Hae Anna.fi-sivustolta

ikävä

Viestiketju osiossa 'Unien tulkinta' , käynnistäjänä veljeni, 30.06.2005.

  1. veljeni Vierailija

    Veljeni menehtyi 2 kuukautta sitten äkillisesti aivoverenvuotoon.Järkytys oli suunnaton ja siitä toipuminen on hidasta enkä näe mitään syytä jatkaa omaa elämäänikään.Viimeyönä veljeni oli unessani ja ""heräsi"" kuolleista ja olin hyvin onnellinen siitä ettei hän ollutkaan kuollut.Mitä tämä uni viestittää,ikävöin ja kaipaan veljeäni joka päivä aivan valtavasti.
     
  2. Omenapuu Vierailija

    Hei!

    Unesi kertoikin sinulle mistä on kysymys -veljesi ei ole kuollut, vain siirtynyt toiseen ulottuvuuteen. Unien kautta olemme yhteydessä näihin läheisiimme, side ei katkea fyysiseen kuolemaan.

    Hetki sitten myös läheisen menettänyt Omenapuu
     
  3. Mirri Vierailija

    En tiiä, lohduttaako tämä sinua yhtään. Mutta kerron sinulle meidän nuorimman pojan lauseen n. viisitoista vuotta sitten.
    Meidän mummo kuoli -91 jouluna ja kun vähän aikaa oli mennyt olin kävelyllä meidän pojan kanssa. Siinä puhuttiin sitten mummosta ja yht´äkkiä poika sanoi;

    Äiti, onko mummo tuo kaikista kirkkain ja suurin tähti taivahalla? ja osoitti taivaalle.
    Minulta lähti vedet norumaan poskia myöten sillä silmäyksellä ja minä totesin, että mummo on meille se suurin ja kirkkain tähti juuri siellä missä sinä sen sanot olevan.
    Sydämmessä on aina paikka rakkailla, vaikka he eivät ole enää keskuudessamme. Rakkaamme ovat kaikessa siinä mukana, mitä me olemme ja mitä me koemme. Niin järven liplatuksessa kun haavan havinassakin.

    Kaikista suurin kunnioitus rakkaitamme kohtaan on se, että pikkuhiljaa päästämme irti ja elämme elämämme niin, että tiedämme eläneemme. Ei ne halua, että me eletään surussa vaan meidän on kasattava elämän onnen virta pienistä onnen sirpaleista ja yht´äkkiä huomaat, että aika on haalistanut surun ja on ihana ajatella rakkaita lämmöllä tietäen, että joskus heidät tapaa....

    Täältä tulee semmoset voimahalit ja silitykset

    Mirri
     
  4. Mirrille Vierailija

    Kiitos lohduttavista sanoistasi,tulin juuri veljeni haudalta ja siellä ollessani minut valtaa rauha.Mutta sieltä poistuessani ei mene kuin hetki,niin ahdistaa ja on niin hirveä kipu rinnassa.Olen käynyt viikottain juttelemassa veljelleni ja ei mene päivääkään ettenkö ajattelisi häntä.Enkä vieläkään välillä voi uskoa ettei hän ole enää kanssani jakamassa elämääni.Toipuminen on hidasta ja menee päivä kerrallaan,yksi askel eteenpäin ja kaksi takaisin.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti