Ikääntynyt työtön

Tähän on tultu ja mitä seuraavaksi. Juhannuksen jälkeen sen tiedämme.

 

Maailma on mallillaan. Pitäis antaa työpaikka nuoremmille, syyllisyyttä siitä etten anna, koska eläkkeeni ei riittäisi kattamaan kustannuksia eikä minusta ole sossunluukulle jonottamaan. Toisaalta kuitenkin pitäis eläkeikää nostaa 70:neen, koska valtionkassasta pohja pilkottaa. Pitäis pitää kuntoa yllä, vaan ei aina jaksa töiden jälkeen. Pitäis antaa arvokkaita lahjoja suvun nuorille, jotka eivät edes tunne minua. Koko suku olettaa minun lapsettoman ihan ilosta jakavan pienen palkkani jonkun rippilapsen, ylioppilaan, ammattiin valmistuvan, 50v. täyttävän, jonkun 60, vuotta täyttävän, jonkun 70, vuotta täyttävän tuntemattoman sukulaisen lahjaan. Vastineeksi kuppi kahvia, josta saan vatsanväänteitä äitelän kermakakun kanssa tarjoiltuna. Ainut mitä niissä kalaaseissa minulle sanotaan on tervetuloa, lahjapöytä on tuolla sivulla, voit viedä lahjasi sinne. Aina syyllistetään, kun on ollut niin kovasti kiireitä, ettei ole ennätetty tavata pariin vuoteen, pariinko vain, oikeasti pariinkymmeneen vuoteen. Ole siinä sitten hienotunteinen, ja ihmettele miten aika kuluu nopsaan, joko siitä tosiaan on jo pari vuotta. Viimeksihän olin ristiäisissä, kun teidän Jenna kastettiin ja nyt on jo niin nättityttö rippiristi kaulassaan. Joko siitä tosiaankin on jo kaksi vuotta, kun Jennan ristiäisiä juhlittiin. Meinasin tukehtua siihen imelään kakkuun rupatellessamme.

 

ihan itkuksi pistää sinun puolestasi. Kyllä nyt maailma painaa pienipalkkaista oikein raskaimmalla kädellä.

Älä lue lehtiä äläkä kuuntele radiota, niin ei kukaan sinua kotiin saakka tule syyllistämään töissä olemisesta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että itsehän olet elämäsi, urasi ja työsi valinnut.
Pitäisi sitä miettiä jo siinä vaiheessa kun töihin menee, että mistä sitä sen verran tienestiä tulee, että pärjää myös vanhana. Eläkkeestä on kuitenkin puhuttu jo lähes 60 vuotta. Aika harvassa on ne työtehtävät joista kertyvällä eläkkeellä ei pärjää. Miten olet osannutkin valita just sieltä huonommasta päästä. Harmi kun tuo oma vastuunkanto omasta hyvinvoinnista on unohtunut sinulta.

Joo eihän kukaan jaksa lähteä lenkille enää töiden jälkeen. Keppanapullo käteen ja sohvalle telkkaa töllöttämään kuudeksi tunniksi ennen nukkumaan menoa. Siinä ne pienen ihmisen ilot ja huvit on. Viikonloppuisin voi vetää koko mäyräkoiran murheeseen.

Onhan se iso harmi jos ei feedbackia sukulaisilta ja ystäviltä saa ja sen vuoksi yhteydenpito jää vähiin. Jos niitä ei kiinnosta sinun seurasi muuten kuin rahanantajan muodossa, niin tee johtopäätös ja sano aina kutsun tultua, että kiitos, mutta nyt on sovittuna jo muuta.

Minä olen koko ikäni yksin eläneenä tajunnut jo vuosikymmeniä sitten, että vaikka minä voin mennä ja tulla oman mieleni mukaan, ne sukulaiset ja ystävät joilla on puoliso ja lapsia joutuvat aikatauluttamaan elämänsä muiden mukaan. Sen vuoksi lakkasin laskemasta kuka soittaa ja kenelle, kuka käy kylässä milloinkin ja käykö ne minun luonani yhtä monta kertaa kuin minä heillä. Jos sukulaiset ja ystävät kuulostavat ilahtuneilta kun soitan muutaman kerran vuodessa ja kysyn saanko tulla käymään niin minähän soitan ja kyläilen jatkossakin.
Aina on puhelin pirissyt, viestit lennelleet ja kyläilyt tapahtuneet sulassa sovussa, eikä niiden kakaratkaan ole vierastanut minua yhtään. Nyt isoina ramppaavat luonani kutsumatta. Eilenkin kävi veljen poika ja tyttö kylässä kun liikkuivat pääkaupunkiseudulla.
Niille on kelvannut itsetekemäni virkkuutkin ja villasukat sun muut neulomukset lahjoiksi. Tästä on pääteltävissä että minun lähipiirin ihmiset ovat tyhmempiä tai parempia näyttelemään kuin sinun sakkisi.

