Ihmisten outo suhtautuminen laihduttamiseen/laihtumiseen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miete
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Miete

Vieras
Olen 166 pitkä ja painoin vielä 2011/2012 talvella 84-85 kiloa. 2012 keväällä aloin laihduttaa ja loppukesään mennessä painoin 76 kiloa. Sitten tulikin parin viikon loma, jonka aikana laihdutus repsahti, ja se repsahdus kestikin sitten joulunkin yli :D Nyt sitten tänä vuonna tuossa alkukeväästä hyppäsin vaakaan ja olin saanut pari kiloa takaisin, 78 kiloa. Nyt olen sitten kevään aikana taas tiputellut, paino tällä hetkellä 72-73 kiloa.

Ylipainoa siis vielä sellaiset 5 kiloa, sitten ollaan vasta nippa nappa normaalipainon puolella... Tiedän että saatan näyttää hieman pienemmältä kuin vaa'an mukaan olen, mutta en kyllä todellakaan kovin paljoa.

Olen saanut nyt viime aikoina kummallisia kommentteja laihtumiseen liittyen, nyt kun eroa lähtötilanteeseen alkaa olla ~12 kiloa ja eron alkaa huomata.
Viikonloppuna tapasin äitini, joka totesi "Ei sun nyt kyllä paljon enää kannata laihduttaa" ja toinen kommentti lähtiessäni "Katso nyt sitten ettei se vain mene siihen että liikaa laihdutat" Äitini tietää että minulla on todella surkeasti epäonnistuneita yrityksiä takana, joten tässä ei todellakaan ensimmäinen pelko ole se että kuihtuisin liian laihaksi- päin vastoin repsahtaminen on suurempi pelko.

Samalla reissulla pyörähdimme myös äitini siskon luona, heti autosta noustuani huomasin hänen silmäilevän minua merkitsevästi, ja heti alkuun hän huudahtikin melkein järkyttyneen oloisena "X on kyllä laihtunut!" Hän ei siis osoittanut tuota huudahdustaan edes suoraan minulle että sinä olet laihtunut, vaan käytti lauseen alussa etunimeäni kuin olisi yleisesti todennut suuremmallekkin väkijoukolle...

Tapasin myös ystäväni, jonka kanssa oli keskustelua laihduttamisesta, kun olin päässyt kotiin, häneltä oli tullut vielä tekstiviesti perään: "Ei sun kyllä tarvi siitä laihduttamisesta murehtia kun ei siihen ole mitään tarvetta"

Ööh... :O Ymmärtäisin, jos painaisin jo 50 kiloa, eikä todella sitä tarvetta enää olisi laihduttaa, mutta tässä vaiheessa alkaa tulla tuollaista kommenttia, miksi? Olen kyllä ollut koko aikuisikäni lihava, ja nytkin olen laihduttanut niin pikkuhiljaa, että tuleeko tämä nyt ihmisille jotenkin shokkina kun sen alkaa huomata ja olenkin yhtäkkiä pienempi kuin koskaan ennen? Kateus? Mikä ihme?
 
Kuulostaa tutulta... mulla normaalipainoa ylärajalle vielä 6 kiloa ja oon kuullu samanlaisia kommentteja ku sinä. Ärsyttävää! Siis tarkoitan että on sanottu monesti että älä nyt enää laihduta ku ei susta jää mitään jälelle. Hyvinki tästä kärsii läskiä lähtä vielä se 10 kiloakin vaikka... :)
 
Varmaan pelkäävät sitä kun hysteerisena kaikkialla vaahdotaan anoreksiasta. Ja jos olet ollut se porukan "muhku" niin laittaahan tuo laihdutus ikäänkuin ryhmäjakoa uusiksi, sillai että Piia on laiha, Tiina lihava, Kaisa tiptop huoliteltu jne. Nyt Tiina ei olekaan lihava. Mitenkäs siis roolit jaetaan? Itse ainakin huomasin tuota kun laihdutin.

Ja taas mennään. Nyt kevään aikana 8kg tippunut ja vielä jos kympin saisi pois niin olisin tyytyväinen. Täytyy vaan katsoa ettei tule takaisin, aiemmin laihdutin ihannepainooni mutta vuosien aikana se vain salakavalasti tuli takaisin. Parin epäonnistuneen laihdutusrupeaman jälkeen otin taas itseäni niskasta kiinni.

Onnea laihdutuskesään!
 
Ymmärrän todellakin ärsytyksen aiheen! Mä oon 167 pitkä ja painoin viime vuonna uuden vuoden jälkeen 75 kg. Kolmessa kuukaudessa vaa'an lukemat tippuivat 51 kiloon ja sillon sain kuulla tota samaa ja se ärsytti sillonkin. varsinkin kun olin tehnyt sairaalloisen työn pudottaessani noi kilot tossa ajassa.
 
Sama tuli huomattua. Se myös ihmetyttää, että siitä on jo pari vuotta aikaa, kun laihdutin,mutta sen jälkeen on tullut vähän takapakkia. Lihoin sen verran takaisin, että vuoden verran paino on keikkunut normaalipainoisen ja lievästi ylipainoisen rajalla. Jostain syystä ihmiset kommentoivat painoani usein ja se tuntuu välillä ikävältä. Aivan kuin maailmassa ei muita puheenaiheita olisi.
 

Yhteistyössä