osa vetää kurjuudesta kilpailun tyyliin "mulla oli asiat vielä huonommin, sä et tiedä vielä mistään mitään").
Omalla kohdallani vaikeudet ovat lähinnä kaataneet maahan ja rampauttaneet ehkä lopullisesti - tai ainakin pitkäksi aikaa.
Ei vielä yks, kaks eikä kolmekaan vastoinkäymistä, mutta jos elämä alkaa olla lähinnä vastoinkäymisten sarja, niin eipä se kyllä jalosta millään tavalla.
Vihainen ja tympeä, katkera ihminen huomasin pahimpina aikoina olevani.
Onneksi asioista on kuitenkin tapana päästä edes jollain tavalla ajan kanssa yli ja näin saada taas sitä samaa rauhaa sisälleen ja ympärilleen, kuin ennen vaikeuksia.
Toki nuo on täysin yksilöllisiä asioita ja on varmasti olemassa ihmisiä jotka "avartuvat" vasta sitten, kun itse kokevat, mutta en usko yleistykseen siitä, että vaikeudet vahvistaisivat.
Monia ne rikkovat ja voi tuntua äärimmäisen kornilta kuulla jotain "vahvimmat meistä on tuhansista sirpaleista tehtyjä" ja "sähän vaan vahvistut"-juttuja.
Ylipäätään mua vähän vituttaa koko vahvuuskulttuuri, kun ei mun mielestä ole erityisen hienoa olla tosi vahva saati sitten vaikeuksissa kovaksi keitetty kyynikko.
Yritän tehdä töitä sen eteen ihan täysillä, etten keittyisi kovaksi vaan olisin hellä ihminen.
Maailmassa on kovuutta (joka usein vahvuudeksi luetaan) ihan liikaa, enemmän tarvitaan pehmeyttä, herkkyyttä ja hellyyttä.
Tää nyt meni jo vähän ohi aiheen, mutta menkööt.
Pointti lienee tuli selväksi eli se, etten usko tasaisen elämän tuottavan "sieluttomia" lampaita ja vaikeuksia kohdanneen jalostuvan viisaaksi.
Jos lapsuudessa jollain on merkitystä tuohon asiaan niin väittäisin sillä olevan, kuinka paljon lapsi saa läheisyyttä, kuinka paljon hänen kanssaan keskustellaan ja mistä keskustellaan.
Toisissa perheissä kasvatetaan lapsista tiedostavampia ja empaattisempia, eikä elämän vakaus ja turvallisuus kauheesti tohon vaikuta.
Uskon, että kyse on pitkälti synnynnäisestä kapasiteetista ja jotkut (ihan tavalliset ja tavallisessa perheessä kasvavat) 10-vuotiaat ovat viisaampia kuin jotkut 50-vuotiaat.
Ihmisellä joko on "avara sydän ja utelias mieli" tai sitten ei ole.
Ikäväkseni olen havainnut, että harvemmalla on.
Jengi tykkää pitäytyä omissa poteroissaan eikä kykyä minkäänlaiseen objektiivisuuteen tai ymmärrykseen ole, ellei just itelle ole käynyt samalla tavalla (ja silloinkin osa vetää kurjuudesta kilpailun tyyliin "mulla oli asiat vielä huonommin, sä et tiedä vielä mistään mitään").
Omalla kohdallani vaikeudet ovat lähinnä kaataneet maahan ja rampauttaneet ehkä lopullisesti - tai ainakin pitkäksi aikaa.
Ei vielä yks, kaks eikä kolmekaan vastoinkäymistä, mutta jos elämä alkaa olla lähinnä vastoinkäymisten sarja, niin eipä se kyllä jalosta millään tavalla.
Vihainen ja tympeä, katkera ihminen huomasin pahimpina aikoina olevani.
Onneksi asioista on kuitenkin tapana päästä edes jollain tavalla ajan kanssa yli ja näin saada taas sitä samaa rauhaa sisälleen ja ympärilleen, kuin ennen vaikeuksia.
Toki nuo on täysin yksilöllisiä asioita ja on varmasti olemassa ihmisiä jotka "avartuvat" vasta sitten, kun itse kokevat, mutta en usko yleistykseen siitä, että vaikeudet vahvistaisivat.
Monia ne rikkovat ja voi tuntua äärimmäisen kornilta kuulla jotain "vahvimmat meistä on tuhansista sirpaleista tehtyjä" ja "sähän vaan vahvistut"-juttuja.
Ylipäätään mua vähän vituttaa koko vahvuuskulttuuri, kun ei mun mielestä ole erityisen hienoa olla tosi vahva saati sitten vaikeuksissa kovaksi keitetty kyynikko.
Yritän tehdä töitä sen eteen ihan täysillä, etten keittyisi kovaksi vaan olisin hellä ihminen.
Maailmassa on kovuutta (joka usein vahvuudeksi luetaan) ihan liikaa, enemmän tarvitaan pehmeyttä, herkkyyttä ja hellyyttä.
Tää nyt meni jo vähän ohi aiheen, mutta menkööt.
Pointti lienee tuli selväksi eli se, etten usko tasaisen elämän tuottavan "sieluttomia" lampaita ja vaikeuksia kohdanneen jalostuvan viisaaksi.
Jos lapsuudessa jollain on merkitystä tuohon asiaan niin väittäisin sillä olevan, kuinka paljon lapsi saa läheisyyttä, kuinka paljon hänen kanssaan keskustellaan ja mistä keskustellaan.
Toisissa perheissä kasvatetaan lapsista tiedostavampia ja empaattisempia, eikä elämän vakaus ja turvallisuus kauheesti tohon vaikuta.