Voimia ja jaksamista raskaalla elon tiellä. Nosta pää pystyyn, kyllä sinä selviät. Jos ei muuten niin saahan sitä kirpparilla tavara kerrallaan myymällä vähän särvintä leivän päälle vielä vanhanakin.

 

työpaikkas nuoremmille. Maksaahan ne niitä kustannuksia, niin kuin sinäkin töissä ollessas. Valtion kassa ei pilkota tyhjyyttään, vaan on tosi täynnä, miljardeja jo tullut, etkö lue lehtiä?

 

Mistä lehdestä luit tuon uutisen. Siis että valtion kassaan on tullut miljardeja.
Onko kyseessä joku lahjoitus vai virheellinen tilisiirto.

 

Eläkerahastot on täynnään. Kyl siitä keva-pomoillekin on annettu.

 

Eläkerahastot ovat eri kuin valtion kassa.

 

"Hyvinvointipalveluja, siivouspalvelua, ruokailua ravintoloissa, kotimaan matkailua, kotimaisten tuotteiden ja käsityön hankintaa. Sillä tavalla elpyy maa ja kansa sen. Kun eivät kaikki voi kuitenkaan olla kunnalla eivätkä valtiollakaan töissä."

Fiksu ajatus maikkarin Anttila-blogista.

 

Ei se työpaikka nuoremmalle mene niin suoraviivaisesti, että yritykseen palkataan uusi henkilö.

Minulle on seuraaja kasvamassa talon sisältä, tekee muita töitä ja perehtyy minun töihini vähitellen. Lähtöni eläkkeelle ei tuo yhtään uutta työpaikkaa, kyseisen henkilön työt vain muuttuvat.

 

Minut saneerattiin ulos yliopistolta 58 v.'
Ei haittaa, olisin jo kuollut jos sinne olisin joutunut jäämään.
Muutin mieheni kanssa Portugaliin, vero% nolla ja ostovoima aivan toinen kuin Suomessa.

Kesät toki vietämme mökillämme Suomessa, mutta lokakuun alussa palaamme näihin nykyisiin ja miellyttäviin ympyröihin, ilmastosta puhummattakaan.

Elämä on valintoja ja aika aikaansa kutakin.

 

Noin minäkin ajattelin yt-rumbassa, jonka viimeiset askeleet otamme ensi viikolla.
Orkesteri on ollut surkea ja hakijoilla ei ole tanssitaitoa. Varpaani ovat muusina. Niille on niin monta kertaa astuttu.

Olen jo monta kertaa sanonut ettei jäävillä ja työpaikkansa pitäneillä ole häävit oltavat.
Talo tyhjennetään ja siirrytään ahtaisiin yliopiston tiloihin remontin jälkeen. Seinät puretaan avokonttoreiksi.

Minulla on monta vaihtoehtoa, jos jään työttömäksi. Mietin onko elämä Suomessa enää hohdokasta. En välitä edes suomen kielestä. Kuuntelen radiosta ainoataan ruotsin kielistä kanavaa. Siellä musiikki on kivempaa. Ei oikeastaan ollenkaan suomenkielistä jollotusta.

Ei minua sade ja harmaus harmita. Rakastan vesisadetta. Kävin eilen Prismassa ja kauan ihailemani kumisaappaat olivat 70 % alessa. Nyt Kuru-saappaat saavat olla komerossa.
Niistä hajosi kantapäistä liimaukset ja laitoin saumoihin kumiliimaa.

Eniten ärsyttää työkaverit, jotka eivät voi ikinä kuvitella olevansa työttömiä.
Heille se kai olisi mahdotonta. Koko ajan pitää olla huvituksia, joihin en lähtisi millään ilveellä mukaan. Tuntuu, että nykyajan aikuiset ovat jääneet teiniasteelle.

