Ikä, keskenmenot, uusi yritys?

Olen 38 v kovasti lapsesta haaveileva, takana kaksi peräkkäistä keskeytynyttä keskenmenoa. Välissä oli lähes pari vuotta taukoa yrityksessä. Olen molemmilla kerroilla raskautunut tosi helposti, mutta eka meni kesken 5+ (todettiin varhaisultrassa rv 9) ja toka oli mennyt kesken 8+ (todettiin ekassa varsinaisessa ultrassa rv 13, tätä ennen oli nähty jo sydämen syke varhaisultrassa).

Toivoisin kommentteja vähän vanhemmilta, yli 35 yrittäjiltä, joilla mahd takana keskenmenoja. Itsellä suurin pelko, että tärppää taas ok, mutta menee kesken. Jo tässä raskaudessa hermoilin keskeytyneen km mahdollisuutta ja niinhän siinä sitten kävi. En tiedä millainen hermoraunio olen ensi kerralla, jos siis tärppäisi yhtä helposti kuin tähän mennessä.

Lääkärin mukaan kaksi keskenmenoa ei vielä kerro muusta kuin huonosta onnesta, itse tosin ajattelen, että ehkä tällä iälläkin on joku vaikutus, ja kuka tietää vaikka kolmannen keskenmenon riski olisi suurempi tässä vaiheessa. Lääkäri kehotti odottamaan yhdet kuukautiset, toivottavasti niitä ei joudu odottelemaan hirveän pitkään. Tyhjennnykseen sain lääkkeet ja nyt odottelen vuodon alkamista. Tästä kuukautisten odottelusta tuntuu olevan ristiriitaista ohjeistusta lääkärien kesken, mutta jos on pienikin riski että se lisää km riskiä, en kyllä halua ottaa sitä. Sellaistakin näkemystä esiintyy, ettei raskaus ala, ellei elimistö ole siihen valmis.

 

Hei,
en kerkeä nyt pitkään kirjoittelemaan, mutta sen verran, että olen 44v ja sain viimevuonna
terveen tytön kolmen perättäisen kkm jälkeen. Hyvä juttu kun raskaudut helposti ja voin toistaa sinulle alan asiantuntijan lauseen, että varmasti lapsen saat jos pää vaan kestää nämä keskenmenot. Voihan nuo keskenmenot ymmärtää myös niin että luonto sinussa toimii ja karsii jyvät akanoista. Itse ajattelin niin että kun kulhossa on mustikoita joista 60% hyviä ja 40% huonoja on loppujen lopuksi tuurista kiinni kuinka monen huonon mustikan jälkeen se hyvä sattuu tarttumaan käteen. Voin kuitenkin taata, että kaikki keskenmenot unohtuvat viimeistään lapsen syntymän jälkeen ja jo odotus aikana, sitä vaan tietää kun kaikki on hyvin. Sinähän olet minuun verrattuna vielä nuori Onnea vauvan tekoon, anna luonnolle aikaa

 

Minä täytän parin viikon päästä 40 ja toista lasta yritetään. Esikoisen saimme tasa kaksi vuotta sitten alulle ihan ensi yrittämällä ja yllättävänkin nopeasti ja helposti.

Nyt on puolen vuoden yrittämisen aikana ollut kaksi varhaista keskenmenoa, jotka tietysti tiedänkin vain siksi että olen testannut malttamattomana aina aivan liian aikaisin. Se harmittaa ja nyt olen vakaasti päättänyt, että enää en ota raskaustestiä kehiin ennen kuin kuukautiset ovat selvästi ainakin viikon myöhässä (kierto on säännöllinen, joten myöhästymisen kyllä huomaa, jos sitä malttaa yhtään odottaa)... Viimeksi juuri tässä kuussa ehdin olla kauhean optimistinen koska raskaustestit näyttivät monta päivää ihan selvää plussaa ja digitestikin jo ilmoitti, että olen raskaana. Niinpä vain sitten kuitenkin vuoto alkoi ihan ajallaan. Harmittaa mutta ajattelen myös niin, että juuri tätä alkiota en nyt voi surra, koska sillä ei olisi ollut elinmahdollisuuksia muutenkaan. Käytännössähän nämäkin kai ovat olleet luokiteltavissa kemiallisiksi raskauksiksi eikä ehkä edes keskenmenoiksi.

Toivotan aloittajalle onnea ja nopeaa tärppiä. Eläkäämme toivossa ja optimistisina!

 

Olen 35 vuotias ja esikoista on yritetty saada alulle pitkään. Takana on ainakin kaksi selvää keskenmenoa, joista jälkimmäinen tapahtui vastikään ja vatsakipuja siitä tuntuu välillä vieläkin. Keskenmenot ovat tapahtuneet varhain, ennen raskauden "virallista" toteamista. Ensimmäistä en edes ymmärtänyt keskenmenoksi vasta kuin jälkikäteen lääkärin kanssa jutellessa. Toinen puolestaan oli sitäkin selkeämpi äärimmäisen kivuliaine kramppeineen ja hyvin runsaine vuotoineen. Tiedän, että varhaisia keskenmenoja tapahtuu runsaasti ja niistä ilmeisesti on turha olla surullinen. Kuitenkin ne vievät uskoa raskauden mahdollisuuksiin. Itse pohdin paljon nimenomaan näitä ikään liittyviä riskejä.

Keskenmenot ovat tietysti ymmärrettävästikin kaikin tavoin raskaampia, mitä myöhemmin ne tapahtuvat. Varhaisien keskenmenojen toistuvuus saa kuitenkin miettimään, onko raskaaksi tulo ylipäätään omalla kohdalla koskaan edes mahdollinen.

 

Olin näköjään helmikuussa kirjoittanut tähän ketjuun.

Mulla ei sitten sen helmikuun jälkeen ole ollut yhtään ainutta edes varhaista keskenmenoa. Ovulaatio tapahtuu joka kuukausi, mutta muuta ei.

Nyt menimme viimein lapsettomuusklinikalle ihan vain selvittämään, onko toivoa. Tänään sain tulokset, jotka kertovat karua kieltään: aika epätodennäköistä on, että toista lasta saisimme. Muut arvot olivat hyvät, mutta AMH, joka kertoo munasolureservistä ja munasolujen laadusta oli alhainen (0,4). Lääkärin mukaan se luultavasti selittää ne keskenmenot: mun munasoluista ei enää ole kehittymään alkioiksi ja siitä vielä eteenpäin... :-(

Koeputkihedelmöitykselläkin onnistumisen todennäköisyys olisi sen verran alhainen, että lääkärikin tuntui pitävän sitä vähän turhana yrityksenä. Meidän lapsilukumme taitaa siis jäädä yhteen, mutta olen toki älyttömän onnellinen siitä yhdestä.

Tsempit teille ja parempaa onnea!