Anoppi on maailman kiltein ihminen, mutta ärsyttää muo joskus suunnattomasti. Hän on semmoinen perustaltaan läheisriipuvainen ihminen, kasvatettu siihen, että aina pitää olla joku jossa roikkua.
Nyt tässä sitten oli pieni sukukriisi, kun anopilla ei oikein ole enää ketään, ketä ohjailisi häntä. Alkoholistit on raitistunu, avioerosta niin kauan, että appiukko ei enää pyöritä sitä ja töissä sanotaan vaan että "tee ite, osaat sä". Muo otti niin täysillä päähän!
Kun asiaa setvittiin, mä tajusin, että se ärsyttää muo siksi, että mä pelkään ite olevani samanlainen! Siis ne piirteet siinä ärsyttää, joita mä tiedän itsessäni olevan olevan ja jotka ahdistaa muo itsessäni hirveästi. JOtka saa mut voimaan pahoin itsessäni. Siksipä voin pahoin myös kun näen niitä läheisessä.
Nyt tässä sitten oli pieni sukukriisi, kun anopilla ei oikein ole enää ketään, ketä ohjailisi häntä. Alkoholistit on raitistunu, avioerosta niin kauan, että appiukko ei enää pyöritä sitä ja töissä sanotaan vaan että "tee ite, osaat sä". Muo otti niin täysillä päähän!
Kun asiaa setvittiin, mä tajusin, että se ärsyttää muo siksi, että mä pelkään ite olevani samanlainen! Siis ne piirteet siinä ärsyttää, joita mä tiedän itsessäni olevan olevan ja jotka ahdistaa muo itsessäni hirveästi. JOtka saa mut voimaan pahoin itsessäni. Siksipä voin pahoin myös kun näen niitä läheisessä.