 

Vuodesta 2017 alkaen maksatte eläkkeistä veroa, tämmöinen sopimus on piakkoin tehty tai tehty jo. Lukekaa uutisia.

 

Noinhan se usein menee käytännössä. Talon sisältä tulee joku, nuorempi luonnollisesti, mutta ei yritykseen aukea uusia työpaikkoja. Jossain ketjun häntäpäässä, kun ihmisiä siirrellään, lopetellaan turhia töitä tai yhdistellään tehtäviä.

Anna työpaikka nuoremmalle on vain turhaa puhetta, jolla työkammoiset haluavat muutkin pois työelämästä.

 

Tietysti ihmettelee miten ihmisen täysaikainen työpanos pienenee sellaiseksi, että sen työ voidaan opettaa jo talossa olevalle. Valtiollahan näitä on. Eläkeläisen työpaikka ei siis vapaudu vaan työt tosiaan jaetaan. Siksihän nämä yt.t korvataan usein luonnollisella poistumalla, on paljon tekijöitä vaan vähän duunia.
Kyllä Suomen työmarkkinat suppenee koko ajan, ja vaihtuvuus luonnollisesti pienenee, kunnes lopulta kuolee kokonaan pois. Kuka äänesti porvaripuolueita.

 

No eihän sen poisjäävän työpanos pienene. Vaan sen opettelee joku, joka tekee nyt jotain muuta päätyökseen ja sitten kun se A jää pois, B siirtyy niihin kokoiaikaisesti. C puolestaan ottaa omien hommiensa oheen B:n työt ja D ja E ottavat omien hommiensa oheen ne, mitä C ei ehdi tehdä. Taikka ketju voi olla vielä pitempi tai töitä voidaan jakaa muulla tavoin uudelleen. Jos on useita vuosia samassa työssä, niin on yksinomaan vaihtelua, jos saa uudenlaisia hommia.

Miksi kaikki pitää vääntää rautalangasta?

Ja eikö teillä todella ole kokemusta muusta kuin valtion töistä, kun valtiota ängetään kaikkeen paikkaan?

Ja puolueilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

 

No jos väkimäärä pysyy samana niin silloin jonkun työpanos ei ole ollut kokopäiväduunin arvoinen, ja hyvin usein se on se eläkkeelle jäävä. Muutenhan ketjuun palkattaisiin uusi duunari. Ja valtiollahan näitä mammoja on, siellä ei ole yt:tä, siellä on luonnollinen poistuma.

 

Minä en tunne valtionhallintoa lainkaan, joten sitä en kommentoi. Sen sijan esitän, että jos sinä puolestasi et tunne yritysmaailmaa, niin et laajentaisi omia julkisen puolen kokemuksiasi sinne, minne ne eivät kuulu. Ei yksityisellä puolella kauaa katsella tuottamattomia "mammoja" - eikä miehiäkään, sen puoleen. Ei siellä pidetä ihmistä vajaateholla. ja esimerkiksi työvälineet kuten tietojärjestelmät muuttuvat jatkuvasti ja yhtä lailla se on opeteltava uudet taidot niin vanhempien kuin nuorempienkin.

Olen huomannut, että yksilöiden erot työelämässä korostuvat iän lisääntyessä. Joillakuilla tuottavuus pysyy ennallaan, jopa kasvaa, jos saa uusia haasteellisia tehtäviä. Toisilla taas alkaa vanhuuseläkkeen odotus 50-vuotispäivästä. Ei ihme, ettei työssä sitten viihdy, kun se ei enää jaksa kiinnostaa. Muutosvastarinta esimerkiksi juuri mainitsemiani työvälinemuutoksia kohtaan voi olla kova senikäisillä, kun taas vanhemmilla on ihan mukava opetella uusia asioita.

Ja rahassa mitattavia tuloksia odotetaan yhtä lailla vanhemmilta työntekijöiltä kuin nuorilta.

 

No sanoohan se järkikin että jos työtä on tehnyt viisi työntekijää ja eläkkeelle jäämisen jälkeen neljä niin silloin se yksi on ollut koko ajan liikaa.Ja yksityisellä puolella yt_ssä laitetaan pellolle ne, joiden naama ei miellytä. Ne mammat jää sinne, jos osaavat persettä tarpeeksi nuolla. Sekin on nähty.
Yksityisellä puolella osataan myös ulkoistaa, taloushallinto lähti meiltä talouspäälliköineen tilitoimistoon. Ei tarvitse opettaa ketään neljättä tai kolmatta tai kahta.