Tuo aloittajan esittämä tilanne olisi varmasti kiva kasvutarina. Ihmiset haluavat nähdä asiat juuri noin. On jotenkin mukava ajatella, että kova elämä kasvattaa jne. On paljon mukavampaa kertoa miten Steve Jobs on lähtenyt liikkeelle autotallista, kuin että kertoisi miten joku miljonäärin poika on jatkanut miljonäärinä elämistä.
Kiva tarina, mutta elämä ei tyypillisesti mene noin. Ongelmaisesta perheestä tuleva lapsi saa elää elämänsä ongelmaisena myös aikuisena. Näin se tilastojen valossa menee. Vastoinkäymiset oikeasti enemmän lannistavat, kuin tsemppaavat yrittämään kovemmin. Vain yleensä elokuvissa se menee toisinpäin.
Jokainen on oman elämänsä seppä. Joku voi ponnistaa korkealle vaikeista oloista ja joku mokata vaikka saisi miten hyvän startin elämäänsä. Ei ole olemassa kuitenkaan mitään todisteita siitä, että nimenomaan esim. haasteellinen lapsuus kasvattaisi ihmisestä älykkäämmän tai menestyneemmän. Päinvastoin esim. koulutuksen tiedetään ”periytyvän”. Lääkäreiden ja ydinfyysikoiden lapsista tulee tilastollisesti todennäköisemmin myös korkeakoulutettuja. Kouluttautumattoman lapset perivät myös todennäköisemmin koulututtautumattoman tulevaisuuden.
Kiva tarina, mutta elämä ei tyypillisesti mene noin. Ongelmaisesta perheestä tuleva lapsi saa elää elämänsä ongelmaisena myös aikuisena. Näin se tilastojen valossa menee. Vastoinkäymiset oikeasti enemmän lannistavat, kuin tsemppaavat yrittämään kovemmin. Vain yleensä elokuvissa se menee toisinpäin.
Jokainen on oman elämänsä seppä. Joku voi ponnistaa korkealle vaikeista oloista ja joku mokata vaikka saisi miten hyvän startin elämäänsä. Ei ole olemassa kuitenkaan mitään todisteita siitä, että nimenomaan esim. haasteellinen lapsuus kasvattaisi ihmisestä älykkäämmän tai menestyneemmän. Päinvastoin esim. koulutuksen tiedetään ”periytyvän”. Lääkäreiden ja ydinfyysikoiden lapsista tulee tilastollisesti todennäköisemmin myös korkeakoulutettuja. Kouluttautumattoman lapset perivät myös todennäköisemmin koulututtautumattoman tulevaisuuden.
9
9mmm
Vieras
nojaa se uskallus sitä teettää voisin höpöttää täs miten viikkoja sitten kekkasin miten avaruusalukset voi suojata säteilyltä
en löytänyt tilastoja astronauttien syöpätapauksista . mutta pitkien tutkimusten jälkeen tuli mieleen kun maapallon magneetti kenttä suojelee säteilyltä olisiko mahdollista avaruusalukset suojata. kupari sähkö magneetilla. jos säteily kimpoaa magneetista ?
koska mikään tunnettu alku aine ei suojaa voimme luoda sellaisen
sitten tällä viikolla menin nasan sivuille ja siellä alettu tutkia magneetti moottoreita
will tell you that we first built and installed a second generation, closed face magnetic damper that reduced the stray magnetic fields in the vacuum chamber by at least an order of magnitude and any Lorentz force interactions it could produce,' he said
pointii mitä oon siis harjotellu jos joku juttu ahistaa puhukaa niille kysymyksille ääneen ja kaikille jutuille harjotelkaa tuomaan omaa näkökulmaa ääneen. kun tekstissä ette nää toista. itte "jutellu" monen kaa niin ja yllättäen huomasin että enempi ja enempi tullu kotoisammaksi ja rauhaaaaa sydämmeen. tutkin hiviä ja löysin aika aukottoman selityksen
.
en löytänyt tilastoja astronauttien syöpätapauksista . mutta pitkien tutkimusten jälkeen tuli mieleen kun maapallon magneetti kenttä suojelee säteilyltä olisiko mahdollista avaruusalukset suojata. kupari sähkö magneetilla. jos säteily kimpoaa magneetista ?
koska mikään tunnettu alku aine ei suojaa voimme luoda sellaisen
sitten tällä viikolla menin nasan sivuille ja siellä alettu tutkia magneetti moottoreita
will tell you that we first built and installed a second generation, closed face magnetic damper that reduced the stray magnetic fields in the vacuum chamber by at least an order of magnitude and any Lorentz force interactions it could produce,' he said
pointii mitä oon siis harjotellu jos joku juttu ahistaa puhukaa niille kysymyksille ääneen ja kaikille jutuille harjotelkaa tuomaan omaa näkökulmaa ääneen. kun tekstissä ette nää toista. itte "jutellu" monen kaa niin ja yllättäen huomasin että enempi ja enempi tullu kotoisammaksi ja rauhaaaaa sydämmeen. tutkin hiviä ja löysin aika aukottoman selityksen
.
9
9mmm
Vieras
ja siis loppuelämän tuun "kärsimään" siitä että tämä yhteiskunta tässä muodossaan ei ole minua varten kun mitä enemmän ratkoin maailman ongelmia sen enempi huomasin kuinka täydelliseksi se voisi tulla. niin olisi hullua olla elämättä sen mukaan minkä näkee oikeaksi. ja tällä hetkellä niin ei ole joten taiteilen tulevaisuuden näkymän ja nykyhetken rajamailla. "valitettavasti" tuo tulevaisuudessa eläminen vie syvemälle ja syvemälle koska siellä tapahtuu ja kärsimättömyys nykyhetkeen kasvaa päivä päivält enemmän. kun ei edistystä näy.