 

Kyllä meilläkin on ulkoistettu aika tavalla, mutta se ei nyt kuulunut ketjun aiheeseen mitenkään, koska ulkoistuksen kautta lähtevät joko uuteen puljuun tai pellolle kaikki kyseisten yksiköiden työntekijät iästä riippumatta.

Pärstäkertoimen vaikutus yt-neuvotteluissa on usein valitettavan totta. Olen kokenut sen aiemmassa työpaikassa itsekin, tullut irtisanotuksi. Mielestäni kyse ei ole siitä, että jonkun persusta tarvitsisi nuolla, vaan henkilö saatetaan irtisanoa jos on näkemyseroja (ei minun tapauksessani, mutta olen nähnyt näitä useita vierestä, itse olin yli-ikäinen eli yli viisikymppinen, senikäisenä joudin ulos kuten moni muu). Nykyisessä työssä onneksi on aivan toisenlainen työilmapiiri. Ei ikärasismia rekrytoinnissa eikä myöskään työn arjessa. Pomon kanssa tullaan juttuun, se on hyvä tyyppi, vaikka on meillä näkemyseroja, mutta missäpä ei olisi, jos ihmiset haluavat tosissaan panostaa työhön ja viedä asioita eteenpäin.

 

Kommentit tyyliin "annetaan tilaa nuoremmille" eivät ole linjassa eläkeuudistukseen, jossa vanhuuseläkkeen alaikärajaa asteittaan nostetaan vuodesta 2017 lukien 1955 syntyneillä ja sitä nuoremmilla.

Myös fiksut ja valveutuneet työnantajat kannustavat tervettä ja motivoitunutta työntekijää jatkamaan. Työkyky ei koe mitään äkillistä romahdusta henkilön täyttäessä 63 vuotta. Lehdistä saamme lukea toistuvasti henkilöistä, jotka ovat viis veisanneet mistään eläkeiästä. Esimerkiksi äskettäin kuollut professori Jaakko Hintikka teki työtä kuolemaansa saakka ja hän oli kuollessaan yli 80-vuotias.

Vaatii munaa lukea ellien työvihamielisiä kirjoituksia, siksi täällä ei kannata käydä turhan usein. On kuitenkin hyvä käydä silloin tällöin muistuttamassa maailmasta ellien ulkopuolella ja kannustamassa niitä kirjoittajia, jotka täällä uskaltavat poiketa vallitsevasta linjasta tullakseen vain lytätyiksi tyyliin "olet vain taakkana työssäsi" ja "työpanoksesi on olematon" ja "itse et ymmärrä omaa tilannettasi".

 

Tämä Jaakko Hintikka.. ei tehnyt ikänään ruumiillista työtä, hän oli filosofi.

On täysin eri asia käyttää pelkästään aivojaan tai saada tehdä töitä unelma-ammatissaan vaikka hautaan saakka kuin tehdä elämäntyönsä metsurina moottorisaha kädessä, bussikuskina, kaupan kassana tai tehdasduunarin liukuhihnahommia, siivoojan, kalastajan, asvalttimiehen, kodinkonekorjaajan, myyjän, yrittäjän, opettajan, sairaanhoitajan sun muun tusinaduunarin töitä.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tusinaduunarikin nauttisi työstään, aivan varmasti nauttii, mutta ero on siinä, että hän ei jaksa fyysisesti raskasta työtään tehdä kun kroppa ei anna enää myöden. Eikä ehkä henkisestikään työ anna sitä mitä siitä pitäisi saada, että työ olisi vielä mielekästä.

Tunnettu filosofi sai kymmenkertaista palkkaa yllämainittuihin ammatteihin verrattuna jo työssäoloaikanaan. Hänellä oli rahaa ja myös aikaa aivan eri tavalla käyttää ns. henkilökohtaisiin haluihinsa työssäoloaikanaan kuin tavallisella "pakkotyötä" tekevällä ihmisellä.

Työssäkäyvä ihminen maksaa työssäoloaikanaan jokaikisestä palkasta itselleen toimeentuloa loppuelämänsä ajaksi. Sitä sanotaan työeläkkeeksi. Työeläkettä voi alkaa nostaa laissa määritetyin ehdoin, eli kun täyttää xx vuotta.

Jos tätä itse maksamaansa rahaa ei koskaan saisi hyödyntää, siis jäädä eläkkeelle, niin minkä helkkarin takia maksuja pitää maksaa joka tilistä!

On tekopyhää selitellä täällä, että käyn töissä sen takia kun tykkään työstäni.
Eläkkeelle jäävätkin ovat aivan varmasti tykänneet työstään.

Käykää ihmeessä töissä vaikka hautaan saakka, mutta jättäkää moralisointi ja meidän tavallisessa työssä olevien ihmisen arvostelu sikseen. Minä ja moni muu kun ei jaksa raskasta työtä tehdä määräänsä enempää. Me työhömme jo leipääntyneet nautimme eläkkeestämme ensimmäisestä eläkepäivästä alkaen hyvällä omallatunnolla.

 

...menee tällä palstalla kyllä toisinpäin eli työssäkäyviä ikääntyneitä morkataan.

Kukaan heistä ei ole väittänyt tekevänsä ruumiillista työtä. Nythän itsekin myönnät, että on täysin eri asia käyttää aivojaan. Silti työssäkäyvien aivotyötä tekevien työpanosta vähätellään ja väitetään heidän olevan vain nuorempien tiellä. Aivot surkastuvat, väittävät entiset siivoojat, jotka eivät tiedä mitään aivoilla tehtävästä työstä.

 

Olen jo useampaan kertaan kommentoinut eri nimimerkeillä tässä viestiketjussa.
Moni kirjoittaa työajallaan ja teksteissä lienee epätarkkuuksia. Näin kävi äsken kun viestittelin kännykällä lapseni kanssa. Hän on järkyttynyt pankin tekemästä huolimattomuusvirheestä.
Tuon tunaroinnin takia moni asia olisi mennyt todella hankalaksi. Onneksi virhe huomattiin ajoissa.

Siivoojien kauniimmin sanottuna siistijien työ vaatii aivoja. Tein ko. työtä iltatyöna vuosikymmen sitten. Joskus ihmettelen miten jaksoinkin. Nykyään olen niin mukavuudenhaluinen.

Elleissä käymisessä kannattaa pitää taukoja. Eihän näissä porinoissa useinkaan ole tolkkua.
Kevyttä rupattelua, josta harva ottaa vastuuta.

Helsingin työttömyysprosentti lähentelee 15:sta. Ihmisten on vain hyväksyttävä tosia-asia ettei työtä ole tarjolla.

Kävin taas tänään lounalla kantapaikassani ja selailin viikon vanhaa seiskaa.
Lehden juorut kertoivat suurimmaksi osaksi menestyvien henkilöiden tuloista.
Siltsulla on raha-asiat hallinnassa. Dingo on joutunut turvautumaan ulosotoissaan sossun apuun.
Hömppäohjelmassa hevosen selästä tipahtaminen on romuttanut työkunnon.

Elämä on arvaamatonta. Olen töissä valtion liian isoksi paisuneessa laitoksessa.
Työilmapiiri on surkeassa jamassa. Minä en leiki terapeuttia. Teen työni (fyysistä suorittamista) ja sitten lähden kotiin.

Toivon, että jokainen hoitaa työnsä parhaan taitonsa mukaan. Tunareita ja puolikuntoisia ei kannata laittaa vastuullisiin tehtäviin. En minäkään ole aikoihin ollut nuoruusvuosieni terässä.
Mutta jotenkin on ihanaa olla tällainen ikäloppu höppänä.

 

Ihmisestä tulee lopulta tunari ja puolikuntoinen kun ei vain työllisty, ja sittenhän peli on pelattu.

 

Harva entinen kokoaikatyötä tehnyt siivooja kesti eläkeikään asti. Kyllä ruumiillinen työ kulutti ennen vanhaan ihmisen. On eri asia levittää ahteriaan toimistotuolissa kuin tehdä ruumiillista työtä.Ja kyllä se vanhentuva työntekijä hidastuu, näkeehän sen siitäkin,e ttä sen hommat jaetaan muille ku eläkeelle vihdoin suostuu lähtemään. Mutta siivoojan tilalle pitää olla aina siivooja.